tiistai 6. tammikuuta 2026
Juoksutarinoita 113. Kutsunnat (26.10.1998)
lauantai 13. joulukuuta 2025
Juoksutarinoita 112. Ahvenanmaa-maraton (25.10.1998)
Juoksen yläkertaan hakemaan kamman. Metallisen.
- Onkohan se nyt järkevää? Et oo treenannut sellaasta yhtään?-
- Ei se nyt niin pitkä ole!
- Kyllä se nyt aika pitkä matka on! Jos oot juassu Hanhiperän lenkin, niin siihen 15 km päälle vielä, isä huutaa perään.
- Joo joo!
Juoksen alas ja alan solmimaan kenkiä.
- Mihinkä sää nyt oot menos?
- Seuralle. Jukan kans, Matti vie meidät.
- Mikä siellä muka on? Kukas hakee?
- Stratovarius. Kai se Matti hakeekin. Ne on mökillä.
- Ooksää eres pakannu mitään?
- Ihan riittävästi. Kuudelta me lähdetään, niin otan aamulla mukaan loput.
- Kuudelta?! Ja nyt oot yömyöhään Seuralla? On kyllä toholua!
- Ei vaikuta mihinkään. Heippa!
Juoksen nahkatakki päällä tienhaaraan. Takki painaa sata kiloa ja on ihan liian lämmin. Matti kaartaa rehvakkaasti väärän puolen pysäkille ja hyppään kyytiin.
Matti vie meidät Nuorisoseuralle ja sanoo tulevansa puolilta öin hakemaan.
- Noni! On porukkaa!
- On. Ja sen takia nyt pitää mennä tosi nopeesti, että päästään hyvälle paikalle.
- Meinaakko ihan eteen?
- Ei, kun siihen johonkin oikealle, se on hyvä paikka.
Mennään puolijuoksujalkaa ovelle. Leima käteen ja hälinän välistä lavan tuntumaan. Siellä ei paljoa porukkaa vielä ole, ne on pihalla tai diskossa.
---
Keikka alkaa. Destinyllä aloittavat, se oli arvattavissa. No Turning Back on vähän vaisu, mutta kolmantena heti Paradise! Sehän passaa mulle ja Jukalle!
Ensimmäinen setti onkin täyttä tykitystä ja päättyy Black Diamondiin. Soittavat vielä kaksi encorea, jossa on Kiss of Judas ja Distant Skieskin.
- Huhhuh! Olipa kova keikka!
- Oli kyllä älytön!
- Ei taideta nyt ehtiä tänne jäämään?
- Ei viitti, jos isä on tullut. Petri oli vähän jumissa?
- Niin näky. Varmaan juonut jotain isänsä Bacardia.
- Eikö se maistu hirveeltä?
- Maistuu.
Matti jättää minut tienhaaraan käpsin kotiin. Isä ei ihme kyllä tule katsomaan. Pitäisi pakata. Ja herätys kuudelta. Ehtii siinä kuus tuntia nukkumaan.
---
"WRUUUUM, WRUUUUM, GOOD MOOORNING!"
Saatanan paska herätyskello. Kai se pitää nousta. Syön kaksi ruisleipää. Juon mehua. Isä nousee katsomaan.
- Monelta te oikee tulitta?
- Joskus puolen yön aikaan.
- Mitään järkeä ei oo lähtiä maratoonille.
- No se ei niin ihmeellinen juoksu ole.
- No, sittenpähän tiärät. Sitä ei juosta vanhasta muistista. Sitä pitää vähän harjootella.
- Oonhan mää juossut.
- Se on aivan eri juosta Pyylammen ympäri tai Rimmin lenkki kun maratooni.
- Ei sillä nyt niin paljon eroa voi olla.
- Pöh.
---
Päästään Arton, Petterin ja Teron kanssa laivaan. Arto ja Pette haaveilee buffetin ilmaisista oluista. Minä ja Tero mieluumminkin ruokavalikoimasta.
- Ei helvetti, Tomi! Jospa pitäisit ne lenkkarit vaan jalassa...
- Ai miten niin?
- Ihan pikkasen hieltä haiskahtaa.
- Ei kai nyt niin paljon. Tuleehan sitä juostessakin hiki.
- Mutta ei sitä viittis muina aikoina haistella. Avatkaa nyt piru vie ovi!
- Ei tuota hajua kehtaa käytävälle päästää. Ruottalaiset mummot kuolee hytteihinsä.
- Pidä Tomi kengät jalassa tai laita ne vessaan. Ei täällä pysyy olemaan.
- Laitan niihin dödöä.
- Ei jumaliste...
Ollaan aika myöhään Maarianhaminassa. Hotelliin ja vähän iltapalaa. Siitä suoraan nukkumaan. Aamulla sitten kentälle.
---
Aamupalalla. Pitäisi syödä kunnolla, mutta ei niin maistu. Eilen tuli syötyä liikaa suolaista. Tai rasvaista. Tai sellaista ruokaa, jota en muuten söisi.
Hotellin ruokailutila on hienostomainen. Epämukavat tuolit ja liian tyylikkäät haarukat. Myös kahvikupit, joihin ei sormi mahdu. Näyttää Erja ja Mattikin olevan samassa hotellissa. Montakohan maratonia ne juoksee vuodessa? Sata?
- Sitten nuoret pojat aloitatte rauhassa! Vauhti tuntuu hitaalta, mutta se pitääkin.
- Joo joo...
- Yrittäkää päästä maaliin.
- Kuka vaan pääsee.
- Katotaan nyt vielä. Maraton alkaa...
- KOLMESTAKYMPISTÄ! On kuultu jo.
Kasaillaan kamppeet ja lähdetään kentälle. Minulla ei ollutkaan trikoita mukana. Pitää juosta tuulihousuissa, saatana.
Keli on tihkusateinen. Asfaltti on märkä. Miten täällä muuten on punaista asfalttia? Ei kuulemma saa verrytellä. Hölkkäilen silti vähän. Jalat tuntuu kylmiltä. Mennään rehvakkaasti eturiviin.
PAM! Porukka lähtee matkaan. Alkuvauhti on varmaan 3min/km. Voi helvetin tuulihousut! Petteri lähtee kärjen matkaan. Tero perässä.
- Älä, Tomi, lähde tuohon! Se on liian lujaa.
- En meinannutkaan. On vähän liikaa nämä tuulihousut.
- Puolivälistä voit kiristää.
- Joo.
Juoksu tuntuu liian helpolta. Miten maratonista on tehty niin vaikea operaatio? Pitää vaan juosta. Pitkään. Mutta juoksua se vain on.
Tuulee helvetisti. Suolaista tuulta. Meri-ilma. Tuulihousut liimaantuu vähän reisiin. Joku kysyy ruotsiksi jotain. En vastaa. Puhukoot suomea.
Ollaan puolivälissä. Arton mielestä voin mennä, jos jaksan. Helposti. Ei tunnu kyllä miltään. Juostiin puoliväliin kyllä aika lujaa. On jopa vähän nälkä?
30 km. Okei, vähän tuntuu jaloissa, mutta helposti kolmeen tuntiin. Pitää vaan rytmin ja muistaa juoda juottopisteillä. Miksi on suolakurkkua? Ei mitään järkeä!
35 km. Menin Teron ohi äsken. Se käveli. Mutta nyt pitää munkin kyllä kävellä. Kramppaa etureidet. Jos venyttäisin vähän? AI HELVETTI! Nyt kramppaa takareidet. Kaadun ojaan jalat suorina. Ja, allt är okej. Nousen ja jatkan kävellen matkaa.
Arto menee ohi. On muuten perseestä tämä! Kävelen kohtuullisen korkean mäen päälle. Vasemmalta, liian hyvin hoidetusta pihasta tulee keski-ikäinen mies tulee minua kohti.
- Du såg trött ut. Vill du ha en Pepsi?
- Tack.
Mikään ei ole maistunut noin hyvältä koskaan. Kylmä Pepsi-tölkki. Saan siitä energiaa ja pystyn taas hölkkäämään. Saavutan Teroa. Se näkyy jo. Eikä mene kovaa sekään. Pääsen sen kyytiin.
Viimeisillä kilometreillä tuntuu, että sisäreidet räjähtää. On kilometri maaliin. Tämä siis loppuu joskus. Tero kiristää. En pysty mukaan, koska jalat ovat räjähtäneet.
Otan loppukirin. Se tuntuu hirveältä. Miltähän näyttää? Petteri ja Arto tulee maalille.
- Komeen näköiset loppukirit! Varmaan alle 6min kilsavauhtia!
- Oltais naurettu, mutta kramppaa reidet.
- Joo... Ei naurata. Oli muuten perseestä!
- Eiköhän lähdetä...
Yritetään istua autoon, mutta kukaan ei pysty. Takareidet kramppaa.
---
Stratovarius oli iso juttu meille. Nopeaa musiikkia ja taitavaa soittoa. Ja kyllä, kyllä - ei ole niin nopeaa ja ei ole niin taitavaa. Mutta silloin siinä valikoimassa oli.
Maratonreissu tuli jotenkin yllättäen. Olikohan niin, ettei Hannu pystynytkään lähtemään ja minä sain sen paikan. En kuitenkaan treenannut sitä varten yhtään.
Puoliväliin juostiin kaikki aivan liian kovaa. Toiset selviytyi paremmin kuin toiset. Tuon jälkeen olen muutaman maratonin juossut. Matka ei ala kolmestakympistä. Se alkaa paljon ennen lähtöviivaa.
perjantai 5. syyskuuta 2025
Juoksutarinoita 108. Vähän flunssaa (15. - 23.8.)
On melkein lämmin. Ei ole kesä eikä syksy. Joka päivä sataa vähän ja sellainen syksyn uhka vaanii. Ankea fiilis, mutta hyvä treenikeli.
Sain eilen uudet Niken lenkkarit. Kevyet ja matalat. Laitoin ne kouluun ekana päivänä, vaikka tiesin, että aukovat päätään, kun oli liian puhtaat. Lenkkareilla on kuitenkin ihan hyvä kävellä ennen kuin lähtee juoksemaan.
Kurkku tuntuu karhealta. Olisko jotain pölyä kuivaajalta? Ehkä se juostessa lähtee. Kierrän Pyylammen kevyesti. Isän mukaan alamäet pitäs juosta rennosti kovaa. Juoksen niin. Alamäissä vasen sääri tuntuu oudolta.
Clinton on jotain säätänyt sihteerinsä kanssa. Onko tuo nyt niin iso juttu, että se ketään kiinnostaa?
---
Ei ole ihan terve olo vieläkään vaikka eilen lepäsin. Jos huilaisi, eikä vielä menisi kouluun, niin illalla ehkä voi tehdä treenin? Ei kyllä huvitakaan kouluun meno. Pelaan Carmageddonia. Vladin auto on kamala ajettava, mutta se menee kovaa.
Ehkä olo on ihan hyvä. Ainakin voin lenkin juosta. Rennosti Pyylampi ja minuutista pariminuuttisiin pitäis juosta kovaa. Kulkee yllättävänkin hyvin. Lämmitän saunan, jos se vähän tervehdyttäisi.
---
Pitää käydä ajoissa lenkillä. Vaikka nenä vuotaakin. Tänään alkaa nimittäin EM-kisat. Ekana päivänä on kyllä yleensä vähän finaaleita. Joku kuula ja ehkä joku pitkä matka.
Juoksen 11 kilometriä. Eli pururadalle, siellä viisi kierrosta ja takaisin. Keskipäivästä voi jo aistia sen, että illat ovat pimeitä. Tuoksuu maatuville lehdille. Alaosa lenkistä on pehmeä.
Illalla Pinto voittaa kympin. Olin kyllä Baumannin puolella. Mutta ei kiri riittänyt. Nenä vuotaa vieläkin. Laitan yöksi paperitupot sieraimiin.
---
Sunnuntait on yleensä ankeita. Pitkä lenkki ja yksi päivä kouluun. Mutta nyt on jalkapallopeli. Pelataan Kontiaista vastaan.
Käyn aamusta Pyylammen kiertämässä. Peli on kolmelta. Pitää laittaa videolle EM-kisoja. Eduardhan saattaa ottaa mitalin.
Kontiainen on taitava, mutta meillä on paljon parempi kunto. Mutta taidolla ne ovat kolmella maalilla johdossa jo puoliajalle mennessä. Saadaan sentään 3 maalia, joista minä yhden puskemalla. Sitä ei usein satu. 3-6 on kuitenkin aika surkea suoritus.
- Huomenna kisa ja potkupallua edellisenä päivänä. Ei oo paras mahrollinen valmistautuminen.
- Ei se nyt missään tunnu. Huomenna sinne vaan! Hyvin se kulkee.
Eduard ottaa hopeaa! Ihan hyvä siirtopelaaja, kun on melkein suomalainen nimikin. Naisten kymppi on hieno. Sonja O'sullivan voittaa, mutta Ribeiro ja Șimon eivät ole kaukana. Ehkä kuitenkin siisteintä, että Arron voittaa satasen. Sen juoksussa on jotain todella ylvästä.
---
Valentin Kononen ottaa EM-hopeaa. Oikeastaan radiosta on vielä hienompi kuunnella kisoja kuin katsoa televisiosta. Jonkun pitää luoda se tunnelma sanoin. Se on hieno taito.
Seinäjoen kenttä on mukava. Siinä ei ole mitään ihmeellistä ja se on oikeastaan jopa aika karu. Verryttelyalue on kuitenkin mukava ja jotenkin siellä on aina ollut hyvä juosta.
Palonen ja Haapaniemi ovat pukukopissa. Ei kuulemma kulje ja on paskaa. Miksi se nyt niin paskaa on? Kisaaminenhan on siistiä!
Ensimmäinen kierros on hidas. Aika paljon porukkaa radalla. En uskalla olla röyhkeä ja jalat on kyllä aika jökissä. Palonen voittaa ja juoksee 2.03. Norrbo on toinen, Metsäranta kolmas. Ei menty kovaa, mutta sen verran jankissa oli takareidet, etten pääse mihinkään. 2.12. Paskaa. Vähän kyllä tukkoinen hengityskin. Vettä sataa kaatamalla. Lähdetään heti kotiin.
- Oli kyllä huono juoksu. Jalat tuntu raskaalta.
- Määhän sanoin, että se potkupallo on huono. Voitaas käydä Jokivarren purulla verkkaamassa.
- Onko pakko?
- No mää ainakin käyn juoksemassa. Voit sää juosta kotiakin, mutta auto jää siihen.
- Jaa...
---
Tämä pätkä kertoo kyllä hyvin, miten jano liikkumiseen ja urheiluun oli kovempi kuin ajatus siitä, että toipuisi flunssasta. Flunssa oli hidaste.
Bill Clintonilla oli säätöä Monica Lewinskyn kanssa. Se tuntui 18-vuotiaasta melko turhalta uutiselta, mutta jälkeenpäin on tajunnut, että aika merkittävä tapaushan se on ollut.
Vuoden 1998 EM-kisat oli kyllä seurannassa. Siellä on niitä itselle melko tärkeitä yu-tähtiä koko joukko. Tuli seurattua lähes kaikki urheilu, ja vielä videoitua pätkiä, joita ei nähnyt. Ei ollut nettiä siinä määrin, että olisi voinut jostain katsoa highlightsit. Ne piti itse löytää.
Tuon ajan kisoja leimaa kokonaisvaltainen jumi. Treenasin, mutta siihen päälle tuli sähly, jalkapallo, jääkiekko tai joku muu, mikä kiinnosti myös. Aina oli menoa, mutta lepoa ei ollut. Edes kipeänä.
keskiviikko 20. elokuuta 2025
Juoksutarinoita: 107. Ilmajoen reissu (24.7.1998)
keskiviikko 23. heinäkuuta 2025
Juoksutarinoita 106. Täytin 18 vuotta (19.7.1998)
Syntymäpäivä. 18 vuotta. Klo 7.05. Äiti lähtee töihin, vaikka on sunnuntai. Se menee leirille eli ei tule yöksi kotiin. Saan siltä 300 markkaa bensarahaa. Muutenhan lahja on ajokortti, joten ei pidä valittaa.
Tallustan aamu-uinnille. Uin kerran kroolia ja kerran selkää koivulle ja sitten pois. Isä on aamupalalla.
- Joko sää kävit uimas?
- Jo.
- Sitten syömisen jälkeen mettätöihin.
- Ai syntymäpäivänä ja sunnuntaina?!
- Jaa, oliko sellaanenkin? Onnia ny! No, se onkin hyvää juhlapäivän hommaa vähän totutella aikuusten elämähän. Saat tulla vähän raivaussahan kans tuonne mettätien lähelle. Se pitää olla raivattuna sitten parin päivän päästä.
- Täh!? Mulla on inssi ja sitten Jukka tulee!
- Sitten pitääkin olla reipas ennen sitä, me lähretään sinne Lohjalle, niin ennen sitä, että saa ajettua pölkyt poiskin.
Helvetti. Kannan raivaussahaa ja vesuria. Isällä on moottorisaha kannossa. Kävellään ojan yli lahoa siltaa kohti tienvieripellon reunaa.
- No niin. Tästä tämä pitäs sitten raivata. Ensiksi raivaussahalla pajukot pois ja sitten pääset sinäkin noita paksumpia kaatamaan. Mää otan nuo tuulenkaadot ja pari tukkipuuta tuolta nyt. Saaksää sen itte käyntihin?
- Joojoo.
Paarmoja on niin perkeleesti. Sääskiäkin. Onneksi ne ei juuri kuulu sahan äänen läpi. Enemmän menee hermot niiden ääneen kuin pistämiseen. Ja risuja on jaloissa joka paikassa. Saatana!
---
Pitää käydä lenkillä. Onneksi ei ole mikään tappokuuma. Jalat on aika väsyt, joten juoksen vain hiljaa Pyylammen ympäri. Paarmoja on täälläkin. Niin kovaa ei viitsi juosta.
Toni ja Esko on tullut pyörällä meille.
- Terve! Ja onnia!
- Kah! Kiitos. Mitäs te täällä?
- Lähdetään pyöräälemään. Käy uimas!
- Minne?
- No, Teuvon tupaan tietysti! Pitää tarjota kalja!
- Oho.
Käyn uimassa niin nopeasti, että jälkihiki on satavarma. Sitten pyörän selkään ja kohti Tepaa.
- Mistä mennähän?
- Ei tällä liikenteellä viitti ajaa Kuuskutosta. Mennään Pullikan kautta.
- Jaksattekohan te? Tulee 25-30 kilometriä.
- Ei me niin huanos kunnos olla.
- No mennään sitten. Tartteeko takkia?
- Ei kai...
Poljetaan Hanhiperän kautta. Keli on aurinkoinen ja sopivan lämmin. Osin on metsääkin, joka on Tonin vanhempien. Synkkää, jos yksin menisi.
Tullaan vihdoin Tepalle. Siellä on Hemppa ja Niks-Naks-Esko. Tepa on saattanut itsekin ottaa muutaman.
- Kolme olutta.
- Onkos poijilla ikää?
- No sitä justihin!
- Mistä ootte tullu?
- Sapsusta pyörillä.
- No sitte! Olkaa ihmisiksi!
- Tietysti.
Pelataan biljardia. Esko on ärsyttävä ja voittaa. Peräkylällä biljardi on kova sana. Onhan se, jos ei sähköä muuten tule.
Lähdetään polkemaan takaisin. Nyt mennään ihan asfalttia pitkin. Eino nostaa kättä Saaren mäellä.
- No, mitäs sitten?
- Lähtiskö Datsuni käyntiin?
- Ei kai...
- Vois se lähtiä, jos akun laittais...
Jostain kaivetaan akku ja lähteehän se käyntiin.
- Onkohan jäähdytysnestettä? Eikö se keittänyt aina silloin?
- Kai sen verran. Bensaa on melkein puoli tankkia. Eikö käydä vähän koittamassa?
- Tuosta vaan vaikka Syväjärven mettäautotielle!
- Ei kai nyt ympärystielle viitti mennä.
- Ei ku tuasta läpi!
Esko menee ajamaan. Sillähän on jo kortti. On Tonillakin, mutta minulla ei. Auto kulkee hyvin, mutta haisee vähän sähköltä.
- Olikohan sitä jäähdytysnestettä nyt oikiasti?
- Jaa-a...
- Pikkuusen se kyllä tahtoo kärytä. Olisko vaan pölyä?
- Ei tuo oo kyllä höyryäkään, sehän on savua!
- Ajapa sivuhun!
- Konepelti auki!
- Voi perkele! Sehän palaa.
Auton sähköjohdot palaa, ainakin osa niistä. Savua nousee aikalailla.
- Ojasta vettä nyt jollakin! Lakilla vaikka!
Johdot sammuu. Autohan ei enää käyntiin lähde.
- Työnnetähän se vähän sivuhun. Voi täällä joku liikkua.
- Se pitää kyllä hakia heti pois. Eihän se oo rekisteriskään.
- Millä se haetaan?
- Traktorilla.
- Takaasin on viis kilometria!
- Juostaan!
- Ei kukaan jaksa.
- Pitää se yrittää.
Minä, Esko ja Markku lähdetään juosten takaisin. Kesän myöhäisilta on hieno ja pelloreunat sumuiset.
Päästään alle tunnissa takaisin, otetaan traktori ja sitten äkkiä takaisin autolle.
Pojat on kävelleet meidän perässä takaisin. Markku ajaa. Autolla odottaa yllätys.
- Voi helvetti! Se on luistanut ojaan.
- Ja vettä sisällä. Hyvin meni.
- Kyllä se sieltä vetämällä tuloo.
Saadaan auto pois ja rullaillaan hiljaa takaisin. Otan äkkiä pyörän ja ajan kotiin niin nopeasti kuin pääsen. Kello on jo puoli yksi. Isä odottaa kiukkuisen näköisenä keinutuolissa.
- Mihnäs sitä on oltu ja kuinka pöhnäs?
- Tonilla. Eikä yhtään. Haettiin yks auto pois.
- Pöh! Ny äkkiä nukkumahan ja aamulla töihin!
Käyn uimassa nopeasti ja opettelen hetken liikennemerkkejä.
---
Äiti oli seurakunnan leireillä töissä. Niin rippi- kuin muillakin. Osa alkoi sunnuntaina, joten ei ollut poikkeavaa, että välillä äiti oli pois.
Tienvieripellon mäntyjen sotkema koivikko oli aika takkuinen paikka. Osasta tehtiin lisää peltoakin, mutta tuona päivänä ojanvarsi raivattiin. Ojan varteen piti jättää vain pieniä mäntyjä. Nyt 27 vuotta myöhemmin tuo ojanvarsi pitää raivata. Ei ole pikkumäntyjä enää.
Teuvon tupa tai Tulijoen kuppila. Legendaarinen baari, jota ei ole enää. Siellä kuitenkin piti käydä, kun täytti 18. Se oli jotenkin hienoa. Teuvo oli välillä itsekin vähän maistissa, mutta pääasiassa palvelu pelasi moitteetta.
Tuo Datsun-reissu oli melko tyylikäs. Ärsyttää vain nykyään, kun myytiin se Tuomolle (RIP). Saatiin 500 markkaa. Sama, mikä itse maksettiin. Olisi kannattanut pitää se, olisi hieno nyt.