Kuin Raivo(saari) härkä loppusuoralle.

Viimeiset tonnit on vedetty, viimeiset oluet hörpitty ja ensimmäinen shortsilenkki tehty. Ja näin on vajaa viikko SM-maastoihin. Tonnit kulki hyvin. 4km Nivalan melko ronskilla rataprofiililla taittuu 3.25/km. Eli vain 15s/km hitaammin kuin toivoin.

Ylämäet tuntuu helpolta. Samoin alamäet. Tasaisen juoksu kovaa on from perse. Toisaalta tasaista ei Pyssymäeltä paljon löydy. Paikat on kutakuinkin ehjänä, mutta yhtään kisaa ei tänä vuonna ole alla. Eiköhän tuo nyt vanhasta muistista sen verran.

Lauantaina löytyisi meille vanhuksille 30-vuotisten veteraanikisat. Sen verran lapsenmielisyyttä löytyy rinnasta, etten periaatteessa sille osallistu. Tuossahan pitäisi Jukan ja Jussin juosta, että se olisi minulle kriteerit täyttävä SM-kisa.

Kyllä sitä onkin aika kauan jo juostu. Ei toki niin kauaa kuin Z, mutta Mikkelistä asti on SM-maastoja taivallettu. Parhaita reittejä ovat mielestäni olleet Lieto-03 (mudasta huolimatta), Lahti-98 (Keskisalon lippiksestä huolimatta) ja Mikkeli-97 (pikkupojan jännityksestä huolimatta). Ankeimpina reitteinä pidän Saarijärveä-06 (pirusti puita ja pölkkyjä) ja Varkautta-05 (kuin olisi Joensuun keskuskentällä juossut vallia ylös ja alas.)

Huomenna viimeistelytreeni OK-Karjalaisen kanssa ja loppuviikko höntsäilyä.

Syvällisiä mietteitä politiikasta.

Tällä kertaa painitaankin syvempien asioiden parissa. Näin pitää tehdä, kun kunto ei kestä juoksutuloksilla kehuskelua. Näin vaalien alla on keskusteltu poliittisesta vaikuttamisesta. Noin kuukausi sitten uhkailin äänestäväni vaaleissa. Viikko sitten päätin, etten sitä kuitenkaan tee.

Miksi äänestäisin? Ensinnäkään en tunne kotikaupunkini edustajista ketään. Vielä vähemmän tiedän heidän ajatuksistaan ja päämääristään. On edustajaehdokkaita, joilla on ylväät periaatteet ja hienoja haaveita. Jos edustaja pääsee eduskuntaan, niin saako hän mitään aikaan? Kuinka moni sitten lopulta jaksaa ajaa omia arvojaan ilman, että reipas rahallinen korvaus edustajan työstä vaikuttaa millään lailla hänen tekemisiin? Vaikka olen monen poliittisesti aktiivisen mielestä idiootti, en vain jaksa uskoa monenkaan omaavan sellaista karismaa, että saisi jotain näkyvää aikaan.

"Jos et äänestä, et voi sitten valittakaan." Miksen? Ei se, että äänestää, tuo suoraan korjausta kaikkiin epäkohtiin. Jos äänestän vain velvollisuudesta, koen olevani täysin aivoton robotti, joka tekee ajattelematta mitä käsketään. Äänestämättömyys ei mielestäni tarkoita sitä, ettei yhteiskunnan asiat kiinnosta. Voihan sitä uskoa jumalaankin kuulumatta kirkkoon. Tyhjän äänestäminen on joidenkin mielestä kannanotto. Minun mielestä se on ajan tuhlausta. Eihän se perkele kiinnosta vaalivirkailijoita pätkääkään, montako Aku Ankkaa niissä lapuissa on.

Suomen eduskunnan toiminta on mennyt huonoksi showksi, jota juontaa iltapäivälehdet huonosti, kuten Maria. Turvotetaan pienet ja merkityksettömät asiat väkisin isoiksi, jotta saadaan lietsottua turhat asiat päivän lööppeihin. Politiikan Munamies on tällä hetkellä Soini, joka on uutisoinnin arvoinen vaikka kävisi paskalla. Koen, että ajan voisi käyttää järkevämminkin. Toisaalta uppoaahan se minuunkin, kun tämänkin verran tiedän. Jollain tapaa Soiniakin pitää ihailla. On piristävää, että joku voi vielä saada omalla persoonallaan noin paljon tukea itselleen. Tietysti populismilla pärjää vähän aikaa, mutta vaatii se tietyn verran karismaakin.

Melkein kaikilla on joka asiasta oma mielipide. En vain käsitä sitä, miksi monen ihmisen mielestä kaikkien pitää olla asioista samaa mieltä kuin he. Monet eivät väitöksistään huolimatta hyväksy muiden mielipiteitä. Mitä väliä on vaikka Pekka kannattaa persuja ja Erkki vihreitä? Ei kumpikaan ole omasta mielestään väärässä, mutta toisen mielestä varmasti. Voisiko olla mahdollisesti kaksi oikeaa vastausta? Tohon parhaita mietelauseita: "On helppo valittaa asioista, mutta harva kertoo valittaessaan, miten asian voisi hoitaa paremmin."

Ydinvoimalat ovat nyt pinnalla tai osittain pinnan alla. Jotenkin kaihertaa, että suomalainen media oikein hakee ydinkatastrofin uhkaa. Fukishamaan on ainakin 7000 km. Se on aika kaukana. Surullista se siellä on, mutta ketään ei hyödytä hysteria täällä. Suomalaiset pitävät hulluna rakentaa viidettä ydinvoimalaa. Japanissa on vajaa 60. Suomalaiset pelkäävät ydinvoimalaonnettomuutta. Japanissa on tapahtunut vasta melko vähän katastrofin laajuuteen verraten. Suomessa on melko vähän noita maanjäristyksiä ja tsunamejakin.

Ydinvoimaa vastustetaan, mutta sen haitat on melko pienet verrattuna esim. kivihiileen. En tiedä, mutta veikkaisin kivihiilienergian saastuttavan enemmän vuodessa kuin ydinvoima 30 vuodessa. Eikä ydinvoima ole mielestäni edes pois vihreältä voimalta. Ei Suomen talous mitenkään anna mahdollisuutta vaihtaa koko energiantuotantoa esim. tuulivoimaan. Tarvitsemme tällä kulutuksella enemmän energiaa ja jostain sitä on järkevästi saatava ennen kuin ekoenergian verkosto on riittävän laaja. Uskon myös ydinjätteen sijoituksen vievän aika vähän maa-alaa esim. muun energian haittoihin verrattuna. Kannatan ydinvoimaa, mutta hyväksyn myös sen, että joku on muuta mieltä.

Loppuun kerrottakoon, että pääsin juoksemaan anaerobisella kynnysvauhdilla 8km. Eli keskisykkeellä 182bpm. Aika haipakkaa! MUTTA KUN EI! Keskivauhti mahtava 4.02/km. Ei jumalauta, miten voi olla ihmisotus matalassa kunnossa... Siitä kuumeesta ei sitten ilmeisesti oikein palaudu. Eihän tämmöseen ole tottunut, kun viimeksi 15 vuotta sitten ollut kuumeessa. 3-kymppinen tuntuu nyt pirun vanhalta, sanoo tähän Tepot ja Jussit sitten mitä tahansa...

Myytinmurtajat: Onko Tiinanmäki mahdollista juosta alle 3min?

Ma 21.6: 8,5km rento - Ihan helppoa, mitä nyt oikea polvi oikkuilee

Ti 22.6: 12,5km - 11x100m/höl/13-15" - Oikea etureisi kovasti kireä, sataset kyllä kulki hyvin.

Ke 23.6: LEPO + jooga 30min - Oikea patellajänne kipeä ja arka.

