keskiviikko 21. kesäkuuta 2023

Juoksutarinoita 65. Myöhään kotona (15.11.1996)



Koulu loppui. Linja-autossa yritän nukkua. Ei jaksa nyt yhtään yläasteelaisten mölyämistä. Tuomo istuu vieressä. Se nukkuu aina.

Mennään viideltä Pekan kanssa pururadalle lenkille. Ihan kahdestaan. Eli ehdin hyvin vaihtamaan mopoon pienemmän takarattaan. Laittaisko ihan 33:sen ja antais edessä olla vakion? Kiihtyisi edes vähän. 

Äiti ja isä lähtee tänään jonnekin. Ehkä Ikaalisten kylpylään tai jonnekin. Olisikohan ne mennyt Matin ja Ailan kanssa? Mummo tulee vahdiksi.

Ajan mopolla Tiinanmäkeen. Keli on kylmä. Toivottavasti ei tule pakkasta, kun sitten on niin pirun liukasta. Pekka ei vielä ole tullut. Se on aina myöhässä. 

Laitan mopon vähän pusikkoon ja menen sytyttämään tolpasta valot. Ei lähde ekalla päälle. Perkele! Potkaisen tolppaa ja valot syttyvät. Lähden juoksemaan takaisin lähtöpaikalle. Miksei sytytys ole tuossa lähtöpaikalla? 

Pekkaa ei näy, joten käyn loppusuoran toisessa päässä hölkkäämässä. Pururata on hiukan kohmeessa. Olisi hyvä keli juosta kovaa, mutta jalka ei taida sitä vielä kestää. 

Pekka tulee parkkiin, kun valot näkyvät. Näyttää vähän samalta kuin ennen Suurajoissa, kun autot tulivat pimeästä mäen takaa. 

Kierretään kahdeksan kierrosta rataa. Mennään Pekalle reipasta, mutta minulle ehkä ihan sopivaa vauhtia. Ajan takaisin Sapsun takaa. Hannukselan suoralla saan mopon menemään 72 km/h. Vähän tahmeasti kiihtyy, mutta ei jaksa säätää enää. 

Isä ja äiti on lähdössä, mummo laittaa ruokaa. 

- Vahdit, Tomppa, sitten vähän noita kersoja!
- Joo joo, onhan mummo täällä. 
- Kyllä ne osaa, menkäähän nyt siitä jo! Tule, Aki, syömään jauhelihakastiketta. Minä kuorin perunat. 
- Oon Tomi, en Aki. Käyn suihkussa ensin. 

Mummo aina kuorii perunat valmiiksi. Kun se ei kuulemma ole miesten tehtävä. Hyvä! 

---

Syöty on. Nyt vaan kamppeet kasaan ja Jarmolle. Mitähän laittaisi päälle, ettei jäädy? 

- Meen käymään Jarmolla. Tuun joskus. 
- Ekkö jääkään maijaa pelaamaan? 
- Ei ny ehdi. Pelatkaa kolmestaan. 
- Tuu pian kotiin!
- Kyllä mulla nyt vähän aikaa menee. Sinne on 20 kilsaa. 
- Voi hyvänen aika, miten pitkä! Aja nyt varovasti. 
- Joo joo. Heippa! 

Paskat sinne niin pitkä ole. Vähän reilu kymppi. Eihän sieltä nyt ihan ajoissa tulla. Mutta ei mummo äidille ja isälle kerro. Kai?

Mopo menee sen 75 km/h. Huonosti kiihtyy. Parempi olis kolmekutosella rattaalla, mutta kun se on niin kulunut. Koukkaan Jarmon pihaan. 

- Kah, naisihin lährös! Meinaakko päästä vähän sormella kokeilemahan? 
- Oo ny hiljaa! Otakko kahvia? 
- En mää. Juon sitä vaan kisapäivinä. Missäs Jarmo? 
- Tuolla se huonees koittaa tällätä. Otakko pienen ryypyn? 
- Eihän ne nyt ota, kun ovat mopolla. Oohan ny ihmisiksi! 

Jarmon vanhemmat on mukavia. Menen Jarmon huoneeseen. 

- Katos, mulukku! Vaihdoikko rattaan? 
- Joo, mutta ei se oo hyvä. Ei kiihdy. Tuleeko Neva-Jermu? 
- En usko, että äiteensä päästää. Ei ainakaan tätä kautta. 
- Ai tuleeko professorikin? Nappaskengät jalaas? 
- Mee nyt helvettiin siitä! 

Jarmon isä käy vähän kurkkimassa. Vesa on kutsuttu, mutta voi olla ettei se pääse. Jarmo soittaa jotain teknoa saatanan kovalla. 

- Eiköhän mennä. Mulla ei oo mitään mukana. Uikkarit ja pyyhe. 
- Ei ne tytöt kyllä saunaan uskalla. "Menee tukka ja meikit."
- Ihan sama. Osaaksää sinne? 
- Kai suurin piirtein. Siellä se on Käyttö-Autoo vastapäätä. Ja näkyyhän siinä niiden mopot varmaan vieressä. 
- Joo, Miia meni jo ajat sitten. 

Ajetaan keskustan kautta. Rinki pitää kiertää, mutta ei jäädä juttelemaan ettei tule kuokkavieraita. Paikkakin löytyy heti. Minna tulee ovelle. 

- Moi! Ai te tulitte kahestaan? Missäs Vesku? 
- Ei siitä kuulunut mitään. Tuskin Kaisla sitä päästää. 
- No höh. Tuolla on pizzaa ja sipsejä ja limsaa. Jättäkää kengät siihen, niin ei tuu siivottavaa. 

Jari on jo naurattamassa tyttöjä. Kierrellään paikat. On uima-allas ja kaikki saunatilat. Tuoksuu kloorille. Tytöt on nättinä. Syödään karkkia ja yritetään olla hauskoja. Anu ja Maarit hihittää ihan punaisina. 

Käydään saunassa ja uimassa. Jarmo on lihaksikas. Saatana. Ei paljon juoksijana ole lihaksia. Yritän peittäytyä pyyhkeeseen. 

Olen minä sentään uimaan hyvä. Sukelletaan kilpaa. Koitetaan tehdä vaikutus. Jari keskittyy flirttailuun. Ovikello soi. 

- Moi! Tulithan sää kuitenkin! 
- Joo, meni vähän myöhään. 

Se on Vesku. Virnuillaan Jarmon ja Jarin kanssa. 

- Paljo vetoo, niin on kauluspaita?
- Eikä heitä takkia pois. 
- Lakkaa aivan vitusti. 
- Nahkakengät. 

Vesa tulee kädet takin taskussa altaalle. Kauluspaita, kaulaliina ja pirusti lakkaa tukassa. 

- Terve, olikko nevalla? 
- Vai sikoja panemas? 
- Hö!? Ristuksen kusipäät! Oli vierahia. 
- Niin varmaan! Ota ny takki pois ja tuu saunaan!
- Emmää, justihin kävin suihkus. 

Lopetetaan saunominen. Syödään ja pelataan Rappa-Kaljaa. Jarmo on ilman paitaa, Jari yrittää hiplata tyttöjä ja minä olen pelle. Vesa on korrektisti tuolilla. Takki päällä, hölmö. 

Kiusataan tyttöjä sammuttelemalla valoja. Ne kiljuu ja me säikytellään. Ei täällä taaskaan mitään läheisempää tapahdu. Kaikki on kiltisti ja aika on mennyt nopeasti. Vesakin lähti ajat sitten. Ai saatana! Paljonko kello on?! 

Kello on vähän yli 12. Nyt on kiire! Sanoin Sannalle, että oon yhdeltätoista kotona. 

- Mun pitää mennä. Piti olla tunti sitten kotona. 
- Paljonko kello on? 
- Yli 12. Perkeleen perkele. 
- Voi saatana! Mun kans! Ny on kiirus! 
- Lähteekö Miia? 
- En, kun meen Sannalle yöks. 
- Siivoo, Jari, sää!

Lähdetään kotiin. Mennään Jokivarren kautta. Jarmo koukkaa Autionmäelle. Sen S-ykkönen haisee hirveältä. Kakstahtipaska. 

On varmasti pakkasta. Visiiri menee huuruun. Hyvä, kun siinä on naarmujakin. Samin pönttö kaatu mettätiellä. 

Kuuskutosella ei meinaa uskaltaa ajaa täysiä. On perjantai ja paljon liikennettä. Voi olla liikkuviakin. 

Ajan mopon latoon. Säikähdän Mau-Mauta ja yritän mennä hiljaa kellarin kautta sisälle. Ei onnistu, mummo tulee tupaan. 

- No siinä sää oot! Kyllä oon ollu huolissani. Meinasin jo soittaa poliisille. Missä sää oot ollut? 
- Jarmolla. Mopo hajos. 
- Mikset soittanut? 
- En muistanut. Ja ehtinyt. 
- Tuolla on lättyjä. Sitten maate. 
- Joo. Hyvää yötä. 

Onneksi mummo on kiltti. Otan lättyjä kouraan ja menen huoneeseeni. Kirjoitan lenkin ylös ja mietin, pitäiskö käydä punttisalilla, että joskus olis tyttökaveri. 

---

Äiti ja isä oli harvoin yhdessä missään. Ei tietysti ollut sellaisia vahtejakaan. Mummo alkoi olla lähempänä kahdeksaakymppiä. Ja vähän hajamielinen jo. 

Pekka oli lenkkiporukan nuorin mies. Sellainen kolmevitonen-nelikymppinen. Hurahti kuitenkin juoksuun ja halusi juosta useammin. Seurasi urheilua, niin se oli ihan hyvää lenkkiseuraa. Vähän kyllä puhui liikaa, ja päälle. Niin kuin minä nyt. 

Mopon viritys oli ns. pakollista. Vakiomopolla keskustaan meni ikuisuus. Minulla oli hyvä yksilö tuo mopo ja se kulki mukavasti. Oli myös parempaa kaasaris, mutta en uskaltanut sitä aina pitää. Tuolloin oli myös vielä liikkuvia poliiseja, jotka olivat uhka ajokortille. Nykyään poliiseja on niin vähän, että voi varmaan huoletta viilettää. Toki valvontalaitteet on paremmat. 

Jarmon vanhemmat oli mukavaa sakkia. Ainahan ne kaverin vanhemmat oli jotenkin parempia kuin omat. On nimittäin parit illat istuskeltu Jarmon isän ja äidin kanssa höpöttelemässä. Saatoin siellä käydä, vaikkei Jarmo ollut kotonakaan. Saihan aina kiusata Jarmon siskoja. 

Meillä oli sellainen löyhä kaveriporukka noiden tyttöjen kanssa. En nyt tarkasti muista, mutta suurempia seurusteluitakaan ei tainnut olla koskaan. 

Jari oli Taippakylän naistenmies. Vähän ehkä kovempaa esitti kuin todellisuudessa oli. Ei niin pelle kuin minä ja Jarmo. Vesku on minun pikkuserkku ja tuollaisissa paikoissa korrektisti huolitelluissa vaatteissa. Veskun isä oli sikafarmari, jolla oli myös turvetuotantoa. Vesaa oli hyvä härnätä, kun se otti itseensä aika herkästi. 

Tuo oli hyvä reissu. Edelleen muistan etureisissäni kuinka helvetin kylmä oli pelkissä farkuissa ajella kotiin. 

keskiviikko 14. kesäkuuta 2023

Juoksutarinoita 64. Sähköhoitoa ja pottuvetoja (26.9.1996)

 



- Se Kaitsu on "melkein lääkäri".
- Melkein lääkäri. Mitä paskaa se tarkoittaa?
- Fysioterapeutti se on, mutta sen isä Taito sano aina, että se on melkein lääkäri.
- Huono juttu.
- No, se on kuitenkin juossu itte, niin se tietää.

Jaa, se on tämä ukko. Se lähettäjä. Kyllähän minä tämän tiedän. Tällä on se Porsche. Ei voi olla ihan huono mies.

- Terve! Mikäs se on miehessä vikana? 
- Tällääset ne sieltä anto mukahan.
- Jaha, katotaas.

Ukko katsoo lausuntoa ja pyörii samalla satulatuolilla. Seinillä on kuvia Porscheista ja ylipäätään kaikesta saksalaisesta. Porsche on ainut hyvä asia Saksasta. No ehkä Dieter Baumann on myös hyvä.

- Vai repeämä siellä olis. Ootko tehnyt sillä nyt mitään?
- Oon mä välillä käyny kokeilemas. Ja välillä vähän pelannut sählyä. 
- Sählyä? Eikö se tuu kipeäksi? 
- Ei se siinä tunnu, mutta jos juoksee yhtä mittaa viis minuuttia niin se alkaa tuntua. 
- Jaha... No, minä testaan sitä vähän ja sitten sille laitetaan sähköä. Isäs vois oikeestaan mennä asioillensa niin voidaan jutella miesten juttuja, eikös? 
- Vai niin, no mää tuun tunnin päästä hakemahan. 

Kaitsu laittaa jalkaan jotain tarroja ja sitten alkaa sähköiskut. Kaitsu istuu tuolissaan kädet puuskassa ja tarinoi autoista ja vaikka mistä. Saan kuulemma juosta, jos ei satu. Jos sattuu, pitää lopettaa. 

---

On lenkki-ilta. Matilta. Ovat kuulemma menossa Tiinanmäkeen. Äiti on vähän kiukkuinen, kun isä on taas illan pois. En ymmärrä, sehän on lenkillä. 

- Tuun mukaan. 
- Kestääköhän se jalka? 
- No siellähän mää voin juosta vaan kierroksen kerralla!
- Onkohan se oikeen viisasta? 
- On on!
- No, ei sitten niin, että se menee uurestaan. On niin tottajumalauta kallista tuo hoito! 
- Joo joo. Koska lähdetään? 
- Puolelta pitää olla, niin kohta. 

Matit on jo radalla. Valot ovar ehtineet kirkastua. Isä lähtee Matteja vastaan, minä jään lämmittelemään ja venyttelemään. 

- Jahas, onko Tomppakin juoksukunnos? 
- En tiedä. Mää kokeilen! 
- Se ei sitten saa juasta, jos sattuu. Eikä kovaa missään tapaukses.
- No, sehän on ny hyvä, niin ei tartte niin perkelehesti repiä. 

Pekkakin tulee. Sen Opel on kyllä ruma. Matilla on siihen verrattuna paljon hienompi. 

- Matti S:llä on nyt kaks kiinnitystä ja muilla yks, Tompalla ei yhtään. 
- Annan tasotusta. 
- Niin, kun juokset aina niin kovaa ettei se osu. Kuka aloottaa? 
- Minä alootan.

Isä aloittaa. Aika heittää kaksi sekuntia. Matti P:llä heittää paljon, yli viisi sekuntia. Pekan vuoro. 

- Ei perkeles, heittää 1,26 sekuntia! 
- Painoit kyllä myähäs! Tomppa sitten, paljonko aika? 
- 5.15. 
- Niin hiljaa et oo hetkeen juassukkaan! 
- No mut juoksen nyt. Ja osuu täydellisesti! 
- Sen ku näkis! Puali minuuttia vikahan.
- Älä ny, antaa kossin yrittää. 

Lasken mielessäni sekunteja, mutta menen sekaisin viimeisessä notkossa. Juoksen rennosti lähelle maalia, mutta kävelen viimeisen kymmenen metriä ja pysähdyn ennen maaliviivaa. 

- No, ekkö meinaa tulla yli? 
- En vielä. Vaan nyt! 
- ... 
- Kerro aika! 
- Voi ny saatana! 0,89 heittua! 
- JES! Voitto on mun! 
- Älä ny hätääle, Matilla on vielä vuoro. Paljonko laitetahan? 
- Tasan kuus minuuttia. 
- Niin hiljaa? 
- Eikö se oo justihi sama vaikka mää kävelisin viikon tuata rinkiä, jos se vaan osuu? Kuus minuuttia ja lähti nyt! 

Matti menee hiljaa, muttei puhu mitään. Minua tuntuu vähän reiteen, mutta en sano mitään. Matti tulee suoraan maaliin. 

- Hep! 
- Voi ny helvetti... 
- No? 
- 0,26. 
- Ha! Vittu, siinon teille, ku piruulitte!
- Piru vie, se otti potun! 
- Yölintua mielellään. 

Lähdetään saunaan. Miehet juo Lapin Kultaa. Minä saan Afri-Colaa. Pukuhuoneessa haisee kissan kusi. Heli ei ole kotona, joten luen Matin Erä-lehteä, kun miehet kertoo juttuja, jotka on kuultu tuhat kertaa. Nafti kymppi ja muut jutut...

---

Kaitsu oli Suomen ensimmäisellä OMT-kurssilla. Kyllä se pätevä ukko oli ja on varmaan vieläkin. Vähän leuhkan oloinen, mutta avulias. Olin siellä hierojakurssin harjoittelunkin ja opin kyllä paljon. 

Kaitsun isä ajoi Itikan autoa. Itikan (eli nykyisen Atrian) auto haki lehmät teuraaksi. Auto ja Taito haisivat pahalle. Paskalle suoraan sanottuna.

Sähköhoitoa sain kolme kertaa viikossa. Kaitsu otti minut ennen koulua plintille, laittoi elektrodit ja meni hoitamaan muita asiakkaita. Hoito oli varmaan kallista, mutta luulen tuossa olleen aika hyvän alennuksen. Mies oli itse kuitenkin ollut aivan hyvä pikajuoksija.

Lenkkiporukan lenkki-illoissa Tiinanmäessä juostiin pullokisoja. Eli itse piti määrittää aika, johon omalla vetokierroksella juostiin. Vetäjää ei saanut ohittaa ja ajat otettiin sadasosineen. Tietysti. Alavutelaiset on tarkkasormista sakkia.

Kisat olivat tiukkoja ja yli viiden sekunnin heitolla ei yleensä tarvinnut olla kolmen joukossa. Porukka alkoi olla erittäin taitavaa. Kolmesta voitosta muut osti potun, eli jonkun viinapullon. 

Matti S voitti usein. Matti hamstrasi voittipullojaan. Ei avannut. Matin voittaessa siis piti oikeastaan ostaa kaksi pulloa. Se, joka juotiin ja se, joka meni palkintokaappiin. Matin kuollessa nuo pullot oli edelleen siistissä rivissä palkintokaapissa. Niitä oli useampi kymmenen.

Nuo lenkki-illat olivat ehdottoman tärkeitä minulle kuntoutusvaiheessa. Piti yllä jonkinlaista kiinnostusta juoksemiseen. Juha Vainion Yleisessä saunassa kuvaa tunnelmaltaan hyvin tuota aikaa lenkkiporukoissa, paitsi naisista (eli akoosta) ei juuri puhuttu.