Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jardaani. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jardaani. Näytä kaikki tekstit

lauantai 26. toukokuuta 2012

Torijuhlat meni jo!


Perjantaina startattiin, kuskina Tuomo ”Ruusperi” Lehtinen. Kyydissä kolme pikkunaskalia ja pari vähän vanhempaa vasaraa. Kisa-alueelle saavuimme alkuillasta. Keväinen tuuli helli Jyrkkäkoskea, kun joukkona kiersimme radan. Rata sai hyväksynnän, joten lähdimme lähimajoitukseen Iso-Syötteelle (58km). Mökki ei onneksi enää ollut kaukana hotellista. 30 metriä saattoi olla pääovelle.

Nautimme illallisen hotellin keittiöstä. Tarjolla oli puna-ahventa, porsaan sisäfilettä, kerma- ja uuniperunoita, hyvää salaattia ja mielettömän hyvää porkkanakakkua. Niksu riemastui notkuvat pöydät nähdessään: ”Täällei oo mitään syötävää!” Saimme nipin napin antimet kurkusta alas, ja lähdimme mökkitiloihin keskittymään. Vähän jo innostuimme, että pitäisikö iltakalja ottaa. Ei otettu. Valomerkki oli tullut 21.30. Tuuli paiskoi kattopeltejä häiriten yöunta.

Seuraava aamu alkoi sarastamaan joskus puoli neljä. Roosperi vei minut sekä JKU:n joukkueen aamulenkille tunturin juurelle. Keli oli virkistävä: Räntää vaakasuorassa vasten kasvoja. Aamupala syötiin, jonka jälkeen kaaoksen kautta päästiin viimein kisa-alueelle. Koko päivän seurailimme junnu- sekä veteraanikisoja. Kisojen etäisyys ihmisten elinalueilta näkyi ainakin junnusarjoissa. Lopulta Jirikin saapui paikalle. Kisakenkiä arvottiin perusteellisesti. Niin kuin se nyt tuon ikäisillä niin kovasti vaikuttaisi.

Illalla kävin vähän availemassa jalkoja. Juoksu kulki juuri niin hyvin kuin päivän vesisateessa seisomisen jälkeen voi odottaakin. Ei mihinkään. Lenkin jälkeen kunnolla ruokaa ja armotonta spekulointia seuraavan päivän kisoista. Ja eritoten suunnistajien pärjäämisestä. Kerrankin nukutti kisaa edeltävänä iltana.

KISA-AAMU

Aurinko paistaa. Mitä helvettiä? Tuulikin oli tyyntynyt. Ajattelin aamulenkin olevan turhaa ajan- ja energianhukkaa. Aamupalan ja pakkailun jälkeen kömmimme Tohon kanssa Juusto Metsälän vuokra-autoon. Kisa-alueella tapasimme rytminvaihtokyvystään kuuluisan Pajusen. Nappasimme kisaruokalasta kahvit, jonka jälkeen olikin jo verkkailun aika.

VERRYTTELY

Viimeistään tässä vaiheessa iski se pieni jännitys. Sen huomaa siitä, että puhe loppuu. Tyhjää tuijotusta ja ajolinjojen esikatselua. Omalla kohdalla ei voitu suurista menestyspaineista puhua. Joukkuesijoituksen eteen olin kuitenkin valmis taistelemaankin. Pukuteltassa näytti olevan pelkästään kovia juoksijoita. Näiden lisäksi minä ja Rahkonen. Rahkosen päänahka oli hyvä vauhtimittari, vaikka tiesinkin, ettei yli 8km matkalla ihan paukut hälle riitä. Aika meni yllättäen taas vähän tiukalle. Pihalta kuului ”kolme minuuttia lähtöön” ja meikäpoika vetää vielä kompurasukkaa jalkaan. Noo, otin yhden aukkarin ja keskityin kellon asetuksiin.

12 KM

Lähtölaukaus. Niukahko, mutta sitäkin sitkeämpi joukko raavaita miehiä ampaisi kohti Jyrkkäkosken mäkiä. Raavaita siksi, että maaliinpäässeiden keski-ikä oli 31v. Taas yksi syy naureskella 30-vuotiaiden veteraanisarjalle.

Ville Maunuksela starttasi sellaista kyytiä, ettei Lewiskaan heti ohi päässyt. Ensimmäisen kilometrin vauhti hiukan hirvitti. Oletin, että 3.42/km jaksan juosta kisan läpi. Kahden kilometrin lenkin ensimmäinen puolikas oli selkeästi hitaampi kuin ensimmäinen.  Ilman lenkin loppusuoran kovaa vastatuulta ero kilometrien välillä olisi voinut olla vieläkin suurempi.

Puoleen matkaan mennessä olin saanut muutaman miekkosen kiinni. Tuomo huuteli väliltä Pajusen ja Juuson sijoituksia. ”Neljäs ja yhdeksäs!”. Se vähän toi pontta juoksuun. Eikä juoksussa oikeastaan suurempia väsymyksen tuntemuksia ollutkaan. Mietin juoksuani kierros kerrallaan. Kahdeksaan kilometriin tultiin oikeastaan aika helposti. Kärkeen toki oli matkaa. Eräs toimitsija huusi aivan tosissaan minulle ”Pois sieltä radalta!” Vastasin olevani kisassa. Tietyllä tavalla aika masentavaa…

Siellä sitten näinkin Maunukselan selän. En lähtenyt yltiöpäisesti yrittämään kantaan kiinni. Tiesin, että viimeiselle kierrokselle tarvitaan voimia, joten hivuttauduin hitaasti lähemmäs ja lähemmäs. Yleisön huudoista päättelin Lewiksen olevan aika lähellä takana. Näkyihän se siellä. Tuumailin, että kiskoisiko toisiksi viimeisen kierroksen niin, ettei Lewis kiinni saa. En sitten kuitenkaan viitsinyt kantata tarkoituksella.

Tein sen tarkoituksettomasti. Lewiksen ohitettua minut huomasin, ettei se Maunuksela tipukaan. No perkele. Päätin koittaa ratkaisua ja iskin ylämäkeen ennen kilometriä. Noutajahan sieltä tuli. Hyytymys kävi mäen yläosassa ja hiihtomies tonki ohi. Ei se silti kauas karannut, mutta parikymmentä metriä kuitenkin. Noin puoli kilometriä ennen maalia Loukkalahden isäukko kävi kuiskaamassa korvaan: ”Saat kiinni vielä, se ei huomaa kun kiristät.” Vähän tästä sisuuntuneena ja lisääntyvän reitinvarsiyleisön pauhatessa hivuttauduin lähemmäs. Kun kaarruttiin loppusuoralle, pistin ns. loikan päälle ja painelin ohi. Ihan hirveältä tuntui, mutta ei miehellä oikein ollut lyödä parempiakaan kortteja. Loppusuoralla tuli monta sekuntia eroa, eikä tarvinnut maalissa selitellä itselleen periksiantamista.

