Aikaa on mennyt tarpeeksi viimeisestä päivityksestä. Mistäkö sen tietää? Siitä, että alkaa tulla tekstareita. Olenko hengissä kun ei päivitystä näy. Hengissä ollaan. Vaarojen Maran jälkeen aika vahva flunssa on kourinut meikäläistä. Yskää ja nuhaa aivan riittämiin. Itse asiassa kuukauden aikana juoksukilometrit 8km. Eihän noita paljon tule muutenkaan, mutta hiukan enempään on totuttu.
Nyt sitten viikon yrittänyt tehdä 'jotain'. Tänään oli pitkä lenkki 8km. Ja ihan mies finaalissa. Kyllä sen kunnon vaan aika kuoppaan saa, vaikkei yritäkään. Toki on muutenkin niin koti- kuin työeloon osunut melkoinen määrä epäsuotuisia sattumia. Mutta kaikkeen löytyy apu. Se on mainittu Keskisalon blogissa jo taannoin. Toimii, vaikkei omakohtaista kokemusta olekaan.
1. Alkava flunssa(?): Kuten aiemmin kerroin, ei matkan aikana ollut sen suurempia heikotuksen tuntemuksia. Edellisenä iltana, tai päivänä oli sellaista pientä flunssaisuuden tuntua. Sitä on ollut ennenkin, mutta pidän sitä oman kehoni reaktiona pienoiseen jännitykseen. Otin illalla viskipaukun, (missä ei varmaankaan ollut mitään järkeä) jonka tiesin lähinnä rentouttavan. Mutta mahdollisesti tällainen heikentää suorituskykyä. Usein käy niin, että silloin kun itsestään saa helkatisti irti, on seuraavana päivänä flunssa päällä. Uskon sen johtuvan puolustusmekanismin "pihallaolosta". Ei ole elimistöllä estoja ottaa itsestään irti, ja sitten pöpöt iskevät kunnolla kiinni. Haja-ammuntaa, mutta miksei?
2. Pitkähkö kestävyystausta: Vaikka omat tulokset mitään kummoisia ole, niin olen sitä minäkin yli 20 vuotta kestävyysurheilua enempi tai vähempi tosissani harrastanut. Tuon harjoittelun luulisi totuttavan elimistön kestämään normiarvoja alempia sokeri-/nestearvoja. Edelleenkään ei siis minkäänlaista heikotusta tai tajunnanpuutetta matkan aikana ilmennyt. Tietysti väsymystä, muttei sen kummempaa.
3. Liian kova alku: Vaikka tiesin sekä kuntoni että reitin olevan heikommassa kuosissa kuin viime vuonna, olin ennätysvauhdissa lossille asti. Alun tulin hiljaa mutta kaahasin hiekkatiellä. Oli vastustamaton pakko päästä Kaivosaaren letkaan. Pääsinkin. Ja vaikka Jauholanvaaralla vauhti tuntuikin liian kovalta, en malttanut hiljentää. Ajattelin, josko sitä vaan jaksaisi.
4. Huono energian & nesteen imeytyminen: Jo alkupuolella oli hiukan täysi olo. Tuntui, ettei vesi oikein imeydy. Ei se toki hölskynytkään. Mutta juomisfiilis ei vain ollut oikea. Geelit tekivät vielä heikommin kauppansa. Yleensä energiaa menee reilusti. Sitä oikein odottaa, että 10 minuutin päästä saa taas ottaa geeliä. Nyt geeli jäi asumaan suuhun, eikä hylkimisreaktio ollut kaukana. Ei vain maittanut. Silti otin kaikki kuten olin suunnitellutkin.
5. Huono tankkaus: Itse en tarkasti muista, mutta vaimon mielestä söin huonosti edelliset päivät. Uusi työtehtävä alkoi, ja siinä oli 'kaikkea'.Kyllähän sekin toki vaikuttaa, jos näin todella on käynyt.
Siinä viisi syytä, mitkä keksin. Oma elimistönihän on vähän outo, mutta ei varmaan sen oudompi kuin monen muunkaan urheilijan. Leposyke on matala. 28-32 alimmillaan. Liekö tuolla mitään tekemistä? Huono päivä, ei kulkenut. Kuitenkin VAIN 12 min huonompi aika kuin viime vuonna. Ei se montaa kävelyaskelta matkan varrella vaadi.
Viikon toipumisen vaati ennen kuin riitti energiat raportin kirjoittamiseen. Joo, on tässä ollut oikeasti aika kiire muutenkin. Kerronpa nyt jotakin.
Edellispäivä
Ihan reipas kiire koko päivän. Tyttö sen verran kipeä, että aamupäivä ja päivä meni häntä hoitaessa. Illalla hain geelit. Ihan samaa kamaa kuin tähänkin asti aina eli Squeezya matkaan. Latailin releet valmiiksi, niin ettei aamulla tarvitsisi kuin pukea, syödä ja lähteä. Tytöltä ilmeisesti tarttui sen verran flunssan alkua, että kurkkua karhi. Valmistelin siis yöunille rauhoittumisen viskipaukulla (Aberlour A'bunadh.)
Kisa-aamu
Herätys 5:52. Pieni kurkun karheus edelleen. Kuuluu asiaan. Aamupalaksi pari ruisleipää ja reipas satsi turkkilaista jogurttia kera hunajan ja mustikkasopan. Niin kuin lähes joka aamu muutenkin. Sovittu oli, että porukka piti hakea seuraavasti: Reiman 7:00, TT 7:03 ja AP Kaukosäädin 7:04. Myöhästyin, koska minut puhallutettiin.
Tälle syksylle harvinaisessa vesisadekelissä huristeltiin kohti Kolia. Metallican ...And Justice for All soi. Mikähän siinä on kun kuuntelee muka tsemppimusiikkia, niin sitten itse kisassa päässä soi se hempein kohta levyltä. One-biisin alku tässä tapauksessa...
Nyt ajo olikin sataman puolelle rinteen alle, josta pahoinvoivan Kaukosäätimen kanssa hypättiin samaan hiihtohissiin. Auditoriotiloissa oli huolto, mikä oli kyllä edellisvuosien huoltotilaan verrattuna taivas. Perinteisesti vermeiden viilailu jäi viime tinkaan. Valkovaseliinit ja talkit pölisten kävellä lompsittiin Turkan kanssa starttialueelle.
Starttialueella näkyi kovakuntoisen näköistä ukkoa jos jonkinmoista. Tässä vaiheessa itsellä oli vielä olo, että tästähän nyt niistetään vielä monta jeppeä.
Varustus
Buff-huivi - Punamusta, Katajan nykyväreissä.
Nike Dri-fit pitkähihainen paita – Musta. Ja sama kuin parina edellisvuonnakin.
Adidas lyhyet trikoot – mustaa ja punaista. Katajan logolla.
CEP-kompurasukat – mustat. Ja samat kuin monena vuonna. Ens vuonna sitten uudet.
Inov8 Mudroc-kengät – pito mahtava ja vaimennus riittävä kun oli tukipohjalliset. Jos nämäkin uusisi ensi vuodeksi.
Garmin Forerunner sykemittari – iso, mutta toimiva.
Camelback 2l juomareppu – Mainio kapistus, vähän isompaa taskua toivoisi.
Dexal-juomavyö – Geelilöille ja puhelimiloille tarkoitettu.
2 x Squeezyn geelipullo + 3 geelipussi = 325g geeliä, joista toinen pullo tiputettiin jonnekin Kolinvaaran kätköihin...
Vettä, jossa vähän sokeria ja merisuolaa
73,4 kiloa 32 vuotta kypsynyttä lihaa.
0-5km
Jäin startissa jalkoihin. Kapealla polulla ei päässyt esim. Kaukosäätimen vauhteihin. Lähdin lönkkäämään Nyyssös-Markon vierelle. Vähän jotain paskan jauhantaa, kunnes itse hiukan kiristin. En henkilököhtaisesti pidä tästä alkuvitosesta. Liian teknistä, liian kylmillä jaloilla.
Tielle tultua AP mönki sadan metrin päässä, enkä sitä juuri kiinni saanut tien päätyttyäkään.
Kilometrit: 4.24 - 4.03 - 5.29 - 4.29 - 4.17
6-10km
Metsään päästyä olin AP:n porukasta sen sata metriä jäljessä. Omasta mielestäni en vauhtia lisännyt, mutta kiinni vain sain porukkaa. Isossa nousussa kantaan, ja sen päällä ohi. AP:n peesiin pääsin kasin-ysin kohdilla. Vauhti tuntui helpolta, mutta jotenkin oli sellainen puoliväsynyt olo koko ajan. Ajattelin kuitenkin, ettei ole mitään järkeä kisassa jos ei puoliväliin pysy AP:n ryhmässä.
Kilometrit: 4.23 - 6.10 - 6.06 - 5.13 - 6.00
11-15km
Jauholanvaaraa ja Lakkalan tilaa. Vähän turhan kova vauhti varmaan nykykunnolle. Jäin tarkoituksella pahoissa kohdissa muutamia metrejä. Itselleni pitkospuut ovat helvetin pelottavia. Viime vuonna harjoituslenkillä olin sen verran päälläni, että nyt ne kammottavat. Ja vaikka Mudrocit muuten ovatkin jämerät kengät, ei ne märällä puulla pidä yhtään. Näillä tietämillä oli todella paha kaatuminen muutenkin enemmän kuin lähellä. Kompastuin juodessani kiveen, ja 10-20m tultiin alamäkeen kaatumisen rajamailla. Onneksi sentään pelkällä ärsytyksellä selvittiin. Lakkalan tilalla olimme AP:n kanssa neljän juoksijan ryppäässä. Ainoastaan minä ja AP tiedettiin selkeä oikopolku ladon kulmalta. Siinä nimittäin oikaisee pari metriä. Kilometrit: 4.58 - 5.08 - 5.05 - 4.53 - 5.11' 16-20km
Kun tultiin Kiviniemen vesistönylitykseen, oli pieni tauko enemmän kuin paikallaan. Pari minuuttia kovempaa kuin viime vuonna oli ollut aika monta minuuttia liian kovaa tämän vuoden kuntoon nähden. AP meni ensimmäiseen veneeseen ja minä toiseen. Samaan kyytiin iskeytyivät Tero Ruokolainen ja Antti Mäkinen. Jälkimmäinen manasi hiukan heikkoa kulkua. Virtanen on siirtynyt kestolajeista näemmä kameran takaosastoille. Näin ollen hällä on kovasti aikaa aukoa päätä "oikeille raastajille". Geeliä otin kiviniemellä. Hetken mietin, pitäisikö vettäkin tankata, mutten jaksanut. Geeli ei oikein maittanut yhtään. Ennen ei tällaista ongelmaa ole ollut. Suunnitelmana oli nauttia keeliä 25g 20min välein, vettä join 10min välein. Kumpikin jäi jollain tapaa mahaan möyrimään. Tieosuudella säästelin, sillä pientä voiman puutetta oli. Jaloissa ei kuitenkaan tuntunut pahalta. Ei vaan kulkenut. En suuremmin pidä ennen Ryläystä sijaisevasta Kolinvaarasta. Ihan väärässä paikassa möllöttää pahainen kukkula. Kilometrit: 5.34 - 5.37 - 5.44 - 5.47 - 6.18 21-25km
Perustarpomista kohti Ryläystä. Tänä vuonna jäi polkujuoksu kaiken muun juoksun ohella hyvin vähäiseksi. Vaarojen Maralla kohtalokkaasti tulee selville tämä. Ei vaan jumaliste uskalla juosta alamäkiä. Ohi tuli tasaisesti porukkaa. Kun lähdin Kiviniemestä olin jonkun laskurin mukaan kahdeksas. 25 kilometrin kohdalla alkoi tulla ensimmäisiä krampin alkioita. Yllättäen sisä-/etureisiin. Kilometrit: 6.23 - 5.39 - 8.55 - 7.40 - 7.26 26-30km
Pieniä häivähdyksiä paremmasta. Joku geeliannos mukamas imeytyi. Eli hetken tuntui juoksu juoksulta. Nyyssönen ja joku muu painelivat ohi. Sinne meni sekin suohon polkeminen... Tieto Ryläyksen pätkän loppumisesta kuitenkin helpotti. Tielle laskeutuessani kuului takaa kovaääninen "PYY! PERKELE!" Reimanihan se sieltä lönkkäsi siveysosastoa loukkaavissa trikoissaan. Ja ohi, että heilahti. Ei mitään jakoa kyytiin. Kilometrit: 8.15 - 10.30 - 8.21 - 8.19 - 7.50 31-35km
Hemmetin märkiä alueita kohti viimeistä juottoasemaa. Etureidet oli ihan lopussa. Tieto tielle pääsystä oli silti miellyttävänä mielessä. Siellä sitten aletaan lasettaa, mietin. Juominkien jälkeen näin mielestäni teinkin. Juoksin todella kovia kilometrejä. Edelleen mielestäni. Kaukosäätimen velipoika meni ohi. Itsekin ohitin jonkun edeltä hyytyneen, mutta kyllä suurempi määrä meni ohitseni. Kilometrit: 5.42 - 7.06 - 7.32 - 5.46 - 5.12 36-40km
Surullinen vaihe juoksussa. Kolin rantatie on henkisesti kovin raastava. Joka niemen ja notkelman jälkeen alkaa uusi niemi ja notkelma. Välillä käydään varmistamassa, että se laskettelurinne varmasti kulkee siellä ylempänä, ja taas palataan tielle. Satunnaisia retkisarjalaisia tuli ohitettua. Vauhti oli niin hidasta, että ehdin lataamaan itseäni yrittämään kovaa mäkiaikaa. Ihan oikeasti tuntui, että kyllä se nyt yksi loppunousu juostaan alle 15 minuuttiin. Kilometrit: 5.29 - 5.17 - 5.35 - 7.45 - 8.02 41-43km Matto kun piippasi mäkiajan alkaneeksi, kiristin vauhtia. Juoksin hurmiossa alkumatkan noususta. Tuo matka oli noin 20 metriä. Sitten meni kävelyksi. Siinä vaiheessa ajattelin, että antaapa olla. Jalat oli niin sanoakseni tyhjät. Kyllä minä tasaisemmat pätkät juoksin. Tai ainakin laitoin jalkoja vähän tiheämmin toisen eteen. Totesin jonkin ajan päästä, että reipas kävely oli paljon nopeampaa kuin alkumäen "juoksu". Lopun jyrkkiin mäkiin keräsin hiukan aggrea. Edellä kulki joku. Jyrkimmän loppunyppylän päällä räjäytin energiani 30 metrin ajaksi kunnes kaikki jalkani lihakset kramppasivat. Ohi en päässyt. Maalissa olin suhteellisen hyvävoimainen, mutta jalat olivat hyvin lopussa. Pystyin syömään makkaraakin. Velipojan kanssa hetkosen haastelin kunnes lähdin lompsimaan huoltotiloihin. Kilometrit: 6.36 - 9.53 - 8.09 - 0.20
Jalat krampissa
Vois se huonommaltakin näyttää...
Huolto Kävellessäni huoltoon mietin, että olipa vaisu suoritus. Ajattelin nauttia mustikkasopan ja painua pesulle. Istahdin auditorioon, ja avasin purnukan. Hetken kuluttua alkoi melko tahmainen olo hiipiä liiveihin. Laitoin sopan sivuun ja huilasin. Yhtäkkiä sisäreidet kramppasivat täysin. Kumarruin ja selkä kramppasi. Sitten krampin tekivät kädet. Tässä vaiheessa siirryin pöydän alle makuuasentoon. Jalat kun nosti penkille, oli olo välttävä. Kramppien osalta. Mittaamattoman hetken jälkeen iski hirvittävä kylmän horkka. Siinä olisi TV:n Piiparinenkin jäänyt krapulassaan toiseksi. Ihan holtitonta tärinää. Sen verran kuitenkin pystyin toimimaan, että pyysin ensiapua paikalle. Ensiapu saapui. "On vähän kalvakka olemus, eiköhän pistetä suoraan tippaan." Iskivät ringerin käsivarteen. Niin oli kuivunut, ettei suonia näkynyt. Neste meni siis suoraan kudokseen, ja käsivarsi turposi kipparikallemaiseksi. Täti mittasi sokerin: 1,3. Lääkäri alkoi kysellä järjen pelaamista. Totesin, ettei ole ongelmia. "Tunnen toisen ea-miehen ja muistan oman nimeni." Missään vaiheessa ei ollut järjen pelaamisen kanssa tavallista suurempia ongelmia. Alle kolmen arvoissa normaalisti alkaa potilas puhua sekavia, kahden alla tajunnan menetys on lähellä, alle yksi ja shokki alkaa olla tosi asia. Sokeria tiputeltiin kolme pulloa. Sokeri nousi hitaasti. 1,4 - 1,7. Lekuri uhkasi sairaalakeikalla ellei kolmannen pullon jälkeen nouse. Täti tiputti juoksevaa hunajaa suoraan suuhun. Melko paska maku, jos suu on aivan kuiva. Vettä join hissukseen ja olon salliessa tipoittain mehua. Kylmyys oli sitä luokkaa, että minun elämässä vain inttitalvena päästiin lähelle. Täti yritti hieroa jalkateriä voimakkaasti. Se tuntui aika ronskilta ottaen huomioon maratonin aiheuttamat rakot. AP ja Reiman tulivat hakemaan minua kotimatkalle. Hiukan ihmettelivät miehen olotilaa. Mutta hyvin ymmärsivät.
Heikolla hapella
Otatko oluen, kysäisi lääkäri. Ei kyllä pystynyt. Krapulassakaan ei alko maistu, ja nyt olo oli monin verroin tukalampi. AP joi minun puolesta. Sillä oltaisiin saatu aineenvaihduntaa kiihdytettyä. Ehkä. Lihakeiton liemi alkoi pikkuhiljaa nostaa tunnelmaa. Siitä onkin aikaa, kun meikäläistä on viimeksi syötetty. Jonkin ajan kuluttua pystyin istuma-asentoon. Siitä se alkoi sitten elämä voittaa. Söin niin pirusti. 2,5h jälkeen pääsin saunaan. Keittiö tarjosi minulle kilon voita ja parikymmentä leipää kotimatkalle. Joensuussa hain parit isot makkaraperunat. Illalla join oluen ja vetelin sipsit. Yö oli tuskaa, mutta olisi se ollut hyvälläkin suorituksella. Loppusanat Kiitos Karsulle. Hienosti meni. Kiitos kyytiläisille hoidosta. Kiitos kotijoukoille. Kumarrus Nyyssöselle, AP:lle, Reimanille ja eritoten kahden kärjelle. Hullu vauhti. Puhelimelle "Haista paska!" - Yhtään videota ei tallentunut. Ens vuonna sitten... (Kuvat by Kaukosäädin)
Maanantaina on päivä, jolloin voin laittaa isälle ja kummisedälle miellyttävän tekstiviestin. Se menee näin: "Vuonna -97 teidän mielestä ei ollut olemassa sellaista työtä, missä johdetaan urheiluseuraa. Vastoin tätä olettamusta minä olen tästä päivästä eteenpäin juuri siinä ammatissa, ja siitä myös maksetaan palkkaa."
Miehet yrittivät uskotella, että kadettikoulu olisi se miesten paikka. Jotenkin en vain täysin innostunut ideasta. Armeijan käynnistyttyä innostus ei suoranaisesti kasvanut. Nykypäivänä taitaa olla niin, että työnäkymät kadettikoulupohjalla ovat melko sumuiset.
Intin jälkeen tuli käytyä jos jonkinlaista urheiluun, liikuntaan sekä terveyteen liittyvää koulutusta ja kurssia. Näin lomassa alan parissa on tehty pätkähommia ainakin suvun ja läheisten mielestä jopa järjettömyyteen asti. Paskojakin talkoohommia reilusti. Onko se rakkautta yleisurheilua kohtaan vai sitä, ettei vain osaa sanoa ei? Varmaan molempia, mutta tämä pitkä työ on mielestäni kannattanut. Kokemusta on ikään nähden luullakseni aika mukavasti. Olen mielissäni pestistä, mutta tyytyväinen ei tietenkään omaan osaamiseen saa olla. Sehän tarkoittaisi, ettei tarvitsisi kehittyä tai kehittää toimintaa.
Tästä paikasta Katajassa saan kiittää aikajärjestyksessä seuraavia henkilöitä:
Vaimo - Muuten en olisi muuttanut Joensuuhun.
Kanka - Hoiti hommia juoksukoulun vetoon
Hööne-Opa - Otti juoksukouluun vetäjäksi, hommasi minut Katajaan silloin vielä urheilemaan, ideoi ja ruokki mielipuolisiakin ideoita urheiluseuran tehtäväksi, maksoi ex-TJ:nä aika vähistä hommista minulle riittävää palkkaa.
Hyppös-Kimmo - Tarjosi yksinäiselle urheilijalle paikkaa seurassa ja kahvit toimistolla. Se tuntui silloin suurelta. Nykyään Katajan toimiston kahvi ei herätä niin myönteisiä mielikuvia...
Katajan päättävät tahot - Uskoivat meikäläisen tuomaan osaamiseen, vaikka se aika riskaabelia olikin.
Oinonen - Veti rohkeasti minut mukaan seuran urheilijoiden piiriin, ja opetti tuntemaan muita juoksijoita. On osoittanut luottoa hampparin näköiseen kaveriin koko Joensuussa asumani ajan.
Juki + muut seuran urheilijat ja valmentajat - Ovat antaneet sen kaveripohjan, minkä takia Lännen miehen on hyvä asustaa näin pirun kaukana kaikesta.
Toimiston sarppa + Koris-Matti - Ovat kyllä opettaneet seuratyön ei-niin-mukavia puolia ja toki sen pienen piirin, joka tämän kokoisessa kaupungissa pitää tuntea, että homma pelaa.
Toho - Ehkä eniten omaan työuraani ja toimintatapoihin vaikuttanut henkilö. Ajatukset kohtasivat heti Tohon tultua Joensuuhun. Toho hyvällä tuurilla ja tilannetajulla käytännössä hoiti seuralla ja minulle hyvän projektin kaupungin kanssa yhteistyössä. Se on tuonut palkkaa taloon jo pitkän tovin. Tohon kontaktit ja yleisurheilukentän tuntemus on ollut ja tulee jatkossakin olemaan iso etu tulevaisuuden hommissa. Aika perhanan isoja, ja välillä valitettavan vaikeitakin päätöksiä on Tohon kanssa puitu. Toki aivan järjetön määrä paskaakin jauhettu, varsinkin Jardaanin aikoihin. Isot saappaat jätti Kirkniemen mies täytettäväksi, eikä meikäläisen nelikutoset siihen heti riitäkään. Mutta sanotaan niin, että pohjat ja vauhtikestävyyskin on Tohon puolelta rakennettu seurassa niin kovaksi, että voin alkaa piikkaamaan nyt sitä nopeuskestävyyspuolta. Kiitos työseurasta! Ja varmaan on pakko kiittää siitäkin, että nykyään Mötley Crüe on aivan hyvän kuuloista musakkia.
Anssit V & L + Peikkoja muut seuran työläiset - Nämä tyypit varmistavat sen, että johdon alapuolella tulee hommat taatusti toimimaan, vaikka TJ-Pyylampi olisikin hiukka vihreä aluksi.
Kiitos tässä vaiheessa kaikille! Myös niille, jotka tarkoituksetta tai tahallani unohdin. Ja facebook-tykkäysten perusteella mulla on ens kesän tapahtumiin 85 toimitsijaa käytettävissä. On heleppua!
Varmaan useammin joutuu nyt meikäläinenkin kauluspaitaan sonnustautumaan... Mutta eipä sitä kai ulkonäöllä ja pukeutumisella ole ennenkään seuraa johdettu. Irokeesia ei silti taida viitsiä enää laittaa.
Lopuksi on pakko mainita, että Vaarojen Maraton lähestyy. Olen juossut kyllä ihan helvetin vähän. En oikeastaan ollenkaan. Jos neppailis poluilla vähän viikon, niin eikö se siitä. Ja jos eräässä uutuus-elokuvassa ollutta sananpartta vähän muokaten lainaa niin "Juoksemisen korkein aste on olla juoksematta." ...Nyt on, saakuta, vielä pohjekin kippee.
Tuli muutettua sitten lähemmäs synnyinseutuja. Toki vain kuusi kilometria, mutta onhan sekin. Jos parin vuoden välein muutan tuon verran 'kotiinpäin', olen Sapsun hujakoilla aika lailla vuonna 2145. Tuskin siellä mikään siihen mennessä muuttuu. No saattaa olla, ettei pururadalla käy niitä kahtakaan juoksijaa, jotka nyt käyvät. Uusissa ja paremmissa lenkkimaastoissa kuitenkin majaillaan. Enemmän valaistua maastoreittiä, lähempänä hiihtoladut ja enemmän muitakin lenkkeilijöitä. Ja parempi sauna.
Marathon of Dangers odottelee parin viikon päässä. Aivan helkatisti on ollut "kaikkea". Ei ole kisoja, eikä tavoitteita oikein ehtinyt toteuttamaan. Vaarojen Maran voitto tuntuu jo alkuunsa aika hankalalta. Ilmoittautuneissa lukee Lakanen Jonne ja Kaivosaari AP. Lakasesta ei varmaan huolta. Ei se perässä pysy kuitenkaan. Mutta Kaivosaari; mies on kuitenkin todistetusti lönköttänyt etusormi pystyssä maantiekympin 34.30 ja puolimaran 1.17. Maastokokemustakin on historiassa aika paljon enemmän kuin itsellä. Onhan hänet kutsuttu jo Rooman maratonillekin.
Akatemiaurheilijoita on kiusattu parin viikon ajan otteluilla. Viime viikolla oli vuorossa 7-ottelu ja tällä viikolla mennään 10-ottelua läpi. Vähän sovelletuin painoin ja aitakorkeuksin, mutta kuitenkin. Ehkä totisinta taistoa olemme kuitenkin käyneet me valmentajat. Raa'alla tavalla on käynyt ilmi oma kuolevaisuus ja antiashtoneatonmaisuus. Lihaksia särkee ja oikeastaan mikään laji ei kulje. Satasen aitoihin ei mitään rytmiä, korkeutta ei osaa flopata ollenkaan, naisten kuulaa vain 2m pidemmälle kuin miesten jne. Juoksu ei kulje edes sitä vähää, mitä sen suvaitsisi kulkea lajitaustan takia. Onhan 2.17 kasi nyt aika perseestä. Mutta ennen kuin ottelijoita arvostelee enempää, niin suosittelen jonkinmoisen ottelun testaamista. On muuten hapoilla ihminen.
Muista muutoksista sitten seuraavassa kirjoituksessa.
Lontoo tuli seurattua aika perinteiseen tapaan. Koko ajan joku media auki, ihan sama mikä laji menossa. Nämä kisat muistetaan siitä, etten itse osallistunut(?). No joo... Ei nämä enää ihan samanlaisia kiksejä aiheuta, kuin joskus teininä, mutta kyllä urheilijoiden suoritukset ajoittain kylmiä väreitä saivat aikaan.
Eniten väreitä aiheuttaneet tapahtumat Lontoossa 2012:
Miesten 800m: Rudisha vetää omalla vedolla ME:n. Amos länkyttää sekunnin päähän, juosten Seb Coen ajoille. Kaikki paitsi Kaki tekevät ennätyksensä. Kaikkien aikojen kasi, vaikka on noita hyviä kisoja ollut ennenkin. Pistäisin aika kärkeen kaikista näkemistäni juoksukisoista.
Keskisalon finaaliin pääsy:Toiveissa se oli, mutta usko siihen ei ollut kovin valtava. Sen verran oli hankalan oloista alkukausi. Maailmanluokan juoksija, edelleen. Finaalin hajoamiselle ei voi mitään.
Felix Sanchez 400m aidat:Miehessä on sellaista kenttien karismaa, että voi helevetti! Vanha tulee ja näyttää, miten juostaan aitoja. Ei mitään jakoa muilla.
Tuuli Petäjän hopeamitali: Pieni laji, harvoin kilpailtu. Mitä väliä? Iloinen urheilija taisteli hienosti hopealle.
Ville Långin ja Lee Chong Wein sulkapallo-ottelu: Velipojan kanssa odoteltiin ottelun alkua, ja oli vähällä etten mennyt nukkumaan. Moni piti Leetä täysin ylivertaisena, mutta Lång pisti kaikkensa mailan varteen. Hyytymys tapahtui vasta viimeisessä erässä. Yleisö taputti Villelle seisaaltaan.
Miesten keihäsfinaali: Ei pelkästään Ruuskasen mitalin takia, vaan vähän yllättävien nimien takia. Trinidad & Tobaco sai keihäskultaa.
Pia Sundstedt aika-ajossa:Kova nainen. Pirun kova. Harmi se, että Suomen on niin hankala saada maastoon maapaikkoja. 11. sija aika-ajossa on kova suoritus Olympialaisissa.
Suvi Mikkonen 4. taekwondossa: Vähän tuntematon laji itselleni, mutta tuollaista lajilleen omistautumista pitää aina arvostaa. Ja kyllähän se potku aika sähäkästi lähtikin...
Miesten estefinaali: En edelleenkään käsitä, miksei muut vedä kovaa, kun Kemboi on finaalissa mukana?!? Mies irtoaa jokseenkin mielettömään loppuvetoon. Sieltä kelpaa lasketella kasiradalle maaliin.
Miesten 5000m viimeinen kilometri: 2.25. Ei muuta.
Fabrizio Donato miesten kolmiloikassa: Sama resepti toimii hyvin. Vanha mafioso tulee ja nappaa mitalin monen vuoden odotuksen jälkeen.
Miesten 200m: Jamaican kolmoisvoitto. Vaikka sitä Boltia hehkutetaan ihan liikaakin, on se vaan eläin. On nuo muutkin.
Miesten maraton: Se on aina hyvä. Meni miten tahansa. Ja mikä sen parempaa kuin odottamaton voittaja.
Miesten 50km kävely: Hyvä kisa kaiken kaikkiaan. Vähän teennäinen laji, mutta ainakin se on raskas.
Koripallofinaali Espanja-USA: Tiukka matsi. Kyllä ne Jenkit oikeasti osaa pelata. Näin myös Espanja.
Onneks on vielä Eliittikisat, ettei tämä urheilu lopu ihan käsiin...
Ps. Tuli eilen juostua treeninä 800m 2.10,2. Jiri veti ekat 500m. Kovahkossa tuulessa ihan jees...
Ja tämän illan jälkeiset tulokset. Toivotaan, että jotain rakoja tulee tuohon ennen sunnuntaita. Ei nimittäin mitään ideaa, miten rahat jaetaan tasatilanteessa. Todennäköisesti sitten pronssi jää pois, jne...
Ihan koko veikkausta ajatellen yllättäjien listaa: VeePee, Temppeli, Toomio, Santtu (?!?). Espoon Borzalla alkaa ikä painaa, eikä se viimeinen vaihde näytä löytyvän...
Neljä päivää naputeltu. Kärki on ollut tasainen. On onni itsellekin käynyt veikkauksissa myötä. Nythän sitten alkaa sijoituspisteiden suma, joten muutoksia tulee.
Meitsi johtaa. AnssiV on tehnyt yhtä varmaa työtä kuin pm-kisoissa jo usean vuoden ajan. Tämä johtuu treenin määrästä. Pronssille on kiivennyt kolmikko KTz, pirunmoinen Temppeli ja takareisistään kuulu VeePee.
Takaa-ajossa tiukasti Jesus & Johku. Paskan veikkaajan maineessa oleva LaTu-partio ja hiljalleen nouseva Hööne.
Sarppa pitää perää, mikä ei tavallaan yllätä sekään.
Kaikkien yllätykseksi Toomio johtaa. Hän on kyllä ennenkin tottunut tönimään ennakkosuosikkeja ensimetrien aikana. Johku on usein osoittanut hyvää alkuvauhtia. Viimeinen 200m tosin voi kestää. Hell seuraa hymyssä suin mustan hevosen eli Vompon kanssa. Tai tässä tapauksessa voidaan puhua pussieläimestä.
Ennakkosuosikki Hööne lymyää sijalla 9. Häntäpäätä pitää raskassarja. Jääkarhu ja AnthoniusX.
Miesten kuulan kärkikolmikko olisi veikkaajien mielestä ollut Storl, Hoffa, Cantwell. Näin ei kuitenkaan käynyt. Ihan yllätys ei toteutunutkaan järjestys ollut.
Naisten kymppi oli ainakin juoksuimmeisten osalta hyvin tiedetty. Väsynyt 62s viimeinen kierros. Itsekin vedin eilen 2x400m tuota vauhtia... Ja hapotti. Viimeinen kilsa meni oikein Terolla ja Johkulla.
Sijoitusveikkauksissa kukaan ei osunut täysin oikeaan. Jukka yllätti monet ja kiristeli finaaliin, joten jäämme odottamaan pieniä sijoja.
Säännöt:
Veikataan jokaisen kysymyksen kohdalla olevalla tavalla.
Rivimaksu on 5 euroa. Kaikki rahat menee pottiin, rahat jaetaan kolmelle ensimmäiselle. Viimeiselle ilmainen osallistuminen.
Rivit maksetaan tilille FI 16577005 20205607. Maksaa voi myös naamatusten ENNEN kisojen alkua.
Rivejä voi pistää niin monta kuin haluaa!
- Sijoitukset lasketaan virallisten sijoitusten kautta. Vain kisojen aikana tapahtuvat muutokset sijoituksiin lasketaan (esim. protestit/mahdolliset doping-käryt). Jos suomalainen ei saa tulosta, ja ei virallisesti sijoitu, kysymys hylätään. Ei siis kannata veikata DNF. Jos ehdokkaana oleva henkilö jää kisoista pois, niin häntä veikanneet ovat veikanneet valitettavasti väärin.
- Tulosveikkauksissa tarkat tulokset ellei toisin sanota. Sentit ja sadasosat. Jos veikkaa keihään tulokseksi 86, niin se käsitellään 86,00m.
- Jokaista kisapäivää kohti saa suorittaa YHDEN vaihdon veikkaukseen. Sen on kuitenkin tapahduttava ennen jokaisen kisapäivän ensimmäisen lajin alkua. Vaihdon voi laittaa tekstiviestinä, sähköpostina tai facebookin kautta. Vaihtoja ei voi säästää, vaan niitä voi käyttää ainoastaan yhden päivässä.
- Voittajaehdokkaat ovat virallisten osanottajalistojen mukaisessa tämän kauden paremmuusjärjestyksessä.
"Joku Muu"-ruutu korvaa listalta puuttuvat nimet. Esim. valinta Hoffa-Joku Muu tarkoittaa, että mitalikolmissa ovat Reese Hoffa ja kaksi vaihtoehdoista puuttuvaa nimeä.
"Joku Muu"-ruutu toimii mitalistien kansalaisuuksissa samalla systeemillä.
Aikaa veikata perjantaihin asti, ennen kisojen alkua vastaus oltava perillä.
Paikallinen "pikkupoikien" bändi Nerve End soitti kutakuinkin
kuudennen keikkansa Ilosaarirockin Rekka-lavalla. Tätä olimma kuuntelemassa.
Bändi huudettiin lavalle ilman suurempaa ääntämisoppia: "Nerve - End,
Nerve - End!" Ihan kaikkien yllätykseksi bändi ilmestyikin lavalle. Bändin
ulkoasu oli jokseenkin tavallinen metallibändin habitus. Tai ei sittenkään.
Kitaristilla oli rastat ja basisti näytti alkuaikojen Newstediltä. Rumpali
näytti ihan rumpalilta ja laulaja oli perinteinen hevimies.
Siinä poikain
kanssa arvuuteltiin avausbiisiä. Arsonist se taisi olla. Kyllähän se toimi.
Yleisöä alkoi keikan edetessä hiipiä lavan läheisyyteen. Eikä ihme. Soundipuoli
oli oikein kivasti onnistunut. Selkeitä rytmejä selkeillä soundeilla.
Biisimateriaalihan ei vielä kovin laaja
ole. Nuori bändi. Siksi parin cover-biisin soittaminen sopi aivan mainiosti.
Varsinkin kun kyseessä oli, ainakin ulkopuolisen mielestä, bändin suurimman
esikuvan biisejä. Regulator on Devinin vanhaa materiaalia. Biisissä on tarttuva rytmi, ja se liimautuu yleisöön hyvin enskuulemalta. Love? taas on uudempaa
SYL-mättöä. Nasakasti istui sekin muun kattauksen kanssa samalle lautaselle.
Puolivälissä oli saatu hyvinkin Rekkalavan
yleisöennätys haltuun. Yleisö oli pikkubändille hämmästyttävän runsaasti mukana, joten
mikäpä siinä. Itsellänikin alkoi niska nykimään. Sen huomasi seuraavana päivänä
myös kipuilmiönä. Kaverille bändi oli biiseiltään tuntematon, ja hänkin syttyi
mukavasti keikkaan.
Keikan välispiikeissä oli pääosassa hivenen hämärä
painiasu-tarina . Ehkä se piti paikkansa, mutta melko outo oli.
Painiasut kyllä encoreen sopivat. Pitäähän sellainen huumori säilyttää. Kuka
helvetti jaksaa metallia ilman kieltä poskessa? Venom Willow oli viiminen
biisi. Täysin odotetusti. Meno oli leppoisa niin yleisössä, kuin bändillä. Keikasta
jäi energinen fiilis.
Kehitettävää:
Välispiikit - Kokemuksen puute kuuluu. Ei
ihmiset paljoa tarvitse, tekohauskuus on tekohauskaa. Käykää
Kotiteollisuuden keikalla. Tylsää musiikkia, mutta välispiikeistä voi
maksaa sen 15 egee. Myös toisin päin: Käykää PMMP:n keikalla. Paskat välispiikit, mutta pätevää soitantaa.
Perfektionismista voi keikalla
tiputtaa vähän -
Kitaristista ja laulajasta tulee mieleen, että mennään teknisesti aika
ylärajoilla. Keskittyminen oikeinsoittoon on niin ulosvälittyvää, ettei
siitä välity ilo. Kuulemma kitaristi oli tehnyt yhden virheen. Tiedän,
progeäijä voi tämän takia
tappaa itsensä. Mutta itse en kuullut kyllä
mitään. Enemmän tukkaa ilmaan ja pari huiluääntä metsään. Who
cares? (Toisaalta en tiedä, kuinka eloisa itse olisin jos äiti
pyörisi pitissä...) Laulajalla Devin-karjunta lähtee sairaan hyvin. Sellainen
tunne ei vaan välity. Asennetta lisää! Tulee sitä keikkailemalla.
Priimaa:
Tekninen
soitto vs. biisit -Näin nuoreksi bändiksi tarttuvia kappaleita. Melodian kauneus ei kärsi teknisyydestä. Se on
nuorilla kavereilla haastavaa. Sisäpiiriläisille muistiksi "Out of
Control". Hirveetä paskaa, vaikkakin aika vaikea soittaa.
Soundit -Selkeä
äänimaailma. Uskallusta soittaa yksinkertaisesti. Taustanauhat tukevat
muuta soittoa, eivät ole pakonsanelemaa lisämöykkää.
Basistin
esiintyminen -Ei mitään tietoa, kuinka paljon
tuli virheitä, mutta mieshän nostaa katsojan fiilistä sadalla asteella.
Kunnon eläytymistä, aitoa iloa ja liikettä. Muut kaverit tästä mallia,
niin keikan energia-akseli tulee kasvamaan äärettömyyksiin.
(Edellinen lause oli parodiaa lyriikoista...)
Keikasta
arvosanaksi 8,5/10. Heti Rival Sonsin jälkeen festareiden parasta antia.
Hiukan myöhässä tulee viimeinen päivitys. Olosuhteista johtuen piti vähän rauhoitella.
9:30
Lähdin lenkille kun aikaa kerran oli. 25 kilometriä tuli kierreltyä. Juoksin jonnekin Tapiolaan ja Westendiin ja jonnekin. Ja takaisin. Keli oli jopa kuuma, mutta ei vielä hiostava.
12:00
Kirjoittelin lenkin jälkeen blogin edellisestä päivästä. Laittaa tämäsin nettiin myös surullisen kuuluisan Mekhissi-pätkän...
14:00
Lähdin tekemisen puutteessa lompsuttamaan kohti Stadionia. Hain viereiseltä huoltsikalta take away-kupposen, ja tunsin itseni hetken kaupunkilaiseksi se kourassa kävellessäni. Suoraa tietä torniin, jossa Pasas-Janne kuunteli kahta biisiä:
Ensimmäinen:
Toinen:
"Olis edes hauskaa elämästä puolet / Eihän täällä viihdy kuin kokoomusnuoret." Briljanttia nerokkuutta. Näistä lähtökohdista siis lähdettiin viimeiseen päivään. Tyttöjen farkut sai alkunsa siitä, että itselläni sattui jalassa sellaiset olemaan. En kyllä sitä ostaessani tiennyt.
14:30
Syömään. Seiväsryhmä siellä spekuleerasi kisojen antia. Saatiin myös ihan oikeasti suklaista suklaakakkua. Ja kimmo sai mansikan. Sievis-Japi tuli tekemään Karjalaiseen videohaastattelun.
15:30
Vaikka aikaa oli roppakaupalla, olikin yhtäkkiä ihan pirunmoinen hoppu ja hätä. Piti käydä YLE:n palaveri ja hoitaa esittelyajat lajijohtajille.
16:00
Viimeinen kisapäivä alkaa. Turnauskestävyys alkoi himpun verran piiputtaa. Ei ihan niin tarkkana jaksanut olla enää. Kuoppiskin herpaantui. Jopa niin paljon, että alkoi kuuluttamaan pohojalaasittain: "Bulukakovaa tuloo!"
16:30
Sitten alkoi epic fail. (Joku teinien termi, en tiedä mitä oikeasti tarkoittaa.) Ensinnäkin videomiksauskone otti ja kaatui. Taas. Videotaulut siis pimenivät. Kuuluttamossa alkoi sen päiväinen härdelli. Vedettiin johtoa ja bootattiin konetta. Manattiin ja taisteltiin. Tämä touhu jatkoi eloaan.
