Hyvä brojekti.

Joo. Ei teidän tarvitse yrittää saada minua vakuuttumaan, että treenaan liian vähän. Tiedän sen kyllä aivan hyvin itsekin. Mutta eihän tässä ole tarkoitustakaan harjoitella kuin kilpajuoksijat. Treenaan sen, mihin on järkevästi aikaa. En vain kuollaksenikaan jaksa treenata, ellei ole mitään kilpailunomaisia tavoitteita. Sitten sitä harjoitellaan ja lyödään vetoja, milloin ketäkin entistä tai nykyistä urheilijaa vastaan. Se on homman nimi. Mutta onhan se toisaalta huvittavaa, jos joku oikeasti huolehtii minun treenien laadusta ja määrästä ja palautumisesta. Tämä tästä blogin perustavasta ajatuksesta. Eikä nyt tarkoita ForrestG:ta tai muita läppäheittoja, vaan tyyppejä, jotka täysin tosissaan marisevat treenaamisestani. 

Sitten tavalliseen paskanjauhantaan. Kuukauden päivät on harjoiteltu edellisessä päivityksessä kuvaillun kaavan mukaan. Voimaa on varmasti tullut lisää ja ratajuoksu on parantunut. Kuitenkaan pidempään kovaan juoksuun ei ole rahkeita. Sen 5-6km jaksaa itselleni kovaa vauhtia. Sitten loppuu VK. Joku tonni voisi kulkeakin. 

Lauantaina läpsittiin testijuoksu Mehtimäen kolmiolla. Keli oli paska eli sopiva suunnistajille. Pöperölunta tai liukasta. Vammaisilla nastoilla varustettuna ei ollut oikein kulkua. Tai kulkua, mutta ei sitä viimistä vaihdetta. Ja hävisin Raivosaarelle. En sitä kuitenkaan häpeä. Mies on kunnossa ja sillä on nimikoidut kengät. Onhan se kuljettava. Airilan ja AP:n kanssa kutoseen asti, sitten Raivosaaren viiden askeleen taktiikka puri. Pojat kaikkosivat horisonttiin hitaasti, mutta varmasti.

Lennä Nykäsen Matti!

Ma 17.1: 9km kevyt+10x50m + 40min lumitöitä - etureiskat aika jumissa, ei paha kuitenkaan

Ti 18.1: kuntosali 45min + 4x500m/2.30'/1.25-1.30'+7x200m/1.30'/30-32" - hengitys hyvää, jalat vähän jumitteessa.

Ke 19.1: jooga+lihaskunto 40min + 5km juoksu

To 20.1: 10km rento - hyvä lenkki.

Pe 21.1: vesijuoksu 35min - vähän o. polven sisäsyrjään juilii eli ulkoreiskat kiristää

La 22.1: 10km testijuoksu 3.53/km - hengityksessä ei mitään vikaa, mutta jalat väsähti täysin

Su 23.1: 20km kevyt - 7km Wiskin kanssa - helppoa ja todella rauhallista.

Matti on muuten kuosissa. Jardaanikin häviää.

Treeniviikko oli minulle melko hyvä. On vaan ollut aivan tuskallisen raskaita työpäiviä ja se on varmaan jonkin verran vaikuttanut kulkuunkin. Jalat tuntuu kestävän silti ihan hyvin treeniä. Paras fiilis on tällä hetkellä noissa ratavedoissa ja pitkissä lenkeissä. Pitkäkestoinen kovaa juoksu ei kuitenkaan kulje, ei niin pätkääkään.

Lauantain ohjelma piti sisällään testijuoksun Kolmiolla. Kehissä oli suunnistajia iso liuta ja pari maailmanmestariakin näytti matkaan lähtevän. Oma hengitys oli alusta asti helppoa ja keuhkojen osalta homma oli hanskassa. 5km:n jälkeen pohkeet ja jalkaterät sitten väsähti tyystin. Ei minkäänlaista potkua ja jos meikäläisen tekniikalla se vähäinenkin jää pois, niin aikamoiseksi lompsutteluksi menee. Hiukan polkeentunut tie tuotti pientä pito-ongelmaa, mutta en usko sen olevan hyvä selitys. Lentävä Pastori ehdotti syyksi ikää. Voi olla, voi olla.

Totta ainakin on se, ettei tässä palaudu treeneistä kuin ennen. Vaikka olis oppinut välttämään vammoja, tarvitsee kuntoon pääseminen enemmän treeniä. Mielestäni suht hyvin jaksan juosta omalla tasollani noita NK-treenejä, mutta en oikeastaan koskaan juokse omalla tasolla VK-treenejä. Ei taida lihaskunto kestää kovaa juoksua.

Synkempää uutista tuotiin perjantaina: Kenth Andersson kuoli. Viime kesänä istuin aikaisin Eliittikisa-aamuna samaan pöytään aamupalalle ja mies oli kuin oltaisiin aina tunnettu. Iloinen ukko ilman minkäänlaista atleettista olemusta, mutta silti mies huokui mieletöntä paloa yleisurheiluun. Mies kertoi motokseen "Life is short, drink lot, eat lot & play hard". Hän varmaan myös toteutti mottoaan. Sääli silti.

PS. Katsokaa ihmeessä Big Four-DVD. Onhan ne vaan kovia. Mutta tuon katsoessaan tajuaa viimeistään, että Metallica jää jalkoihin soittotaidoissa. Verratkaa Megadethin äijiin. Vaikka Mustaine olis miten mulkero, niin kyllä se vaan Hammettia pätkii kitarahommissa. Toki monta muutakin. Ja entäpä sitten Belladonna laulussa. Huhhuh... Ja Lombardon taitoja nyt ei kukaan ole varmaan epäillytkään. Kyllä kannattaa katsoa.

Pajunoksa pohkeessa

Ma 7.12: 8km reipas ylämäet kovaa - aivan äärettömän hyvä kulku. Vaarallisen helppoa.

Ti 8.12: A: jooga 45min I: sitten olikin pientä lämmöntuntemusta - oli arvattavissa. Eihän se muuten olis eilen noin hyvin kulkenut.

Ke 9.12: A: futsal+kehonhallinta 55min I: 9km rento - Toisaalta helppoa, mutta ihan tavallinen olo ei ole.

To 10.12: kuntopallojumppa 45min - verenpaineet oli melkoisen alhaalla. Ei ihme, että oli outo olo.

Pe 11.12: 8km kevyt - pohje löi melkoisen kovaan suojakramppiin jostain syystä. Tarkemmin ottaen Tibialis Posterior. Se on jostain syystä mulla aika usein jumissa.

Tuomon kanssa arveltiin, että aletaan provosoimaan näissä teksteissä. Jos siitä sitten tulis hirveä lukijavirta ja meistä tulis järjettömiä julkkiksia. Sitten meidät pyydettäis Mariaan kertomaan mitä mieltä me ollaan entisistä diktaattoreista ja muuta semmosta. Me luultais, että me ollaan jotenkin parempia kuin muut, vaikka todellisuudessa ollaankin ihan pellejä. Toisaalta - aika pellejähän me ollaan jo nyt.

On ollut melko kaksijakoinen viikko. Ne lenkit, jotka olen juossut, on kulkenut mielettömän hyvin. Toisaalta semmoinen hömelö ja hutjakka olo on vaivannut niin henkisesti kuin fyysisestikin. On jopa ylikunto pelottanut, vaikka useimpien mielestä se näillä treenimäärillä kuulostaa naurettavalta. No naurettavakin voi olla todellista.

Hömelön olon syynä on todennäköisimmin ollut hyvin matalat verenpaineet. Kyseinen vaiva on kaiketi jonkin verran periytyvää, kun isukilla on parhaimmillaan ollut molemmat arvot alle sadan. Ostimme eilen verenpainemittarin ja mittauksessa arvot oli kylmästi 115/55. Oireina (liian) matalassa verenpaineessa on huimaus, sydämen tykytys ja väsynyt olo. Periaatteessa matala verenpaine ei ole vaarallinen vaan lähinnä kiusallinen. Pitäisi elää vissiin epäterveellisemmin, että verisuonien seinämät kovettuisi. Jokusen päivän olen sitten koittanut parhaani mukaan syödä hiukan suolaisempaa ruokaa.

Silloin lauantaina Volo siis testasi noita laktaatteja minulta. Juoksu kulki yllättävän hyvin siihen nähden, että Wiskin leikkauksen takia oli vähän huonosti nukuttuja nuo yöt. Tuosta alapuolelta voi sitten jokainen analysoida tavallaan noita arvoja. Aika koviahan nuo hapot on ainakin Tuomon mielestä. Minä en niistä mitään tiedä.

Sykkeet ovat aina olleet melko korkeat. Tai ne on omituiset. Vaihteluväli on tänä vuonna ollut 31-196. Mutta juostessa ne on helposti aika korkeat.

	1.	2.	3.	4.	5.	6.	7.	8.
Juoksunopeus (min/km)	4.45	4.20	4.03	3.44	3.3	3.19	3.07	(56,7)
Juoksunopeus (km/h)	12,6	13,8	14,9	16,1	17,1	18,1	19,3	21,2
Laktaatti (mmol/L)	1,4	1,6	2,1	3,7	5,8	9,7	14,3	15,3
Syke	161	166	170	178	183	187	191	187
Lepolaktaatti 1,9 mmol/L Laktaatti 10min 10,9 mmol/l Poistumisnopeus 0,44/min

Juoksunopeus anaerobisella kynnyksellä: 16,3 km/h (3.40 min/km). Syke anaerobisella kynnyksellä: 180

Seuran lupaavimpiin nuoriin urheilijoihin kuuluva Jiri paineli yksikseen maanantaina tonnin 3.04. Veijari täytti pari viikkoa sitten 12. Kai se ihan hyvin on sekin. Toivottavasti kuullaan vielä viidenkin vuoden päästä jotain miehestä. Toinen jännä juttu tapahtuu sunnuntaina: Erä-Jokke juoksee EM-maastoissa. Ja mikä uskomattominta se tulee televiisorista. JE!

Oli jonkinlaisia odotuksia huomisen testijuoksulle, mutta nyt on sitten vaakalaudalla koko osallistuminen. Tuo pirun pohje on sellainen, ettei sillä juosta kyllä täysipainoisesti. Eikä varsinkaan liukkaalla alustalla. Katotaan nyt sitten, mikä on tuntuma huomisaamuna.

Jännittävä näytelmä on silti luvassa. 4,5 kilometrin matkalle starttaavat seuraavat henkilöt:

• Jiri Karjalainen (12v)
• Jukka Karjalainen (Jirin isä)
• Janni Syrjälä (tyttö/nainen)
• AP Raivosaari (Äänekosken lahja laktaattiliuskateollisuudelle)
• Toho Lehtinen (Lohjan lahja Paronitar-baarille)

Eikun tsiikaamaan!

Hullut kolmiolla.

To 19.11: 8km rento - Kulki kivasti, vaikkakin aika väsy oli Kuopion reissun jälkeen

Pe 20.11: 8km kevyt - Ei kulkenut niin kivasti ja oli vielä väsyneempi kuin eilen

La 21.11: Testijuoksu 10km 37,33min. Kurainen keli ja vähän jäätäkin tiellä. - Kulku oli ok, mutta kellon malfunktio nyppi aika suuresti.

Su 22.11: 25km rento Jukan kanssa - Jumaliste, ei oo tullut pitkään aikaan juostua noin pitkään. Ja vielä avantouinnit päälle

Voi veikkoset. Eipä ole hetkeen ollut meikäläisen viikkokilsamittarissa 86km juoksua. Nytpä oli. Mitäs tästä viikosta voisi sanoa? Raskas ja takana. Tästä tulisi nyt ymmärtää se, että minun mittakaavassa tämä on kova viikko. Seuraava viikko on siis kevyttä, joka tarkoittaa etten juokse ratavetoja. Säästellään jalkoja. Aika pinkeenä on ulkoreidet ja akillekset.

Pureudun vielä pikkuisen testijuoksun tunnelmiin: Juoksun tapahtumapaikkana oli Mehtimäen kolmiolenkit, jotka Hulluna Kolmionakin tunnetaan. Vettä satoi jo verrytellessä ihan kiitettävästi eikä se ainakaan itse testissä hellittänyt. Itse juoksu lähti pienen kolmion 1km:n tolpalta. Siitä juostiin kolmion kärkeen, sitten 2 x iso kolmio ja vielä lopuksi kerran pieni.

En saanut kelloni GPS-toimintoa pelittämään ennen starttia. Niinpä kello kiltisti haki vielä satelliitteja, kun olisi se käyntiin pitänyt laittaa. No sehän ei sitten kuitenkaan löytänyt niitä sputnikkeja ja sain kellon käyntiin vasta 750m:n juoksun jälkeen. Tämä tietysti ärsytti aikaslailla. Laakkos-Reima lähti viipottamaan kärkeen, mukanaan Asikaisen Aaro ja Pajusen Jere. Siinä kannassa oli sitten muita suunnistajia mukaanlukien SP. KR:n toiminnanjohtaja jäi kiltisi taustajoukkoihin.

Kärki karkasi ja Airila/Fincke-kaksikko oli näkökentässäni 50-100m päässä. Reitillä oli todella paljon vettä ja siksi Gore-Tex-kengät oli aika paska valinta. Vesi ei toki mene helposti sisään, mutta sitten kun menee, niin ei se tule helposti poiskaan. Desin sai juoksun jälkeen kaataa liejua kengästä Areenan viemäriin. Eli kengät painoi aika lailla. Ranta oli vähän jäässäkin. Ei se kuitenkaan tuota minun vauhtia isosti selitä. Ehkä se 15-30s teki, mutta oli jalat muutennin aika tahmeat raskaan viikon jälkeen.

Juoksu meni sitä 3.45-vauhtia ja sieltä löytyi klassiset välikuolemat kuuden ja kahdeksan kilsan väliltä maustettuna suhteellisen hyvällä viimeisellä kilometrillä. Kyllä siinä kuitenkin vielä mulla tekemistä on. On kyllä Tuomollakin. Reitille oli motivoinniksi aseteltu "Beer Less"-kylttejä, mutta lähinnä tuli mieleen, että sitä on naukkailtu liian niukasti

Iltasella kävin vielä Airilan tupareissa, jossa oli paljon suunnistajia. Itseäni jo hiukan mietityttää, että pitääkö sitä näinkin paljon suunnistajien kanssa hengata? Suunnistajathan on yltiösosiaalisia ryhmähengen ruumiillistumia, jotka suurin piirtein elää kommuuneissa. Tupareihinkin tulee kaikki kavereiden koirista lähtien. Se on jotenkin pelottavaa. Sitä sietää miettiä...

Että näin... Heitän loppuun pari dilemmaa, joita voi jokainen mietiskellä hiljaa glögilasin ääressä:

1. Onko Jouluolut hyvä syy viettää joulua? Vai onko se hyvä syy juoda olutta?

2. Onko Panema huono ja äärimmäisen juntti baarin nimi, jollainen voidaan keksiä vain Kuortaneella? "Mennäänks Panemaan?" ...Ei helvetin helvetti...

Taustalla soi muuten Children Of Bodomin Red Lights In My Eyes pt. 2, joka on äärimmäisen potkukas biisi. Ja Bodomin parhaalta ja ensimmäiseltä levyltä.

Morkkendaal.

To 29.10: Aamu: futis+käsipallo 1h Päivä: 5km rento - Ei ehkä tuon pelailun kanssa ollutkaan niin palauttavaa kuin piti.

Pe 30.10: LEPO - aivan käsittämättömän raskas päivä kaikkine aktiviteetteineen.

La 31.10: Tv-kova 10km 37.15 (3.43,5/km) - Tämähän oli vähän yllätys, että se noinkin kivasti kulki.

Su 1.11: LEPO - vähän semmoista hangover-meininkiä...