Kilometrit:
1.       3.33
2.       3.31
3.       3.43
4.       3.31
5.       3.44
6.       3.39
7.       3.48
8.       3.38
9.       3.48
10.   3.38
11.   3.50
12.   3.32
+ viimeinen 150m 23s.

KISAN JÄLKEEN

Siinä mehua juodessa onnittelin Rahkosta ja suostuttelin tämän juoksemaan vielä nelosen. Lupasin miestä haukkua blogissa, jos keskeyttää. Ei keskeyttänyt. Juoksi ihan hyvin.

Tuomo onnitteli minua mitalistina. En tajunnut mitä mies hourii. Kuitenkin oli käynyt niin, että niin Kälviän Kykyri kuin Sjundeån Boström, ottivat ja keskeyttivät. Tämä laski joukkueiden määrää niin, että Kataja kampesi pronssille. Eli kiitokset mitalista menee suunnistajille: Mårelle keskeytyksestä, ja Jerelle ja Juusolle hyvistä juoksuista.

Minulle mitali on ensimmäinen, ja tavallaan tärkeäkin juttu. Lähetin joskus 18-vuotiaana vastalauseen silloisen kotikuntani liikuntasihteerille. Oli epäillyt juoksuharrastukseni tavoitteellisuutta. Ihmettelin vastauksessani miksei tavoitteelliselle urheilijalle voi sen sata markkaa kuitenkin stipendiä antaa, vaikka se olisikin pari-kolme vuotta ollut telakalla vammojen takia. Sanoin myös, että tavoitteena on SM-mitali, tulee se sitten 25-vuotiaana tai 90-sarjassa. Stipendi tuli. Terveisiä vaan Rannikon Jussille.

Palkintojen jako oli vähän epäjuhlavampi kuin oletin, ja sitä häiritsi kiire katsomaan Jirin juoksua. Mitali kuitenkin tuli kouraan, ja se riittää.

Kuvasin juoksun videoivilla laseilla. Yritän sen saaada näytille. Tiedostojen yhdistäminen tuottaa kuitenkin ongelmia. Eli tähän se ei nyt ehdi.

maanantai 14. helmikuuta 2011

Perinteinen treenitauko.

Ma 24.1: LEPO - oikea olkapää saatanan kipeä.

Ti 25.1: A: tasapaino+10x50m I: 13km kevyt - vasen lonkka ja selkä täysin jumissa.

Ke 26.1: Kuntosali pv 45min - vasen lonkka tuskaisen kipeä.

To 27.1: Kehonhallinta 1h - edelleen vasen lonkka arka.

Pe 28.1: 7km kevyt W - kyllä se vaan tuntuu.

La 29.1: LEPO - edelleen kipeä.

Su 30.1: 8km kevyt W - on vieläkin arka.

Ma 31.1: LEPO - ei ole hyvä vieläkään.

Ti 1.2: A: vesijuoksu 40min I: lumityöt 40min - eipä se vesijuoksusta suivaantunut.

Ke 2.2: kehonhallinta 20min - ei suurempia tuntemuksia.

To 3.2: A: liikkuvuus + jooga 45min I: hieronta 60min - vasen kylki ja pakara ihan naurettavan tukossa.

Pe 4.2: kevyt 6km W + lumityöt 30min - vieläkin pieniä juilinkeja.

La 5.2: LEPO - remonttia tehtiin.

Su 6.2: LEPO - remonttia tehtiin.

Ma 7.2: LEPO - vähän parempia alkaa olemaan.

Ti 8.2: A: vesijuoksu 30min I: lumityöt 40min - ei edes sattunut.

Ke 9.2: kuntosali MV 50min - vähän takareisi jumissa, mutta muuten ok.

To 10.2: 6km kevyt W - semmosta kummaa.

Pe 11.2: LEPO

La 12.2: jooga 40min - kankee on kaveri.

Su 13.2: 8km rento + avantosauna - hengittäminen oli ihan hirveää.

Ma 14.2: 7km rento + 2x150m kova - ei se kyllä helppoa ollut mitenkään, muttei sattunutkaan.

Alkaa aika traditio olla tämä tammi-helmikuun treenitauko. Voisi hakea melkein liputuspäivästatusta tälle. Ainakin jonkun adventtiaikaan verrattavan nimityksen tälle voisi asettaa. Montakohan vuotta on samalla kaavalla menty? Himpun verran on jumi hellittänyt ja ihan kaksi juoksulenkiksi mainittavaa harjoitusta tehty. Rataharjoituskin tehtiin viimeksi ihan tuossa kuukausi sitten. Saatana.

Tästä se on vaan taas alettava olemaan...

Paikalliset juoksijat ovat kunnostautuneet omasta alakulostani huolimatta mainiosti: Ensin Suurruhtinas Jardaani paineli Endurancessa uuden Pohjoismaiden enarin, sitten "OK"-Karjalainen on esittänyt hyviä otteita. Kasi alle 2.10, tonni alle 2.50 ja tonnivitonen 4.30. Siinä ja siinä pärjääkö noille tuloksille kesällä.

Huomenna Botnia-hallissa nähdään, missä kuosissa miehet on. Nikkehän jo toki kuntoaan väläyttelikin.


PS. Kommentoija Z:lle suuret kiitokset taidokkaasta kommentoinnista. Kuuntelin Endgamen ja totesin, että se on harvinaista jos tuon tyylin musiikin saa 2010 kuulostamaan kuitenkin noin hyvältä.

Laiho on hyvä soittamaan, mutta ei toki mikään suurenmoisen omaperäinen. Bodomin kaks ekaa levyä on hyviä, mutta sitten vähän kuraa.

perjantai 14. toukokuuta 2010

Rauhallista odottelua.

To 13.5: 8,5km rento - Alku oli nihkeää, mutta lopuksi kulki jo hyvin.

Pe 14.5: 8km - 1*500m+5*200m/32"/1.30' - SM-maastojen radalla. Pirun hyvin kulki.

Taitaa olla niin, että sitä ollaan nyt asian ytimessä. Täällä siis katsotaan Suomi-matsia viinirypäleitä syöden Lahdessa. Kiva oli ajella nelisen tuntia ilmastoimattomalla autolla tässä helteessä. Perille päästiin ja Jirin kanssa on jo reititkin käyty tsekkaamassa.

Reitti on kyllä mukava. Ei siinä ole oikeastaan yhtään mäkiä. Sama kuin isoa kolmiota juoksisi, mutta tällä kertaa se ei minua jostain syystä haittaa. Kovaa tullaan menemään niin junnuissa kuin aikuisissa. Tämä reitti nimittäin mahdollistaa sen. Veikkaisin äkkiä, että nelosella lähelle 2.50-vauhditkin on ihan mahdollisia. Toki se tarkoittaa, että alle 3.20/km pitää mun laputella. Mutta kyllä siihen nyt piru vie pitäs pystyä. Startti tulee olemaan aikamoinen sumppu ja pullonkaula, että shabumainen lähtö ei tällä kertaa tule kysymykseen. Täysiä pitää alku runtata.