Satuin siinä katsomaan kännykkään. "Kappas, joku tuntematon numero soittaa. Liekö kilpailunjohdosta?" Ei ollut. Jostain ranskalaisesta urheilulehdestä. Soittivat ja kysyivät, saako Mekhissi-videota levittää. Voinko kommentoida jotain jne. Sanoin, etten ole kuvaaja, ja tässä on nyt vähän muutakin pientä päällänsä... Puhelu loppui. Katsoin, että muitakin on soittanut. Ihan vaatimaton 100 puhelua tullut! Ei jumalauta... Seuraavaksi soitettiin Maikkarilta. Ei näihin vain ollut aikaa. Siirsin vastuuta, ja käskin ottamaan yhteyttä kuvaajaan. Löin luuria korvaan muutamille, kun ei vaan ehtinyt. Mailiakin oli tullut. Yli 1700 kappaletta. Samaa aihetta koskien.
Tässä vaiheessa alkoi vanne puristaa päätä. Ohjauksen onnistumiseksi tein radikaalin päätöksen ja poistin videon. Piilotin myös blogitekstit. Alkoi nimittäin mennä kaikki väylät tukkoon.
18:50
Kisojen ehdottomasti odotetuin hetki valuu maahan. Niklas kaatuu. Kuuluttamon kova meteli, vaihtuu seiniin sinkoileviksi kyniksi ja papereiksi. Itseäni ketuttaa niin paljon, ettei loppukisasta paljoa jää muistiin. Jouduin kyllä Atelle huomauttamaan, että pettymyksestä huolimatta kisa kannattaa kuuluttaa loppuun asti. Onneksi sentään Norjan "liimaletti mopopoika" voitti kisan.
19:30
Flag handover alkoi olla viimeinen kohtaus päivän kässärissä. Poissa oli veto. Väsy ja uupumus. Toki myös masennus pituuden ja tonnivitosen pettymyksistä. (Onneksi Nikke kuittasi tämän Lapinlahdella.)
20:00
Kisat ohi. Kisaviikko ohi. Täysi jumi. Matti oli tuonut shampanjaa. Hieno ele, vaikken tykkääkään. Kilpailunjohto kävi kiittämässä. Tarkkailija Bert sanoi, että paremmin tähän ei olisi pystynyt kukaan. Olympiatasoa. EAA:n event presentation-vastaava kävi myös kiittelemässä. Mies oli jättiläinen. Kolme metriä pitkä, puolentoista metrin kädet ja painoi 200 kg. Sit vaan seis.
Löördaaki. Ei ihan niin aikainen herätys. Jopa hieman kiire, kun piti olla puolelta Stadionilla. Siihen kuitenkin komeasti ehti vetäistä aamupalan. 14,5min kävellen tornille. Vauhti kasvaa.
9:30
Olihan se nyt varma, että palautteeksi tuli perjantaina liian NOPEA aikataulu. Sen siitä saa. Ei jaksanut siitä murehtia, joten lauantai päätettiin vetää niin kuin se olisi alunperin vedetty. Matti oli tuonut torilta äijä-henkisesti mansikoita ja porkkanoita.
Herkkää on.
9:45
YLE:n palaveri. Samat kaavat. Kaikki pöydässä istuvat hiukan jumissa.
11:00
Kisat alkaa. Tällä kertaa oli viestejäkin luvassa, mikä kertoo kisojen lähenevästä lopusta. Pirulliseksi viestit tekee se, että vaihtoalueiden vierestä pitäisi mahdollisesti löytyä keltainen lippu. Se taas ilmaisee rikki mennyttä vaihtoa tai ratarikkoa. Lippuja on kaukaa vain niin saakelin hankala havaita.
12:20
Aavistuksen uniseen aamupäivään toi ensimmäisen säväytyksen Lehtis-Johku, joka taisteli ainakin kuuluttajien mielestä yllättävänkin hyvin. Tässä vaiheessa Kaikkonenkin avasi silmänsä ensimmäisen kerran.
13:00
Naisten satasella oli mukana Christine Arron ja Merlene Ottey. Kovaa menevät, vaikka ovatkin vanhemmiten lihoneet aika lailla. Ohjauksen kannalta ei ollut ongelmia. Seiväskin alkoi. Bergius säädötteli ensimmäisen hypyn. Eihän sitä nyt EM-kisoissa viitsi niin tarkasti omaa vuoroa tarkkailla...
13:55
Tonnivitosen toisessa alkuerässä meinasi lähteä niin taju, kuin kuulokin. Nikke veti niin pirun komeasti, että kuuluttamo repesi täysin. Ainakin itseäni suomalaisten menestys radalla pieksee kaikkien kenttälajien menestystä mennen tullen.
Sitten alkoi taas ihme koomailu seiväspaikalla. Tällä kertaa kyseessä olikin urheilijat, ei TD. Aluksi tietysti oli seiväskölvien ammattimaiset haastatteluvastaukset. No, se on jokaisen oma asia, miten fiksun kuvan haluaa itsestään antaa.
Sitten Tanskan kaveri alkoi tahmaamaan. Ensin hän seuraili tilannetta, että tarvitseeko hypätä korkeammalta kuin oli hypännyt. Oli menossa finaaliin jo näinkin. Ei kuitenkaan siinä räknätessään tajunnut sanoa lajisihteerille, ettei hyppää. Näin ollen aika alkoi juoksemaan, ja mieheltä meni yritys läskiksi. Hänpä tästä alkoi mussuttamaan, mutta ei tietysti sillä mitään voittanut. Jos haluaa jättää korkeuden väliin, pitää se ilmoittaa ennen hyppyluvan tuloa lajin sihteerille. Jos ei ilmoita, menee yritys. Ihan sama käyttääkö sen vai ei. Tämän hän vielä jotenkin nieli. TD teki kerrankin hyvän päätöksen päättää kisa. Tämä ei sitten tanskalaiselle sopinutkaan. Hän olisi halunnut käyttää jäljellä olevat kaksi yritystä 560:n ylittämiseen. Se on Olympiaraja. Syynä se, että oli hyvä kulku. Tästä sitten mussuteltiin eestaas niin kauan, että luureihin alkoi tulla Kallioniemen Ramilta pohjalaasia kutsumanimiä. Itse en suuremmin jaksaisi valitella jos EM-finaaliin kuitenkin pääsee. Hyppää siellä sitten sen rajan.
15:00
Aamupäivä alkoi olla paketissa. Saukkonen ja Jykä palasivat naamat sopivasti punoittaen koppiin. Saukkonen ei seiväsmiesten kommenteista hätkähtänyt. "Kävisivät vaikka kimppuun, niin tulis vähän väriä!" Mies laittaa itsensä likoon.
16:00
Käytiin kentällä ottamassa tiimikuvat. Ruokalassa jauhettiin Jykän ja Saukkosen kanssa sitä kuuluisaa itseään. Väli tuntui vähän tylsältä, kun oli jo tottunut toimintaan. Tupi lähti nukkumaan. Edellisiltana oli kuitenkin aloittanut harjoittelun minuutin alitukseen nelkulla. Ensimmäiset harjoitukset olivat: 500m täysiä autokaistaa Töölön suuntaan. Toinen harjoitus oli 2x50m hotellin lähistöllä. Väsyttäähän se. Varsinkin jos sen jälkeen lähtee metsästämään Ivetin nimmaria.
17:00
Arvokisoissa juostaan aina Media Race. Tarkoittaa, että median edustajat juoksevat kilpaa kisanäyttämöllä. Helsingissä oli vuorossa 800m. Kolme erää oli juoksijoita. Suomea edustamassa Mikko Hannulla & Japi Sieviläinen. Katsojia ei toki juuri ollut. Hoidimme tämänkin tapahtumanohjauksesta ammattitaidolla. Kenttäkuuluttajana oli Aki, itse olin äänimiksaajana, Matti kuulutti kopista. Akin vaimoke hoiti musiikin ja Janne videotaulun. Kaikki niin kuin muillekin Appy-hyssistä lähtien. Kovin veti 2.06 ja toisiksi kovin 2.10 pintaan. Ja tämä ei ole vitsi, niin kuin ei huippu-urheilujohtajan valintakaan. Ihan tosissaan nämä juoksivat.
19:00
Ilta alkoi jotenkin yllättäen. Appyille piti viedä puhelimet ja piti sopia esittelyaikatauluja sun muuta. Riittaa lainatakseni heptathatheplonkin oli päättymässä ja kunniakierrokset aiheuttivat päänvaivaa.
Seiväs arpoi kisan siirtämisen ja jatkamisen välillä, koska alkoi satamaan. Siinä on vaara, että laji alkaa muuttua vaaralliseksi. Tuuli heittää seivästä, rata ja seiväs ovat liukkaat sekä patja märkä. Tuntuu, että se niitä eniten ärsyttää. Sadekatoksia roudattiin suorituspaikoille. Syy siihen, miksi ne eivät ole aina kentällä on seuraavanlainen: isohkot kopit tulevat tv-kameroiden ja katsojien katselulinjojen eteen. Suorituksia ei näe.
