Mondo Generator - All I Can Do

Kuusi viikkoa on totutettu jalkaa mondolle. Orientoitujat naureskelevat olemattomiin partoihinsa meikäläisen palautuksille kyseisissä vedoissa. (Samalla itse juosten outoja 2-tonnisia.) Asia on niin, etten kovin kauaa pääse tarpeeksi lujaa jos palautukset ovat liian lyhyitä.  Kyllä sitä aiemmin olikin hermotus 'hitaalla'. Ei se vieläkään kiitoa ole, mutta kummasti helpompaa jo. Oli treeni nyt millaista tahansa, niin aika säännöllistä se on ollut. Se monesti riittää kulun parantumiseen tällaisella kuntoilijalla . 

Sama kuusi viikkoa on tullut rynkytettyä punttia . Ulkomuoto ei ole terminatoroitunut mitenkään merkittävästi, mutta on sitä tautia vähän tullut kapuloihin.  Onko syynä sitten itse punttiliikkeet vai kontrastihyppelyt liikkeiden välissä? Ihan sama, hyvältä tuntuu.

Ratavedot ovat helpottaneet myös VL-lenkkejä. Kovemmat pätkät tuntuvat siedettäviltä. Puolittaisessa talvikelissä kilsavauhdit ovat parhaimmillaan olleet alle 3.10-luokkaa. Testijuoksussa kuitenkin näkyi, ettei vauhtikestävyys riitä kympin juoksuun. Eihän se koskaan ole riittänyt. 

Viimeinen pääharjoitus on tehty vaunujen kanssa. Tuossa laskeskelin, että V on nyt 5kk ikään mennessä tehnyt pitkiä lenkkejä jo 140 kilometrin verran. Saman verran kuin itse juoksen kilometrejä kolmessa viikossa. Tyttö kuitenkin vahvistaa mielipidettäni siitä, että pitkät lenkit ovat unettavan tylsiä. 

Pari viikkoa mennään vielä tällä mätöllä  ja sitten jotain namiskaa pitää vähän kääntää. Jos vaikka syöttäisi jalkansa krokotiilille ja laittaisi piikkaritkin välillä töihin.

Päheet piikkarit

Hyvä brojekti.

Joo. Ei teidän tarvitse yrittää saada minua vakuuttumaan, että treenaan liian vähän. Tiedän sen kyllä aivan hyvin itsekin. Mutta eihän tässä ole tarkoitustakaan harjoitella kuin kilpajuoksijat. Treenaan sen, mihin on järkevästi aikaa. En vain kuollaksenikaan jaksa treenata, ellei ole mitään kilpailunomaisia tavoitteita. Sitten sitä harjoitellaan ja lyödään vetoja, milloin ketäkin entistä tai nykyistä urheilijaa vastaan. Se on homman nimi. Mutta onhan se toisaalta huvittavaa, jos joku oikeasti huolehtii minun treenien laadusta ja määrästä ja palautumisesta. Tämä tästä blogin perustavasta ajatuksesta. Eikä nyt tarkoita ForrestG:ta tai muita läppäheittoja, vaan tyyppejä, jotka täysin tosissaan marisevat treenaamisestani. 

Sitten tavalliseen paskanjauhantaan. Kuukauden päivät on harjoiteltu edellisessä päivityksessä kuvaillun kaavan mukaan. Voimaa on varmasti tullut lisää ja ratajuoksu on parantunut. Kuitenkaan pidempään kovaan juoksuun ei ole rahkeita. Sen 5-6km jaksaa itselleni kovaa vauhtia. Sitten loppuu VK. Joku tonni voisi kulkeakin. 

Lauantaina läpsittiin testijuoksu Mehtimäen kolmiolla. Keli oli paska eli sopiva suunnistajille. Pöperölunta tai liukasta. Vammaisilla nastoilla varustettuna ei ollut oikein kulkua. Tai kulkua, mutta ei sitä viimistä vaihdetta. Ja hävisin Raivosaarelle. En sitä kuitenkaan häpeä. Mies on kunnossa ja sillä on nimikoidut kengät. Onhan se kuljettava. Airilan ja AP:n kanssa kutoseen asti, sitten Raivosaaren viiden askeleen taktiikka puri. Pojat kaikkosivat horisonttiin hitaasti, mutta varmasti.