15 vuotta! Tänään! Saa ajaa luvan kanssa mopolla!
Syön ja lähden heti Tonilla käymään.
- Jaha! Onneks olkohon. Syöpä reippaasti, niin mennään sitten hukkakaurapellolle!
- Ei kai jumalauta nyt syntymäpäivänä?
- Koskas sitten? Nyt on hyvä ilma. Ei sara. Äkkiä käyrään Sulkavanjörvi kävelemäs.
- "Äkkiä". Siinähän ei varmasti kestä...
- Ku ny heti lähretään, niin se on ruualle tehty.
- Voinko tulla mopolla?
- Tuleekohan siitä mitään?
- Ollaan ajettu 500 kilsaa tuota navetan ja metsätien väliä. Kyllä se nyt onnistuu.
Muut menee autolla, minä menen mopolla. Poukanperäntie on kuin metsätietä ajaisi. Ollaan ajettu sitä Samin kanssa aikaa. Sami ajoi kynnöspeltoon ja sivuposki halkesi.
Paarmoja on helvetisti. Ne napsahtelee lippikseen. Mikään ei ärsytä enempää. Juhani tekee traktorilla jotain toisella puolella tietä.
- Sitten tarkasti otatte ne juurineen irti. Ja siemenet erellä säkkihin. Paukutatte juurista mullat pois, ettei tartte turhaan kantaa sitä multaa.
- On kuultu sata kertaa...
- Mutta ette tahro muistaa. Eikä sitten tallota niin ku norsut siellä pellossa. Vaan tarkasti meette siellä väleissä. Jos yksikin hukkakaura jää noukkimatta, niin siinä on ainakin 20 ens vuonna.
- Kuultu on...
On, jumalauta, maailman tylsintä hommaa. Kuuma, korret kutittaa jalkoja, aurinko paistaa, paarmat syö. Aivan täyttä paskaa.
Puhelinpaalun luona on noin 400 hukkakauraa. Kello on kohta yksi. Yritän keksiä erilaisia syitä, millä voisin lopettaa ja lähteä kotiin.
- Nyt mää lähden! On oltu jo neljä tuntia!
- Tämä pala mennään tästä loppuun ja loput sitten huomenna.
- Ei helvetissä taas!
- Totta kai! Kukas ne sitten kerää?
- Tämä on aivan turhaa! Ei mitään järkeä!
- No sitä tässä ei olekaan, mutta EU pakottaa keräämähän!
Lopulta paalun ympärys on kerätty. Lähden mopolla heti pois. Käyn kotona nopeasti syömässä vähän leipää ja lähden Tonille. Radiossa kerrotaan, että Jonathan Edwards loikki ME:n eilen. Melkein 18 metriä. Miksi minä en ole nähnyt kisaa?!
---
Toni on Markun ja Heikin kanssa pihalla. Jätän mopon vähän kauemmas.
- No nykkö saat ajaa? Mihnä oot käyny?
- En vielä mihnään. Hukkakaurapellolla jouduin olemaan.
- Meillä ei oo onneksi tarvinnu. Lähretäänkö leirintäalueelle jäätelölle?
- Joo, käydään vaan. Kierretäänkö Sapsun takaa?
Mennään leirintäalueelle. Otan mango-meloni-jäätelöä. Mennään laiturille syömään ja puhumaan paskaa.
Ajan vielä Sapsun takaa ja saatan Tonin kotiin. Sen pitää mennä navettaan. Kotimatkalla vastaan tulee Hölik-Ville. Sillä on Pappa-Tuna, jossa on pressutuulisuoja. Ruma ku mikä!
---
Isä niittää heinää navetan edestä Mustalle pojalle.
- Hö! Joko on tankki tyhjä?
- No ei, kävin vaan Tonilla.
- Se on sitten 10 kilometriä juoksua ja litra bensaa. Sitä ei nuan vaan sieltä oteta.
- 10 kilsaa?! Tankilliseen menee viikko!
- Ja saakin mennä! Vie se mopo suojahan ja käy hakemas saunalle puita. Tänään on lenkki-ilta.
- Eikö sinne justiin eilen viety puita?
- Saa siellä olla varulta enemmänkin. Käy sitte syömäs! Siellä on pinaattilättyjä ja kalapuikkoja. Lämmität mikros vähän.
- Joo joo.
Vettäkin alkaa satamaan. Menen hetkeksi katsomaan Lemmenlaivaa, jos Sami ei katso Pikku Kakkosta.
---
Minun syntymäpäivät eivät jostain syystä ole kovin usein olleet kovin onnistuneita. Niihin on monesti osunut jotain ihme hämmennystä.
Hukkakaura on vieraslaji, joka on lähes pahin rikkakasvi Suomen viljelylle. Sen toejuntaan on säädetty ihan lakikin, mutta yleisiä ohjeita sen torjuntaan on ollut jo kauan. Se kasvaa pidemmäksi kuin muu vilja ja vie juuristollaan alaa ja ravinteita muilta kasveilta. Kaurakasvina sitä on hankala myrkyttää varsinkaan kaurapelloilta. Ruuaksi siitä ei ole. Kerääminen oli nuorena yhtä helvettiä.
Tuosta kerrasta alkoi Tonin kanssa leirintäalueen jäätelökäynnit. Pikkuisen me myöhemmin ajauduttiin eri porukoihin ja harvemmin nähtiin, mutta kyllä me jäätelöllä käytiin niin kauan kuin kotona asuin. Leirintäalueen laituri oli sellainen nuorten miesten terapiapaikka.
Isän sääntö bensasta juoksukilometrejä vastaan oli lopulta ihan hyvä. Mopo vei monella intoa ja aikaa liikkumiselta. Toisaalta olisin tuolloinkin kyllä mieluummin aina urheillut kuin ajellut mopolla. Tykkäsin ajaa ns. kilpaa aikaa vastaan, mutta sellainen päämäärätön ajelu ei niin kiinnostanut. Se oli vain väline päästä paremmin kavereiden luo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti