sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Eno Höst Rokin lopputulema.

Ma 21.9: 8km reipas-rento - Semmosta vähän kummaa läpsyttelyä

Ti 22.9 Aamu: jalkapallo 1h Ilta: Suunnistus 10,5km - Olis suunnistus kerrankin kulkenut niin eiköhän pitänyt neuvoa jotain kanssasuunnistajaa reitillä.

Ke 23.9 Aamu: Jooga 1h Ilta: 14km kevyt TUOMON KANSSA. (tosin se juoksi ehkä seiskan tai jotain) - Juoksu kulki aika kivasti. Pimeä vaan alkaa olemaan.

To 24.9 Aamu: Lihaskunto 1h Ilta: 6x400m maastossa/1,15/palautus 2min - Aika kaameeta, kun unohtui ottaa astmalääke. Aivan meinas henki lähteä tai paremminkin ei meinannut lähteä niin millään.

Pe 25.9: Hieronta - Ryhäs-Rane osasi asiansa.

La-Su: Eno Höst Rok. Sisälsi hieman suunnistusta. Niin sanotun puisto-sprintin.

Kylläpäsen kyllä. Onko nyt sitten niin, että on aika katsoa, mitä jäi viivan alle Eno Höst Rokista? Kyllä vain.

Eno Höst Rok on yksi vuoden merkittävimmistä tai merkillisimmistä festivaaleista. Marginaaliporukan suosima kulttifestari kerää vuosittain useamman kävijän. Puitteet järjestää tämä maanmainio tapahtuma ovat melkoisen hulppeat. Myös ravinto- ja virvoikepuoli on otettu hienosti huomioon. Majoitusta teltassa ei tarvitse pelätä, sillä lähes jokaiselle on varattu oma sänky. Saniteettitilat ovat kunnossa ja halutessaan on mahdollista toivoa monenmoista hyödykettä esim. teetä.

Tämän vuoden vieraslista oli koreaa katsottavaa. Kuitenkin salassapitovelvollisuus sitoo ja näin ollen puhummekin henkilöistä vain salanimillä. Kertaamme siis tapahtuman kulun näin henkilö henkilöltä:

J1 - Onnistuneen tapahtuman promoottori. Kovasta yrityksestä huolimatta ei puisto-sprintin voittoon yltänyt. Huikea keppikäsi ja ehdottomasti vetävin napa lettujen suhteen.

E - Singstar-emäntä ja veljensä vartija. Tosin aika heikolla menestyksellä. Kokkolan Eränkävijöiden suunnistus ei alkanut ihan odotetulla tavalla, koska lähtivät ensimmäiselle rastille 180 astetta väärään suuntaan.

T - Ensimmäistä kertaa karkeloissa mukana. VOITTI suunnistuksen, tästä palkintona yrttijuomaa. Sai kätensä aivan paskaksi heittäessään keihästä aivan paskasti. Kuului myös kärkisyömäreihin.

P - Malibun voimalla Eränkävijöiden joukkueen toinen jäsen pysyi hereillä kiitettävästi koko viikonlopun. Kuului myös erään tuoksun ylimpiin ystäviin.

S - Aika tarkalleen alkuvoimaisen tuoksun alkulähde. Tämä tuoksu veti naisia puoleensa kuin hullu puuroa. Esitti tämän hetken kuumimmat tanssimuuvit. Söi niin hyvää ruokaa, että on nyt kaiken nähneenä ja kokeneena valmis kuolemaan. "Häpeä pieksee rintaa"-huuto kertoi, missä kaveri kulloinkin paineli.

H1 - Metsänkävijä ja ensimmäinen virallisesti juoksuseura Kunnon Pohjia edustanut urheilija. Oli lauantaina selvinpäin enemmän sekaisin kuin moni kossupullon juonut. Pohjoisenkävijänä veti yhtä liikuttavasti Lapin Kesän ja Pohjolan Pidot. Piirteli siinä joutessaan myös puisto-sprintin kartan. Viihdyttäjä vailla vertaa.

R - Sherry-sarjan kärkisuunnistaja. Levon ja valveillaolon suhde kohdillaan selviytyi kutakuinkin voittajana viikonlopusta. Häpeä pieksi rintaa ihan oikeasti useammankin kerran, kun kyseltiin öisistä seikkailuista. Voisi jopa sanoa, että kätevä käsistään.