Eipä tässä. Söin yksin tuossa hotelliravintolassa äsken meriahventa. Ravintolassa ei ollut ketään muuta. Ruoka oli hyvää ja omassa seurassakin viihdyin mainiosti. Huominen otetaan aurinkoa ja katsotaan ääripäiden kirmailuja ja sitten sundagina kopsutellaan itse.

Täältä tuohon.

Ps. Sordiino-Jardaani Tsoikkeli veteli 234km MM-ultrassa. On sekin kyllä rohmuke!

torstai 13. toukokuuta 2010

Tavoite: enemmän kuin 100 chicken wingsiä.


Ke 5.5: Vesijuoksu/-jumppa 45min + 3km metsäkävelyä - Perusmeininki

To 6.5: A: tasapaino 45min + 2x500/1.29-1.30/2'+7x200m/30-33"/1.30 I: hieronta 40min - Aivan hyvää, vaikka olikin raaka juosta pihalla.

Pe 7.5: 11km kevyt - Hemmetin hyvä kulku, mutta lopussa alkoi ottaa hengitykseen siitepöly.

La 8.5: LEPO - Joensuu Maratonin setittelyt vei kyllä voimat.

Su 9.5: 10km - 2km kova + 2km VL - Piti juosta 4km kovaa, mutta oli eilisestä niin väsy, ettei jaksanut runtata.

Ma 10.5: A: 14km kevyt I: 10km kevyt - Vähän aamulla tuli nälkä, mutta kevyttä oli. Ja helppoa.

Ti 11.5: A: vesijuoksu/-jumppa 45min I: 7,5km reipas - Vähän väsymystä havaittavissa, mutta vauhti oli helppoa ja sykkeet matalalla.

Ke 12.5: A: liikkuvuus 45min I: Hieronta 50min - Teki kyllä ehdottoman hyvää hieronta.

Aika lähellä ollaan tavoitetta, joka noin vuosi sitten Tuomon kanssa asetettiin. Tuomo jäi matkan varrelle. Ei vaan uskaltanut tappaa itseään vedon takia. Ei itselläkään ihan suunnitelmien mukaan ole mennyt. Aika pitkästi tuli taukoa flunssan ja epämääräisen selkäkivun takia. Viimeinen neljä viikkoa on ollut kuitenkin aivan hyvää treeniä.

Lahteen matkustelen huomenna. Lauantaina on junnujen maastot ja Jiri siellä kirmaa. Tietysti veteraanien juoksutkin kiinnostavat. Harmi vain, että Vainikka teloi itsensä kilpailukunnottomaksi. Vähän epäilyttää oliko sittenkään vahinko?

Sunnuntai on mielenkiintoinen päivä. En ole kuukautta ennen SM-maastoja ollut koskaan terve. Se on syönyt paljon itseluottamusta ja jonkin verran myös kuntoa. Nyt on lisäksi astmalääkityskin kohdallaan. Tuomon asettamaa tavoitetta lähden tavoittelemaan. Eli alle 2min kärkeen. Reitti on kyllä utriaismaisen nopeaksi tehty eli sieltä en minä saa apuja. Kärki menee kovaa. Mutta ei se tietysti ole selitys.

En usko, että olen 3.15/km kunnossa. 3.20/km-vauhtiin pitää kaiken onnistua nappiin. Keli ainakin vielä suosii minua. Kostea ja lämmin. Olen kuitenkin tyytyväinen jos pääsen 3.20-vauhtia koko lenkin. Toki se oikeiden juoksijoiden mielestä on paska aika. Mutta se ei ole minulle paska aika. Ei ole koko vuonna ainutta yli sadan kilsan viikkoa ja kyllä se niitä vaatisi jos oikeasti meinaisi pärjätä. Ei vaan talvea kestä paikat. Kiva olisi jos minäkin joskus yllättäisin itseni ja juoksisin hyvin. Jännitystä ei vielä ole. Odottava mieliala, sillä lailla sopivasti. Pelkät chicken wingsit ei riitä mulle.

Kirjoittelen vielä huomenillalla jos saan nettitunnukset hotellilta. Vähän tarkennuksia reitistä jne.

Ps. Tsekatkaa Jardaanin juoksua täältä. Se on muuten hullu jätkä.

perjantai 5. helmikuuta 2010

"Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä."

Ke 27.1: lihaskunto 20min - Ei oikein uskalla mitään suurempaa riehua.

To 28.1: Liikkuvuus 45min - Alkohan se tuollainen kevyt liikekin tuntua reidessä...

Pe 29.1 - Pe 5.2: LEPOA JA KÄRVISTELYÄ.

Niin se vaan meni hyvä treeniputki poikki ja nyt on semmoinen nelisen viikkoa tekemätöntä aikaa takana. Ne jotka tavoitteellisesti treenailee, tietää varsin hyvin miten nahkasta aikaa on tuo. Kuntoutusjaksot menee joten kuten silloin, kun tietää mikä vaivaa ja toipumisaika on jotenkin oletettavissa. Sellaiset "paha sanoo"-tapaukset onkin sitten eri juttu. Olet tekemättä ja teet, kokeilet ja olet kokeilematta, hoidat ja et hoida. Mikään ei kuitenkaan auta.

Nyt olen metsästellyt jotain gurua, joka osaisi sanoa suurinpiirtein sen mikä jalkaa vaivaa. Anssi kyllä kovasti on koittanut keksiä ja asiaa on vatvottu useampaan otteeseen. Ei vaan juurikaan paremmalta jalka tunnu. Jos joku tietää sellaisen gurun niin voi minulle kertoa.

Vaiva tällä hetkellä on seuraava:
  • Vasenta taka-ulkoreittä kiristää. Sanoisin ammattitermein, että reiden yläkolmanneksessa, jossain tensorin alapuolella, mutta syvempänä.
  • Välillä tuntuu myös vasemmassa pakarassa ja saman puolen nivusessa.
  • Selkeää kipupistettä en löydä takareidestä, enkä pakarasta. Lähentäjästä välillä löytyy.
  • Välillä kipu säteilee muuallekin. Selkään ei onneksi enää.
  • Vesijuoksi pahensi erittäin paljon. Kaikkea voin tehdä, mutta yleensä kipeytyy kaiken toiminnan jälkeen.
  • Sivuoireena pään hajoaminen.

Sordaani Jaikkeli veti taas hommat käsittämättömän överiksi ja tempoi ultrajuoksussa parhaaksi suomalaiseksi Endurance 24:ssa Espoossa. Hulluhan se on. Kuuleman mukaan reidet vähän kipeät.

Pakko on hiukan tikulla nyt raapia Joensuussa polttelevaa Areenan remonttiasiaa. Uskon, että tämä hiukan provosoi tiettyjä tahoja - ehkä Tuomoakin - mutta en siitä oikeastaan nyt välitä. Haluan sanoa, miltä toimintatapa minusta tuntuu. Minulla ei ole tässä asiassa ketään vastaan yksityishenkilönä mitään. Voisi kuluneesti sanoa, että asiat riitelevät, ei henkilöt. Toisaalta tulen mainitsemaan joitakin ihmisiä ja kritisoimaan heidän toimintatapojaan. Asiaa tuntevat voivat päätellä, keistä henkilöistä on kyse. On totta, että tämä on yleisurheiluihmisen näkökulma, mutta kyllä minä kovasti seuraan muitakin lajeja. Eikä minulla ole isompia antipatioita mitään lajia kohtaan.

Taustahan on se, että Joensuun Areenan lattia on täysin perseestä. Radasta irtoilee paloja ja se on kupruilla. Rakennusvaiheessa pohja oli jätetty kosteaksi ja se on tuonut tullessaan melko ikäviä lieveilmiöitä. Surullinen esimerkki on se, että kisoja järjestäessä joudumme laittamaan tilastojen mukaan heikoimmat tietyille radoille, koska niistä puuttuu enemmän paloja. Liittohan laittoi Areenalle kilpailukiellon koskien kansallisia ja sitä isompia kisoja. Tällä hetkellä on vaarana, että kielto pamahtaa myös muille kisoille.

Kaupunki kuitenkin sai varat Areenan lattian korjaukseen ja se oli alustavasti tarkoitus tehdä tulevana syksynä Elokuun ja Lokakuun välisenä aikana. Radat pistetään uusiksi ja parketti upotetaan lattiaan ja saadaan muuallekin uusi pinnoite.

Tämä olisi hieman sotkenut syksyn harjoitusvuoroja myös meidän osalta, mutta sen olisi kestänyt. Käyttöön jo paikoin vaarallisetkin paikat olisi korjattu ja olisimme voineet harkita kansallisen tason hallikisoja vuodelle 2011. Menetimme jo junioreiden SM-hallit tältä vuodelta radan huonon kunnon takia. Se oli meille iso takaisku niin taloudellisesti kuin imagonkin kannalta.

Tietyt tahot koripallon taustalla kuitenkin pistivät liikkeelle vetoomuksen siirtää remonttia vielä eteenpäin, talven 2011 jälkeiselle ajalle. Tämä sillä perusteella, että otteluohjelma on vaikea sumplia jos kauden alku kotipelien puolesta siirtyy. Se myös tiputtaisi lipputuloja. Toki hallissa pelaa muitakin pallolajeja kuin koripallo ja on lisäksi nyrkkeily- ja kiipeilyväkeä.

Koska oli selvää, että vetoomus aiheuttaa vastakkain asettelua koottiin eiliseksi istunto, jonne oli kutsuttu eri lajien edustajia puhumaan remontista ja sen ajankohdasta.

Idea oli hyvä. Harmi vain, että tilanne oli kuin vessaan mennessä: päätös toimintatavasta oli tehty jo ennen varsinaista istuntoa. Remontti siirtyy ja joudumme ensi talvenkin kituuttelemaan heikoilla suorituspaikoilla ja ottamaan riskin, että jollekin käy jotain. Ainahan voi sanoa, että todennäköisesti ei käy mitään vakavaa. Mutta entä jos käykin? Muutenkin koko vetoomuksen esille tulon ajan on tuntunut siltä, ettei edes saisi sanoa omaa mielipidettään.

Voisin kirjoittaa tätä kymppiuutisiin asti ja kritisoida, mutta laitan alle vain jokusen epäkohdan koko jupakasta. Jokainen voi sitten siitä itse päätellä, toimittiinko järkevästi.

  • On ollut jo kauan tiedossa, että Areenan pohjalle pitäisi tehdä mahdollisimman pian jotakin ennen kuin se on vaarallinen. - Se on jo vaarallinen ja lähes vuoden siirto, ei ole mahdollisimman pian.
  • Joensuun liikuntatoimenjohtaja on entinen koripallovalmentaja. - Hänen olisi mielestäni, pitänyt jäävätä itsensä puheenjohtajan toimesta, koska hän ei mitenkään voi toimia puolueettomasti tässä asiassa taustansa takia.
  • Joensuussa on Urheilutalo, missä voi pelata palloilulajien sarjaotteluita. - Ennen Areenaa pallopelit on ollut pakko pelata kyseisessä salissa. Sinne ei ehkä mahdu niin paljon yleisöä, mutta tappiot eivät yleisömäärissä kuitenkaan olisi suuren suuret verrattuna huonokuntoisen radan riskeihin.
  • Lähes kaikki lajit koripalloa lukuunottamatta olisivat pystyneet hyväksymään myös alkuperäisen remonttiajankohdan. - Ei vain missään vaiheessa edes puhuttu vaihtoehdosta pitää alkuperäinen aikataulu.
  • Kesällä on kuulemma helpompi saada rakennusmiehiä ja he ovat ammattitaitoisempia, kuin syksyllä tarjolla oleva työvoima. - Aavistuksen hataralla pohjalla mennään tällaisilla lausunnoilla. Luulisi kesällä olevan helpompi rakentaa mitä vaan ja on se varmaan rakennusmiehilläkin kesälomat. Miten rakennusmiehen taito mitataan?
No, asia on päätetty yllättävänkin hyvässä hengessä ja näillä mennään. Joensuussa ei hallikisailla siis isosti edes vielä vuonna 2011. Pisteitä eilisessä neuvottelussa keräsivät minun asteikoillani erityisesti Koris-Katajan joukkueenjohtaja reilulla pahoittelullaan, Jipon puheenjohtaja diplomaattisella näkemyksellään ja nyrkkeilyn edustaja hyvillä puheenvuoroillaan kummankin aikataulun puolesta. Olen tältä erää sanottavani asiasta sanonut, enkä todennäköisesti palaa tähän asiaan ellei jotain kummaa tapahdu. Vaikkei tälle asialle enää mitään voikaan, toivoisin kuitenkin tasapuolisempaa menettelytapaa vastaavien päätöksien tekoon tulevaisuudessa.

PS. Olunen sille, joka tunnistaa otsikon ekana!

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Juoksu- ja Bänditreenit

18.12: Kevyt 10km - Vähän tahmeata hengityksen puolesta

19.12: 4x1km/3.18-3.37/3' - Sen verran aikaisin aamusta juostu (8:15), että pientä heräämisvaikeutta

20.12: 17km kevyt - Kiva lenkki, vaikka keli olikin paska. Juoksu pysyi ylhäällä.

21.12: LEPO

22.12: A: Kiihtyvä 12km I: Hieronta - Vasen pohje esitti taas loppulenkistä krampin elkeitä.

23.12: Jooga 30min - Aivan hirveä ilma pihalla.

24.12: Jooga 40min - Edelleen ankeata säätilaa ja pohjekin jumittaa

25.12: Pihasähly 60min - Ajelin Pohjanmaalle ja iltasella sisarusten kanssa legendaarista pihasählyä. Viimeksi 10 vuotta sitten.

26.12: 8,3km reipas/kova 32min. Aivan paska keli. Avg-syke 174. - Hyvin kulki, keli oli kuitenkin hanurista.

27.12: LEPO

28.12: 10km (1km kovaa/1km kevyt) - Keli tietysti järkyttävän tuulinen ja luminen, mutta hengityskään ei toiminut ollenkaan.

29.12: 10km rento + avantosauna - Juoksu oli jotenkin tahmeata pitkien automatkojen jälkeen. Vasen pohjekin jumisteli.

30.12: vesijuoksu 3x90"/2'+10x30"/1' - Eihän tuo nyt vedessä samalta tunnu, mutta kyllä se raskasta on.

31.12: Lumihankivaellusta metsässä 90min - Puolen metrin hangessa on aivan tehokasta

1.1: Lumihankivaellusta metsässä 60min

2.1: Lumihankivaellusta metsässä 60min

3.1: 18km kevyt Areenassa - Jardaani treenasi Enduranceen semmoisen 50 kilsan verran, niin minä ja Tuomo vähän pidettiin seuraa.

Todella pitkä aika onkin ehtinyt kulumaan viimeisistä kirjoitteluista. On ollut noita tonttujen juttuja ja Pohjanmaalle on juuri vasta sähköt tullut, niin ei nettiin ole päässytkään. Jouluaatto oltiin täällä idässä ja sitten minä hurautin Pohjanmaalle yksikseni. Siellä sitten pidettiin legendaariset välipäivien bänditreenit.

Tosiaan olen soittelut jonkinmoisessa bändissä sellaisen 11 vuotta. Tässä tulee pieni historiikki tästä soittelu-urasta:

Joskus pirun pienenä poikana isukki laittoi minut urkukouluun, jota piti Harvat Korvat. Nimi ei ihan ollut tuo, mutten muista oikeakaan nimeä. Se oli jotain sinnepäin, koska miekkonen oli unkarilaistaustainen. Elääkökään enää? Se ei tainnut kovinkaan kauaa innostella.

Ala-asteella minut ja sisko-tyttö pistettiin Tuhkasen Joren pianokouluun ja sillä sai sitten pientä nössön mainetta 26:n oppilaan koulussa. Minä treenasin, mutten sitten ala-asteen jälkeen musiikin opiskelua jatkanut. Se nyt hieman harmittaa. Opin soittamaan sellaisiakin klassikoita kuin Anttilan Keväthuumaus ja Rafaelin Enkeli. Saattoi olla isälläkin arpaa näissä näinkin nuorekkaissa kappaleissa. Hän kun on semmoisen 30v soitellut ammatikseen tanssibändissä. Eli humppasektori on aika hyvin näpeissä vaikkei päällepäin sitäkään uskoisi.

Yläasteen ajaksi tuo soittelu sitten suurimmaksi osaksi jäi. Lukioaikana pieni innostus hiipi takaisin lähinnä Stratovariuksen takia. Opettelin soittamaan joitain parhaita Jensin synatilutuksia kuten nyt esimerkiksi Black Diamondia.

Lukion loppupuolella saman kylän poika Pete sitten heitti jollain kotimatkalla, että pitäisikö perustaa bändi. Vastasin, että pitäshän se. Pete soitti huonosti kitaraa ja minä huonosti koskettimia. Soiteltiin yhdessä Peten huoneessa aina viikonloppuisin ja öisin ja noilta ajoilta on kaksi huikeata sävellystä: Rain ja Curse of Moon. Ensimmäisessä on ihan tarttuva riffi ja toinen on lähinnä rasittava. Musiikkityyli oli jotain Stratovariuksen ja Manowarin välimaastossa. Itselläni oli niin paska syntikka, ettei siitä kummiakaan soundeja löytynyt. Armeija-aikana bändiin liittyi rumpaliksi Veil-Matti ja bassoa soitti hetken Antti. Bändin nimi oli pääasiassa Wolflord. Meillä oli helkutin hieno logokin, muttei sitä koskaan käytetty.

Vuonna 2000 aloimme kuunnella progempaa musiikkia Dream Theaterin ja Symphony X:n innoittamana. Musiikkityylikin siirtyi sinne päin. Velipojan kautta löytyi uusi rumpali Jori ja uusi basisti Janne. Soittelimme Jorin kodin kellarissa ja autotallissa progressiivista rockia ja metallia. Biisejä oli tuhottomasti, mutta laulaja puuttui. Ensimmäisiä studionauhoituksiakin kävimme tekemässä ilman laulajaa. Bändin nimi oli tuolloin Global Illusion. Meidät pyydettiin ensimmäiselle keikalle yläasteen kevätjuhlaan, jossa oli useampi sata yleisöä. Sinne tuli laulajaksi pikkuveljeni. Kaikkia jännitti julmetusti. Kukaan bändistä ei ollut kuullut veljeni laulavan koskaan ja hänen debyyttinsä tapahtui isolle yleisölle kukkapaidassa ja 70-luvun farkuissa. Illalla oli kisat Alavuden kentällä ja joku 9-luokan tyttö tuli kysymään minulta "miksi soitettiin playbackina?". Ei me soitettu. Oltiin vaan treenattu hyvin. Kapteeni Amerikka tuurasi kitarassa ja örinät kävi mörisemässä Kinnorin laulaja.

Tämän jälkeen velipoika kuului kalustoon. Teimme studiossa muutaman demon, mutta emme me oikein päässeet eteenpäin. Vaikka biisit oli hyviä, niin englanniksi laulaminen kuulosti vähän Idols-Agnesilta. Jotenkin soittelu vaan väsyi ja hiipui.

En muista vuotta, mutta sanotaan että 2005 teimme reunionin ja kokoonnuimme Peten mökille. Teimme hullun päätöksen soittaa rauhallisempaa musiikkia ja vielä suomeksi. Nyt velipoikakin pääsi käyttämään akustista kitaraansa. Tämä innosti kaikkia paitsi Jannea ja hän feidasi itsensä. Sattui kuitenkin sopivasti, että Kurikan multi-istrumentalisti Jaku tapaili siskoani ja innostui liittymään bändin basistiksi. Bändin nimeksi muotoutui Ruuhet, jonka isoin esiintyminen julkisuudessa on ollut varmaankin Joensuun SM-hallien rytmityhmänä. Moni täällä nauraa bändin nimelle, mutta se kuvaa erinomaisesti musiikkimme tunnelmia.

Teimme demonkin jokunen vuosi takaperin ja tuon demon tuotoksia voi kuunnella täältä ja täältä. Nyt olemme jotenkin sitten aktivoituneet uudelleen ja tarkoitus olisi pitää vähän useammat treenit kuin viime vuonna. Loppuun vielä pieni esittely bändin jäsenistä:

Pete (kitara+laulu): Sapsalammen mies. Mutta nykyään yrittää tehdä Turusta siedettävää. On kokenut kunnon muutoksen ja monet voisivat pitää häntä hulluna. Mutta jos mies näyttää Rob Zombielta ja on sairaanhoitaja, niin onko se väärin? Vaikuttaa myös bändissä Autere, joka on varsin sopuisaa iskelmähumppaa. Tuolta kun kuuntelee esim. Consume-biisin, niin tipahtaa tuolilta. Ainakin Ste.

Jori (rummut): Aseman ukko. Helsingin herra. Pahan näköinen, mutta hyvin kiltti. Täydellisyyden tavoittelija, joka ei vieläkään ole tajunnut tehtävää mahdottomaksi näillä soittokavereilla. Soittelee myös toisessa bändissä nimeltä EZ Aquarii.

Sami (laulu+kitara): Skeptinen luonne, joka varmasti on rauhallisimman musiikkityylin fanittaja tästä poppoosta. Onnistuu välttämään roudaamisen oikein mainiosti.

Jaku (basso): Kurikka-Helsinki. Kaikkiruokainen lähes kaiken suhteen. Kaikki käy. Todennäköisesti soittaakin mitä vaan, kunhan saisi päivän aikaa opetella.

Huomisesta alkaa sitten kova kuntokuuri kaiken jouluisen mässäämisen korjaamiseksi. Mies täysin tukossa.


sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Vaarojen Maraton 2009

"Ei oo paljo välii ootko kissa, ootko hiiri
kun sä juokset minkä pääset
Eihän sill' oo välii, kun sä juokset minkä pääset
ootko koira, ootko vuoristosusi"

Aamu alkoi herätyksellä klo 6.30. Siinä vedettiin naamariin raparperi-mansikkakiisseliä, Ehrmannin maitorahkaa, mysliä, omena, vettä ja tuoremehua. Loputkin kamppeet reppuun ja näin oltiin valmista poikaa lähtöön.

Komeassa nollakelissä liukasteltiin Tuomon, vaimonsa ja Jardaanin kanssa Kolille. Matkalla jauhettiin paskaa hologrammipannoista aina Pohjanmaalle muuttaviin homoihin asti. Noista hologrammipannoista tulen kyllä vielä avautumaan jossain vaiheessa täälläkin. Kolilla oli kylmä, mutta muuten kaikki kunnossa. Paikan päällä hakemaan chippiä ja numeroa ja siitä suoraan pukemaan varusteita päälle.

GEAR:
  • Alushousut - bokserimalliset ja vanhat, puhtaat kuitenkin
  • Katajan pitkät trikoot - Nike, musta
  • Juoksusukat - Nike, musta-oranssi
  • Pitkä juoksupaita - Nike, musta
  • Tekninen T-paita - Vaude, musta
  • Huivi - Buff, musta
  • Juoksuhanskat - H&M, mustat
  • Juoksukengät - Nike Pegasus Gore-Tex
  • Stressi-panta - Suunto/Firstbeat
  • Ranne-GPS - Garmin Forerunner 405
  • Juomavyö - Mallia Kessi, modifioitu ilmastointiteipillä ja niiteillä kantamaan kahta Niken juomapulloa, kahta saippuapullosta tehtyä juomapulloa, yhtä astmapiippua, kolmea geeliä (Squeezy), kännykkää (Nokia 6220 Classic)
  • Nahkaranneke + kaulakoru + korvakorut
  • Numerolappu + chippi + kartta
Puolta tuntia ennen söin vielä omenan ja Squeezyn energiapatukan ja join vettä, jossa oli appelsiinituoremehua ja ruususuolaa (Jardaanin vinkki). Enää puuttui talkkia ja valkovaseliinia strategisiin paikkoihin. Sekin tuli hoidettua. Eikun lähtöalueelle.

Vaikka oli kylmä, ei ilma tuntunut kevyessäkään varustuksessa jäätävältä. Tavalliseen tapaan kenkien nauhat piti sitoa noin 39 kertaa uudelleen. Lähtöpaikka oli Kolin huipun alapuolella oleva parkkipaikka. Jaakko Leppänen siellä verrytteli ihan oikeastikin väsyneen näköisenä. Mieshän oli keskiviikosta asti tallannut polkuja valmiiksi kisailijoita varten.

Lähtöalueella klo 9.45.

0-5km:

Lähtölaukaus. Pam. Siitähän sitä lähdettiin Jaskan kantaan. Sää oli kirkas ja ensimmäinen 3km oli semmoista suht leveää polkua. Joku lähti vielä kovempaa kuin minä ja Jaakko. Jaakko kuitenkin lähti ihan hyvää vauhtia ja jopa kärkeen. Lähestyttäessä isompaa tietä, oli polku kuitenkin sen verran vaativaa, etten Jaakon ja sen toisen kaiffarin perässä pysynyt helposti. Nilkat eivät olleet vielä lämpöiset ja juomavyö vaati myös asettelua. Kun päästiin tiellä, oli 3 miestä minun edelläni ja olisinko ollut parin sadan metrin päässä kärjestä. Hengityksessä ei tuntunut mitään. Totesin,etten pärjää Jaakon perässä polulla. Siispä nostin vauhtia ihan reilusti ja lähdin karkuun koko sakkia. Kaikki oli hienosti ja juoksu kulki äärimmäisen helposti.

kilsavauhdit: 4.24 - 4.02 - 5.42 - 4.14 - 3.58

Viiden kilsan fiiliksiä.

6-10km:

Käännyttäessä pois Kolin rantatieltä metsän uumeniin oli Jaska näköpiirissä, mutta suhteellisen kaukana silti. Oli jättänyt toisen kärkimiehen taakseen ja jahtasi meikäläistä yksikseen. Tiesin, että tuleva osuus on oleva teknisesti vaativampi ja sisältää jyrkkiäkin nousuja. Kevensin vauhtia selvästi, mutta silti pyrin pitämään rytmin hyvänä tasaisemmilla osuuksilla. Olin erittäin tyytyväinen kenkieni pitoon. Kyllä vanha kunnon Nike-pohja pitää parhaimmillaan todella hyvin. Juoksu tuntui mahtavalta, mutta en silti tuudittautunut hyvänolon tunteeseen. Mietin, että viiden joukkoon sijoittuminenkin on hyvä. Sillä takana oli kovia maastospesialisteja. Jauholanvaaralle tultaessa olin aika yllättynyt, kun ei Jaska ollut saanut vielä kiinni. Kyllä se takana näkyi, mutta tavoitti maltilla. Imaisin geelin kympin kohdalla ja reippaasti vettä päälle. Niinkuin opetetaan, geelithän tulee nauttia ensimmäisen kerran vasta itse kisassa ja kaikenlaiset testailut on täyttä huuhaata. Arvalla vaan katsotaan onnistuuko tankkaus juoksun aikana. Ei kyllä ollut mitään ongelmia.

kilsavauhdit: 4.16 - 6.41 - 6.07 - 5.21 - 5.47

Kympin kuunnelma.

