Merisuolaa ja muurinpohjalettuja.

Aloitan omaperäisesti: Vaarojen maraton lähestyy. Sen verta treeni on nostanut urheilijan asennetta, että yksi hierontakin on käyty. Jalat hyvät, lapojen väli jumissa. Se on tätä istumatyöpaskaa.

Polkuja olen tallannut, jopa lihaskuntoa iltaisin tehnyt. On uudet kengät ja urheilujuomaa. Aivan vallattomaksi meinaa mennä. Olen jopa säästynyt flunssalta, vaikka lounasseura on yrittänyt sitä minullekin tarjota. Lasken, että tässä on tehty kaksi erinomaista harjoitusta. Ensiksi 30km Herajärven maastoa hiihtäjän ja suunnistajan kanssa. Kiireisiä miehiä. Ei olisi saanut edes kenkiä solmia. Opettelin ukoilta maastoaskelta. Ja eihän sitä tiedä vaikka tarvis tasatyöntöä Ryläyksen tasaisemmilla pätkillä. Usko huippusuunnistajien suunnistustaitoon kyllä hiukan horjui. Selkeätä polkua juostiin paikkaan, jossa ei polkua enää ollutkaan. Taitaa nuo suunnistuslähetykset olla käsikirjoitettuja. Onneksi hiihtäjä osasi tielle takaisin.

Tuo kierros oli hyvä muistutus siitä, ettei kannata ihan hullua laukkaa liikenteeseen lähteä. Voipi tulla taksikeikka.

Toisen napsuttelin tänään. Paikallinen underground-hölkkä Noljakan Nylkytys järjestettiin juurikin tänään. Vähän myöhään sain tiedon tapahtumasta, mutta sen verran, että aioin osallistua. Matkana oli 22km, joka oikeasti oli GPS:n mukaan aika tarkasti se puolimaran mitta. Tarkoituksena oli juosta siellä VK-alueen tuntumassa. Aika hyvin se siellä pysyikin. Keskisyke 171. Aika 1.26,09.

Itse en oikein nauti kisoissa sellaisesta vauhdin sahaamisesta. Trendi meni vähän sellaiseksi viiden kilometrin jälkeen. En sitä jaksanut katsella, joten nappasin ysistä kymppiin 3.35-kilsan. Kovaahan se ei ole, mutta kyllä se tuntui tepsivän. Tästä eteenpäin sain juossennella yssisseni. 

Aika helppoa oli. Takareisi vähän jökitti 17-18, mutta viime kilsoille asetettu pitkä ylämäki jotenkin laukaisi sen paremmaksi. Tapahtumassa oli aitoa kotikutoisuutta. Osallistumismaksua vastaan sai makkaraa, saunan, nokipannukahvia, pullaa, banaania ja muurinpohjalettuja. Palkinnot jaettiin pärstäkertoimella eli jakaja arvioi, mikä palkinto kellekin saattaisi sopia. Melko helposti vaihtaisin kaikki pokaalit, mitä kilpailuissa jaetaan tuohon nokipannukahvi-muurinpohjalettu-comboon. Tulokset näkee sitten netistä. Pölynkerääjiä ei kotona varsinaisesti kaivata lisää.

Kisassa testasin kramppeja vastaan myös uutta asetta. Merisuolaa. Kolme kilometriä ennen maalia, otin pari murusta kielen alle. Se tuntui kyllä tehoavan. Voi olla henkistä, mutta varsinkaan tuolla 4,5h:n Vaarojen maralla ei oikein maistu perusjutut. Tuo pelkkä suola voisi toimia. Katsotaan. 

Loppuaika vaan juoksennellaan. Viikon päästä Pohjanmaalla voisi tosin käydä testaamassa, miten kotikylän pururadan tonni kulkee. Samahan se oikeastaan on, mitä tässä loppuajan tekee. Pahalta se Kolin satamassa kuitenkin tuntuu.

Hyvä brojekti.

Joo. Ei teidän tarvitse yrittää saada minua vakuuttumaan, että treenaan liian vähän. Tiedän sen kyllä aivan hyvin itsekin. Mutta eihän tässä ole tarkoitustakaan harjoitella kuin kilpajuoksijat. Treenaan sen, mihin on järkevästi aikaa. En vain kuollaksenikaan jaksa treenata, ellei ole mitään kilpailunomaisia tavoitteita. Sitten sitä harjoitellaan ja lyödään vetoja, milloin ketäkin entistä tai nykyistä urheilijaa vastaan. Se on homman nimi. Mutta onhan se toisaalta huvittavaa, jos joku oikeasti huolehtii minun treenien laadusta ja määrästä ja palautumisesta. Tämä tästä blogin perustavasta ajatuksesta. Eikä nyt tarkoita ForrestG:ta tai muita läppäheittoja, vaan tyyppejä, jotka täysin tosissaan marisevat treenaamisestani. 

