Back on track 2020 - Selkä radalle 2020

Täällä on ollut hiljaista. Jos olisin spontaanimpi luonne, niin tahtoisin kiljaista. Mikä MINUT toi tälle sivulle? No, minäpä kerron:

LÄHTÖTILANNE

Kesä 2019: alaselkäkipua, säteilyä pakaroihin ja reisien ja säärien etupinnoille

22.8.2019: L4-L5-discusvälissä on hyvin lievää discuksen degeneraatioon liittyvää signaalin laskua ja madaltumista. Posteriorisesti discuksen takaosassa näkyy annulusruptuurakirkastuma ja hento protrusio.

Koska olen itsekin etsinyt netistä tietoa ja jonkinlaisia tarinoita siitä löytänytkin, ajattelin  kirjoitella toipumisesta tai kuntoutumisesta, jos sellaista tapahtuu. Tuntuu olevan erilaisissa keskusteluryhmissä kiinnostuksen kohteena se, pystyykö oireiston kanssa juoksemaan. En myöskään sellaisten semiaktiivisten tai tavoitteellisesti juoksevien tarinoita aiheesta löytänyt, enkä minä itsekään niin kovin aktiivinen ole, mutta SM-maastot ovat olleet jokavuotinen tavoite ja siellä olen melko monta vuotta pystynyt juoksemaankin. Jos myös koulutus ja kokemus antaisi jotain lisäarvoa kuntoutumiskertomukselle. 

Mitä vanhemmaksi sitä tulee, sen selkeämmin huomaa, kuinka tärkeää juokseminen itselle on. Ja se, että se mahdollisuus evätään on melkoisen perseestä. Vuoden alussa tapahtuneen työpaikkavaihdoksen jälkeen olin aika hyvässä kunnossa, sillä kokonaiskuormitus laski pykälän alemmas ja palautuminen parani huomattavasti. Siitä tuli idea, että vuonna 2020 olisi mukava koittaa vielä vähän suunnitelmallisempaa harjoittelua, kun 40 tulee kierrosmittariin. Ei siitä ihan nyt sellaista lähtöä tullut, kuin ajattelin, mutta toivottavasti tässä jotenkin pääsee juoksemaan.

TAVOITE

Olisi mukava juosta maraton tai puolikas sellainen kelvolliseen aikaan. Mikä se aika sitten on? Alle 2.50. Se tyydyttää. Puolikkaan aikana se voisi olla alle 1.18. 

Toinen tavoite olisi juosta Sm-maastoissa 2020. Maraton tai puolikas joutaa odottamaan. 

Vähimmäistavoite on kuitenkin se, että voisi joskus vielä juosta "kovaa". Ja sen päällä olisi kiva pystyä suunnistamaan jonkin verran, sillä saan siitä enemmän onnistumisen kokemuksia kuin kovista juoksuista. Jälkimmäisessä voi kehittyä, juoksussa parhaat ajat lienee tehty.

NYKYTILANNE

Diagnoosin jälkeen ja vähän ennenkin sitä, kävin jonkun kerran OMT-fysioterapeutti Jaana Ratamaalla, Joensuussa. Sieltähän löytyi yllättäen epätasapainoa kuormituksessa ja inaktivaatiota ja väärää "syttymisjärjestystä" lihaksista. 

Olen aika tiiviisti nyt harjoittanut pääsääntöisesti multifidus-lihaksia. Kyseisest lötköt ovat niitä syviä selän lihaksia ja niiden pitäisi alhaalta aktivoitua, kun saman puolen kantapää nousee ilmaan. Eli askelta ottaessa. Ei aktivoitunut. Tuo välilevyvamma vielä häiritsee aktivoitumista jonkun millisekunnin, joten kävelystä ja varsinkin juoksusta tuleva tärähdys pääsee väärään paikkaan läpi ja se sitten sopivasti ärsyttää hermokudosta sieltä täältä. Lääkäri lupasi, että "puolen vuoden päästä se on jo parempi ja puolentoista vuoden päästä voi olla kivuton". Jee, saatana. Eikä tässä kipu oikeastaan ole mitenkään haittaava tekijä. 