Huhhuh. Kaikenlaista on tullut touhuiltua. Tällä hetkellä on semmoinen puoliväsynyt viski-illan jälkeinen päivä. Päivä käytännössä lipuu ohi. Ei tässä mitään tolkuttomia ole tehty, mutta jotain pientä puuhastelua kuitenkin. Kyllä jos naiset tietäisivät kuinka vähällä miehet voivat viettää rentouttavan illan... Vaikkei ehkä uskoisi, niin komeasti riittää korismatsin puolikas, sauna, autotalli, jossa on 12 astetta lämmintä, viskiä ja hyvät musiikkilaitteet. Niin se ilta meni kovinkin kiltisti legendaarisia biisejä ja videoita katsellen. Jännä ilmiö on se, että kun näitä hyviä biisejä aletaan etsimään niin lopulta palataan aina niihin tuttuihin ja turvallisiin. Metallica, Iron Maiden, Guns 'n Roses... Monestikohan se on Batterykin kuultu, mutta silti se tämähtää melko kovasti etenkin Moskovan live-keikalla.

Se on kyllä itselläni outo ilmiö, että vaikka olisi yksin ottanut mukia marttojen ompeluseuroissa, niin aina on pikkuisen huono omatunto ja sellainen lievä morkkis. Niin kuin olisi toiminut jotenkin pirun väärin ja itsekkäästi. Ehkä se on harjoittelun puutetta ja pientä häpeää siitä, että itsellä on ollut kivaa ja puoliso on ollut töissä. Helvetin nahkea fiilis. Siksi ei tule usein naukkailtua.

Huomenna pitäisi sitten alkaa treenaamaan ja viikko alkaa mäkivoittoisella reippaalla lenkillä. Lauantain kymppihän oli Tuomon tavoitelistalla 3.50-vauhtia ja se kulki oudon hyvin. Pelkäsin jo, että tulen kipeäksi sen jälkeen. eka kilometri oli hirveä. Neljään minuuttiin ja tuntui, ettei jalat kulje kovempaa. Sitten vauhti kiihtyikin mukavasti alle 3.40/km. Kuudes ja seitsemäs kilometri oli myös kuolemaksi. Neljän minsan kilsoja ja ajattelin läpsytteleväni siitä sitten jonnekin 39-alkuseen lopputulokseen. Yllättäen loivassa alamäessa pääsin jotenkin "juoksun päälle" ja vauhti alkoi kiihtymään. Viimeinen kilsa tultiinkin 3.25:een. Aivan pätevän oloinen juoksu siihen nähden, että aika lepsua treenaamista ollut viimeiset 3 viikkoa. Kyllä se tästä. Tuomolla on kyllä kova työ, mutta onhan tässä vielä aikaa.

Jalat jumissa ja hiukset miten sattuu...

KESKIVIIKKO:

• 11km reipas, ylämäet kovaa
  
• 47min, klo 19
• +18, vesisade

TORSTAI:

Aamu:

• kevyttä hölkkää ja joogailua Artun kanssa

Ilta:

• kuntorastit, Kerolankangas 5,6km
• 52min, kunnon 15min pummilla
• +17, aurinkoista

PERJANTAI:

• 6km hölkkä
• 30min, klo 16
• +20, aurinkoista

LAUANTAI:

• 10km reipasta
• 45min, klo 9
• +21, aurinkoista

Jumaleissön, että on jalat raskaat. Kilsoja on tullut minulle aika paljon. Verrattuna normaaliin. Olen myös jättänyt autoilun ja siirtynyt pyöräilemään. Kunto on ok, mutta jalat on sen tuntuiset ettei oikein lähde.

Aamusta käytiin Isännän kanssa kevyellä kympillä. Oli minulle kyllä reipasta, mutta hyvä setti kuitenkin. Tulee tehtyä noita välivauhtisia laputteluja, mikä on ihan hyvä rentouden kannalta. 