Sitten tavalliseen paskanjauhantaan. Kuukauden päivät on harjoiteltu edellisessä päivityksessä kuvaillun kaavan mukaan. Voimaa on varmasti tullut lisää ja ratajuoksu on parantunut. Kuitenkaan pidempään kovaan juoksuun ei ole rahkeita. Sen 5-6km jaksaa itselleni kovaa vauhtia. Sitten loppuu VK. Joku tonni voisi kulkeakin. 

Lauantaina läpsittiin testijuoksu Mehtimäen kolmiolla. Keli oli paska eli sopiva suunnistajille. Pöperölunta tai liukasta. Vammaisilla nastoilla varustettuna ei ollut oikein kulkua. Tai kulkua, mutta ei sitä viimistä vaihdetta. Ja hävisin Raivosaarelle. En sitä kuitenkaan häpeä. Mies on kunnossa ja sillä on nimikoidut kengät. Onhan se kuljettava. Airilan ja AP:n kanssa kutoseen asti, sitten Raivosaaren viiden askeleen taktiikka puri. Pojat kaikkosivat horisonttiin hitaasti, mutta varmasti.

Ei mitään tulivuorista.

Ti 6.4: Vesijuoksu-/jumppa 45min - vähän jalat väsyt, ei mitään ongelmia.

Ke 7.4: A: Tasapaino + pilates 50min I: Rento 11km-5x100m - Sataset kulki, muuten ei.

To 8.4: A: Jooga 30min I: 5km rento - Pientä flunssaa ja saatanallisen pitkä päivä töissä.

Pe 9.4: LEPO + hieronta - Aivan tuskainen nenänvuoto.

La 10.4: FLUNSSA - Ihan sitten kunnon räkätauti ja flunssa.

Su 11.4: FLUNSSA - Pientä lämpöä, yskää ja ihan naurettava nuha.

Ma 12.4: FLUNSSA - Nuha ja yskä helpottaa, kuumetta mitattuna 38, varmaan enemmänkin oli.

Ti 13.4: LEPO - Parempi olo, mutta palautellaan vielä.

Ke 14.4: 8km kävely-kevyt-rento - Aika hyvän tuntuista juoksua, limaa ainakin irtosi.

To 15.4: 6km kevyt - Kevyt aamulenkki ennen Helsingin reissua.

Pe 16.4: 7,5km rento - Sykkeet oli aika korkeat ja ei tuntunut terveeltä, siis seuraava päivä lepoa.

La 17.4: LEPO - Yksi bonuspäivä palautumiseen.

Su 18.4: 17km - 5km 3.39/km - Helposti kulki, mutta aika navakka vastatuuli hidasti aikaa.

Eiköhän nyt ole oltu tarpeeksi flunssassa taas seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Aika tylsää on tuo sairastaminen. On tuolta flunssan kourista nyt päästy jotenkin pois ja tasan kuukausi olisi aikaa. Aloitin terveellisemmän ruokavalion ja juoksuakin on hitusen tullut.

Kunto vaikuttaa IHAN HYVÄLTÄ. Se ei ole sitä, mitä toivoin sen tässä vaiheessa olevan. Mutta eipä tässä tällä sairastelulla parempaankaan pysty. Vitonen kulki tänään flunssasta huolimatta hyvin. Ekat pari kilsaa oli 3.31/km, mutta suunta kun kääntyi niin vastatuuli oli melkoinen. Vauhti hidastui 3.45:n korville. En ihan 100% vauhdilla mätkinyt, mutta vauhti oli sitä ihan hyvää. Maratonreittikin täsmää vihdoin toiveiden kanssa ja on nyt 10,3km pitkä. On sitä pari kertaa juostukin tässä.

Vainikan Antti näyttää olevan hirveässä tykityskunnossa. Alle 3.30-vauhtia 14,5km on kyllä kovaa. Minun mittakaavassani. Suunnistajaklopit olivat myös Huippuliigassa olleet hyviä. Näin kertoo SPF:n tietotoimisto. Onnea Hannu "Kapteeni" Airilalle ja Pajuselle eritoten, sillä hän yllätti. Minut.

Nyt kun saisi tämän 3 viikkoa ehjää harjoittelua tästä eteenpäin. Uskon, että tällä hetkellä SM-maastovauhti on 3.25/km. Sitä luulisin 4km pystyväni paukuttamaan. Se ehkä riittää siihen alle 2min eroon kärjestä, mutta en ole tuohon vauhtiin tyytyväinen.

Hullut kolmiolla.

To 19.11: 8km rento - Kulki kivasti, vaikkakin aika väsy oli Kuopion reissun jälkeen

Pe 20.11: 8km kevyt - Ei kulkenut niin kivasti ja oli vielä väsyneempi kuin eilen

La 21.11: Testijuoksu 10km 37,33min. Kurainen keli ja vähän jäätäkin tiellä. - Kulku oli ok, mutta kellon malfunktio nyppi aika suuresti.

Su 22.11: 25km rento Jukan kanssa - Jumaliste, ei oo tullut pitkään aikaan juostua noin pitkään. Ja vielä avantouinnit päälle

Voi veikkoset. Eipä ole hetkeen ollut meikäläisen viikkokilsamittarissa 86km juoksua. Nytpä oli. Mitäs tästä viikosta voisi sanoa? Raskas ja takana. Tästä tulisi nyt ymmärtää se, että minun mittakaavassa tämä on kova viikko. Seuraava viikko on siis kevyttä, joka tarkoittaa etten juokse ratavetoja. Säästellään jalkoja. Aika pinkeenä on ulkoreidet ja akillekset.

Pureudun vielä pikkuisen testijuoksun tunnelmiin: Juoksun tapahtumapaikkana oli Mehtimäen kolmiolenkit, jotka Hulluna Kolmionakin tunnetaan. Vettä satoi jo verrytellessä ihan kiitettävästi eikä se ainakaan itse testissä hellittänyt. Itse juoksu lähti pienen kolmion 1km:n tolpalta. Siitä juostiin kolmion kärkeen, sitten 2 x iso kolmio ja vielä lopuksi kerran pieni.

En saanut kelloni GPS-toimintoa pelittämään ennen starttia. Niinpä kello kiltisti haki vielä satelliitteja, kun olisi se käyntiin pitänyt laittaa. No sehän ei sitten kuitenkaan löytänyt niitä sputnikkeja ja sain kellon käyntiin vasta 750m:n juoksun jälkeen. Tämä tietysti ärsytti aikaslailla. Laakkos-Reima lähti viipottamaan kärkeen, mukanaan Asikaisen Aaro ja Pajusen Jere. Siinä kannassa oli sitten muita suunnistajia mukaanlukien SP. KR:n toiminnanjohtaja jäi kiltisi taustajoukkoihin.

Kärki karkasi ja Airila/Fincke-kaksikko oli näkökentässäni 50-100m päässä. Reitillä oli todella paljon vettä ja siksi Gore-Tex-kengät oli aika paska valinta. Vesi ei toki mene helposti sisään, mutta sitten kun menee, niin ei se tule helposti poiskaan. Desin sai juoksun jälkeen kaataa liejua kengästä Areenan viemäriin. Eli kengät painoi aika lailla. Ranta oli vähän jäässäkin. Ei se kuitenkaan tuota minun vauhtia isosti selitä. Ehkä se 15-30s teki, mutta oli jalat muutennin aika tahmeat raskaan viikon jälkeen.

Juoksu meni sitä 3.45-vauhtia ja sieltä löytyi klassiset välikuolemat kuuden ja kahdeksan kilsan väliltä maustettuna suhteellisen hyvällä viimeisellä kilometrillä. Kyllä siinä kuitenkin vielä mulla tekemistä on. On kyllä Tuomollakin. Reitille oli motivoinniksi aseteltu "Beer Less"-kylttejä, mutta lähinnä tuli mieleen, että sitä on naukkailtu liian niukasti

Iltasella kävin vielä Airilan tupareissa, jossa oli paljon suunnistajia. Itseäni jo hiukan mietityttää, että pitääkö sitä näinkin paljon suunnistajien kanssa hengata? Suunnistajathan on yltiösosiaalisia ryhmähengen ruumiillistumia, jotka suurin piirtein elää kommuuneissa. Tupareihinkin tulee kaikki kavereiden koirista lähtien. Se on jotenkin pelottavaa. Sitä sietää miettiä...

Että näin... Heitän loppuun pari dilemmaa, joita voi jokainen mietiskellä hiljaa glögilasin ääressä:

1. Onko Jouluolut hyvä syy viettää joulua? Vai onko se hyvä syy juoda olutta?

2. Onko Panema huono ja äärimmäisen juntti baarin nimi, jollainen voidaan keksiä vain Kuortaneella? "Mennäänks Panemaan?" ...Ei helvetin helvetti...

Taustalla soi muuten Children Of Bodomin Red Lights In My Eyes pt. 2, joka on äärimmäisen potkukas biisi. Ja Bodomin parhaalta ja ensimmäiseltä levyltä.