Näytetään tekstit, joissa on tunniste pm-maastot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pm-maastot. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 21. joulukuuta 2022

Juoksutarinoita 37. Maagiset kengät eli Ylistaron pm-maastot (27.5.1995)

 


Sukat. Mitkä sukat? Missäs shortsit on? Kaikki on hukassa, helvetti. 

- Pitääs olla jo!

- Joo joo! Laitan niin nopeesti kuin pystyn, jumalauta!

- Olisit aloottanu ajois! Mää meen jo autoon.

"Olisit aloottanu ajois!". Olisit itte! Juoksen alakertaan ja otan vielä mehua limsapulloon. Laitan sinne vähän suolaa. Pappa on katiskalla lammen päässä. 

Ajetaan kovaa keskustaan. Radiosta tulee Knalli ja sateenvarjo. En ihan ymmärrä sitä. Linja-auto lähtee liikuntahallilta. Ville ja Teemu tulevat myös, että saadaan joukkue.

Ylistaro. Yykoovee. Missähän sekin on? 

- Isä, kuinka pitkä matka? 

- Tunti. Se on jossain kyläpururadalla. 

- No justiinsa. Jossain perseessä.

- No! Ei tuollaasia, kun on pieniä kyyris. 

Heitetään läppää Villen ja Teemun kanssa. Meillä saattaa olla ihan hyvä joukkue. Teemu on suunnistaja ja Ville muuten vain hyväkuntoinen. Jos se vaan keskittyy kisaan eikä pelleile. 

---


"Tervetuloa Ylistaron Kärkimäkeen. Paikka on kuuluisa käärmeistään, joten niitä on syytä varoa!" 

Onkohan niitä nyt sitten kuitenkaan? Aina, kun käsketään varoa jotain, ei mitään pelättävää ole. "Älä mee isoolle tielle voi autoa ajaa päälle" tai "varo sitten uvesavantoja". Ikinä oo nähnyt yhtäkään. 

- Kattokaa nyt sitten, mihin meette istumaan! Ei kivikkoon ja heinikkoon. Varjoon johonkin, on pirun kuuma. 

- Joo joo, osataan kyllä! 

- No en menis vannomahan...

- Mee jo! 

Käydään kävellen koko joukkueella kiertämässä rata. Pientä nyppylää ja aika paksusti uutta purua. Pehmoista siis. Yritän vähän katsoa kovempia paikkoja. Rata on hyvä. Tykkään tämmöisestä. 

- Voisit pian vaihtaa kengät, niin lähdetään verryttelemään. 

- Joo. Osaan kyllä yksinkin. 

- Mää tuun mukaan. Ei mee sitten hölmöilyksi. 

Ei jumalauta! Unohdin kengät! Mulla on vain nämä täysin kuluneet koululenkkarit. Pakkohan se on isälle kertoa. Starttiin on tunti. 

- Isä, isä! 

- No, mitä ny? 

- Unohdin lenkkarit ja piikkarit kotiin. 

- Mitä? Kummatkin? 

- Joo... 

- Voi sua homespäätä! Mikkäs sullon jalaas? 

- koululenkkarit. Ei näillä voi juosta. 

- Ja sullon niin pirun isoo jalka... Käyrääs tuolla Ala-Korvella! Nopiaa ny! 

Ala-Korvella ei oikein ole kokoja. Mutta New Balance valko-oranssit maratontossut siellä on. Ne maksaa 180 markkaa. 

- Se on ny sitten sun syntymäpäivälahja samalla! 

- Mites se mopo... 

- Ei sitte puhettakaan! 

- Saatana...

Kengät ei paina mitään. Ne on ihan uskomattoman kevyet. Laitan jalkaan ja lähden verryttelemään. Isä tulee perässä. Nähdään verkalla kaksi käärmettä. 


---


Pilli soi. Reilu kymmenen juoksijaa. Aika vähän. Kovat kuitenkin on. Kari, Tero, jne... Ja sitten on jotain hiihtäjiä. Jos nyt yli puolen välin pääsisi.

PAM. Se oli ruuhkainen startti. Kaikki haluavat samaan suuntaan. Kengänpohjien läpi tuntuu isommat hakkeenpalat, mutta muuten on hyvä. 

Lihaksikkaan oloinen poika ampaisee kärkeen. Varmaan hiihtäjä. Siihen kyytiin iskee myös Kari. Yllätän itsenikin ja menen myös. Reitti polveilee helteisessä metsässä. 

