Aikaa on mennyt tarpeeksi viimeisestä päivityksestä. Mistäkö sen tietää? Siitä, että alkaa tulla tekstareita. Olenko hengissä kun ei päivitystä näy. Hengissä ollaan. Vaarojen Maran jälkeen aika vahva flunssa on kourinut meikäläistä. Yskää ja nuhaa aivan riittämiin. Itse asiassa kuukauden aikana juoksukilometrit 8km. Eihän noita paljon tule muutenkaan, mutta hiukan enempään on totuttu.
Nyt sitten viikon yrittänyt tehdä 'jotain'. Tänään oli pitkä lenkki 8km. Ja ihan mies finaalissa. Kyllä sen kunnon vaan aika kuoppaan saa, vaikkei yritäkään. Toki on muutenkin niin koti- kuin työeloon osunut melkoinen määrä epäsuotuisia sattumia. Mutta kaikkeen löytyy apu. Se on mainittu Keskisalon blogissa jo taannoin. Toimii, vaikkei omakohtaista kokemusta olekaan.
Lupailin Z:lle analysoida Vaarojen Maran sippaukseen johtaneita syitä.
1. Alkava flunssa(?): Kuten aiemmin kerroin, ei matkan aikana ollut sen suurempia heikotuksen tuntemuksia. Edellisenä iltana, tai päivänä oli sellaista pientä flunssaisuuden tuntua. Sitä on ollut ennenkin, mutta pidän sitä oman kehoni reaktiona pienoiseen jännitykseen. Otin illalla viskipaukun, (missä ei varmaankaan ollut mitään järkeä) jonka tiesin lähinnä rentouttavan. Mutta mahdollisesti tällainen heikentää suorituskykyä. Usein käy niin, että silloin kun itsestään saa helkatisti irti, on seuraavana päivänä flunssa päällä. Uskon sen johtuvan puolustusmekanismin "pihallaolosta". Ei ole elimistöllä estoja ottaa itsestään irti, ja sitten pöpöt iskevät kunnolla kiinni. Haja-ammuntaa, mutta miksei?
2. Pitkähkö kestävyystausta: Vaikka omat tulokset mitään kummoisia ole, niin olen sitä minäkin yli 20 vuotta kestävyysurheilua enempi tai vähempi tosissani harrastanut. Tuon harjoittelun luulisi totuttavan elimistön kestämään normiarvoja alempia sokeri-/nestearvoja. Edelleenkään ei siis minkäänlaista heikotusta tai tajunnanpuutetta matkan aikana ilmennyt. Tietysti väsymystä, muttei sen kummempaa.
3. Liian kova alku: Vaikka tiesin sekä kuntoni että reitin olevan heikommassa kuosissa kuin viime vuonna, olin ennätysvauhdissa lossille asti. Alun tulin hiljaa mutta kaahasin hiekkatiellä. Oli vastustamaton pakko päästä Kaivosaaren letkaan. Pääsinkin. Ja vaikka Jauholanvaaralla vauhti tuntuikin liian kovalta, en malttanut hiljentää. Ajattelin, josko sitä vaan jaksaisi.
4. Huono energian & nesteen imeytyminen: Jo alkupuolella oli hiukan täysi olo. Tuntui, ettei vesi oikein imeydy. Ei se toki hölskynytkään. Mutta juomisfiilis ei vain ollut oikea. Geelit tekivät vielä heikommin kauppansa. Yleensä energiaa menee reilusti. Sitä oikein odottaa, että 10 minuutin päästä saa taas ottaa geeliä. Nyt geeli jäi asumaan suuhun, eikä hylkimisreaktio ollut kaukana. Ei vain maittanut. Silti otin kaikki kuten olin suunnitellutkin.
5. Huono tankkaus: Itse en tarkasti muista, mutta vaimon mielestä söin huonosti edelliset päivät. Uusi työtehtävä alkoi, ja siinä oli 'kaikkea'. Kyllähän sekin toki vaikuttaa, jos näin todella on käynyt.
Siinä viisi syytä, mitkä keksin. Oma elimistönihän on vähän outo, mutta ei varmaan sen oudompi kuin monen muunkaan urheilijan. Leposyke on matala. 28-32 alimmillaan. Liekö tuolla mitään tekemistä? Huono päivä, ei kulkenut. Kuitenkin VAIN 12 min huonompi aika kuin viime vuonna. Ei se montaa kävelyaskelta matkan varrella vaadi.
