Kevytmielinen kevyt viikko

Ma 23.11: 11km rento/reipas + 5x100m - Olin vähän kattelemassa muiden treenaamista ja hiimailin itse siinä sivussa.

Ti 24.11: A: Vesijuoksu/-jumppa 1h P: Hieronta - Kyllä oli ihmisen ulkoreidet jumitteessa.

Ke 25.11: A: Tasapaino 1h I: 9km kevyt - Lihakset arat, varmaankin hieronnasta.

To 26.11: Liikkuvuus 1h - Lepoa vain.

Pe 27.11: 9km rento - Periaatteessa kulki, joku kuitenkin tökki. Vähän kuin pyörä, joka rullaa, mutta ketjut on liian löysällä.

Pimeetä on elo täällä Itärajan tuntumassa. Vettä on satanut sopivasti vähän joka päivä. Pimeetä on aamu kymmenestä kahteen ja loppuaikana ei näe mitään. Juoksualustat toisaalta on pitävät, mutta ei tämäkään oikeen hääviä oo.

Tuomo lähti Henaattoria koutsaamaan Firenzeen. Toivottavasti Yussuf pääsee maaliin, vähän on tahtonut olla kaverin peikkona nuo keskeytykset. Edellytykset on juosta alle 2.20. Maraton on ehdottomasti miehen matka. En vain tiedä onko mies henkisesti tarpeeksi tyhjäpäinen juostakseen sen kovaa?

Tänään onkin perinteinen Kotiteollisuuden keikka tuossa Kellarissa. Saatan pari viskipaukkua ottaa. Kun minä menen katsomaan Kotiteollisuutta ei kyseessä ole musiikin kuuntelu. Kuuntelen välispiikkejä. Kyllähän vanhassa tuotannossa on pari kovaakin biisiä, mutta vähän on turhan junnaavaa junttausta minun makuun muuten. Biisien välinen verbaliikka toimii siitä huolimatta erinomaisesti.

Sitä ennen tosin juostaan kiihtyvä 10km. Tämä viikko on ollut kevyt viikko ja kyllä on ollutkin tylsää. Toisaalta unen laatu on parantunut, joten lepo on varmasti tullut oikeaan aikaan. Ensi viikolla onkin luvassa maitohappotesti eli 6x1000m. Tarkastellaan vähän kynnysarvoja. Ne on tasaisin ajoin hyvä kartoittaa. Viime kerrasta onkin vain 13 vuotta eli tämä tulee hyvään saumaan. Volo epäili, että meikän anaerobinen kynnys olisi 3.45-tuntumassa. Voi pitää paikkaansa.

Viime aikoina olen kuunnellut pääasiassa Metallican tuontantoa. Metallica on bändi, joka on jo hieman saavuttanut kulttibändin mainetta alaan vihkiytyneitten piireissä. Uskon kuitenkin vahvasti, että tästä bändistä kuullaan vielä. On jopa ollut epäilyjä, että syrjäyttäisi Yön aseman raskaan rockin rintamalla. Siinä sitä on tekemistä.

Morkkendaal.

To 29.10: Aamu: futis+käsipallo 1h Päivä: 5km rento - Ei ehkä tuon pelailun kanssa ollutkaan niin palauttavaa kuin piti.

Pe 30.10: LEPO - aivan käsittämättömän raskas päivä kaikkine aktiviteetteineen.

La 31.10: Tv-kova 10km 37.15 (3.43,5/km) - Tämähän oli vähän yllätys, että se noinkin kivasti kulki.

Su 1.11: LEPO - vähän semmoista hangover-meininkiä...

Huhhuh. Kaikenlaista on tullut touhuiltua. Tällä hetkellä on semmoinen puoliväsynyt viski-illan jälkeinen päivä. Päivä käytännössä lipuu ohi. Ei tässä mitään tolkuttomia ole tehty, mutta jotain pientä puuhastelua kuitenkin. Kyllä jos naiset tietäisivät kuinka vähällä miehet voivat viettää rentouttavan illan... Vaikkei ehkä uskoisi, niin komeasti riittää korismatsin puolikas, sauna, autotalli, jossa on 12 astetta lämmintä, viskiä ja hyvät musiikkilaitteet. Niin se ilta meni kovinkin kiltisti legendaarisia biisejä ja videoita katsellen. Jännä ilmiö on se, että kun näitä hyviä biisejä aletaan etsimään niin lopulta palataan aina niihin tuttuihin ja turvallisiin. Metallica, Iron Maiden, Guns 'n Roses... Monestikohan se on Batterykin kuultu, mutta silti se tämähtää melko kovasti etenkin Moskovan live-keikalla.

Se on kyllä itselläni outo ilmiö, että vaikka olisi yksin ottanut mukia marttojen ompeluseuroissa, niin aina on pikkuisen huono omatunto ja sellainen lievä morkkis. Niin kuin olisi toiminut jotenkin pirun väärin ja itsekkäästi. Ehkä se on harjoittelun puutetta ja pientä häpeää siitä, että itsellä on ollut kivaa ja puoliso on ollut töissä. Helvetin nahkea fiilis. Siksi ei tule usein naukkailtua.