T - Chef Änkyrä. Heräsi kuolleista aina laittamaan ruokaa, joka vei järjen mennessään. Valehtelematta paistoi chorizoja ja muurinpohjalettuja yhdellä silmällä. Kunnon Pohjat-klubin nokkamies. Body Count = 0.

I - Weissflogin viikset ja Äitee-Rantasen neule. Mietti kovasti piirakoita läpivalaisussa ja viihdytti Outkast-coverillaan. Lauantai enempi vähempi taustajoukoissa. Useimmille jäi epäselväksi se, oliko herra vasen- vai oikeakätinen. "Sheikkaa, sheikkaa, sheikkaa niinku polaroidikuvvaa!"

N - R:n uhri. Meni myös tuoksuista sekaisin ja kärsi jonkinmoisesta päänsärystäkin. Hiljensi hiukan miesten saunatunnelmaa.

M1 - Kävi lenkillä useampaankin otteeseen. Lauantai-iltana istui K-pullon kanssa pöydän päähän ja seuraavan kerran kun liikkui, korjasikin jo tuolia Eri-Keeperillä. "Mikä hätä?"

J2 - Suunnistusseura Hengettömän Pöheikön kantavia voimia. Olisi halunnut niin kovasti oranssin Focuksen. Omisti myös kuolemattomia hittejä sisältävän CD:n.

M2 - Oranssin kiitäjän kuski. Yllättävää lauluvoimaa mieheltä, jolla on tavaratilassa paellapannu ja haulikko.

H2 - Luultiin useampaan otteeseen pihatontuksi. Tämä siksi, että viipyi rasteilla todella kauan. Myös hiukan iso pipo paransi vaikutelmaa. ABBA-spesialisti Enrique Iglesiaksen ulkonäöllä.

A - Lahdesta karkaamaan päässyt kolmen tuhannen metrin Cooper-mies. Todella freshinä sunnuntaiaamuna.

J3 - Lauantai-illan herkkä aputulkitsija niin laulussa kuin tanssilattiallakin. Paljon äänessä yleisön iloksi ja siskonsa kauhuksi.

M3 - Armoton Yö-fani. Joka toinen Singstar-biisi olisi pitänyt olla Yötä.

Semmoinen kattaus. Ulkopuolinen voisi luulla, että aika sekavata toimintaa. Julmetun kivvaa oli. Suuret kiitokset järjestäjille.

Ps. Tuomo aikoo laihtua jollain ihmedieetillä viimeisenä kahtena kuukautena. Sama mies aikoo juosta tulevalla viikolla testijuoksun. Huhhuh. Siis huhhuh.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Tuomo-analyysi

LA 12.9: Aamu: Vaellus Onkilammella 4km Päivä: 13km rento/reipas - Testailin Kataja-hölkän lenkkiä. Oli aika raskasta jotenkin...

SU 13.9: Vaarojen Maratonin uus pätkä. 17km ja nousua 1600m yhteensä. - Jardaanin kanssa käytiin kuolemassa. Tai oikeastaan Jardaani kuoli ekan nousun jälkeen, koska oli varmuudeksi laittanut tuulipuvun. Olihan sentään 18 astetta lämmintä.

MA 14.9: Kuhasalossa 10km reipasta pitkin polkuja - Aivan hyvin kulki, muuten oli kyllä melkoisen raskas päivä.

TI 15.9: Vesijuoksu 45min + 15km pyöräilyä - Blogistiikkainsinöörin kanssa vesijuoksemassa. Tai oikeastaan vähän sitä opastamassa.

KE 16.9: A: Pilates + lihask. 1h I: 13km kevyt - vesisateessa tarpomista. Kulki kuitenkin aivan hanakasti.

TO 17.9: 10km VL kilsan pätkissä (km-vauhti: 3.05-5.50) + 15km pyöräilyä - Ihan pitkästä aikaa pysty kovalla lenkillä pitämään sellasta kunnon tappohengitystä ja vauhtiakin päällä.

PE 18.9: 40min vaellusta Wiskin kanssa + 10km pyöräilyä.

LA 19.9: 6km todella kevyttä - Uudet lenkkarit ja aivan järjettömän täysi vatsa.

SU 20.9: 2,5h vaellusta Kolvananuurolla. - On sen verta rouheeta maastoa, ettei muuta lenkkeilyä tähän päivään.

Kazaa! Se on tän kesän kisat järjestetty näin niin kuin työn puolesta. Eli Kataja-Hölkkä tämästiin lauantaina. Erä-Jormahan paineli ylivoimaiseen voittoon 14 kilsalla ja oli 7km:n kohdalla edellä jopa Joonas Lehtistä, joka juoksi vain seiskan. Myös "erääntynyt" Jaana Honkanen lunasti paikkansa saman matkan kärjessä ja jätti Kaisa Mäkäräistäkin ihan reippahasti. Itse en päässyt kilpailemaan kun piti kuulutella. Mikä toisaalta oli varmaankin ihan hyvä. Ei olis pärjännyt... Tai olisin mää Artulle pärjännyt.

Kunto tuntuu kyllä hyvältä. Kyllähän tuo vähän pelottaa tuo Kolin juokseminen. Reitti ei ole ehkä niin tekninen kuin ennen, joten siellä pitää juosta lujempaa. Asenne on kuitenkin kohdillaan ja elo on muutenkin kivempaa kun sai tuon astmasetin kuntoon. Vähän ärsyttää jos pitää kantaa sitä reppua koko Kolin reissu, mutta kannetaan jos on pakko. Ostin myös kengät Kolia ajatellen. Niken Gore-Pegasukset. En löytänyt nimittäin ainoitakaan jalkaan sopivia Salomoneja, eikä muutkaan maastokengät istuneet. Ajattelin, että noita voi sitten käyttää muutenkin ja tuo pegasuksen pohja on kuitenkin pitävää sortimenttia. Uskoisin itselleni tuollaisen vähän extreme-tyyppisen maastokilpailun sopivan aika hyvin. Vauhti ei nouse järjettömän kovaksi, mutta pystyn silti pitämään melko kovaa vauhtia sitten tasaisilla osuuksilla. En toki suunnistajille pärjäisi, mutta eihän se ole millään lailla oleellistakaan. Siis pärjätä suunnistajille.

Lopuksi pieni analyysi vihollisesta, kilpakumppanista ja työkaverista. Ehkä myös ihan kaveristakin eli Tuomosta:
  • Ahkera työntekijä, laiska treenaja nykyään.
  • Ottaa välillä kyllä liikaakin hommia hoitaakseen, vaikkei aikaa olekaan.
  • Välillä aika temperamenttinen. Saattaa nimittäin kännykät lentää.
  • Pystyy antamaan äärettömän suoraan, niin positiivista kuin negatiivistakin palautetta.
  • Aidosti tai aidontuntuisesti kiinnostunut kanssaihmisistään.
  • Pystyy puhumaan paskaa koko päivän tehden samalla aika paljon hommia. Jardaani pystyy vaan toiseen kerrallaan.
  • Taitaa olla melko fanaattinen valmentajatyyppi. Saattaa vaimo jopa välillä kiukutella kun miestä ei kotona näy.
  • Melko hyvä musiikkimaku. Raskaan musiikin osalta siis, mutta kevyttäkin voisi kuunnella.
  • Pyrkii vaalimaan brittiläistä elämäntapaa poiketen usein töistä päästyään Paronittareen muutamalle.
  • Omistaa todella monta liian pientä T-paitaa.
  • Jaksaa kuunnella kaikkia ihmisiä vähän, mutta ei aina malta odottaa, että saa kertoa oman juttunsa.
  • Ei ymmärrä viskien päälle mitään. Ei yhtään mitään. Hell voi todistaa.
  • Seuraa juoksijaksi IHAN LIIKAA sm-liigaa. Ei se niin kiinnostavaa ole. Vaikkakin kannattaa oikeata joukkuetta eli Ilvestä. Go karvakorvat!
  • Omistaa vaimon joka ymmärtää ihan liikaa ja tekee aika tujakkaa puolukkasurvosta.
  • Silloin tällöin kehuskelee aikaisemmilla urheilusuorituksillaan. Valitettavasti ne tuntuu saduilta kun miehen juoksua katselee nyt.
  • Oikeasti aika hauska tyyppi, jonka kanssa voi jutella melkein mistä vain. Paitsi viskeistä.
  • Valittaa, että minä otan aina uuden kahvikupin enkä tiskaa niitä, vaikka itse ottaa kahvia kertakäyttömukiin ja jättää niitä täysinä pitkin toimistoa.
  • Ei muista mitä juttuja on jo kertonut, joten kertoo ne useampaan kertaan uusina juttuina. Vaikka asiallisesti huomauttaisi, että kuultu on.
  • Keke-look ei voi olla pelkästään paha asia, sillä saahan sille nauraa.
Sellasta tällä kertaa.

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Viski on tarkoitettu juotavaksi

Ihan ensialkuun on pakko todeta, etten voi ymmärtää miestä joka keräilee viskejä. Mitä hemmetin tolkkua on elvistellä pulloilla, jotka lojuu kaapin perällä pölyttymässä. Juo niitä. Ukko saa jotain ihme kicksejä etikettien katselusta.

Jaaha syksy saapuu. Meikäläinen vietti vaimon kanssa yhden viikon Portugalissa akkuja lataamassa. Patterit olikin jo aika loppu, sillä kesällä ei loma-aikaa jäänyt ollenkaan. Viikkoon kuului rannalla makoilua, tenniksen peluuta, Espanjassa autoilua, vaimon kisan seuraamista, olutta, viiniä ja ennen kaikkea viisi treeniä! Kyllä - se elää sittenkin.

Syksy iskee päälle rautaisella otteella, illat pimenee ja nostalgian kaiho nostaa päätään. Olen meinaan viimeisen viikon aikana tykittänyt ihan kympillä uusinta Amorphista. Lohja rules, ja Tales from the Thousand Lakes. Toimistolla on hommat menneet ihan oudoiksi, kun jäätiin sinne kahdestaan Tomin kanssa. No elämä on ihmeellinen asia ja tällä kertaa näin. Onneksi on hieno duunikaveri. Vaikkei se viskeistä mitään ymmärräkään. Kunhan vaan lisäilee ceeveehensä hienon kuuloisia harrastuksia.

Viimeinen vuorokausi on mennyt ihmetellessä case R.U - J.K:ta. Tai oikeastaan sen jälkilöylyjä. Ei voi kuin ihmetellä ihmisten naiiviutta. Asiat ei aina ole niin mustavalkoisia kuin kaukaa katsoen tuntuu. Kessi on enemmän perillä asioistaan kuin kukaan ulkopuolinen. Jos joku niin Jukka tietää mitä tekee. End of Story.

Lauantaina kirmataan Kataja-hölkän merkeissä. Ilmassa on aidon urheilujuhlan tuntua, sillä viivalla on monta maajoukkueurheilijaa. 14km "Räsäsellä" nähdään itse Erä-Jorma Räsänen, puolta lyhyemmällä juoksee jumikuulistunut Joonas Lehtinen, naisten Räsäsellä Kaisa Mäkäräinen haastaa Erä-Jormistuneen Jaana Honkasen ja niin edelleen. Jos arvon lukija liikkuu Joensuussa päin, niin ei muuta kuin viivalle!

perjantai 11. syyskuuta 2009

Viskiä ja Wiskiä.


To 10.11: A: jooga+venyttely 1h I: suunnistus 12,5km - Aamulla fakiirimatolla ja illalla hirvikärpästen syötävänä iltarasteilla. Juoksu kulki kivasti ja rastitkin löytyi suht mukavasti.

Pe 11.11. LEPO

Näin lepopäivän ratoksi kirjoittelen kahdesta harrastuspuolen viihdykkeestä: Mallasviskeistä ja Wiski-koirasta.

Mallasviskiharrastus alkoi oikeastaan noin pari vuotta sitten ollessani työharjoittelussa kaverini Anssin firmassa. Sattumalta menimme katsomaan Stellan levynjulkaisusettiä Kerubin kuppilaan. Siellä oli myös sisäpiireistä tuttu Germund, joka oli ostanut lahjapulloksi Bowmoren 12-vuotista. Jonkinmoista tietoa kuitenkin viskeistä oli ja niin oli myös Anssilla. Menimme päivän parin päästä kaljalle ja päätimme parin Sandelsin jälkeen ottaa yhdet mallasviskit. Aloitimme juurikin tuolla Bowmoren 12-vuotiaalla. Savuisuus iski tällaisiin Suomi-juntteihin melko voimalla. Kävimme kesän ja syksyn aikana muutaman kerran ottamassa parit Sandelsit ja yhdet mallasviskit. Eihän me mistään tajuttu mitään, mutta leppoista oli.

