"LASKUVARJOJÄÄKÄRIKOULUSSA HERÄTYS!"
Huh, nyt on kiire! Vessaan, naaman pesu, verkkarit päälle, helvetin ankeat Pro-Specsit jalkaan, ja valmiiksi odottamaan.
"KOLMAS JOUKKUE - ULOS KOLMIRIVIIN JÄRJESTY! JÄRJESTY-KOMENNOLLA LENTÄÄ KÄPYJÄ JA ASFALTIN PALOJA ELI LIIKETTÄ!"
Juostaan etupihalle ja järjestytään aika hitaasti ja säätäen. Ojennutaan miten kuten, mutta sinne päin.
"PASKA SUORITUS. ENSI VIIKOLLA TÄMÄ PITÄÄ MENNÄ PAREMMIN. NYT YKKÖSJOUKKUEEN JOHDOLLA AAMULENKILLE, MARS MARS!"
Aamulenkki on juostu nyt kaksi kertaa. Se on 10-15 minuutin lenkki. Ensin mennään juurakkoista kangasmaastoa. Sitten tullaan pitkin polkua. Ollaan voimalinjalla. Pikkupätkä ja ollaan jo urheilukentän takana vallilla. Sieltä tullaan takaisin kasarmin pihalle. Kentän vallilta saa juosta omaa tahtia, siihen asti mennään joukkueittain.
Tämä on minulle helppoa. Kiihdytän vapaan vauhdin osuuden. Tässä olen joka ainut kerta viiden joukossa. Sen päätän nyt.
---
Aamupäivät ollaan luennoilla. Asiat on osin mielenkiintoisia ja osin ihan kuolettavan tylsiä. Riippuen opettajasta.
Luennon aluksi vääpeli Laitasaari käy tiedottamassa asioista. Se puhuu vähän oudolla aksentilla.
"NO NIIN. IILLLALLA ON ENSIMMÄINEN MAHDOLLISUUS SAAAAUNAAN. SITÄ ENNEN YLIKERSANTTIEN JOOOHDOLLA JUOKSETTE KENTÄN LENKIN. 18.30 JUOKSUVARUSTUSTUKSESSA PIHALLA MUODOSSA."
Pekk istuu vieressä ja katsoo hämmästyneen näköisenä vääpelin poistuessa.
- Mikä on Kentän lenkki?
- Luin kurssikirjoista, että ne kiertää ton lentokentän tietä pitkin.
- Jätkä jaksaa lukee noita kirjoja, varmaan muistat edellisenkin kurssin oppilaat?
- Kyllä mää ne aika hyvin muistan.
- Ihme jätkä...
Ihme jätkä se on itse. Kaikkeen löytyy kyllä negatiivinen pohjavire.
---
Startti tapahtuu. Sitä vetää ylikersantti Forsberg. Ei ole iso ukko. Muistelen, että juoksi meidän kanssa jo pääsykokeissa.
Vauhti on niin helvetin rauhallinen. Lenkkarit tosin on paskat. Tie on suhteellisen tasaista soraa. Loppu asfalttia. Jutella voi, mutta aika harvalla kestää kunto jutella. Forsberg on hiljainen, mutta ihan mukavan oloinen tyyppi.
Mukana kärkijoukossa on ainakin Ala-Niemi, Kurikasta. Se nyt on tuttu jo muutenkin maastojuoksuista. Sitten on Suojanen. Mystinen ja hiljainen ykkösjoukkueen hahmo. Kaikkien huhujen mukaan jonkinlainen samurai. Se kai käy toista kertaa tätä, kun joutui keskeyttämään viime vuonna koulutuksen.
Lenkin jälkeen päästään saunaan. Sauna on alunperin lämminnyt metrin haloilla, mutta nyt on sähköinen kiuas. Liian kuuma. Lapin miehet heittää aivan liikaa löylyä.
Enää ei ole niin kauhea ikävä helppoa ja turvallista kotielämää, mutta kyllä minä vielä mietin lopettamista. Huomenna käyn kysymässä, voiko linjaa vaihtaa erikoisjääkäristä tiedustelijaksi. Olen enemmän kestävyystyyppi.
---
Aamulenkki oli monelle tuskallinen. Herätyksen ja juoksemisen takia. Minusta se oli päivän parhaita hetkiä. Olen aina ollut hyvä heräämään aikaisin ja juoksu nyt tietysti oli hyvin helppoa. Pro-Specsit oli aidosti aivan kamalat läpsyttimet lenkkareiksi.
Laitasaari oli vääpelinä vihattu mies. Kuten varmaan kaikki vääpelit aluksi. Toki hän oli aidosti pirullinen - vei tuoleja pois jos ne eivät olleet kohdillaan, pisti siivoamaan kaikkia paskapaikkoja ja niin edelleen. Toisaalta hyppykoulutuksessa oli ihan reilu ukko. Loppusodassa tarjosi meidän autokunnalle Mäkkärin ateriat.
Kentän lenkki oli ja on Utin klassikko. Noin kahdeksan kilometriä soratietä. Tylsä kuin mikä. Aika harvoin lopulta juoksin sitä sittenkään, kun iltavapailla lenkillä kävin.
Alkukauhu alkoi helpottamaan. Hyppykoulutuksen alku jo pelotti, mutta tavat alkoivat tulla tutuiksi.
Minulle tuttuus on sitä, että opin tuntemaan ihmiset ja niiden sekä paikan historian. Siksi kävin juttelemassa lähes joka tuvassa, kuuntelemassa tornihuhuja, opettelemassa nimiä, kotikuntia, harrastuksia... Muistan vieläkin suuren osan kurssin ihmisistä nimeltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti