Juoksutarinoita 71. Mika Myllylä (2.3.1997)

Yllättäen Dählie on taas kärjessä. Melko tylsää. Voittais nyt välillä edes joku muu.

Isä ei ole vielä herännyt. Onkohan se tullut kotiinkaan? Eilen oli Matinpäivänjuhlat. Jouduin yksin juoksemaan vetoja maantiellä. Ne kyllä kulki hyvin. Tonneja loivaan alamäkeen. 3.18-3.08-2.58. Tuntui ihan vähän keväältä. 

Keskiviikkona on hallitonnit. Kunto vaikuttaa aivan kohtuulliselta. En tiedä riittääkö 2.50:n alitukseen, mutta lähelle pitäisi piisata.

Myllylä hiihtää mitalille. Ainakin pitäs, ei tuolta Proku tule mitenkään enää ohi. Jevne voi tulla. Sivertsenillä on hyvä suksi, mutta ei sentään niin hyvä.

Keli muuttuu raskaammaksi. Kolme kymppiä. Myllylä on enää parin sekan päässä. Parempi suksi. Alkaako Dählie tosiaan hyytyä?

Haen ruisleipää ja menen takaisin keinutuoliin. Keinutuolissa pitää keikkua niin, että on ihan takanojassa. Siellä kaatumisen rajamailla. Keinutuolin päällysmatto on vaan liian liukas.

Isäkin herää, hakee lasin limsaa ja tulee erittäin väsyneen näköisenä istumaan penkille. Sami yrittää lätkiä sählypalloa. 

- Paa pois se pallo!

- Mää hiljaa kikkailen... 

- Pallo ja maila helvettiin siitä tai mää pistän ne pesähän!

- Ääh...

- Olkaa ny hiljaa molemmat!

- Oo itte, äläkä keiku siinä tuolis! Pitääkö sekin rikkua?

- Pitää.

Äiti on jossain työjutussa ja Sanna Iso-Sannalla. Onneksi. Äiti tulis kuitenkin jotain lässyttämään tähän.

Myllylä on mennyt ohi Dähliestä. Ohi tulee myös Jävne. Myllylä hiihtää aivan reikäpäisenä. Isä haisee pahalle. Vanhalle viinalle ja valkosipulille.

- Ette oo laittanut tulta hellaan?

- Ei. Ei oo kylmä.

- Voisit oikiastaan laittaa valakian. Pelli auki, tuhkat pois, ekkä polta kaikkia viripuita.

- Miks nyt?! Tämän hiihdon jälkeen.

- Ei kun nyt. Näet siitä hyvin samalla hiihtua.

- Saatana. Etkä sitte mee keinutuoliin! Mun paikka!

Myllylä voittaa. Menee kylmät väreet. Melkein tulee kyynelet silmiin. Dählie jäi kolmanneksi. Ihan oikein. Isänkin mielestä hiihto oli "kohtuullinen".

- Lähden lenkille.

- Kukas tulta kattoo perähän?

- Tehän tässä ootte. Minä en ainakaan. Haluan mennä valosalla.

- Hae puita tullessas!

Kierrän Rimmin ja mietin, millaista olis olla Myllylä. Miltä tuntuu voittaa norjalaiset Norjassa?

---

Mika Myllylä oli ja on minulle edelleen kova urheilija. Kyllä, sehän douppasi. Niin teki ja se on yksi isoimpia kyynistymisen askeleita omissa urheiluportaissani. Suuri pettymys. Mutta se henkinen taistelutahto, mitä miehellä oli, sytytti. Myllylän hiihdot minulla usein on mielessä, kun otan loppukiriä, vaikka tuntuisi pahalta.

Isä joi erittäin harvoin niin paljon, että krapula iskisi. Matinpäivien jälkeen sen kyllä pystyi aistimaan. Uskon, ettei kovan sählypallon lätkiminen oveen kuulostanut aivan linnunlaululta tuossa olotilassa.

Kuortaneen tonni olisi ollut hyvä kisa, mutta siinä kaatui viimeisellä kierroksella useampi ja itsekin jouduin ottamaan vauhtia pois. 2.56 oli pettymys. 

Normaalia aiemmin Sm-maastoja kohti

Tammi-helmikuu on mennyt vilkkaasti. Luntahan ei ole nimeksikään, joten hiihto on ollut vähissä.

Hiihtoa noin on tänä talvikautena tullut enemmän kuin hetkeen, ehkä 2005 viimeksi tullut enemmän. Se näkyy kyllä hapenotossa ja jalkojen lihaskunnossa. Tällä lumimeiningillä pitää vaan kohta muuttaa Kainuuseen, jos sivakoida meinaa.

Myös juoksua on tullut tammi-helmikuussa edellisen kerran näin paljon vuonna 2010. Sekin näkyy juoksukunnossa.

Eli syksyn murheenkryyni selkä onkin antanut lihaskuntoharjoittelun myötä koko tekemiselle ihan erilaista potkua. Oon jaksanut runtata noita tukiharjoitteita. Olen myös itseäni yllättäen juossut töihin ja takaisin 2-3 kertaa viikossa. Kilsoja tulee siis vähän vaivihkaa. Myös VK:n olen malttanut tehdä riittävän kevyenä eli ei sillä tasolla, mikä haluaisin vaan sillä tasolla mikä olen.

Ainut ongelma on vaan refluksioireisto, joka lienee peruja Arcoxia-kuurista. Se on nyt kolmisen kuukautta ollut melko vähillä tietyt peruselintarvikkeet, kuten kahvi, suklaa, paprika, kurkku, tomaatti, hernekeitto, mausteiset ruuat... On nimittäin vaikeaa sellaiselle, joka aiemmin söi vaikka chilipaprikaa viskin kanssa. Ei muuten sitäkään pysty juomaan nyt... Saatana. Tähystykseen on nyt lähete, jee!

Tällä hetkellä kevään-kesän perussuunnitelma tuntuu siltä, että Malmijuoksu, Sm-maastot (SAUL+SUL), Pm-maastot, Jukolanviesti... Joka muuten on ihan pirun typerästi ajoitettujen veteraanien Sm-kisojen kanssa.

Näillä evästyksin eteenpäin!

Maastavetoa ja selkäpenkkiä

Mennä vierähtipä taas tuota aikaa. Lyhyesti, jos et pitkästi jaksa. Selkä voi hyvin. Hiihdetty on ja muutama juoksu- tai harha-askelkin otettu. Vatsa ei voi niin hyvin.

Hiihtoa on tullut kohta 100km tälle syksylle. Ja se on mukavaa. Toivoisi vaan sellaisia oikean lumen kelejä. Hyvin kyllä huomaa, että luisteluhiihtoa ei ole elämän aikana kasaantunut varmaan 500 kilometria. Pertsalla pysyn keskimäärin nopeidenkin kuntohiihtäjien kyydissä lenkkivauhdissa, mutta luistellen menee 10-vuotiaatkin ohi.

Olen myös kävelylenkeillä lisännyt juoksua aina vähitellen. 5min kävelyä/100-500m hölkkää. Lumi tienpinnassa auttaa myös vaimennukseen.

Viime viikolla oli sopiva yskä. Lähti ääni puhekieltoasteelle asti. Tämän lisäksi söin lihapiirakoita ja sain riittävän kovia närästysoireita. Edelleen tuo vatsa, makutuntemukset ja hammasongelmat vaivaa, eikä niiden selvittely ainakaan auta asiaa. Korvien välillä on aika hyvät valmiudet kehittää lisää psykosomaattisia oireita ihan oikeiden rinnalle.

Eilen Kuopion työreissulla kovin vihdoin tapaamassa kehuja kerännyttä urheilufysioterapeutti Teemu Leppämäkeä. On muuten Iivon fyssari. Kyllä suosittelen kaikille urheilutyypeille, jos on hankalampia ja mystisempiä ongelmia. Ihan jo asennoitumisen ja asioiden esityksen takia.

Muutama melko kova lihaskuntoliike tuli ja ultraäänellä varmistettu poikittaisen vatsalihaksen aktivoitumisongelma. Pakarasta myös puuttuu voimaa. Ohjeena lihaskunnon lisäksi on mennä punttisalille ja liikkeinä loogisesti maastaveto pyöreällä selällä ja isolla kuormalla sekä selkä penkki yhdellä jalalla. Kaikkea sitä...

Mutta ehkä tästä vielä juoksun päälle. 

Toivonpilkahdus hiihdosta

Viime viikko oli kokonaisuutena hiukan edellisiä parempi. Selän kannalta nyt ainakin. 

Maanantaina kävin vesijuoksemassa puoli tuntia. Ilman vyötä. Hain vähän eri tekniikoita ja tein kevyttä juoksua pitkin altaan pohjaa. Vähemmän tärähdystä vedessä näet. 20min kohdalla huomasin, että selässä tuntuu. Vanha idiootti korvieni välissä ei kuitenkaan antanut lopettaa ennen puolta tuntia ja pari päivää ns. poltteli hermostoa ikävästi. Varsinkin ristiluun päällä tuntui taas sellainen kuuma kivi. Aktiivisesta käsien liikkestä meni myös hartiat aika pirun jumiin. Meni nimittäin niin jumiin, että tiistaina tuntui jopa palan tunnetta kurkussa ja rintalihasten kohdalla kipua. 

Tiistaina tein väkisin multifidus-treeniä, jonka toisessa liikkeessä seistään oven karmin sisällä, toinen jalka ylös koukkuun nostettuna. Tämä jalka painaa 10s ajan karmia vasten eli käytännössä yrittää työntää karmia sisään. Aika tehokas liike ulkokiertäjille ja selällekin.

Keskiviikkona annoin kehonhallinnan opastusta eräälle ryhmälle ja näytin joogahenkisiä ja -fyysisiä liikkeitä vähän liikaakin. Ihme kyllä nämä liikkeet toimivat odotuksiin nähden paremmin.