Ensimmäisen oman viskipulloni sain palkkioksi yhdestä työkomennuksesta. Pullo oli Caol Ila 12y. On muuten edelleenkin yksi suosikeistani. Pikkuhiljaa pulloja on jokunen kertynyt olisiko kymmenkunta tällä hetkellä kaapissa. En ole viineistä tykännyt koskaan ja muutenkin tuollainen "takkahuone-lepotuoli-tamminen kalusto-hyvää musiikkia-viskilasi"-tunnelma sopii paremmin itselleni kuin patonki kainalossa Luna Negran lipitys. Nykyään viskiklubiin on liittynyt entinen kolmiloikkaaja Reima ja on tuo Kessikin piipahtanut joskus. Mies kun kiertää maailmaa, niin saa halvalla hyviä viskejä. Harvemmin enää baariin vaivaudutaan. Viimeksikin kävimme saunassa ja kuunneltiin Reiman autotallissa musiikkia. Epävirallisissa säännöissä seisoo, että vieraat tuovat yhden pullon per lävi ja illan isäntä tarjoaa loput. Ruokaakin on ollut tarjolla vanhoista pakastetuista nakeista aina itsetehtyyn pizzaan ja chilipasteijoihin asti. Ja kertaakaan ei olla vielä oksennettu noiden iltojen jälkeen!

Tällä hetkellä kaapista löytyvät:
  • Caol Ila 12y
  • Bowmore 12y
  • Bunnahabhain 12y
  • Ardbeg 10y
  • Laphroaig 10y
  • Aberlour A'bunadh (Batch 22)
  • Glenlivet 18y
  • V.A.T. 69 - Appiukon synttärilahja, joka on kyllä varsin hyvää sekoiteviskiä
  • Harrier - Tuomon Etelä-Afrikan tuliainen, joka on kyllä varsin pahaa sekoiteviskiä
Eli Islayn tislaamoilta olisi tarkoitus saada pullo per paja. Islayn viskeistä puuttuu enää Lagavulin ja Bruichladdich. Ja tietysti uusi Kilchoman, mutta sitä ei Suomesta taida vielä saadakaan.

Samaa hyvän mallasviskin väriä tunnustaa myös tuo Wiski-koira. Wiski on 1½-vuotias Novascotian noutaja, jolla on aika lailla virtaa kintaissa. Alunperin pelkäsin koiria kovastikin. Pienenä jostain metsästä tuli 2 tai 3 jättiläismäistä koiraa minun kanssa leikkimään. Leikki oli vain vähän toispuolista kun puolimetrinen Tomi yrittää pärjätä kolmelle aikuiselle koiranrontille. Sieltä jäi siis joku pelkotrauma.

Tyttökaverini kuitenkin halusi koiran ja toisaalta minäkin. Aluksi en kyllä yhtään tykännyt Novascottien nenästä. Se on vaaleanpunainen. Sitten rotuja selatessa se kuitenkin muilta osin tuntui hyvältä rodulta. Nakkilasta tuo karvatyyppi sitten haettiin. Periaatteessahan Wiskin piti olla ns. Pian koira, mutta kyllä se nyttemin taitaa enemmän minun kaveri olla. Taitaa tuo urospuolisuus myös vaikuttaa siihen, että se pitää minua ennemmin laumanjohtajana. Hauska kaveri se on, vaikkakin välillä aika rasittava. Energia ei nimittäin meinaakaan loppua ja välillä Wiski on melkoinen riiviö. Luulen, että Wiskin ulkoiluttaminen on tuonut myös omalle treenille jotain palauttavien kävelyiden muodossa. Sellaista rauhallista tassutusta tulee parikymmentä kilometriä viikossa ja se tuntuu tekevän jaloille hyvää. Ei ainakaan Wiskin tulon jälkeen ole isommin vammoja ollut. Ei lähellekään niin paljon kuin ennemmin. Eli sellainen Wiski, joka tässäkin blogissa joskus mainitaan.


Wiski-tyyppi

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Keuhkoan.

Japaduu!

