Näytetään tekstit, joissa on tunniste Seinäjoki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Seinäjoki. Näytä kaikki tekstit

perjantai 5. syyskuuta 2025

Juoksutarinoita 108. Vähän flunssaa (15. - 23.8.)


On melkein lämmin. Ei ole kesä eikä syksy. Joka päivä sataa vähän ja sellainen syksyn uhka vaanii. Ankea fiilis, mutta hyvä treenikeli.

Sain eilen uudet Niken lenkkarit. Kevyet ja matalat. Laitoin ne kouluun ekana päivänä, vaikka tiesin, että aukovat päätään, kun oli liian puhtaat. Lenkkareilla on kuitenkin ihan hyvä kävellä ennen kuin lähtee juoksemaan. 

Kurkku tuntuu karhealta. Olisko jotain pölyä kuivaajalta? Ehkä se juostessa lähtee. Kierrän Pyylammen kevyesti. Isän mukaan alamäet pitäs juosta rennosti kovaa. Juoksen niin. Alamäissä vasen sääri tuntuu oudolta. 

Clinton on jotain säätänyt sihteerinsä kanssa. Onko tuo nyt niin iso juttu, että se ketään kiinnostaa?

---

Ei ole ihan terve olo vieläkään vaikka eilen lepäsin. Jos huilaisi, eikä vielä menisi kouluun, niin illalla ehkä voi tehdä treenin? Ei kyllä huvitakaan kouluun meno. Pelaan Carmageddonia. Vladin auto on kamala ajettava, mutta se menee kovaa. 

Ehkä olo on ihan hyvä. Ainakin voin lenkin juosta. Rennosti Pyylampi ja minuutista pariminuuttisiin pitäis juosta kovaa. Kulkee yllättävänkin hyvin. Lämmitän saunan, jos se vähän tervehdyttäisi. 

---

Pitää käydä ajoissa lenkillä. Vaikka nenä vuotaakin. Tänään alkaa nimittäin EM-kisat. Ekana päivänä on kyllä yleensä vähän finaaleita. Joku kuula ja ehkä joku pitkä matka. 

Juoksen 11 kilometriä. Eli pururadalle, siellä viisi kierrosta ja takaisin. Keskipäivästä voi jo aistia sen, että illat ovat pimeitä. Tuoksuu maatuville lehdille. Alaosa lenkistä on pehmeä. 

Illalla Pinto voittaa kympin. Olin kyllä Baumannin puolella. Mutta ei kiri riittänyt. Nenä vuotaa vieläkin. Laitan yöksi paperitupot sieraimiin. 

---

Sunnuntait on yleensä ankeita. Pitkä lenkki ja yksi päivä kouluun. Mutta nyt on jalkapallopeli. Pelataan Kontiaista vastaan. 

Käyn aamusta Pyylammen kiertämässä. Peli on kolmelta. Pitää laittaa videolle EM-kisoja. Eduardhan saattaa ottaa mitalin. 

Kontiainen on taitava, mutta meillä on paljon parempi kunto. Mutta taidolla ne ovat kolmella maalilla johdossa jo puoliajalle mennessä. Saadaan sentään 3 maalia, joista minä yhden puskemalla. Sitä ei usein satu. 3-6 on kuitenkin aika surkea suoritus. 

- Huomenna kisa ja potkupallua edellisenä päivänä. Ei oo paras mahrollinen valmistautuminen.

 - Ei se nyt missään tunnu. Huomenna sinne vaan! Hyvin se kulkee. 

Eduard ottaa hopeaa! Ihan hyvä siirtopelaaja, kun on melkein suomalainen nimikin. Naisten kymppi on hieno. Sonja O'sullivan voittaa, mutta Ribeiro ja Șimon eivät ole kaukana. Ehkä kuitenkin siisteintä, että Arron voittaa satasen. Sen juoksussa on jotain todella ylvästä. 

---

Valentin Kononen ottaa EM-hopeaa. Oikeastaan radiosta on vielä hienompi kuunnella kisoja kuin katsoa televisiosta. Jonkun pitää luoda se tunnelma sanoin. Se on hieno taito. 

Seinäjoen kenttä on mukava. Siinä ei ole mitään ihmeellistä ja se on oikeastaan jopa aika karu. Verryttelyalue on kuitenkin mukava ja jotenkin siellä on aina ollut hyvä juosta. 

Palonen ja Haapaniemi ovat pukukopissa. Ei kuulemma kulje ja on paskaa. Miksi se nyt niin paskaa on? Kisaaminenhan on siistiä! 

Ensimmäinen kierros on hidas. Aika paljon porukkaa radalla. En uskalla olla röyhkeä ja jalat on kyllä aika jökissä. Palonen voittaa ja juoksee 2.03. Norrbo on toinen, Metsäranta kolmas. Ei menty kovaa, mutta sen verran jankissa oli takareidet, etten pääse mihinkään. 2.12. Paskaa. Vähän kyllä tukkoinen hengityskin. Vettä sataa kaatamalla. Lähdetään heti kotiin. 

- Oli kyllä huono juoksu. Jalat tuntu raskaalta. 

- Määhän sanoin, että se potkupallo on huono. Voitaas käydä Jokivarren purulla verkkaamassa.

- Onko pakko? 

- No mää ainakin käyn juoksemassa. Voit sää juosta kotiakin, mutta auto jää siihen. 

- Jaa... 

---

Tämä pätkä kertoo kyllä hyvin, miten jano liikkumiseen ja urheiluun oli kovempi kuin ajatus siitä, että toipuisi flunssasta. Flunssa oli hidaste. 

Bill Clintonilla oli säätöä Monica Lewinskyn kanssa. Se tuntui 18-vuotiaasta melko turhalta uutiselta, mutta jälkeenpäin on tajunnut, että aika merkittävä tapaushan se on ollut. 

Vuoden 1998 EM-kisat oli kyllä seurannassa. Siellä on niitä itselle melko tärkeitä yu-tähtiä koko joukko. Tuli seurattua lähes kaikki urheilu, ja vielä videoitua pätkiä, joita ei nähnyt. Ei ollut nettiä siinä määrin, että olisi voinut jostain katsoa highlightsit. Ne piti itse löytää. 

Tuon ajan kisoja leimaa kokonaisvaltainen jumi. Treenasin, mutta siihen päälle tuli sähly, jalkapallo, jääkiekko tai joku muu, mikä kiinnosti myös. Aina oli menoa, mutta lepoa ei ollut. Edes kipeänä. 

tiistai 23. toukokuuta 2023

juoksutarinoita 62. Röntgenissä ja ultraäänessä (12.9.1996)




Prinssi Charles ja Diana eroaa. Jotenkin traagista äidin mielestä. Minua kiinnostaa se todella vähän. Illalla pitäisi kyllä jaksaa hioa mopon runko. Purin sen kokonaan osiksi. Maalaan hienoksi. Isän mielestä suurta tyhmyyttä.

Jalka ei ole hyvä. Kyllä sillä pesistä pelaa, mutta ei se hyvä ole. Iltapäivällä olis koulun kaksi tonnia ja röntgen-kuva ja ultraääni. Radiossa soi Captain Jack ja Fugees. En tiedä pidänkö oikein kummastakaan.

- Meetkö mopolla?
- No en. Mennään Seinäjoelle niihin kuviin.
- Ai niin. Isäkö hakee koululta? 
- Joo. Käyn uimassa.
- Eikö se jo ole liian kylmää? Minä laitan ruispuolukkapuuroa.
- On, mutta käyn niin kauan kuin järvi on sula.

Ruoho höyryää, niin myös vesi. Roiskin varpailla vettä, että vesihämähäkit ja hauet lähtee linjalta pois. Sitten äkkiä kävely tolpalle ja sukellus rantaan. Hui helvetti, miten kylmä!

Syödään äidin kanssa puuroa ja katsotaan aamu-uutisia. Istun keinutuolissa. Visa lupaa perinteisesti sadetta koko loppupäiväksi. Seinäjoelle mennessä sataa aina.

- Ehtiiköhän se Sanna linkkaan? Pitääköhän käydä katsomassa, että se on noussut?
- En käy. Ei kiinnosta. Omapa on vika, jos ei ehdi.
- Tomi, voisit vähän olla kivempi.
- Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
- Tuo on huono asenne.
- ihan sama.

Kävelen pysäkille, heitän kiven lohilammikkoon niin kuin aina. Ei hyppää yksikään kala. Alkaa vähän satamaan.

Linkka tulee. Sanon Pentille, että odottaa hetken. Äiti ja Sanna juoksee postilaatikolla jo. Menen Tonin viereen istumaan.