20:00
Nelkun viestien ajaksi komentolinjaan tuli pari uutta laitetta. Toisesta osuudesta eteenpäin toimitsija ilmoittaa 200m kohdalta maalille juoksevien maiden järjestyksen. Maalilla toimitsija osaa laittaa kärjen lähemmäksi sisärataa ja seuraavat oikeaan järjestykseen. Tällä vältetään törmäyksiä ja toisten joukkueiden estämistä. Ei sitäkään ole tajunnut, vaikka on itse joskus viestiä juoksutkin.
21:00
Ennen iltaa tärkeintä oli, ettei kolmiloikka ja moukari pääty yhtäaikaa. Näin siksi, ettei voittojuhlat tule päällekkäin, vaan kumpikin voittaja saa kaiken huomion hetkeksi. Tätä siinä Ramin kanssa sottailtiin, että miten ero hoidetaan. Moukarissa kuitenkin alkoi heittovälineet hajoilla ja rinkiä piti kuivailla. Näin ero tuli aivan sopivaksi. Äkkiä luulisi, ettei 7kg rautamöykky hajoa, mutta näinkin voi käydä. Katsomon norsu oli saanut sadetakin.
Miesten kymppi lähti matkaan. Hetken jo selviteltiin ottiko voittaja suoraan toisesta rivistä sisäreunalle. Hän oli kuitenkin lähtenyt ensimmäistä rivistä, myöhästynyt lähdöstä ja sitten koukannut ulkoa joukon kärkeen. Kaikki meni oikein. Turkki sai miesten ensimmäisen EM-kullan.
22:20
Viimeinen laji. Miesten 200m. Martina tuli sivuluisussa kaarteeseen ja aivan päätöntä kyytiä maaliin saakka. Gangsta-räppärin oloinen Martina oli iloinen. Räppäri Pettinenkin antoi miehelle sympatiat.
Joka ainoa laji alkoi tasan minuutilleen oikeaan aikaan. Kaikki meni täydellisesti. Jossain vaiheessa Rami kysyikin kentältä, että onko hänen laitteensa päällä, kun ei mitään tarvitse sanoa. Kaikki meni niin hyvin kuin olisi voinut mennä joka päivä, jos YLE, kilpailunjohto ja tapahtumaohjaus olisi saanut tehdä niin kuin on aina ennenkin tehnyt. Nyt ei voi valittaa mistään.
Takana on muuten aika pirun korkea nosturi. Edessä Lieksan pm-viestit.
Samalla kaavalla. Ihan liian lyhyiden unien jälkeen ennen kelloa ylös. Aamupala ja kävellen stadionille. Nyt hotellin ovelta torniin 15,5 minuuttia.
7:30
Matti ja Janne paikalla. Kuulemma eilinen palaveri oli taas aikamoista loanheittoa. Suuntaan jos toiseen. Matti oli antanut ihan ravakasti palautetta TD:n suuntaan, ja täysin aiheesta. Kuitenkin oli tullut käsky olla pysäyttelemättä mitään, joten päivä oli tarkoitus mennä talla pohjassa.
7:45
YLE:n palaveri. Hyvä palaute eilisestä. Uuteen päivään uusin nuotein. Ei sen suurempia kummallisuuksia.
8:30
Pieni briiffi ohjaustiimille ja kuuluttajille ja sitten menoksi. Heti alkuun huomattiin, että ajolistassa oli vanha aikataulu. Papereista tuli melkoista suttua, kun niitä kynällä korjaili. Ajolista on paperi, jossa on minuuttiaikataulu sille, mitä kulloinkin tapahtuu. Kaikkosen kanssa havaittiin katsomossa norsu. Aika pelottavaa.
10:00
Aamupäivä soljui rauhallisissa merkeissä. Pieni turnausväsy alkoi painaa ja pieniä mokia tuli siellä täällä. Aki keksi pari uutta valtiota: Itä-Britannia ja Isovalta. Itse ajattelin muuttaa nimeni Ercüment Pyysaloksi.
14:30
Koko päiväsessio meni niin hyvin, ettei mitään valitettavaa tullut. TD kuitenkin halusi klo 16 palaverin, jossa tapahtumanohjaus esittää pahoittelut suorasta puheestaan eilisiltana. Rauhanneuvottelumerkeissä siinä mentiin, vaikka edelleen tunnelma oli jäinen.
Vessasta tullessani kävi pieni onnettomuus. Komentolaite kädessä törmäsin siivoojaan, jolla oli pesuvesisanko kädessä ja koko komentolaite kastui. Eihän se tietenkään toiminut, ja pakko oli vaihtaa. Jos ette ole kävelleet stadionin sisätiloissa, niin voin kertoa sen olevan todella ahdas ja sokkeloinen paikka.
Kuulapaikalla nainen harjoittelee paperikuulalla. Se on kiellettyä, mutta onneksi Rami narautti naisen itse teosta.
15:30
Nyt ehti käydä ihan pyttipannullakin välissä. Ruuan jälkeen Tsekin delekaatti kävi tutustumassa tapahtumaohjaukseen. Kumpikaan osapuoli ei paljon tainnut toisistaan ymmärtää, mutta oli n. 20 miehen ryhmästäainakin 80:llä prosentilla hienot viikset.
17:00
Taas tuli jopin postia toiminnasta. Haastattelut olivat liian pitkiä, eikä keihästä nyt saanut iltasessiossa pysäyttää. Teimme yhteispäätöksen, ettei pysäytetä mitään. Näin aika paljon jäi unohduksiin esim. keihäästä puolet ja kolmiloikan kolme ensimmäistä kierrosta. Tästä ei YLE:kään tykännyt, mutta sitä saa, mitä tilaa. Kenttä ja lajijohtajat kuitenkin toimivat kuin öljytty kone.
Aikataulu muuttui seuraavalle päivälle. Välitin Atelle viestin 7-ottelun 3-loikan aloitusajan muuttumisesta. Kertokaapa minkä lajin jälkeen tulee 3-loikka 7-ottelussa? Noo, vastapainoksi Atella oli lievää suurempia vaikeuksia omaksua termi "tapahtumapuisto".
19:00
Hidasvauhtisen estejuoksun dramaattisen loppusuoran jälkeen Mekhissi-Benabbad voitti juoksun. Maaliin tultuaan maskottimme Appy käy ojentamassa maskotin voittajille. Jostain syystä ajatus ei ranskalais-idioottia miellyttänyt, joten hän päätti lähes täysin voimin tönäistä maskottia kaksin käsin mahaan. Maskotilta ilmat pihalle. Mekhissi jatkoi mussutustaan kameralle ja poistui täysin väärästä paikasta radalta. Appy ontui asemiinsa. Lähdin selvittämään, miten Appylle kävi ja tuomaristo tarkasti tönimistä videoilta. Se ei ollut sattunut nauhalle, mutta moni sen selkeästi näki. Appyn sisällä oli hämmentynyt pikkutyttö. Jos olisin lähellä ollut, olisi ranskan poika saanut kyllä rystystä otsaan. Ei ole ensimmäinen kerta kun tämä tyyppii riehuu. Toivottavasti Appy-raukalle ei jäänyt hirveitä traumoja, hän kun yritti vain ojentaa maskotin voittajalle...
20:50
Ilta meni jouhevasti, vaikka hiki oli välillä kova. Pelotti jo, että ylitimme sallitun alarajan, kun poliisin karhuryhmä tuli tilojemme ulkopuolelle pyörimään. Liekö joku harjoitus väkijoukossa? Kilpailunjohto antoi tähän astisesta isot kiitokset, ja sekös lämmitti.
22:00
Vähän siinä taiteiltiin, että miten lajit saisi menemään näyttävästi loppuun. Olimme nimittäin olleet niin nopeita, että meinasi tulla jopa tyhjiä välejä kisan keskelle.
23:30
Ilta päättyi kilpailunjohdon isoihin kiitoksiin ja EAA:n johdon puoleltakin oltiin tyytyväisiä. Raskas päivä ja ruoka oli taas ansaittu. Huominen alkaakin vähän myöhemmin, joten nukkumaankin mennään vähän myöhemmin, ettei missään tapauksessa univelkaa saa kiinni.
Tällä kertaa tuli nukuttua hiukan paremmin. Välillä kyllä tuntuu, että huoneen jääkaappi yrittää kiihdyttää nollasta sataan alle viidessä sekunnissa.
6:50
Herätys. Aamupala. Kävely Stadionille. Kestää 17min, matkaa 2,4km. Sama täti juoksi korkkareilla ohi kuin kahtena edellisenäkin aamuna. Luulis, että 5-kymppisenä varmaankin samaan työpaikkaan kiirehtiessään olis oppinut lähtemään ajoissa.
7:40
Matti ja Janne jo odottelivat Event Presentation Officessa. Edellisenä iltana oli tullut aika railakkaasti paskaa MEIDÄN työskentelustämme. Valittaja oli tekninen delegaatti. Eli joku jostain EAA:n nurkkahuoneesta. Olimme kuulemma sössineet kaiken: kaikki lajit alkoivat myöhässä, kaikkia lajeja pysäyteltiin liikaa, suututimme urheilijat ja sotkimme. Meitä oli helppo syyttää. Onneksi kilpailunjohto, sekä YLE:n, että EBU:n porukka oli meidän puolellamme. Parm, joka on parit Olympialaiset käynyt ohjaamassa, sanoi eilisen työskentelyn olleen loistavaa.
Siinäpä YLE:n palaverissa oli mukana kilpailunjohto ja Swiss Timing. Sovittiin pelimerkit ja läksytettiin Omegaa hitaasta tulostensaamisesta, ja siirryttiin pelipaikalle.
9:00:00
Kymppiottelun aitojen ensimmäinen erä lähti sekunnilleen oikeaan aikaan. Nyt on Soulin meininkiä. Eipä voi delegaatit valittaa... perkele. Aamupäivä meni suhteellisen rennoissa merkeissä. Hyvä niin, sillä ilta tulisi olemaan helveissöniä.
Swiss Timing jatkaa säätämistä. Samat miehet pari kertaa tulostaululla. Pitäshän ne nyt hienot laitteet toimia, kun ovat Olympialaisiinkin menossa. Ja tekevät vielä niin saakelin kalliitta kellojakin.
Seiväspaikalla alettiin pikkuhiljaa valmistautumaan sirkusnäytökseen. Tilannehan on aina kaoottinen, jos pari-kolmekymmentä naista päästetään pienelle alueelle keskenään sohimaan. Huumoria, huumoria... Nykysäännön mukaan seipään kanssa ei kuitenkaan saa juossennella seiväs- eikä juoksurata-alueella harjoittelumielessä kisan aikana. Tästä sitten yksi saksalainen saikin varoituksen. Se on nimittäin aika vaarallista.
10:30
Nelkun aitojen ensimmäinen semifinaali olikin jo raakasti kolme sekuntia myöhässä. Tästä varmaan illalla kuullaan. Juoksujen mennessä ajallaan alkoi seiväsfarssi. Tekninen delegaatti olisi voinut tehdä päätökseen ottaa 14 hyppääjää finaalin, ja keskeyttää kisan. Hyvin monella oli sama tulos samoilla yrityksillä, eikä 2 hyppääjää olisi ollut paha. TD kuitenkin halusi päteä ja käski kisan jatkumaan. Urheilijat eivät kuitenkaan ole luuloista huolimatta tyhmiä, vaan alkoivat läiskiä rastia ruuduille. Ihan oikeutettua protestointia. Huumoripläjäyksen jälkeen TD kävi uudelleen keskeyttämässä kisan. Tämä kaikki olisi voitu välttää järjen käytöllä. Kaikille siis tiedoksi, että seiväskaaos EI johtunut Suomesta, kisajärjestäjistä tai TV:sta. EAA:n Tekninen delegaatti teki päätöksen kilpailujohdon suosituksia vastaan.
11:40
Minuutilleen aikataulussa. Esteiden naiseristä Martta lähti keskeytyksestä doping-testiin. Jäämme odottelemaan. Swiss Timingin tulostaulu pimiänä.
15:08
Kun vehkeet alkaa hajoilla, ne myös hajoilee. Videotallentajan näyttö sanoi poks. Tietty sekään ei ole mikään tavat lättytellu, vaan joku überversio. Tilalle ei tahtonut hetikään löytyä. Videotallenteista tehdään edellisen päivän ja aamun tapahtumista lyhyt kooste, joka pyörii kisatapahtumien alussa.
Moukarit tietenkin olivat edelleen käynnissä. Toinen karsintaryhmä aloitti myöhässä. Tämä johtui liian kovista karsintarajoista. Vain yksi heitti yli rajan, joten kaikki halusivat heittää kolme heittoa. Tietenkin. Karsintarajat päättää - YLLÄTYS, YLLÄTYS -Tekninen delegaatti. Tämä tilanne johti keihäiden myöhästymiseen. Kun päivän tärkein toive oli, että miesten satasen jälkeen jäljellä olisi keihään kolme viimeistä heittoa, oli aikataulun kuseminen aika ikävä juttu.
16.25
Teimme kentän vastaavan, keihään sekä pituuden lajijohtajien kanssa minuuttiaikataulun siihen, milloin kyseisten lajien finalistien on oltava esittelyjonossa. Jos olette katsoneet kisoja niin huomatkaa, että jonkun täytyy käskeä ja laittaa finalistit esittelyjonoon järjestykseen, tiettynä aikana, tiettyyn paikkaan. Nyt tiedätte, että käskijä olen minä ja toimija on lajijohtaja. Ei kilpailijat itsekseen osaa viivalle mennä.
Keihäällä oli siis hullu kiire. Ei ollut varaa paljon pysäytellä. Moukarin jälkeen oli kiire vaihtaa keihääseen, koska sen jälkeen piti vaihtaa vielä sektoriviivat. Johdon ehdotus oli ollut, että laitettaisiin molemmat sektorit valmiiksi jo aamulla. Ei tarvinne kertoa kuka oli evännyt tämänkin ehdotuksen... Säännöt ovat järjenkäytön vastakohta.
17:35
Sitten alkoi lajeja paukkua. Haastavaa on se, että illassa on monta lajia päällekkäin. Tänään sattui vielä olemaan 400m ja 800m juoksuja, korkeutta, pituutta ja keihästä. Kaikki päällekkäin. Nelonen ja kasi ovat sellaisia matkoja, joissa juostaan omia ratoja ainakin osa matkasta. Tämä tarkoittaa, ettei korkeushyppääjä tai keihäsmies voi odottaa vuoroaan radalla. Tämä tarkoittaa myös sitä, että startin ajaksi on pakko pysäyttää kenttälajit. Ja kun maaliintulon aikanakin olisi hyvä, ettei muita huippusuorituksia tapahdu on nelosella ja kasilla aika ikävä vaikutus kenttälajeihin. On pakko katkoa suorituksia. Onneksi tänään lajijohtajat toimivat mielettömän hyvin ja kaikki onnistui kentän osalta nappiin. Kiitosta kuuluu myös YLE:n varoittaja Kaikkoselle. Ohjauksen saksalainen tarkkailija piti mahdottomalta näyttävästä illasta selviämistä ilmiömäisenä. Samaan aikaan tornin WC (noin 0,3 neliön kokoinen koppi) hajosi. Tai sen ovi hajosi. Äänimies oli jäänyt sinne vartiksi jumiin, ennen kuin joku muu oli älynnyt tulla vessaan.
18:30
Mieletön kaaos. Kaiken säädön jälkeen 10-ottelun keihäs alkoi 25min myöhässä. On suoranainen ihme, että keihäsfinaali alkoi aikataulussa. Jos näin tiukassa aikataulussa otetaan 25min aikataulua kiinni, ei kukaan voi tulla syyttämään, etteikö tapahtumaohjaus ja lajijohtajat osaisi hommiaan. Tietysti kiitos menee myös toimitsijoille.
19:45
Satasen Sakalauskas tuli näyttäytymään finaalin vailla haluakaan juosta sitä. Pilasi ainakin Collion mahdollisen juoksun. Lääkäri oli kuulemma kieltänyt osallistumasta, mutta oli halunnut tulla viivalle. Hyvää urheiluhenkeä... Eihän keihästä mitenkään ihan aikatauluun saatu, mutta saatiinpa Lehtimäen kuntaan mitali. Vähän pahaa silmää Wirkkalan suuntaan, sillä ehjempi Etelätalo olisi hyvinkin voinut olla ainakin finaalimies. Mitalista johtuen Kuoppiskin sortui ryyppäämään - lupasi juoda jopa yhden siiderin.
20:45
Pää täysin jäässä lajijohtajien ja kilpailujohdon, sekä tuomariston palaverissa. Söin minisipsipussin suurimpaan nälkään. Olinhan aamuseiskan jälkeen syönyt yhden sämpylän. Siitä sitten pienen palaveroinnin jälkeen kohti hostellettia ja todella vetreillä aivoilla lukemaan talon kauppakirjoja.