To 24.6: 4x300m/45-47"/2'+2x200m/1.45'/30-32"+2x100m/1.15'/13" - Ei kipuja, mutta juoksuun ei ehtinyt jotenkin mukaan. Liian nopea rata minun hermotukselle...

Pe 25.6: 8,3km kevyt - Ihan kevyt tossuilu ennen ajomatkaa.

La 26.6: LEPO - Eliittikisat

Su 27.6: 10km - 1km TÄ - Tiinanmäen ennätysyritys.

Ma 28.6: 9,5km rento-reipas - Ajomatkan jälkeen aikamoista hakemista.

Jätän Myytinmurtamisen loppuun, jotta joutuisitte lukemaan tyhjänpäiväistä lätinää alkupalaksi. Juhannus oli ja meni. Juhannuskin on hiukan juhlana yliarvostettu, mutta hienoja urheilumuistoja siihen kyllä liittyy. Aika monta juhannusta on mennyt kisoissa. Kilpailijana tai katsojana.

Tällä kertaa olin juhannuksen Pohjanmaalla ja siihen kuului pikkuisen tapahtumanohjaushommia Kuortaneen Eliittikisoissa. Kuortaneella on mukava olla hommissa. Porukka on niin rutinoitunutta (...eli iäkästä). Jokainen lajijohtaja on varmaan jo ollut Bubkan telineitä siirtämässä silloin aikojen alussa, joten tehtävät sujuvat. Kuortaneen pääjuttu on lähes aina ollut alustavasti keihäs. Niin nytkin. Norski vei omansa, kuinkas muuten.

Itselleni odotettu tapahtuma oli Shabun juoksu. Siinä täyttyi kaikki Shabun ominaispiirteet: krapulainen habitus - kahden sekunnin myöhästyminen startista - kova loppukiri. Saakelin käpy vielä runttasi toiseksi. Eihän aika älytön ollut, mutta jos tuollaisella meikäläisen Quasimodo-ryhdillä vedetään 3.47 ja vielä 40-vuotiaana, niin pitää arvostusta löytyä.

Jukka ja Matti napsuttivat aika odotetunlaisen suorituksen ja "iso musta mies" pääsi kaikista varotoimista huolimatta jälleen väliaikoja huutamaan sisäpuolelle rataa. Samana päivänä tuli vielä kaksi hienoa uutista: Utriainen ja Hamm EM-kisarajan alle. Alkaa olla mukavasti juoksijoita siellä. Vielä Harjamäki Espoossa rajan ali, niin alkaisi ihmisillä olla melko vähän perusteita vinkua juoksun huonolle tasolle. Pontta tarvitsisi ainakin miesten kuula: kaksi osallistujaa Kuortaneen Eliitissä...

Saarijärvelle piti sitten mennä juoksemaan se 800m. En mennyt ja menemättä oleminen oli monen sattuman summa: auton pakoputken ongelmat - väsyneet jalat Eliittihommista - helvetin tuulinen sää - ongelmat koiran kanssa - nauste. En tiedä nausteesta mitään. Se löytyy Norjasta paikkana, mutta täällä Idässä tuntuu olevan trendikästä viljellä sanaa vähän joka paikassa. Jos tällä tulisi sitten yhtä urheilijaksi, kuin sananviljelijätkin.

Pitää sitten torstaina takoa Jämsässä 1500m. Mysteerivastus ei ilmaannu paikalle. Valitettavasti. Uskon, että syy oikeasti on se, että tällä kertaa vastus muisti hääpäivänsä etukäteen. Edellisinä vuosina minun on pitänyt siitä muistuttaa. Jämsässä riehutaan muutenkin koko viikonloppu, lauantaita lukuunottamatta. Silloin on erinomaisen tärkeä tapaaminen Tuska-merkkisillä festivaaleilla.

Jalkapallo on torvista huolimatta osoittautunut mielenkiintoiseksi. Tohon ja Vainikan vankkumaton Saksa-fanius taitaa tänä vuonna saada boostia, kun kaalinpurijat koneistaa kovia maita kyykkyyn. On muutamia tuomarimokiakin nähty, ihan suuremman luokan pöllöilyjä, mutta oletan Saksan siitä huolimatta olevan kova. Harmi on se, että Argentiina saa tuon maan vastaansa. Tulee matsien matsi siitä. Jos saksa häviäisi, saisi Diego vielä pari päivää vieroitushoitoa. Muuten taitaa olla turmion tie.

Sitten myytinmurtoon. Toisena juhannuspäivänä (onko sellaista edes?), no joka tapauksessa 2 päivää aaton jälkeen vuonna 2000 olin armeijan suorittanut kloppi ja viettänyt väsyneimmän juhannuksen ever väsynneimmässä viettopaikassa ever eli Kalajärvellä Peräseinäjoella. Siinä sitten tylsyyden ja ärsytyksen huumassa lähdin Tiinanmäkeen eli kotikyläni pururadalle. Isä tiedusteli lähtiessäni, että mihin olen menossa. "Tekemään Tiinanmäen ennätyksen!", vastasin. Entinen ennätys oli 3.06,3. Ajoin Camrylla radan viereen, venytin takareidet ja juoksin aivan täysiä mäen päälle ja sieltä sen mitä jaksoin maaliin. Kello sanoi 2.56,93. Tuota ei oikein uskottu kylänväen piireissä tai ehkä uskottiin, mutta ei ihan varmana pidetty. Varsinkaan kun en todistajien läsnäollessa juossut jälkeenpäin kuin 3.01. Tuo kierros on 997m pitkä.

Nyt kun sitten tasan 10 vuotta myöhemmin olen mielestäni hyvässä kunnossa ja Saarijärvikin jäi välistä, päätin lähteä testaamaan paljonko Tiinanmäki kulkee. Ihan samalla metodilla en kyllä verkkaillut, vaan juoksin kokonaiset 4km alle ja kiersinkin radan tutkiskellen juoksulinjoja. Rataprofiili on suunnilleen sellainen, että ensimmäinen 50m on loivaa nousua - 100m loivaa laskua - 150m loivaa nousua - 200m hyvin jyrkkää nousua - 50m hyvin jyrkkää laskua - 100m loivaa laskua - 150m hyvin jyrkkää laskua - 50m jyrkkä nousu ja loivaa laskua loppusuoralle. Pohja on ihan rehtiä sahanpurua. Vanha kunnon pururata, jonka puoliväli on mäen huipulla. Tiesin, että pystyn juoksemaan mäen päälle melko kovaa, mutta kovavauhtinen alamäki tiukilla mutkilla pelotti. Ei vauhdin suhteen, vaan nivelten ja polvien.

Isä tuli autolla todistamaan suoritusta. Isän oma ennätys on 3.15, joka on juostu 36-vuotiaana. Alitin sen muistaakseni yläasteella. Niin paljon jännitti, että syke oli 165 viivalla.

Starttasin matkaan. Ensimmäinen nousu tuntui kankealta, loiva lasku ja ensimmäinen mutka oli hieman pehmoinen, enkä saanut juoksua askeleen päälle. Ärsytti ja teki mieli luovuttaa (tätä ilmiötä, ei kovin usein muualla tule!). Loiva ja pitkä nousu kuitenkin kulki hyvin ja vieressä kulkeva oja tuoksui täysin samalta kuin 20 vuotta sitten pienenä poikana. Siitä tuli hyvä mieli ja runttasin isän neuvojen mukaan "päkiällä ja lyhyellä askeleella" mäen ylös. Viimeinen jyrkkä nyppylänousukin meni ihan hyvin. Mäen päällä käännöksessä katsoin kelloa: 1.26! Toinen puoli on vähän pidempi, mutta laskuvoittoinen, joten aikalailla samoissa ajoissa kuin ennätys. Kädet puutuivat alamäkeen lähtiessäni, joten ylämäki oli tultu kovaa.