Ma 31.8: 8km rento/reipas - Oli semmonen hulivilikiire koko päivän, että tuokin km-määrä on hyvä.
Ti 1.9: A: Jooga 1h I: Tuomon testilenkki eli 10km - 3,75km 13.07min eli 3.30/km. - Suhteellisen vähäisten kovien treenien takia en sitten ihan täysiä uskaltanut tuolla jalalla vielä luukuttaa. Eikä se Karhun kengissä kyllä paskanhääviltä tuntunutkaan.
Ke 2.9: Vesijuoksu 45min - ei muuta, jalat niin jumissa eilisestä
To 3.9: A: juoksuvoima + lihaskunto 1h I: 8km rento/reipas - Taas koko päivä menossa milloin missäkin
Pe 4.9: LEPO + autolla-ajoa 400km
La 5.9: Legendaarinen Pyylampi 8,11km 31.47min - Kyllä. Koko elämäni olen elänyt siinä uskossa, että kyseinen lenkki on 8,6km. Ei ole. On vain 8,11km. En tosin tiedä miten tarkka tuo Garminin GPS on, mutta ei se varmaan 500m heitäkään. Aika on huono, kerron alempana miksi.
Su 6.9: Vaellus 4km + autolla-ajoa 400km
Ma 7.9: 12km - 5km kovaa. - Piti juosta Kessin kanssa kasi kovaa, mutta ei toiminut niin mikään. Ei jalat eikä keuhkot. Yhtään.
Ti 8.9: A: Tasapainoharjoitus 1h I: 10km kevyt - jalat ihan jumissa, keuhkot sentään jotenkin pelas.
Ke 9.9: Futis 1h.

Joo. Aloitetaan tuosta Pyylammen kierrosta. Se on siis vain 8.11km, mikä tietysti nyppii. Eihän maantieteelle mitään voi. Se nyt vain on sen pituinen ja en olekaan juossut sitä niin kovaa kuin luulin. No kuitenkin. Olin juoksemassa tätä kyseistä lätäkköä vähän niin kuin ennätys mielessä. Vauhti oli hyvä 6 kilometriin ja ajattelin siitä vielä kiristääkin. Ei nimittäin tuntunut jaloissa yhtään pahalta. Sitten alkoi henkeen ottaa. Tuli tunne, että nyt ei kulje ilma ulospäin yhtään. Jouduin tekemään ihan tosissani töitä ulospuhaltaakseni. Sattui pirusti keuhkoihin ja pakko oli kävellä. Kävelin reilun 500m ja tunne alkoi pikkuisen helpottaa. Kovaa ei kuitenkaan voinut enää juosta. Tämä tunne siis tuli noin puolen kilsan matkalla. Enkä todellakaan ollut niin sipissä. Keuhkoihin sattui vielä sunnuntainakin.

Maanantaina Kessi ehdotteli kasin reipasta eli minulle kovaa 3.30-4.00/km. 4min vauhti oli ihan helppoa, mutta heti kun lähestyttiin kilsavauhdissa 3.30 niin alkoi samalla lailla pistämään. Oli pakko jättää viiteen kilsaa tuo juoksu. Olin aikaisemmin varannut keuhkolääkärin maanantai-iltaan ja aika kiire sinne tulikin. Lekuri halusi testata PEF-puhalluksen. Sanoin juosseeni juuri aika kovaa. Se oli kuulemma ihan hyvä. Puhalsin tiukasti 590!!! Ennen on suht helposti mennyt 800. Lekuri ei uskonut ja puhaltelin vielä uudestaan ja ei se siitä noussut. Aiemmin oli jo 16% lasku todettu noissa tuloksissa kovassa rasituksessa. Nyt on sitten lääkitys ja keuhkoseurantaankin pääsin. Ihan hyvä, sillä ei ollut ollenkaan kiva tunne tuo pistos keuhkoissa.

Ostin muuten tuon Garmin Forerunner 405-mittarin. Eihän se ihan vastaa Tag Heuerin parin tonnin sekuntikelloa, mutta aika kivasti se pelittää. Suosittelen.

Siinä sitä yhdelle kertaa vähän tekstiä. Muuten: ne koulukisat, joihin ei yhdestä koulusta päässyt. Nehän peruttiin kun satoi vettä. Jep. Pidettiin ne sitten muutaman päivän päästä, mutta monestiko olette ollut yu-kisoissa, jotka on tihkusateen takia peruttu. MM-Helsingissäkin tuli vähän kovemmasti vettä.