Kari jää jyrkemmissä nousuissa ja laskuissa. Minä olen niis hyvä. Muistelen kovimpia paikkoja ja juoksen vähän eri linjoja. Tero ja Aapee ovat mukana, vähän edellä. Kärki menee jo 50 metrin päässä. 

Isä on huutamassa Veikon kanssa joltain kiveltä. "Nyppää, Nyppää!". Ei tunnu yhtään pahalta. Nyppään vähän ennen seuraavaa ylämäkeä, niin kuin isä on opettanut. "Muut joutuu ottamaan sua ylämäkeen kiinni". 

Mäen päällä katson taakseni. Muut jäi parikymmentä metriä. Juoksen samaa vauhtia, ja se tuntuu todella helpolta. 

"Loppukiri, saat kiinni vielä!". Vedän lippiksen syvemmälle päähäni ja kiristän. Tiedän, että takana tulevalla Aapeella on hyvä kiri. Saavutan johtajaa nopeasti. 

Lopussa on pari nopeaa nousua ja laskua. Pääsen noin parinkymmenen metrin päähän, mutta matka loppuu kesken. Olen kuitenkin toinen! Olisin jaksanut juosta voittajan vauhtia. 

Ville tulee maaliin ja juoksee karsinamiehen mahaan kurottaessaan. Voittaja kättelee minua. "Oli hyvä kisa, meinas pikkuuseen hyytyä loppuhun!". 

Ne oli nämä kengät! Siksi minä juoksin näin hyvin. Juoksen kisat aina näillä!


---


Pm-maastot on sellaiseen aikaan, että voi ihan hyvin olla kolme tai kolmekymmentä lämmintä. Molempia on ollut. Nyt oli tuo lähes kolmekymmentä. Nuorena ja ruipelona tuo sopi minulle oikein hyvin. 

Ala-Korpi on pääasiassa urheilukenkiä myyvä liike Ullavalta. Ala-Korven koju vähän niin kuin kuuluu isompiin juoksutapahtumiin. Olen itsekin ostanut sieltä varmaan paritkymmenet lenkkarit tai piikkarit. 

Tämän kisan voittaja Matti tuli seuraavan kerran vastaan laskuvarjojääkärikoulun pääsykokeissa. Kumpikin pääsi sisään. Pääasiassa hiihdossa kilpaillut Jalasjärven mies oli mielettömän vahva ja mielettömän karvainen. Parta kasvoi viisi senttiä yössä. 

Tuosta kisasta sai palkinnoksi paikan nuorten maaottelun maastojuoksuun. Sen lisäksi sai Flying Finns No Smoking Team -paidan, joka on minulla vieläkin. Siinä on kuitenkin pieni tahra, sillä oksensin kotimatkalla sen päälle hiukan. Oli vähän nestehukkaa. Hyvän juoksun jälkeinen krapula. 

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Joo hep.

Kuukausi vilahti melko vilkaasti silmien ohi. Maratonin jälkeen työsektorilla oli Eliittikisat. Nipin napin sektorissa pysyivät myös Sm- ja pm-maastot.

Sm-maastoissa aika meni seisoskellessa ja pienempien perään katsellessa. Tulihan tuo sitten itsekin rimpuloitua se nelonen. Heikko oli oma suoritus. Kun ei treenaa, niin ei keuhkot pölyävän maan ja ilmatilan altistamina kovin kivasti toimi. Ja kun ei ole treenannut, ei odotuksetkaan voineet korkealla olla. Hiukan silti harmittaa se, että ikivastukset Saarelma ja Stenbäck loistivat poissaolollaan. Ankeahko juoksu. Tässähän alkaa olla Aholan Asmon raiteilla.

Pm-maastoihin lähdin prima vista. "Jaa, ne on tänään. Menisköhän juoksemaan?" Ihan siedettävästi siellä tossu liikkui. Jack Wolfskin lähti "rauhallisesti" 3.05/km, joten varsinaista vetoapua ei oikein ollut. Reittinä Lykynlammen polut, metsät ja purut. "Tasainen reitti" ei sitä itselleni ihan ollut.

Viikko tämän jälkeen olikin vuoro jo perinteisen Kunniakierros-tapahtuman. Yhtä lailla traditionaaliseksi on käynyt tapani juosta siellä 10km kovaa. Oinonen laputteli kaverina vanhoilla päivillään kolmen tonnin cooperin. Sitten kiristelin vauhtia sen verran, että loppuaika tenavia kierrelen tuli olemaan noin 37.20. Sepä ei ole kummoista kyytiä se. Chef Änkyrä haastoi tässä taaannoin ratakympin vetoon. Minun pitäisi voittaa miestä 3,5min ratakympillä. Taisin lyödä aika huonon vedon. Pitää sitä silti yrittää. 

Tämän jälkeen meni sitten pari viikkoa Eliittikisoja järkkäillessä. Järjestelyt toimivat ihan mainiosti. Sää ja Ruuskasen pojan loukkaantuminen vain verotti yleisömäärää ihan liikaa. Joskus tulee sään osalta huono vuosi. Sille ei voi mitään. Mikä lie todennäköisyys sille, että kuudet kisat on järjestetty, ja niistä neljän aikana on ollut ukkonen ympärillä pyörimässä?

Mutta urheilijoiden huonosta palvelusta ei Joensuun Eliittiä voi kyllä syyttää. Sanoo siihen sitten kuka tahansa ja mitä tahansa. Urheilijoiden ehdoilla pyritään menemään, heille pyritään tarjoamaan sellainen kilpailu kuin haluavat sekä mahdollisimman hyvät olosuhteet valmistautua kilpailuun. Joku ihmetteli, miksi Joensuussa juoksee "kansallisen tason rämpijöitä". Siksi, että nämä "rämpijätkin" ovat tärkeitä urheilijoita.

Hirvos-Katri on ollut kevään aikana työharjoittelussa Katajan toimistolla. Tällainen lyhyt harjoittelupätkä sisäpiirissä, juuri Eliittikisojen aikana on aukaissut urheilijan silmiä melko lailla. Tekisi hyvää kaikille urheilijoille. Aika vähän näkyy ulos siitä, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon kasattaessa tämän kokoluokan kisaa.

Eilen kävin ensimmäisen suunnistusreissun. Kerrankin löytyi rastit ihan siedettävästi. Metsäaskel vaan oli hiukan hakusessa.

Loppuun synteettistä sekoilua.


keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Asfalttiprinssi mä oon!


Ma 3.5: kevyt 11km - Junnujen kanssa juoksentelua. Jalat oli väsyneet Kalliojärvestä.

Ti 4.5: A: lihaskunto 45min I: pm-maastot 5,4km @Polvijärvi - Paskat kisat ja liian lyhyt verry, mutta muuten hyvä kulku.

Enpä tiedä onko ikinä ollut tällaisia pm-maastoja missään, mutta ainakaan minä en moisissa ole ennen ollut. Joissain kisoissa on onnistunut järjestäjät aikalailla ryssimään, mutta nyt tulee kyllä oman urani pohjanoteeraus.

Ennen kisaa

Alunperin oli tarkoitus lähteä Tiomila-voittaja Airilan kanssa katsastamaan pm-maastot. No suunnistajalla tuli pupujussi pöksyyn siinä vaiheessa kun räntää alkoi puskemaan taivaalta. Keli oli siis mainio: 3 lämmintä, kova tuuli ja räntä-vesisade. Ihan perus maastojuoksukeli.

Kisat oli merkattu alkavaksi klo 18 eteenpäin ja siellä kun oli ne 17-sarjatkin, niin arvelin olla hätäilemättä lähdön kanssa. Kuitenkin starttasin kohti Polvijärveä liian aikaisin suunnitelmiini nähden. Minkäänlaisia opasteita ei ollut. Turha tietysti ollakaan, kaikkihan nyt Polvijärvellä on käynyt ja tietää Jyrintien pururadan. Satuin näkemään Räsäsen Jarin ja koukkasin siihen suuntaan. Kisakeskus oli näemmä maitolaituri-tyyppinen koppi keskellä peltoa ja metsää. Olin paikalla 17.25.

Kun auto oli saatu kunnolla parkkiin mutalätäkköön, menin varmistamaan ilmoittautumisen. Käytiin seuraava keskustelu:

- Terve. Tässä olisi nämä Katajan ilmoittautumiset. Mikäs on aikataulu?
- Päivää. Ei me vielä tiedetä. Katsotaan, kunhan nähdään paljonko on porukkaa.
- Jaha. No ei kai ne nyt yhtäaikaa starttaa, kun on naisia ja eri matkoja?
- No ei varmaankaan.
- Onkos tässä mitään paikkaa, missä voi suihkussa käydä?
- Tuossa on tuo vapari vähän matkan päässä. Ajat vaan tietä ja käännyt seuraavasta risteyksestä.
- Selvä. Minäpä käyn viemässä nuo kamppeet sinne.

Silleesti. Vapari?!? Mikä se on? Lähdin kuitenkin ajamaan ja käännyin risteyksestä. Oli kyltti, että "vapaa-aikatalo". Olisko se sitten vapari? Menin pihaan, jonne matkaa tuli 700m. Sisään pääsi kolmannesta ovesta, mutta opasteita ei ollut. Menin yksin pukukoppiin, josta en tiennyt kenen se oli. Lätkänpelaajia siellä pyöri. Mustonen tuli suoraan pukukopeille vähän minun jälkeeni. Ei sekään tiennyt aikataulusta.

Lähdin siitä kisapaikalle, jossa olin 17.47. Siinä kysäisin Polvijärven miehiltä aikataulusta:

- "Tasalta lähtee."
- "Täh? Kaikkiko yhtäaikaa?"
- "Niin vissiin."

Helvetinmoisella kiirellä autoon kaikki kamppeet ja verkkaamaan. Roivas pölähti paikalle 6min ennen starttia ja verrytteli vielä vähemmän. Ehdin juoksemaan vajaan puoli kilsaa ja otin 30metrin aukkarin. Lyhyissä kuitenkin juostiin. Olihan Toukokuu.

Kisa

Kun Roi oli saanut kengät solmittua, soi pilli. Siitä sitä sitten pamautettiin valtavassa viiden toimitsijan ja yhden Eeron yleisössä liikkeelle...

Reittinä toimi Jyrintien pätkä, joka oli varustettu mutaisella, mutta kovalla hiekkatiellä ja asfalttiakin oli jonkin verran. Tietenkin. Lenkki oli n. 1,7km pitkä ja siinä oli jyrkkä ylämäki ja pitkä alamäki. Kuitenkin 39m korkeuseroa. Eipä ole tullut ennen juostua maastokisoissa asfaltilla.

Niin kiire kuitenkin tuli lähdössä, että unohdin nostaa kompressiosukat ylös. Pysähdyin mäen päällä nostamaan ne. Aivan helvetisti poltti keuhkoja, kun ei ollut lämmitellyt. Siinä sitä juostiin. Hukka, Räsänen ja Luoto lähtivät kovaa. Roi oli siinä melko lähellä. Luoto kuitenkin oli lähtenyt liian kovaa ja sain sen kiinni. Juoksin siinä peesaillen kolmeen kilsaan. Siinä vaiheessa alkoi tuntua hyvältä ja verrytelleeltä.

Tuntui, että kulku kasvoi ja jätin sitten Luodon taakseni. En tajunnut, että sehän juokseekin vain 4km. Kuitenkin jaksoin aika hyvin lopunkin ja Roi oli näköetäisyydellä. Ei kuitenkaan 7sekunnin päässä, niin kuin tulosluettelo sanoo. Sanoisin, että 30s. Ei nimittäin ehtinyt kello hakea satelliitteja, niin en tarkkaa aikaa saanut. En kuitenkaan ollut niin lähellä. Luulisin, että 3.25/km oli keskivauhti.

Loppuhulinat

Maaliin tultiin ja lämmintä päälle. Sanottiin, että kopissa on lämmintä mehua. Ei ollut, oli kylmää. Kysyin, että ehtiikö ennen palkintojenjakoa loppuverkata. Vastattiin "Toki". Siitäpä Roin kanssa kiertämään lenkkiä. Kun palattiin, olivat kaikki häipyneet. Ei kai muuta kuin suihkuun ja kotiin.

Kisa-arvostelu:

hyvää:
- suihku ja avainten säilytys.
- kulku oli kohtuullinen.

huonoa:
- Ei opasteita.
- Onneton ilmoittelu etukäteen.
- Suihku kaukana.
- Kisa tiellä, vaikka pururadallakin olisi voinut juosta.
- Älytön aikataulu.
- Asfaltti.
- Kylmä mehu.
- Paska parkkipaikka. Pari autoa vedettiin pois.
- 17 osallistujaa. Kaikkiin sarjoihin.

Jos tämä on nyt se, miksi ei kannata järjestää muiden piirien kanssa yhteisiä kisoja, niin en ymmärrä. Vaikka Tanhuvaarassa viime vuonna oli vähemmän meidän piiriläisiä, voi kysyä oliko niillä juoksijoilla kivempi juosta. Sarjoissa kuitenkin oli parikymmentä osallistujaa. Nyt ei sitä ollut kaikkine osallistujinekaan.

Harvoin viitsii omaa piiriä haukkua, mutta kyllä tämä antoi nyt viimeistään sen kuvan, että aluejako olisi parempi piirijaon sijaan.