11-15km:

"Kumpi ajaa kovempaa,
kumpi kumman kiinni saa,
kumpaa karkuun laukataan?"

Sittenhän se Jaakkoo sai kiinni pikkuisen Lakkalan museotilan jälkeen. En kyllä millään tapaa yrittänytkään karkuun. Todeta täytyy, ettei mies ollut niin freshin oloinen kun oletin. Silti suunnistajan askel teki tehtävänsä ja teknisemmillä osuuksilla oli vaikea pysyä mukana. Edelleen juoksu tuntui kevyeltä. Tietenkin etureisissä pientä tuntemusta oli takana olevien nousujen ja jyrkkien laskujen takia. Vaarojen maratonilla ei ainakaan minun mielestäni tarvitse niinkään kovaa hapenottokykyä vaan ennemminkin järjetöntä lihaskestävyyttä. Kovin monessa paikassa reidet eivät saa levätä.

Kilsavauhdit: 5.18 - 5.27 - 5.17 - 5.57 - 5.37

Leppänen sai kiinni ja joutuu kameraan.

16-20km:

Kohteliaasti herra Leppänen kysyi, mennäänkö samalla veneellä yli Kiviniemeä ennen olevasta vesistöstä. Näin mentiin. Vene oli uskoakseni parikin minuuttia nopeampi kuin vaihtoehtona ollut lossi. Jaakko kertoi, että aikoo juoda ihan kunnolla Kiviniemen vesipisteellä. Mietin hiljaa mielessäni, etten tarvitse nestetankkausta, koska pulloissa oli vielä hyvin jäljellä. Toisena asiana vaakakupissa painoi Jaakon kova polkunopeus. Näinpä päätin ehkä vähän epäurheilijamaisestikin kiristää tahtia kunnolla tieosuudella. Kyllähän jaloissa jo tuntui, muttei kramppien oireita ollut pätkääkään. Vedin geelin ja odottelin vaikutuksia. Edessä oli Kolinvaaran nousu, joka ei todellakaan ole mikään leppoinen mäennyppylä. Liukasta ja kivikkoista. Jaakko ei kuitenkaan ollut näköpiirissä. Mielessä alkoi pikkuisen kummitella ajatus Jaakon jättämisestä. Saattahan kovakin guru väsyä.

Kilsavauhdit: 5.26 - 6.01 - 4.22 - 6.27 - 6.37

Puolivälin Krouvi

21-25km:

Puolimaraton taittui ajassa 1.54. Eli maastoon nähden aika reippaasti siihen asti. Reittiennätys on nimittäin päälle 4h. Vaikkakin reitti on nyt muuttunut, mutta silti. Se meni komeasti 23km asti. Aloin tuntemaan uhkaavaa viilinkiä oikeassa jalkaterässä. Ajattelin aluksi, että varmaan jotain hiertämisongelmaa tahi muuta vastaavaa. Jaakko tuli noin 24kilsan kohdalla ohi. Tällä alueella nousut on semmoisia, ettei etenemistä oikein juoksuksi voi mainita. Olisin kyllä muun jaksamisen puolesta voinutkin lähteä roikkumaan Jaakon peesissä, mutta ajattelin säästellä jalkapohjaa. Kilometri sen jälkeen kun J tuli ohi, iski semmoinen kramppi tahi kiputila oikeaan jalkapohjaan, ettei kärsinyt varata sille yhtään. Tunne oli absurdi. Jouduin vain seisomaan paikallani. Olihan minulla nyt ennenkin jalat krampannut, muttei tätä voinut kyllä mitenkään verrata noihin aikaisempiin kokemuksiin. Alustavasti kiroilin jo mielessäni tilannetta. Odotin kuitenkin, että homma helpottaisi. Siitä sitten meni muutama muukin ohi seisoskellessa.

Kilsavauhdit: 5.54 - 7.22 - 8.57 - 7.15 - 9.09

25km ja paska meininki.

26-32km:

"Mä kävelen pois, pois tilanteesta
Turhasta pois, tärkeempää päin"

Ryläykselle noustessa piti tuhota vähän kansallispuistoa ja repiä joku karahka tukemaan nousua. Söin siinä murheeseen myös viimeisen geelinkin. Energiat olivat hyvät. Että jos tiellä olisi juoksemaan pystynyt niin, olisin pärjännyt lopun kyllä ilman geelejä. Sakkia meni ohi kuka kovempaa, kuka hiljempaa, mutta menivät ohi kuitenkin. Ryläyksen päällä huusin kaikki osaamani suomalaiset kirosanat melko kovasti Herajärvelle. Tämän jälkeen kävelin 20 metriä ja siellä kuusennäreen takana oli joku 50v nainen kuvailemassa maisemia. Terve. Mieliala alkoi olla maissa ja Tuomollekin viestitin tilanteen olevan tällainen. Jääräpäisesti yritin juosta aina kun kipu pikkusenkin helpotti. Ne ei todellakaan ollut pitkiä pätkiä ne. Olin jotenkin vielä uskossa, että menen maaliin vaikka mikä tulisi. Mutta siinä vaiheessa kun ohi tuli nainen koiran kanssa, päätin homman olevan tässä. Siinä sitten istuin kannon nokkaan ja mietin elämäntarkoituksia hetken aikaa. Tassuttelin juomapisteelle ja soitin järjestäjälle, että hakekaa nyt helvettiin minut täältä.

Kilsavauhdit: 7.31 - 17.04 - 14.08 - 9.59 - 16.47 - 15.18 - 18.34 - 14.51

Ryläyksen paska.

Iloinen ilme.

Kannon nokasta.

Mitä sitä nyt päässä liikkuu.

Loppufiiliksiä.

