lauantai 27. huhtikuuta 2024

Juoksutarinoita 89. Mietaan nuorisoseuralla (5.12.1997)



Kympin aamu. Tänään pitää mennä kouluun, vaikkei sitä pitkään olekaan. Mennään siitä Jarmolle ja lähdetään sitten Kurikkaan lukioiden pikkujouluihin.

Kävin juoksemassa Pyylammen aamusta. Hiekkatien osuus reipasta. Muuten oli liian liukasta. 

Mikkokin tulee kymppiin, vaikka se yleensä on koulunörtti ja lukee jotain ranskaa jo aamusta.

- Moro, sano jouluna poro!
- Terve. Eikö sulla oo kasista koulua?
- Olis, mutta en jaksanut mennä. Menöö nii myöhään tänää.
- Katoitko The Joulukalenterin?
- Tottakai! "Käynpä näyttämässä pyyttonia pihakuuselle"!
- Justiinsa!
- Kävikkö jo lenkillä aamusta? 
- Joo. Kaheksan kilsaa. 
- Huh! 
- No ei se oo paha. 
- Aamukasilta? On se. 
- Ei kun puoli kasilta. 
- No niin! 

---

Koulupäivä on tylsä. Perinteistä odottelun odottelua. Pelataan Ski Jumpia oikeastaan koko päivä. Lopuksi ollaan Erkin tunnilla. Sitten Jarmolle. 

Niiden linja-autossa on Pollarin ja Katteluksen kyläisiä. Ne on jotenkin sekasin. Käydään suihkussa. Jorma tarjoaa jotain juomista, mutta ei oteta. 

- Voi vitun Waytt Erap! 
- Ooppa kunnolla, ettei tarvi antaa selkään! 
- Ei olis vastusta... 
- Olkaahan nyt hiljempaa, täällä on lapsia vielä! 

Tarja vie meidät keskustaan, josta linja-auto lähtee kohti Mietaata. 

---

Porukka jonottaa autoihin. Meillä on kaksi linja-autoa. Istutaan lähellä Chrisseä, Mikkoa, Anssia ja muita poikia. Saattaa siinä joku tyttökin olla. Anssi puhuu koko ajan. Haisee tupakalle ja tunkkaisille linja-auton penkeille. 

- Kuinka kaukana se Meltaus on? 
- Mikä vitun Meltaus? 
- No se mihin ollaan menossa?! 
- Se on Mietaa. Mietaan nuorisoseura. Meltaus on jossain Lapissa. 
- Ihan sama. Meltauksen nuokkari. 
- Jätkä on kyllä ääliö. Missäs Töysän mafia? 
- Tuolla ne on toisessa bussissa. Juo keikyä. 

On aika kylmä. Porukalla on jotain ankeita juomia. Minä en jaksa juoda mitään. Miksi joisin? Ei ole tarvetta. Näiden muiden vahtimisessakin on ihan jo hommaa. Mikko on jo sopivasti höpinöissä. Hymyilee vaan ja ollaan vasta Peräseinäjoki ohitettu. 

---

Mietaan nuorisoseura on helvetinmoinen sokkelo. Pieniä käytäviä ja paljon kerroksia. Grillistä saa vaan mikropurilaisia. Alavuden tytöt on vähän päissään. Jarmokin vähän. Chrisse ei, mutta Mikko kyllä. 

Pihalla on kylmä. Pahikset käy siellä pellolla tupakalla. Ymmärrän, että nurkalla, mutta sadan metrin päähän pellolle. Ei helkkari. Jos olisi sellainen elokuvien vankiloiden valonheitin, niin kaikki näkyis heti ja täysin. 

Sisällä kuulutetaan, että joen rantaan ei saa mennä. Jäätä ei vielä ole. Yllättäen. Joki ja joulukuun alku. Tunnelma on jotenkin kaoottinen. Puran kaaosta ostamalla Ässä-Mix pussin ja Jaffan. 

Jarmo käy vetämässä minut ja Jannen mukaansa. 

- Jätkät, nyt teitä tarvitaan! 
- Mihin? 
- Tuutte nyt vaan! 

Janne pyörittelee silmiään ja päätään. Kävellään rivakasti pellolle. Meidän luokan tytöt on selkeästi juoneet liikaa. 

- Ny vierään nämä pois täältä! Ne jäätyy! 
- Voi helvetti. Täällä on pikkusen mutaa! Mihin meitä nyt tarvitaan? Käsket ne vaan pois!
- Ei ne usko mua! 

Janne yrittää kiltisti. 

- No niin... Hei, tytöt! Mikolla on vissiin jotain juomista tuolla talon nurkalla. Käski teitä sinne. Maria ja Mammu kans! 
- Heiii, Jannee ja Tomii! Ootteeko tekin täällä!?

Kauhea kiljuminen. Ollaan joo. Tultiin siinä samassa linkassa. Noin kaksi penkkiä taaempana. 

Alkaa mennä hermo. 

- Nyt perkele, te jäädytte tänne! Ja me vasta jäädytäänkin. Pois pellolta nyt! 

Talutellaan tytöt nurkalle ja yritetään puhua niille järkeä. Kohta jo joku itkee, koska joku oli tanssinut väärän tyypin kanssa. Ei saatana, mitä draamaa!

- Minä meen nyt sisälle! On helvetin kylmä. 
- Vois nämä tytötkin tulla. Tulkaahan. Tarjotaan limsaa. 

Osa tytöistä tulee ja osa ei. Ihan sama. On nälkä. Menen tätä helkatin Vekkulataloa läpi ja etsin ruokaa. 

Kuuluu kova huuto. Rynnitään katsomaan. Joku tyttö on tippunut parvelta tanssilattialle. Hieno juttu. Joku tajuaa huutaa, että soittakaa ambulanssi. 