Eilen hiippailin katselemaan kahta juoksusuoritusta, joista ensimmäinen ainakin kuulosti raastamiselta. Lähestyin kolmiolenkin maalisuoraa, mutten nähnyt ketään. Kauhea korina, puuskutus, rykiminen ja epämääräinen örvellys kantautui korviini. Kun hahmo tuli näkyviin, tunnistin sen Tuomoksi. Mies ei oikeasti ollut kaukana hylkimisreaktiosta. Juoksi vain sitä tasan 4min/km. Itse veikkasin kyllä alle. No, ei se tuosta.

Myöhemmin tarkkailtiin Tuomon kanssa himpun verran vauhdikkaampaakin menoa. Todistettavasti Tuomo teki koordinaatioliikkeitäkin. Saatte siitä videomateriaaliakin, kunhan ehdin latailemaan sen tänne. K-18 ei riitä leimaksi siihen.

Saatari, mikä parturikeikka tänään. Hiukset vastasivat ennen leikkausta koiramme Wiskin kuontaloa. Lopputulos ei kyllä ole sen kummempi. Kesken leikkauksen kampaaja sai viestin, että miehensä joutunut sairaalaan. Seurasi uunomainen viimeistely ja värjäys jäi tekemättä. Jos viimeistely oli uunomainen niin lopputulos on kuin Sörsselssönillä elokuvassa Uuno menettää muistinsa. Voi helvete.

Huomenissa katsomaan kuinka Erä-Jorma & Co. vetelee tonnivitosen. Oikeastaan pitäisi vielä kuuluttaa tuo kisa. Keli pitäisi olla kohdillaan.

Testipäivä

Jännitys, epätoivo ja ahdistus. Ensimmäinen tiukka rypistys varmaankin vuoteen edessä. Ei ole pystynyt edes bloggailemaan kaikelta tältä ahdistukselta ja pelolta. No nyt se oli tehtävä.

Eiliseltä takana kuusi kilometriä lipsuttelua viikon ainoana treeninä. Olo ennen testiä oli siis pirun herkkä. Fiksuna miehenä ajattelin, että on parempi jollei veryttele liikaa ennen testiä, jottei aloita liian kovaa. Hölkkäsin siis 500 metriä. Aineenvaihdunta ei näköjään oikein toimi, sillä normisti piti aina käydä metsähallituksen puolella ennen kovaa. Noin niinkuin rituaalina ennen kovaa treeniä. Nyt ei edes ollut hätä. Oli siis vain juostava.

Ja minä poikahan juoksin. Lähdin lipsuttelemaan pitkällä askeleella ensimmäistä kilometriä. Taktiikkana oli passailla ensimmäinen kilsa, iskeä höökaa pönttöön toisella, rimpuilla kolmas ja kiristää loppuun. No 700m kohdalla askel rullasi kuin pesukarhulla kun Reima huuteli kannustuksiaan. Näytin kennel-liiton merkkiä ja jatkoin eteenpäin. Ajattelin juoksevani 4.10/km, mutta sehän livahtikin 3.52! Toisella alkoi painaa, mutta vetelin vain rennosti menemään. Paalu tuli vastaan 3.59. Eli painoi siis aika helvetisti. No rullailin taas menemään kuin Hellsteni SM-maantiellä. Eli jäykästi, huonolla frekulla ja äärimmäisen tuskaisesti. Hiukan ennen kolmosen paalua mieleen pääsi saatanallinen ajatus: 2,5v sitten vetelin tätä vauhtia 25km TV-lenkkejä kovien treenien välissä. Tyly on kaiku askelten.

Kolmosen paalu 4.06. Ja jumankauta se on alimittainen ja pahasti koko kolmas kilsa. No ei auttanut kuin alkaa tempomaan ihan raasto.comina. 400m ennen loppua meinasin laatata, koska suu oli niin täynnä kuolaa. Pakko lopettaa N-merkkisen aineen säännöllisen käytön lisäksi myös satunnainenkin käyttö, jos meinaa edes silloin tällöin juosta kovaa. Ei meinaan tunnu kivalta, kun happi ei kulje ollenkaan, kun kurkussa on puoli litraa kuolaa. Olo on kuin koiralla. Tosin koirahan mä/mie toisaalta olenkin. Laiha kuin ajokoira, vinttikoiramainen rynnijä, rakkikoiramainen räksyttäjä.

Näillä ajatuksilla viimeiselle ylipitkälle 750m pätkälle, joka kulkee yllättävän hyvin. 3.02 menee aikaa ja elokuvamaisesti kello pysähtyy aikaan 14.59,9. Eikä ole oikeasti mikään vitsi. Puuman lailla maalipaikalle hiipinyt, tarkkailemaan tullut Tomi voi todistaa. Eli keskivauhti niin tasan 4.00/km kuin vain voi olla.

Testin jälkeen Tomin kanssa kävely takaisin Mehtimäkeen. Ei vahingossakaan yhtään juoksuaskelta enää. Kentällä oli sitten hiukan eri meininki, sillä siellä oli oikeat urheilijat töissään. Vedin parit koordinaatiot ihan vain sen vuoksi, että muilla olisi treeneissä hauskempaa. Hyvä henki ennen kaikkea.

Mutta niin vain oli meikäkin tyytyväinen. Mukava runnoa menemään vaikka olikin tuollaista räpiköimistä. Päivän opetukset:

- Ylipaino tuhoaa hapenoton.

- Kuola ei maistu hyvältä, jos sitä on suussa 0,5 litraa.

- Kalja maistuu hyvältä treenin jälkeen, varsinkin kun lähikaupassa oli Olvin mäyräkoira tarjouksessa!

- Meikä ei ole yhtä liikkuva kuin Johanna.

- Kessin juoksu oli muutaman piirun herkempää kuin mun.

- Joensuun vesieste on vaihdettava.

- Vaimon mielestä mun treenaaminen ei ole oikein ottanut tuulta alleen, painan kuulemma liikaa. Ihme valittaja.

- Tomi pelkää. Ai miksikö? Siksi että se lähti laulamaan virsiä treenien jälkeen.

Facts: Iso Kolmio (3,75km) 29.5.2009 +19C 14.59,9 4.00/km -> aikataulussa ollaan.

PAINO: 86KG

Rentoa läpsyttelyä ja rutosti ruokaa!

Eilisen päivän lenkki

• 15km Mehtimäellä, (Isännälle kevyt, itselleni ehkä rennon reipas) 
• 68min, klo 10.30
• +19°C, aurinkoista ja kuivaa edelleen

Aamusta lenkkiä heittämään. Jalat oli aavistuksen tahmeat, mutta hengityksen kanssa ei ongelmia. Vettä kuitenkin toivoisi jo satavan. Päivä meni lasten olympialaisia tuijotellessa ja omakotitaloa ihaillessa. Päällimmäisenä mieleen jäi kuitenkin ehkä uuden huivin osto. Edelleenkään ei tarvitse hiuksia pestä, vaan voi vetää vaan huivin päähänsä.

Pizza Buffassa käytiin syömässä ja en syönyt ainuttakaan palaa pizzaa. Käytännössä salaattia vain. Sitä voisi T.Lehtinenkin käydä koittamassa tuollaisena mentaalipuolen treeninä. Voi olla liian kova pala tässä vaiheessa vielä.

Iltasella sitten aamulenkin Isännälle saunomaan ja syömään. Luulin, että paino olisi noussut järjettömyyksiin tuolla syömisellä, mutta alle 72kg vielä on. Meikäläisen kulutus kun ei hirveän suuri ole. Jos on vapaapäivä niin peruskulutus on 1300-1500kcal. Se ei ole paljon se.

Aika kova usko tuntuu porukalla olevan Tohon kuntoon äänestyksen perusteella. Alle 4min/km on työn ja tuskan takana vaikka matka olisikin vain 3,75km tasaista hiekkatietä. Itse ajattelin vähän niin kuin kiusallani käydä juoksemassa saman matkan kovaa tuolla Repokallion maastossa tänään. Pyrkimys lyödä jauhot suuhun heti kättelyssä tuolle vuonojen miehelle.

Ps. Happoradio on pääosin paskaa!