Multifidus-treeneillä meni lähes koko loppuviikko, mitä nyt päälle erinäisiä kävelylenkkejä. Lauantaina esimerkiksi Noljakan purua nastakengillä sauvojen kanssa. Siihen 5x1,5min mäki"veto". En oikein saa tehoja irti sauvojen kanssa. Kyllä siinä nyt kuitenkin jonkin verran hengästyy.

Isänpäivän ohjelmaan on vuosia kuulunut lenkki ja kuullessani Pärnävaaralla latupohjan olevan jonkinlainen, lähdin sitä vesisateessa luistelusuksilla testaamaan. Eipä sivakointi mitään vauhdin hurmaa ollut, mutta oli mukava tehdä vaihteeksi jotain, missä oikeasti tulee hiki ja saa hengästymisen aikaan. Kiersin vitosta puoli tuntia. Selässä ei hiihto pahemmin suorituksen aikana tuntunut, mutta toki kroppa vähän muistutteli muuten tuosta liikkeestä. Tätä kirjoittaessani tuntemuksia on, mutta ei niin pahoja kuin ajattelin. Kevyttä pakaroiden kylmäaistimusta ja selän jonkinlaista tahmeutta. Hartiat ehkä enemmän jumittaa.

Kutakuinkin ihan ok viikko. Enemmän on ärsyttänyt jollain tapaa halju maku suussa. Oletan sen johtuvan Corsodyl-kuurista, jonka tosin jo lopetin, mutta se kaiketi vaikuttaa makuaistiin jonkin verran. Elimistöni on vielä hemmetin herkkä kuuntelemaan kaikkia oireita, joten varmaan se on henkistäkin katkeruutta. Suussa. Perseestä joka tapauksessa. Sama fiilis kuin vadelmaa tai kiiviä syödessä. Syljen eritys on jotenkin liian kovaa. En tiedä voiko se johtua selästäkin jonkin verran. 

IHAN MUUTA
Itse juoksua olen pohdiskellut nyt monesta kantista, kun sitä ei tekemään pysty. Eniten kaipaan sitä hengästymisen tunnetta ja sitä, että on jollain lailla omista rajoista tietoinen. Minua ei yleensäkään ahdista huonosta kunnosta aloittaminen, vaan se aloittaminen on oikeastaan melko palkitsevaa. Tulokset näillä pohjilla paranee nopeasti. Eihän tuo kelikään varsinaisesti kutsu juoksemaan. Ehkä tästä vielä saa tossutkin jalkaan.

PARANTAVAT ASIAT
- Multifidus-harjoitukset
- kiertoliikkeet
- sauvakävely
- luisteluhiihto (ainakin vielä)

HUONONTAVAT ASIAT
- Vesijuoksu ilman vyötä

Kaksi reittiä, yksi tapahtuma.

Joensuun maratonin rantareitti vaatii vähintään 36 liikenteenvalvojaa. Tänään laskin.

La: LEPO
Su: 11km hiihto
Ma: 11km rento juoksu

Ja taas ollaan 90-luvulla.

Surreaalia.

Kunto nousee silmissä. Muussa kehossa en vielä ole huomannut muutosta.

Ti: 8km hiihto + 2km juoksu
Ke: futsal 30min + jooga 20min + 2km juoksu

Mieletöntä.

Alko.

Viime vuoden loppupuolisko oli kyllä monella osalla sellainen myllerryksen aikakausi, ettei hetkeen olekaan noin paljon tapahtunut. Liekö koskaan meikäläisen elämässä. Stressikerroin on paikka paikoin ollut kiitettävän korkealla. Tuosta syystä flunssat ja pöpöt ovat saaneet osittaisen vallankaappauksen tehtyä. Elimistö on varsin tukkoisen oloinen.

Aluksi oli yskää kolme viikkoa. Sitten norovirus vei seuraavan viikon. Siitä lähtien on könkätty selkäkipuisena. Mutta täältä sitä vielä tullaan. Uskon kunnon olevan melko samanmoinen Vantaan SM-maastoissa kuin viime vuonna Pudasjärvellä. Hiihtämään on päästävä. En oikeastaan voi vedota sen suhteen mihinkään tekosyyhyn, koska ladut lähtevät 100 metrin päästä. 

Aloittelen tämän vuoden tavoitelistauksen aika kevyesti. Itselläni on joitakin periaatteita, joista näkyvin lie tupakkatuotteet. En ole ikinä maistanutkaan tupakkaa tai nuuskaa. Enkä niin aio tehdäkään. K-salon periaatteena on alle 3min tonnit ja Kallo-Jannella grilliruuan syönti vain muovivälineillä. Näistä intoutuneena aion pistää tonnin alle 2.50 tavoitteeksi. Ei kova, mutta kyllä siihen vähän juosta pitää. Tälläkin hetkellä se alle kolme menisi, mutta 2.50 ei menisi.

Nyt on treeniä jo tehty. Eilen maaginen 6km hiihtoa + 2km juoksua. Tänä aamuna 4,5km juoksua. Ei mitään pehmeitä laskuja.