Alamäessä mietin vain lantion asentoa ja tarkkailin askeleita. Tiukka mutka meni hyvin ja osuin arvalla vielä kovalle linjalle yleensä aika pehmeässä alamäessä. Viimeinen jyrkkä nyppylänousu kuitenkin hyytyi aivan älyttömästi ja viimeisten 200 metrin aikana kuiva puru alkoi polttaa kurkussa. Juoksu hajosi aivan hirveäksi loppusuoralla, mutta en miettinyt sitä vaan yritin pitää askelrytmin tiheänä. Isä odotti kellon kanssa, kuin niin monta sataa kertaa ennen tätäkin juoksua. Itse en saanut kelloa pysähtymään, mutta 2.55 oli näytössä kun viivan ylitin.

"Paljon meni?", kysyin. Isä ei ilman laseja nähnyt, mutta arveli 2.55,9. Olin pirun tyytyväinen. Lopulta aika oli 2.55,86. Käsiaikojahan nuo tietysti oli, mutta pienestä asti Tiinanmäessä on laskettu myös sadasosat. Kotiin juostessani keuhkoja poltti aivan helvetisti. Pahalta tuntui.

Vaikka palautuminen ja rohkeus ei ole enää 19-vuotiaan tasolla, niin oli erittäin hieno todistaa itselleen, että pystyn vielä juoksemaan noin kovaa. Ei tuo tietysti tässä "paperilla" niin kovalta tunnu, mutta Sapsalammen pururadalla voi käydä koittamassa. Reitti ei ole helppo juosta kovaa. Ystäväni T. Patonki löi joskus isän kanssa vetoa, että juoksee alle 2.35 tuon reitin. No ensiksi olisi tietysti radalla pitänyt juosta tuo aika... Uskon kuitenkin, että 2.45 alkaa olemaan huipuillekin kova suoritus tuossa. Utriaisen Jussin alamäkitaidot voisivat olla parasta toppia tuolle radalle. Tällä hetkellä reittiennätys on minun ja siihen on kyllä vielä tossua kulutettava myös kylämme nuoren lupauksenkin. Omat kykyni saattaisivat riittää 2.50:een. Koitetaan sitten 10 vuoden päästä.

Malmijuoksun aika - Näin sen koimme. (Cuéntame cómo pasó)

La 3.4: 10km reipas - Semmosta 4min/km vauhtia eli rentoa lupsuttelua, ei kuitenkaan henki pelannut yhtään

Su 4.4: 16km kevyt - Hemmetin hyvin kulki. Siihen saatto auttaa myös uusi astmasuihkekiekko. Olin nimittäin 2 päivää vedellä tyhjästä kiekosta...

Ma 5.2: Malmijuoksu. 6km verryt + 11.84km 44.25 8. - Aivan yllättävän hyvä juoksu, ei oikeastaan edes kummemmin väsynyt.

Näin tuli sitten uusi aluevaltaus pääsiäisjuoksujen rintamalla.

Verryttely

Aamu alkoi perusväsyneellä ja kankealla ololla, joka ei luvannut juuri mitään päivän kisaa ajatellen. Rahkat ja banaani naamaan, pikkusen mehua ja siitä sitten Hammaslahteen For The Imperiumin tahdissa. Pirunmoisella jonottelulla alkoi kisat. Aivan liian vähän toimitsijoita numeroiden jaossa ja siinä meni 20min seisoskellessa. Onneksi starttiin oli mukavasti aikaa. Rennosti kisakamat päälle ja verkkamaan. Otinkin muista henkisen yliotteen puolittaisella jussiutriais-asuvalinnalla: lyhyet trikoot + kompressiosukat! Jussihan olis kyllä paiskinut ihan peruslyhyissä, mutta ainut olin noissa kisoissa noinkaan vähillä juokseva.

