lauantai 12. maaliskuuta 2011

Syvällisiä mietteitä politiikasta.

Tällä kertaa painitaankin syvempien asioiden parissa. Näin pitää tehdä, kun kunto ei kestä juoksutuloksilla kehuskelua. Näin vaalien alla on keskusteltu poliittisesta vaikuttamisesta. Noin kuukausi sitten uhkailin äänestäväni vaaleissa. Viikko sitten päätin, etten sitä kuitenkaan tee.

Miksi äänestäisin? Ensinnäkään en tunne kotikaupunkini edustajista ketään. Vielä vähemmän tiedän heidän ajatuksistaan ja päämääristään. On edustajaehdokkaita, joilla on ylväät periaatteet ja hienoja haaveita. Jos edustaja pääsee eduskuntaan, niin saako hän mitään aikaan? Kuinka moni sitten lopulta jaksaa ajaa omia arvojaan ilman, että reipas rahallinen korvaus edustajan työstä vaikuttaa millään lailla hänen tekemisiin? Vaikka olen monen poliittisesti aktiivisen mielestä idiootti, en vain jaksa uskoa monenkaan omaavan sellaista karismaa, että saisi jotain näkyvää aikaan.

"Jos et äänestä, et voi sitten valittakaan." Miksen? Ei se, että äänestää, tuo suoraan korjausta kaikkiin epäkohtiin. Jos äänestän vain velvollisuudesta, koen olevani täysin aivoton robotti, joka tekee ajattelematta mitä käsketään. Äänestämättömyys ei mielestäni tarkoita sitä, ettei yhteiskunnan asiat kiinnosta. Voihan sitä uskoa jumalaankin kuulumatta kirkkoon. Tyhjän äänestäminen on joidenkin mielestä kannanotto. Minun mielestä se on ajan tuhlausta. Eihän se perkele kiinnosta vaalivirkailijoita pätkääkään, montako Aku Ankkaa niissä lapuissa on.

Suomen eduskunnan toiminta on mennyt huonoksi showksi, jota juontaa iltapäivälehdet huonosti, kuten Maria. Turvotetaan pienet ja merkityksettömät asiat väkisin isoiksi, jotta saadaan lietsottua turhat asiat päivän lööppeihin. Politiikan Munamies on tällä hetkellä Soini, joka on uutisoinnin arvoinen vaikka kävisi paskalla. Koen, että ajan voisi käyttää järkevämminkin. Toisaalta uppoaahan se minuunkin, kun tämänkin verran tiedän. Jollain tapaa Soiniakin pitää ihailla. On piristävää, että joku voi vielä saada omalla persoonallaan noin paljon tukea itselleen. Tietysti populismilla pärjää vähän aikaa, mutta vaatii se tietyn verran karismaakin.

Melkein kaikilla on joka asiasta oma mielipide. En vain käsitä sitä, miksi monen ihmisen mielestä kaikkien pitää olla asioista samaa mieltä kuin he. Monet eivät väitöksistään huolimatta hyväksy muiden mielipiteitä. Mitä väliä on vaikka Pekka kannattaa persuja ja Erkki vihreitä? Ei kumpikaan ole omasta mielestään väärässä, mutta toisen mielestä varmasti. Voisiko olla mahdollisesti kaksi oikeaa vastausta? Tohon parhaita mietelauseita: "On helppo valittaa asioista, mutta harva kertoo valittaessaan, miten asian voisi hoitaa paremmin."

Ydinvoimalat ovat nyt pinnalla tai osittain pinnan alla. Jotenkin kaihertaa, että suomalainen media oikein hakee ydinkatastrofin uhkaa. Fukishamaan on ainakin 7000 km. Se on aika kaukana. Surullista se siellä on, mutta ketään ei hyödytä hysteria täällä. Suomalaiset pitävät hulluna rakentaa viidettä ydinvoimalaa. Japanissa on vajaa 60. Suomalaiset pelkäävät ydinvoimalaonnettomuutta. Japanissa on tapahtunut vasta melko vähän katastrofin laajuuteen verraten. Suomessa on melko vähän noita maanjäristyksiä ja tsunamejakin.

Ydinvoimaa vastustetaan, mutta sen haitat on melko pienet verrattuna esim. kivihiileen. En tiedä, mutta veikkaisin kivihiilienergian saastuttavan enemmän vuodessa kuin ydinvoima 30 vuodessa. Eikä ydinvoima ole mielestäni edes pois vihreältä voimalta. Ei Suomen talous mitenkään anna mahdollisuutta vaihtaa koko energiantuotantoa esim. tuulivoimaan. Tarvitsemme tällä kulutuksella enemmän energiaa ja jostain sitä on järkevästi saatava ennen kuin ekoenergian verkosto on riittävän laaja. Uskon myös ydinjätteen sijoituksen vievän aika vähän maa-alaa esim. muun energian haittoihin verrattuna. Kannatan ydinvoimaa, mutta hyväksyn myös sen, että joku on muuta mieltä.

Loppuun kerrottakoon, että pääsin juoksemaan anaerobisella kynnysvauhdilla 8km. Eli keskisykkeellä 182bpm. Aika haipakkaa! MUTTA KUN EI! Keskivauhti mahtava 4.02/km. Ei jumalauta, miten voi olla ihmisotus matalassa kunnossa... Siitä kuumeesta ei sitten ilmeisesti oikein palaudu. Eihän tämmöseen ole tottunut, kun viimeksi 15 vuotta sitten ollut kuumeessa. 3-kymppinen tuntuu nyt pirun vanhalta, sanoo tähän Tepot ja Jussit sitten mitä tahansa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti