Tältä vuodelta odotettiin paljon. Mitä sitten saatiin?
Jalka oli kipeä monestakin kohtaa, mutta silti juostiin, pelattiin jalkapalloa ja sählyä. Juoksukilsoja tuli kaikesta huolimatta melkein 3000 km, vaikka paljon oli juoksutaukoa. Tuo kaikki kuitenkin vain 233 lenkistä tullut kasaan. Pyöräilyä ja hiihtoa en toki ole merkannut, koska eihän se mitään treenaamista ole ollut.
Tulokset eivät olleet ihmeellisiä. Eikä ne ole koskaan olleet. Tai ainakaan tyydyttäviä. Silti tuona vuonna alkoi tuntua, että ei ehkä ihan niin rimpula enää ole. Voima alkoi tarttua. Kyllä sitä tietysti treenattiinkin.
Nivunen vaivasi ja juoksijan polvi. Silloin venyttelyllä oli urheilumaailmassa vielä iso arvo. Tai luultiin, että siitä on selkeästi apua. Venyttelin 30-45 min päivässä. Kyllä, pitkiä, staattisia venytyksiä. Aivan oikeasti. Sen tein paremmin kuin muut harjoitukset. Se kiinnosti ja varmaan loi pohjaa myöhemmälle hieroja-fyssariopintopolulle. Luin kyllä valmennuskirjojakin aika paljon.
En ehkä ollut niin murrosikäinen enää, eikä kaikki ihmiset kotona lähtökohtaisesti ärsyttäneet. Jyrki oli kova juttu, mutta muuten minun katselemiset olivat Salaiset kansiot ja NYPD Blue. Valvoin myöhempään kuin sisarukset, joten isän kanssa katsottiin paljon elokuvia puhumatta toisillemme mitään. Pohjalaista läheisyyttä.
Piirsin paljon. Sarjakuvia pääasiassa. Pelasin tietokoneella paljon. Need For Speedia, Rollercoaster Tycoonia, NHL:ää ja pikkupelejä isän ja Samin kanssa. Rahasta.
Luin myös paljon. Ihan kaikenlaista. Iijoki-sarjan ja toisaalta myös kaikkia sarjakuvia. En tosin sekuntiakaan koulukirjoja. Näin jälkeenpäin kuin ajattelee, niin on tullut luettua kaikenlaista melko paljon. Olen sellainen "läpipelaaja"-tyyppi. Luen esim. Soundeista kaikki jutut, vaikkei ne kiinnostakaan. Samoin olen saattanut tehdä Koneviesti- tai Erä-lehdillekin. Kai niistä jotain on oppinut. Ainut kirja, jonka olen joutunut kesken jättämään, on Salman Rushdien Saatanalliset säkeet. Sitä ei jaksanut.
Musiikki tuli isommin mukaan. Ei vain kuunteluna, vaan myös soittamisena. Petri ehdotti, että perustetaan bändi. Sitten aloitettiin soittelemaan kahdestaan. Kumpikaan ei paljoa osannut, mutta motivaatio oli aikamoinen. Molemmilla toki oli jonkinlaista soittotaustaa.
Kuuntelin musiikkia ihan älyttömästi. Meillähän oli niin kätevä systeemi, että vain Sannalla oli CD-soitin. Joten, jos oli CD kaverilta lainassa, joutui pyytämään suoraan kasettikopion tai sitten jossain välissä Sannan stereoilla kopio kasetille. Apocalyptica, The Offspring ja Stratovarius oli varmaan sen hetkisistä eniten kuuntelussa. Toisaalta kuuntelin hieroja-Arton suosituksesta paljon Rainbowta, Deep Purplea ja Uriah Heepia. Enkä ole siitä katkera.
Urheilusta jäi mieleen Naganon olympialaiset. Jani Soininen ja Mika Myllylä otti kultaa. Lahtela ja Lajunen hopeaa. Miehet olivat siis nykymenoon nähden tosi hyviä. Luulen, että katsoin kaiken mahdollisen kisoista. Häkkis-Mikaa tuli seurattua ja tietysti rallia. Mäkinen voitti maailmanmestaruuden, koska Carloksen auto syttyi palamaan. Pesäpallossa oli hämmentävä sopupeliskandaali. Se osui vähän Alavudenkin seudulle.
Juoksumaailmassa tuli seurattua Hichamia. Ai miksi? No siksi, että mies teki päättömiä aikoja tonnivitosella. Muun muassa ME:n. Lajin legenda Griffith-Joyner kuoli. "Mitään en oo ottanut!"
Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että vuosi, jolloin täytetään 18, ei todellisuudessa tarjoa niin paljoa kuin lupaa. Autoilu ei ole niin kivaa, kun sitä saa tehdä luvan kanssa. Kaljan hankkiminen ei ole niin jännää, kun senkin voi tehdä itse. En kyllä toisaalta juonut mitään oikeastaan koskaan. Sen lisäksi juuri 18-vuotiaana se ruosteinen vastuun puukko alkaa kairautua selkään.