---

Koulu loppuu. Erkin tunnit perjantain viimeisinä on hullun tylsiä. Se vaan syö silmälasinsankoja ja näyttää miljoonapitkiä kalvoja. Yhteiskuntaopilla ei muutenkaan mitään tee. Ketä kiinnostaa joku parlamentaarinen sopu?

Vettä sataa kaatamalla. Lenkkarit on litimärät. En ymmärrä miksei isä voi ajaa tuohon oven lähelle? Aina pitää kävellä Montun reunaan.

- No, onko kaikki mukana?
- Mikkä kaikki?
- Reppu ja sellaaset. Kun aina tahtoo joku jäärä.
- Multa ei jää mitään koskaan. Mennään jo!

Tie Seinäjoelle on saatanan pitkä. Sydänmaa, Koura, pitkää suoraa tietä. Isona en aja tänne koskaan. Isä kuuntelee jotain Maailmanpolitiikan arkipäivää eikä anna vaihtaa. 

Kuvat on Lääkärikeskuksella. Isä änkee väkisin mukaan ja lässyttää kaikille jotain paskaa. Olis hiljaa.

Röntgen-hoitaja ei puhu mitään. Ultraäänen kuvaaja puhuu paljon.

- Mitäs siellä näkyy?
- Ei vielä mitään, ainakaan täällä distaalipäässä. Missäs se kipu on?
- Täällä, sanon ja näytän ylempää takareittä.
- Joo-o, kyllä täällä repeämä on. Sanoisin seitsemän senttiä bicepsin mediaaliosassa.
- Mitäs se tarkoittaa?
- No, kyllähän se lepoa nyt vaatii. Ja kuntouttamista. Sähköllä sitä voi nopeuttaa.
- Mitenkäs ne röntgen-tulokset?
- Niissä ei kyllä nämä näy, että minun mielestä niissä on aika turha käydä.
- Määhän sanoin! Kaitsu sano sen jo kentällä pari viikkoo sitten.
- Joo, me käytihin jo.
- No, sitten käydä tulee tulokset varmaan ensi viikon lopulla. Mutta sen voi sanoa jo suoraan, että repeämä on ja kuntoutus kannattaa jo aloittaa.
- Kestääkös tämä kauan?
- Kyllä tuossa viikkoja vähintään menee, yleensä kuukausia. Vuoden vaihde on realistisempi kun syysloma.
- Joo, kyllä. Kiitoksia.
- Kiitos ja näkemiin.

Isä käy maksamassa. "Viikkoja, yleensä kuukausia". Onpas hienoa! Saatanan perkele!

- No, se oli semmosta nyt sitte.
- Määhän sanoin, että se röntgen on turha.
- Ei sitä tiärä kukaan. Nyt sitte venytellä vaan! Ja töitä tehdä. Kuntosalilla käyrä, niin saisit vähän voimaa, ettet oo niin hintelä ja luihu.
- Oo hiljaa. Ei saa venytellä revähtänyttä lihasta akuutissa vaiheessa, niinhän se sano.
- No ei se niin justiin oo. Tairetaan käyrä tuos Jerikon grillillä ja sitten pitää hakia vähän osia traktoriin.

Eli tulee pitkä reissu. Otan makkaraperunat.

---

Lukion aikana äiti keitti usein ruispuolukkapuuroa. Muistan edelleen sen maun. Minä kävin uimassa, äiti teki aamupalan ja sitten katsottiin Huomenta Suomea.

Sisko oli yläasteella erittäin usein aika tiukalla aikataululla. Eikä se aina linja-autoon ehtinytkään. Enlö minä jaksanut siitä välittää. Ei kuulunut minulle.

Olin ollut jossain AU:n kisoissa toimitsijana, kun en voinut juosta. Siellä Kaitsulle olin jalasta puhunut. Se nimenomaan kertoi, että röntgenillä ei tee mitään. Katsu oli Suomen ensimmäisiä OMT-fyssareita, eikä varsinaisesti unohtanut sitä koskaan mainita.

Seitsemän sentin repeämähän on todella iso. Tuolloin siitä ei ollut mitään tietoa. Ultraäänikin oli jotain uutta ja hienoa. Vaiva jatkui ja takareisi ei ottanut parantuakseen. Koulun kaksi tonnia juoksin revenneellä reidellä 7.05.