Myös dura eli selkäydintä peittävä kovakalvo ärtyy vielä. Ei tosin niin paljon kuin aluksi. Jonkin verran kuitenkin, joten ihan joka päivä ei pysty noita harjoituksia vielä tekemään. Duran ärtyminen vaikuttaa juuri noihin seuraavaksi kuvailemiini oireisiin.

Hermosto ottaa itseensä ja pistely, tunnottomuus ja tuntemukset pakaroissa, ulkoreisissä ja säärissä on ne kettumaisimmat oireet. Eniten kipua tuntuu häntäluun yläpuolella. Eikä sitäkään päivittäin. 

Olen pitänyt jonkinlaista oirepäiväkirjaa ja kipuasteikkoa, joka oikeastaan kuvaa vaivojen vaikutusta normielämään asteikolla 1-10. Juu voi tuntua neuroottiselta, mutta minulla on jokunen vaiva ehtinyt elämässäni olla ja tämä on ollut hyvä tapa palata katsomaan outoja vaivoja ja niiden mahdollisia syitä. Selkäoireistossakin se on hyvä, mutta varsinkin 20 vuotta vatsaoireista kärsineenä siitä on paljonkin apua. Ainakin korvien välille. 

Kauheasti en ole korvaavaa harjoittelua pystynyt tekemään johtuen todella hektisestä syksystä työrintamalla sekä melko ärhäkästä ientulehduksesta, joka nyt helpottaa. Kävellyt ja vaeltanut olen ja se tekee hyvää. 

Lauantaina otin ensimmäiset juoksuaskeleet kahteen kuukauteen. Oikeasti. Milloinkahan olen ollut näin kauan juoksematta? Varmaan säärileikkauksen jälkeen vuonna 2004. Juoksin kaikki ylämäet pehmeällä soralla. Ylämäessä selän rasitus on pienempi. Juostessa ei tuntunut mitään. Illalla vähän tuntui pakaroissa ja jomotti häntäluun seutua. Aamulla ei kuitenkaan tuntunut mitään. Jos ei juoksuaskelia ole ottanut, niin pakkohan se on jossain tuntuakin. 

Tavoitteena on nyt juosta noita "minuuttijuoksuja" ja palata vesijuoksun pariin, kun työtehtävät hiukan helpottavat ainakin jouluun asti. Odottelen myös hiihtokauden alkua, sillä luisteluhiihdon pitäisi niin OMT:n kuin omankin mielikuvan mukaan olla ihan mahdollista. 

Kokeillaan päivitellä progressiota tänne, kun jotain tapahtuu. Suuntaan tai toiseen.

Merisuolaa ja muurinpohjalettuja.

Aloitan omaperäisesti: Vaarojen maraton lähestyy. Sen verta treeni on nostanut urheilijan asennetta, että yksi hierontakin on käyty. Jalat hyvät, lapojen väli jumissa. Se on tätä istumatyöpaskaa.

Polkuja olen tallannut, jopa lihaskuntoa iltaisin tehnyt. On uudet kengät ja urheilujuomaa. Aivan vallattomaksi meinaa mennä. Olen jopa säästynyt flunssalta, vaikka lounasseura on yrittänyt sitä minullekin tarjota. Lasken, että tässä on tehty kaksi erinomaista harjoitusta. Ensiksi 30km Herajärven maastoa hiihtäjän ja suunnistajan kanssa. Kiireisiä miehiä. Ei olisi saanut edes kenkiä solmia. Opettelin ukoilta maastoaskelta. Ja eihän sitä tiedä vaikka tarvis tasatyöntöä Ryläyksen tasaisemmilla pätkillä. Usko huippusuunnistajien suunnistustaitoon kyllä hiukan horjui. Selkeätä polkua juostiin paikkaan, jossa ei polkua enää ollutkaan. Taitaa nuo suunnistuslähetykset olla käsikirjoitettuja. Onneksi hiihtäjä osasi tielle takaisin.

Tuo kierros oli hyvä muistutus siitä, ettei kannata ihan hullua laukkaa liikenteeseen lähteä. Voipi tulla taksikeikka.

Toisen napsuttelin tänään. Paikallinen underground-hölkkä Noljakan Nylkytys järjestettiin juurikin tänään. Vähän myöhään sain tiedon tapahtumasta, mutta sen verran, että aioin osallistua. Matkana oli 22km, joka oikeasti oli GPS:n mukaan aika tarkasti se puolimaran mitta. Tarkoituksena oli juosta siellä VK-alueen tuntumassa. Aika hyvin se siellä pysyikin. Keskisyke 171. Aika 1.26,09.

Itse en oikein nauti kisoissa sellaisesta vauhdin sahaamisesta. Trendi meni vähän sellaiseksi viiden kilometrin jälkeen. En sitä jaksanut katsella, joten nappasin ysistä kymppiin 3.35-kilsan. Kovaahan se ei ole, mutta kyllä se tuntui tepsivän. Tästä eteenpäin sain juossennella yssisseni. 

Aika helppoa oli. Takareisi vähän jökitti 17-18, mutta viime kilsoille asetettu pitkä ylämäki jotenkin laukaisi sen paremmaksi. Tapahtumassa oli aitoa kotikutoisuutta. Osallistumismaksua vastaan sai makkaraa, saunan, nokipannukahvia, pullaa, banaania ja muurinpohjalettuja. Palkinnot jaettiin pärstäkertoimella eli jakaja arvioi, mikä palkinto kellekin saattaisi sopia. Melko helposti vaihtaisin kaikki pokaalit, mitä kilpailuissa jaetaan tuohon nokipannukahvi-muurinpohjalettu-comboon. Tulokset näkee sitten netistä. Pölynkerääjiä ei kotona varsinaisesti kaivata lisää.

Kisassa testasin kramppeja vastaan myös uutta asetta. Merisuolaa. Kolme kilometriä ennen maalia, otin pari murusta kielen alle. Se tuntui kyllä tehoavan. Voi olla henkistä, mutta varsinkaan tuolla 4,5h:n Vaarojen maralla ei oikein maistu perusjutut. Tuo pelkkä suola voisi toimia. Katsotaan. 

Loppuaika vaan juoksennellaan. Viikon päästä Pohjanmaalla voisi tosin käydä testaamassa, miten kotikylän pururadan tonni kulkee. Samahan se oikeastaan on, mitä tässä loppuajan tekee. Pahalta se Kolin satamassa kuitenkin tuntuu.

Maaottelun setit

Viimeisen veikkailun tulokset sen suurempia kommentoimatta. Lähetän myös veikkaukset veikanneille tarkastusta varten.

Voittojako menee näin:

1. Toholle ei mitään... no okei 30€.
2. AnssiV 15€
3. SaHa 10€

Toho sanoi ennen veikkaamista, että pitäskö sekin veikkaus voittaa. Tohon en muista kovin usein voittaneen, mutta nyt kävi näin. Mies kun on nyt ulkomailla, niin voi olla, että voitto jää lunastamatta...

Ottelun tulokset löytyvät kyllä helposti, mutta extra-kysymyksenä ollut meikäläisen puolikas kesti 1:20.35 ja sillä voitettiin veto Chef Änkyrää vastaan reilusti 13 sekunnilla. Vuosaarijuoksun reitti oli ihan mukava. Hiekkaa ehkä 60-70% ja loppu asfalttia. Pari aika tanakkaa nyppylääkin, mutta silti nopeanlainen reitti. Ilman mäkiä pari minuuttia kovempi aika olisi ollut mahdollinen. Ihan olen tyytyväinen silti.