Verryttelin pikkupenskojen lenkin verran ja tutustuin Hammaslahteen. Vähän pelotti vielä verryttelynkin aikana juoksun kulku. Ylämäet tuntui imevän miestä kohti maata, eikä niinkään mäen päälle. Suihkeet naamaan ja verkkarit mäkeen. Näin olin sitten 5min ennen starttia viivalla. Se on sopivasti se. Lupasin Jirille, että vedän sille ekan kierroksen joten lähdimme suurinpiirtein vierekkäin.

Kisa

Startti tapahtuu ja kaikki painelee ohi ennen ensimmäistä alamäkeä. Mietin jo, että kuinka saakelin kovaa sitä pitäis juosta. Jiri jo katseli, että mihin se jänis jäi. Joku onneton nainen jäi kuvaa ottamaan ja tuli melkein juoksijoiden yliajamaksi siinä startin tiimellyksessä. Ei se vaan älynnyt väistää. Sain Jirin kiinni 300m jälkeen ja vauhti tasaantui johonkin 3.45-tietämille. Jiri kyseli aina, että paljon kilsa ja minä vastasin. 2 kilometrin kohdalla Erä-Pirkko hilautui vierelle ja jopa vähän ohi. Pelästyin, mutta ei se sitten niin kovaa mennytkään. Jiri huiteli siitä ohi ja minä Jirin perässä.

Alamäkeen lampsittiin hyvää tahtia ja vähän ennen Lemmenpolun risteystä kiristimme hieman. Vauhti oli edelleen noin 3.45. Sitä olin Jirille luvannutkin vetää, vaikka periaatteessa Jiri veti minua ja kyseli väliaikoja. Kolmen kilometrin kohdalla tuumasin Jirille, että anna mennä. Sehän ampui pirullista ravia karkuun ja kun isänsä vielä huuteli, että reittiennätykseen 4min niin vauhti lisääntyi vielä. Jiri meni maaliin kovaan aikaan 15.30. Lyhyt reittikään ei ihan mitaltaan täsmännyt vaan se oli 4.25km. Eli sellaista 3.40-vauhtia Jiri paineli.

No, kisahan jatkui. Yhtäkkiä olinkin ihan yksin. Pellikan Lasse meni noin 100m edellä ja tapoihini ei taakse ole katsella. Laputtelin itseäni hämmentäen hyvin kevyesti edelleen sellaista 3.50-vauhtia. Noin 5-6km välillä uusi tuttavuus Simo Puumalainen ilmestyi tappavan hidasrytmisellä askeleella vierelle ja edellekin siitä hetken päästä. Jotenkin oli semmoinen vetämätön mieli, joka tässä tarkoittaa, ettei huvittanut vetää. Jäin siis peesiin ja tuulensuojaan. Suorastaan törkeästi käytinkin sitä hyväksi. Kuitenkin meillä vauhti nousi ihan sinne 3.40 tietämille. Tein itselleni periaatepäätöksen, että toisella kierroksella ei saa jalat alkaa hyytymään. Siksi laputin rennosti siinä mukana. Vähän ennen toisen kierroksen loppua vetomiehen vauhti kuitenkin hidastui. Niinpä sitten lähdin vetomieheksi kolmannelle kierrokselle.

Jossain kaukana taustalla tuli Jurin hahmo, mutta en pelännyt, koska voimia oli hyvin. Puumalainen oli kannassa, mutta selkeästi askel alkoi painamaan hällä. Sen verran kuitenkin on epäluuloja noihin triathlonisteihin, etten uskaltanut ihan varmaksi hänen hyytymistään vielä uskoa. Koska voimia oli hyvin ja juoksu edelleen meni 3.43-vauhtia päätin tehdä "isän erikoisen". Sehän menee sitten niin, että ensin kiristetään vähän, päästetään ajomies taas kantaan ja kiristetään taas vähän. Tein tätä hetkisen ja ennen isoa ylämäkeä kiristin sadan metrin matkan ihan kunnolla, jotta sain rauhassa ylämäen juosta. Alamäestä aloinkin sitten pistää höökiä päälle ja koitin tavoitella Pellikan poikaa, mutta välimatka ei kuroutunut tarpeeksi nopsaan. Ketsusta kääntyessäni olin varma, ettei taustalta oteta kiinni. Myös eteen oli turhan pitkä matka. Kiristin kuitenkin kannustajien iloksi hieman ja läpsyttelin 3.30-vauhtia maaliin.

Jälkipuinti

Maalissa jossittelin itselleni, että toisen kierroksen olisi voinut juosta kovempaa... No olis varmasti, mutta ei olisi varmaankaan tuntunut viimeinen kierros noin hyvältä. Varmaan monen yllätykseksi Laakkos-Reimari veti voiton kisassa. Luurangoksi laihtunut Allu oli kolmas ja Hukan poika siihen väliin. Itselleni pienenä yllätyksenä Rahkosen kova nelossija ja Mustosen Akin hiukan ennakkoa heikompi vitossija. Uskokaa kuitenkin, että Aki tulee sitten Lahden nelosella aika kovaa. Sopivampi matka.

Mitäs vielä... Ei kai kummempia. Tästä vain harjoitusta koneeseen ja kyllä täältä vielä kuntoon ehditään. Eihän tämä edelleenkään mitä leukoja loksauttavaa ole, mutta kun ei satu mihinkään, niin olen tyytyväinen. Tulokset muuten täällä.

Niin muuten Jukka V. : Sulla on ihan täydet mahdollisuudet Pasin lyömiseen, se lähti varmaan 3.30-vauhtia ja jäi silti mullekin puolitoista minuuttia. (Tämä ehkä myös pieneksi kimmokkeeksi Joensuun Maratonin kaksintaistelua ajatellen.)

K-18 materiaalia!

Nyt kannattaa oikeasti varoa rullaamasta sivun alalaitaan. On nimittäin sen verran pahaa videomateriaalia. Herkimmille katsojille suosittelen katsomista vain sormien välistä. Tämä siis tuolla alareunassa.

Eilen tosiaan tönästiin tänne Joensuuhun. Reitti oli Salla-Kuusamo-Kuhmo-Nurmes-Joensuu. Hauskoja teitä vaikka keli olikin melko nahkea. Voin myös lämpimästi olla suosittelematta Suomussalmen Pizzapalvelun kebabrullaa. Aivan hirveää lötkölihaa kylmänä tarjottuna. Hyi!

Reissusta jäi viivan alle seuraavat asiat:

• 1 kpl poroja
• 50km vaellusta/juoksua
• 2kg lisäpainoa kaikenlaisen roskaruuan muodossa
• 1200km autolla-ajoa
• 1kpl Kolmannen Naisen levyjä
• 27 tuntia unta
• parit hyvät naurut

Eilinen ilta meni epäsosiaalisissa merkeissä. Hieman joogasin ja purin tavarat. Tänäänkin on ollut niin tyhjä päivä, että luulis olevan voimia tehdä työhommia ensi viikolla. Kävin läpsyttämässä vajaan kympin tuolla vesisateessa Metallican tahdissa. Juoksu tuntui kyllä kevyeltä. Niinhän se aina silloin kun on paska keli. Huomenna pitäis kai käydä vähän rataakin juoksemassa, ettei tarvi sitten kylmiltään lyödä piikkareita jalkaan keskiviikkona. Tavoitteena on lyödä 1500m paremmin kuin Arttu ja 400m kovempaa kuin Mustonen. Nyt odottamaan Erä-Jorman ja Jussin tuloksia...

Alla vähän mielenkiintoisia mainoskylttejä Sallasta. JA SE K-18 VIDEO!!!

On varmuuden vuoksi pistetty kaikki konsonantit

Jaanan kenkä - Mitä se enemmän on jää arvailujen varaan.

K-18 video. Tuomo tekee koordinaatiota. Ottakaa istuma-asento ja lääkeet lähelle!