Sieltä sitä sitten auton kyydissä Kolille. Ei voittanut Jaskakaan, vaan Mäkelän Ville. Oli tullut vissiin ihan miehekästä tahtia lopun. Jaskan kanssa voitetaan sitten ensi vuonna. Ens vuonna sitten... Kävin saunassa ja poreammeessa. Päässä oli iso tyhjyys ja kostonhalu. Kelle sitä sitten kostaisi? En tiedä tankkasinko huonosti, oliko energiaa sittenkin liian vähän, oliko liian vähän pitkiä lenkkejä vai onko sitä vaan paska? Helevetisti pännii tuo keskeytys. En ole koskaan keskeyttänyt, mutta järjen ääni sanoi, että jalka ei ainakaan parane jos kävelen vielä jäljellä olevan kympin. Tuntui myös, että kyytimiehet olisivat lähteneet menemään jos olisin senkin kävellyt. Hienosti järjestetty tapahtuma. Ainut johon ei voi olla tyytyväinen on oikea jalkapohja. Koska juoksu oli jopa liian hyvää siihen asti. Olishan se nyt ollu kumma jos olisin jossain pärjännyt.

Nyt sitä pidetään hiukan ylimenokautta ja tehdään aivan oikeasti se lopputyö pois kuleksimasta. Saatan jopa Tuomon kanssa syödä Dollyssa hampurilaisen tai Fiestassa pizzan. Illallahan tuli sitten vähän tankattua ja katottua Bondin Jamesia ketutuksen jälkimainingeissa. James se on kova jätkä. Ei jalat paljoa kramppaile. Arvostan.

Leuhkat eväät.

Lainaukset ovat Kolmannen Naisen uudelta levyltä. Se sentään oli hyvä.

perjantai 9. lokakuuta 2009

Set -

Pe 9.10: 5km kevyt - Ihan vaan juomavyö-systeemin testausta. Hyvä fiilis.

Se ois huomenna sitten. Olotila on ihan hyvä. Juomavyökin todennäköisesti toimii. Ihan riittävän hyvin se toimii. Tosin sitä on vähän modifioitu. Eli voi olla, että joudun Kessille ostamaan uuden. Kun ei tahdo mitenkään riittää kiristysvara, niin piti vähän "niittailla".

Tuomo ja Jardaani lähtevät huoltojoukkoihin, mikä tällä kertaa käsittää vain kuskaamisen sinne ja takaisin. Ulkopuolista huoltoa ei nimittäin saa olla. Pojat siis vaan irvailevat ja nauttivat Kolin luonnosta. Ja oikeasti Tuomoa vähän pelottaa, mitä on vastassa sitten toukokuussa.

Itseäni ei jännitä. Vähän mietityttää, että onko kaikki mukana. Eiköhän ne sit oo. Eihän siellä nyt kummempia tarvi: lenkkarit, asun ja juomista. Kellokin on ok. Laitetaan sitten gear, kunhan palaan.

tiistai 14. heinäkuuta 2009

Eliittiä...pään sekoamista...eliittiä...pään sekoamista...jne...

SU 5.7: kevyt 10km - ihan lepponen, jalat aika jumitteessa

MA 6.7: Reipas 8km - tosi helppoa, vähän niinku kevyt viikko alko tästä

TI 7.7: 15km rento, 70min - jalat paino vähän, mutta se vaan meni helposti

KE 8.7: Aamu: 3km hölkkää paljain jaloin + Lapuan Eliittikisat - jalkojen päällä koko päivä, muttei juoksua kummemmin

TO 9.7: Aamu: 3km hölkkää paljain jaloin I: 10km - 5km kovaa, 17.20min, helvetin mäkistä reittiä - Piti oikeasti juosta 6,7km kovaa, mutta jalat oli sen verta kohmeessa, että jätin vitoseen. Vauhti oli kuitenkin aivan jees.

PE 10.7: Aamu: 3km hölkkää paljain jaloin Päivä: lautataapelin purkua ja lankkujen siirtoa 4h. - Oli semmonen treeni, että jäi kyllä juoksut tekemättä

LA 11.7: Aamu: 3km hölkkää paljain jaloin Ilta: 10km kevyt juoksu - Isän kanssa lepponen lenkki.

SU 12.7: LEPO - ajelin Joensuuhun.

MA 13.7: LEPO ja taas hieronta, viimeisestä ei olekaan kuin 2 kuukautta.

TI 14.7: Aamu: koordinaatio + juoksutekniikka 1h Ilta: 9km -200m + 2x100m + 800m kovaa - Huomista kisaa varten pieniä reippailuja. Jalat vähän oudot hieronnan jälkeen, mutta hengityksen kanssa ei onkelmia.

Jaajaa... Niin sitä Joensuussa tahkotaan Eliittikisan kanssa, tosin meikäläinen on tahkonnut vähän ympäri Suomeakin saman aiheen parissa. Tosin Tuomo on meikäläiseen verrattuna ihan asunut toimistolla, eikä siksi ole treenannutkaan. On kyllä tuollaisessa neljän tunnin kisailussa ihan tarpeeksi tekemistä. Hetkittäin toimistolla tulee Härkönen & Vilenius-fiilis, kun Jardaani vetää tuplabasaria hermostuksissaan lattiaan, Tohon kännykkä soittaa minuutin välein Europea ja kuus muuta ihmistä kysyy toinen toistaan omituisempia kysymyksiä. Silloin hajoaa pää.

Juoksu on Suomenmaalla alkanut kulkea aika nasakasti. Enkä tarkoita itseäni. Ei sitä kyllä varmaan kukaan epäillytkään. Kessi on nippanappa tyytyväinen 13.39 aikaan, Erä-Jorma vetelee peltotöiden voimalla 13.46. Ja Harjamäkikin 8.40 esteet. Se on hyvin sekin, vaikkei Pohjanmaalaisia pitäisi kehua. Voi nousta päähän.

Huomenna pitäisi juosta se saatarin 5000m Outokummun kentällä. Tavoite on 16.20. Ihannejuoksulla se voisi mennä 15.50. Todennäköisesti 16.40. Katotaan nyt miten tässä jännittää tai muuten vaan ei saa itestään irti. Sen ainakin olen päättänyt että väli 3000-4000 ei hidastu. Katsotaan onnistuuko.

Jardaanin kanssa ollaan kuunneltu Foo Fightersin - The Pretenderiä ja muisteltu Marcus Ryffeliä. JEE!

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Pm-viestipaskaa.

400m 59,4. Ei tarvinnut juosta lujempaa. Olis menny kovempaa, muttei sillä Mustosta olis voittanut.

1500m 4.33. Ihan paskaa. Ei jalat toiminut radalla yhtään. Tekis mieli tehdä semmonen wannabe-vuodatus, mutten viitsi. Korvien välissäkin oli paskaa.

Tuli kuitenkin kultaa ja hopeeta. Tuomo ei uskaltanut juosta, paitsi autolle vesisateen alta. Telinelähdöstä on tiukka video, mutta se tulee myöhemmin.

Miten sitä voi juosta tasaseen näin paskasti? Kun on paska niin on paska. Paska paskanpoika paska Pyylampis Tomi vainaa.

Ps. Jardaani veti huikean 61 sekkaa 400m ankkurina. Käsittämätön ultramies!