Jäädään väijymään nurkkaan. Tyttö viedään niskatuen kanssa pois. Onneksi meidänkin bussi lähtee pian. 

---

Matkalla kotiin. Kaikki päissään olevat haluaa istua edessä. On huono olo. Joku oksentaa. Great! 

Me istutaan Jarmon ja Jannen kanssa takana. Anssi pitää siellä showta. Se on lyhyt maalivahti. Ihan pelle. Töysän jätkät on muka cooleja ja menevät toiseen autoon. 

- Näytä kuski käppärinvaloa, katuvalot sammu! Pysäytä nyt tämä kenkälaatikko! Kusettaa, ku paskalaitoksen traktoria! 

Sekavaa meininkiä. Jos baareissakin on tällaista, niin aika paljon mieluummin istuisin siellä Tonin mökillä. 

---

Lukioiden pikkujoulujahan ei pitäisi järjestää missään. Kaikkein vähiten Kurikassa. Aivan kauheat juhlat. 

Ilta oli kaoottinen, eikä voi sanoa, että siitä mitenkään nautin. Joo, kauniita tyttöjä, mutta kova meteli ja vahtiminen jo siinä, että ihmiset ylipäätään pysyvät hengissä. 

Anssi oli älytön sketsihahmo. Juttua tuli koko ajan. Niistä on myös melko moni juttu jäänyt vieläkin päivittäiseen käyttöön. 

Ajattelin, että tuo se on viimeinen kerta Mietaalla. Olin väärässä. 

maanantai 1. huhtikuuta 2024

Juoksutarinoita 88. Cthulhun kutsu (11.10.1997)



Pimeä painaa alaspäin. Masennuksen rajamaille. Päivät eivät etene, mutta silti ne valuvat sormien välistä hukkaan. Lokakuu. Turha kuin mikä.

Juoksijanpolvi on vaivannut koko ajan. Sillä kestää juosta kovaa ja ylämäkeen, mutta kevyt ja hiljainen juoksu tai alamäkijuoksu on täyttä tuskaa. Olen silti juossut joka toinen päivä.

Jukka ja Heli pyysi minut pelaamaan roolipeliä niille. Call of Cthulhua. Se kyllä kiinnostaa. Olenhan lukenut melkein kaikki kirjatkin.

Yllättävän pelottavia tarinoita joku on voinut kirjoittaa ja jo sata vuotta sitten. Osaisikohan itse? Ainakin voisi tehdä sellaisia biisejä, jos olisi bändi. Tai sarjakuvaa. Akiran tyyliin, mutta Lovecraftin tapaan.

Lähden käymään siellä. Mopo toimii jotenkin. Ei jaksa pyöräillä, kun kävin jo juoksemassa kutosen reippaasti.

Matti nostaa traktorista kättä. Sisällä ei näy ketään, joten painelen suoraan yläkertaan. Haisee vähän tupakalle ja vähän kissoille. Tai aika paljon. Melko vähän navetalle. Helin huoneesta kuuluu musiikkia.

- Päivää!
- Moi.
- Mikäs nyt siis on meininkinä?
- Oon tehnyt teille tällaisen helpon seikkailun, että tutustutte roolipeleihin. Tomi on tainnut Lovecraftia lukea.
- Joo. Kaikki, mitä kirjastossa on. Iä iä! 
- Just niin! Tämä on siis samaa teemaa.

Jukka opastaa hahmojen luontia. Sillä on siisti satakulmainen noppa. Pirun kallis. Melkein sata markkaa. Ei kuulemma ole kätevä, kun on niin hidas pyörimään.

Minun hahmo on amerikanjapanilainen Joshua. Pearl Harborissa syntynyt. Helin hahmo on joku kirjaston täti. Itse seikkailussa on vanhassa kartanossa joku mörri. Joku Alone in the Darkin tyylinen paha demoni. Jukka on valinnut kaikki musiikit ja sellaiset taustalle. Homma on siistiä. Tuollaisen pelinhän voisi tehdä itsekin. 

Kotiin menen seiskan maissa. Alan suunnittelemaan omaa roolipeliä. Siinä voisi kyllä olla enemmän nykyaikaa. Serkkupojat varmaan innostuisi asiasta. 

---

Juoksijanpolvi. On sitten perse vaiva. Ja usein se peräpäästä johtuukin. Liian voimaton ja kireä pakara, liian voimaton ja kireä lonkankoukistaja. Eli nopea pituuskasvu ja liian vähän voimaa, liikaa rasitusta. Sillä ei juokse sitten pirukaan, kun oikein pahaksi äityy. Minulla sen kanssa tapellessa on mennyt parikin vuotta aika mönkään. 

Jukka oli puolinörtti Helin poikakaveri. Minun luokalla. Minua kuitenkin kiinnosti ne nörttitouhutkin, joten roolipelissä joku kiehtoi. Jukka opetti ja se oli mukavaa. Innostuin oikeasti niin paljon, että teinkin oman roolipelin. Melko hyvänkin, vaikka itse sanonkin. 

Lovecraftia lukivat kaikki, jotka lukivat jotain. Se vaan kuului tehdä niin. Eskapismia kauhun pariin. Siihen nähden, että ne oli kirjoitettu sata vuotta aiemmin, ne olivat todella hyytäviä. Suosittelen. 

Luin paljon. Miksi? Koska oli aikaa. Olin kirjastossa reilun tunnin ja vielä linja-automatka päälle. Ei ollut kännyköitä, eikö minun huoneessa televisiota. Joten luin. Kaikenlaista. Erä-lehdistä Veekaseihin, sarjakuvista Lovecraftin ja urheilukirjoihin. Mitä vain. Lukeminen kannattaa aina.