Huomenna pitäisi sitten alkaa treenaamaan ja viikko alkaa mäkivoittoisella reippaalla lenkillä. Lauantain kymppihän oli Tuomon tavoitelistalla 3.50-vauhtia ja se kulki oudon hyvin. Pelkäsin jo, että tulen kipeäksi sen jälkeen. eka kilometri oli hirveä. Neljään minuuttiin ja tuntui, ettei jalat kulje kovempaa. Sitten vauhti kiihtyikin mukavasti alle 3.40/km. Kuudes ja seitsemäs kilometri oli myös kuolemaksi. Neljän minsan kilsoja ja ajattelin läpsytteleväni siitä sitten jonnekin 39-alkuseen lopputulokseen. Yllättäen loivassa alamäessa pääsin jotenkin "juoksun päälle" ja vauhti alkoi kiihtymään. Viimeinen kilsa tultiinkin 3.25:een. Aivan pätevän oloinen juoksu siihen nähden, että aika lepsua treenaamista ollut viimeiset 3 viikkoa. Kyllä se tästä. Tuomolla on kyllä kova työ, mutta onhan tässä vielä aikaa.

Happea, kiitos!

Päivän lenkki:

• 12km Repokalliolla = 30min rentoa/ylämäet reippaasti + 19min reipasta/ylämäet kovaa
• 49min, klo 19.30
• +14°C, aurinkoista, hiostava keli

Jaa jaa... Päivä meni suurinpiirtein koulujuttuja säätäessä. Sitä kun on ammattikorkeakoulussa, niin tapaa ihmisiä joiden elämä pyörii ihan jossain muualla kuin käytännön elämässä. Pitää tehdä uudestaan sen seitsemän raporttia kun ne on väärällä fontilla ja väärällä kielellä ja väärään kellonaikaan tehty. Saatana! (Nuo isolla kirjotetut kirosanat kuuluvat vain ForrestG:lle, joten kirjoitan pienellä vaikka ajattelen isolla.)

Lopulta pääsin ihan lenkillekin asti. Jalat tuntuivat hyvältä. Oikeastaan lenkistä jäi mieleen kaksi asiaa. Aloitetaan siitä positiivisesta:

1. Käsien käyttö - Toho kertoi tuossa taannoin Pekka Vasalasta ja siitä kuinka hän käytti käsiään vähän "pyörittämällä". Hieman siihen tyyliin kuin olisi polkenut pyörää käsillä. Niitä omasta näkökulmasta surullisia Tanhuvaaran SM-maastoja katsellessa tarkkailin sitten Erä-Jorman käsiä miesten pitkällä. Jumaleissön! Sehän pyörittää käsiä just niinku Vasala aikoinaan! Ilmankos kulkikin niin hyvin! Toisaalta Masan uintiliikkeet viimeisessä jyrkässä laskussa oli sitten lähempänä Jere Hårdia... Testasin itse tuota pyörittävää liikettä ja sehän toimi. Jotenkin liike oli kovassa vauhdissa luonnollisempaa ja kädet eivät tökkineet. Pitää jalostaa tätä tekniikkaa.

2. Hapen käyttö - Maastoissahan minulta tuli lääkäri maalissa tiedustelemaan, että käytänkö astmalääkkeitä. Enpä käytä, totesin. Lääkäri sanoi, että varmaan kannattaisi kun tuo hengitys on ihan hirveän kuuloista. Pistin tuon vinkumisen kuitenkin pölyn piikkiin. Loppujoukoissa nimittäin pölisi aika reippaasti. Tänään lenkillä kuitenkin oli aivan sama ilmiö: jalat kyllä toimi, mutta hengitys vinkui kuin junan pilli ja kurkku kuiva kuin beduiinin sandaali. Varmaan ihan terveydenkin takia olisi fiksu käydä jotain mömmöjä hakemassa ja doping-lipareet täytellä. Onhan itsellä kuitenkin todettu tuo 21% alenema PEF:ssä rasituksen jälkeen. En vaan tiedä miten pitäis toimia eli apua ammattiastmaajat!

Lenkki kuitenkin tehty ja mieltä lämmittää se, ettei Tuomo käynyt lenkillä. Se luulee, että treenejä seuraamalla kunto kasvaa!

Päivän on päässä soinut Metallican - Battery, jota pidän kyseisen orkesterin parhaana biisinä. Paskempiakin biisejä on päässä soinut, kiitos Jardaanin.

Loppuun vielä ihanaisen opettajan hellyttävät sanat kesälomalle lähtiessä:

"Tomi, sinulla on valtavasti tietoa fysioterapiasta, mutta tuo ulkoinen habitus antaa ymmärtää muuta." ...Kyllä ne osaakin olla kannustavia nuo opettajat.