- Se Kaitsu on "melkein lääkäri".
- Melkein lääkäri. Mitä paskaa se tarkoittaa?
- Fysioterapeutti se on, mutta sen isä Taito sano aina, että se on melkein lääkäri.
- Huono juttu.
- No, se on kuitenkin juossu itte, niin se tietää.
Jaa, se on tämä ukko. Se lähettäjä. Kyllähän minä tämän tiedän. Tällä on se Porsche. Ei voi olla ihan huono mies.
- Terve! Mikäs se on miehessä vikana?
- Tällääset ne sieltä anto mukahan.
- Jaha, katotaas.
Ukko katsoo lausuntoa ja pyörii samalla satulatuolilla. Seinillä on kuvia Porscheista ja ylipäätään kaikesta saksalaisesta. Porsche on ainut hyvä asia Saksasta. No ehkä Dieter Baumann on myös hyvä.
- Vai repeämä siellä olis. Ootko tehnyt sillä nyt mitään?
- Oon mä välillä käyny kokeilemas. Ja välillä vähän pelannut sählyä.
- Sählyä? Eikö se tuu kipeäksi?
- Ei se siinä tunnu, mutta jos juoksee yhtä mittaa viis minuuttia niin se alkaa tuntua.
- Jaha... No, minä testaan sitä vähän ja sitten sille laitetaan sähköä. Isäs vois oikeestaan mennä asioillensa niin voidaan jutella miesten juttuja, eikös?
- Vai niin, no mää tuun tunnin päästä hakemahan.
Kaitsu laittaa jalkaan jotain tarroja ja sitten alkaa sähköiskut. Kaitsu istuu tuolissaan kädet puuskassa ja tarinoi autoista ja vaikka mistä. Saan kuulemma juosta, jos ei satu. Jos sattuu, pitää lopettaa.
---
On lenkki-ilta. Matilta. Ovat kuulemma menossa Tiinanmäkeen. Äiti on vähän kiukkuinen, kun isä on taas illan pois. En ymmärrä, sehän on lenkillä.
- Tuun mukaan.
- Kestääköhän se jalka?
- No siellähän mää voin juosta vaan kierroksen kerralla!
- Onkohan se oikeen viisasta?
- On on!
- No, ei sitten niin, että se menee uurestaan. On niin tottajumalauta kallista tuo hoito!
- Joo joo. Koska lähdetään?
- Puolelta pitää olla, niin kohta.
Matit on jo radalla. Valot ovar ehtineet kirkastua. Isä lähtee Matteja vastaan, minä jään lämmittelemään ja venyttelemään.
- Jahas, onko Tomppakin juoksukunnos?
- En tiedä. Mää kokeilen!
- Se ei sitten saa juasta, jos sattuu. Eikä kovaa missään tapaukses.
- No, sehän on ny hyvä, niin ei tartte niin perkelehesti repiä.
Pekkakin tulee. Sen Opel on kyllä ruma. Matilla on siihen verrattuna paljon hienompi.
- Matti S:llä on nyt kaks kiinnitystä ja muilla yks, Tompalla ei yhtään.
- Annan tasotusta.
- Niin, kun juokset aina niin kovaa ettei se osu. Kuka aloottaa?
- Minä alootan.
Isä aloittaa. Aika heittää kaksi sekuntia. Matti P:llä heittää paljon, yli viisi sekuntia. Pekan vuoro.
- Ei perkeles, heittää 1,26 sekuntia!
- Painoit kyllä myähäs! Tomppa sitten, paljonko aika?
- 5.15.
- Niin hiljaa et oo hetkeen juassukkaan!
- No mut juoksen nyt. Ja osuu täydellisesti!
- Sen ku näkis! Puali minuuttia vikahan.
- Älä ny, antaa kossin yrittää.
Lasken mielessäni sekunteja, mutta menen sekaisin viimeisessä notkossa. Juoksen rennosti lähelle maalia, mutta kävelen viimeisen kymmenen metriä ja pysähdyn ennen maaliviivaa.
- No, ekkö meinaa tulla yli?
- En vielä. Vaan nyt!
- ...
- Kerro aika!
- Voi ny saatana! 0,89 heittua!
- JES! Voitto on mun!
- Älä ny hätääle, Matilla on vielä vuoro. Paljonko laitetahan?
- Tasan kuus minuuttia.
- Niin hiljaa?
- Eikö se oo justihi sama vaikka mää kävelisin viikon tuata rinkiä, jos se vaan osuu? Kuus minuuttia ja lähti nyt!
Matti menee hiljaa, muttei puhu mitään. Minua tuntuu vähän reiteen, mutta en sano mitään. Matti tulee suoraan maaliin.
- Hep!
- Voi ny helvetti...
- No?
- 0,26.
- Ha! Vittu, siinon teille, ku piruulitte!
- Piru vie, se otti potun!
- Yölintua mielellään.
Lähdetään saunaan. Miehet juo Lapin Kultaa. Minä saan Afri-Colaa. Pukuhuoneessa haisee kissan kusi. Heli ei ole kotona, joten luen Matin Erä-lehteä, kun miehet kertoo juttuja, jotka on kuultu tuhat kertaa. Nafti kymppi ja muut jutut...
---
Kaitsu oli Suomen ensimmäisellä OMT-kurssilla. Kyllä se pätevä ukko oli ja on varmaan vieläkin. Vähän leuhkan oloinen, mutta avulias. Olin siellä hierojakurssin harjoittelunkin ja opin kyllä paljon.
Kaitsun isä ajoi Itikan autoa. Itikan (eli nykyisen Atrian) auto haki lehmät teuraaksi. Auto ja Taito haisivat pahalle. Paskalle suoraan sanottuna.
Sähköhoitoa sain kolme kertaa viikossa. Kaitsu otti minut ennen koulua plintille, laittoi elektrodit ja meni hoitamaan muita asiakkaita. Hoito oli varmaan kallista, mutta luulen tuossa olleen aika hyvän alennuksen. Mies oli itse kuitenkin ollut aivan hyvä pikajuoksija.
Lenkkiporukan lenkki-illoissa Tiinanmäessä juostiin pullokisoja. Eli itse piti määrittää aika, johon omalla vetokierroksella juostiin. Vetäjää ei saanut ohittaa ja ajat otettiin sadasosineen. Tietysti. Alavutelaiset on tarkkasormista sakkia.
Kisat olivat tiukkoja ja yli viiden sekunnin heitolla ei yleensä tarvinnut olla kolmen joukossa. Porukka alkoi olla erittäin taitavaa. Kolmesta voitosta muut osti potun, eli jonkun viinapullon.
Matti S voitti usein. Matti hamstrasi voittipullojaan. Ei avannut. Matin voittaessa siis piti oikeastaan ostaa kaksi pulloa. Se, joka juotiin ja se, joka meni palkintokaappiin. Matin kuollessa nuo pullot oli edelleen siistissä rivissä palkintokaapissa. Niitä oli useampi kymmenen.
Nuo lenkki-illat olivat ehdottoman tärkeitä minulle kuntoutusvaiheessa. Piti yllä jonkinlaista kiinnostusta juoksemiseen. Juha Vainion Yleisessä saunassa kuvaa tunnelmaltaan hyvin tuota aikaa lenkkiporukoissa, paitsi naisista (eli akoosta) ei juuri puhuttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti