keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Kärkihanke


Hetkinen. Minähän olen Helsingissä. Lentokentän kahviossa. Kahvi maksaa liikaa, Idols-Hevi-Ari huutaa vieressä liikaa. Eliittikokous on takana. Liikaa yleisurheilua yhdelle päivälle ja yhdelle päälle. Pitää siis kirjoittaa, että saa päätä tyhjäksi.

Kunto tai ainakin kulku on ollut kumman hyvää. Alle 3 minuutin tonnia ei ole hetkeen tarvinnut harjoituspäiväkirjaan kirjoittaa. Isä sanoi 30 täyttäessäni, että "tästä eteenpäin tulokset sitten huononee." Joo, jollain tasolla voin tämän allekirjoittaa. Ainakin palautuminen on selkeästi hitaampaa. Toisaalta tulee treenattua laadullisesti järkevämmin.

Treenikaava on viime aikoina ollut jotain allaolevan kaltaista:
- Juostaan kaikki kovat
- kevyet voi juosta jos ehtii
- pitkä lenkki voidaan korvata lepopäivällä
- verryttelyt voi jättää tekemättä
- vesijuoksu korvaa hieronnan
- joka viikko pitää tulla yli 20km juoksua

Tuota katsellessa joku säälistä tätä lukeva voi siis huomata, että edellytykset täysipainoisen kisakunnon saapumiseen ovat olemassa. Eräänlaista blokkiharjoittelua siis. (Suunnistajat:saa kopioida.) Olen antanut itseni huomata muutaman Vänskän treenin läpikäyneenä, että kimmoisuus on kokonaan kadonnut ominaisuusrekisteristä. Toki sitä paljon ole ollutkaan. Jos noilla kimmotreeneillä saa edes korvien välin olettamaan, että kimmahdan paremmin, niin hyvä sekin. Satsaus siis on kova. Paino tippuu, uudet tossut on tulossa ja juon kahvin ilman maitoa tai kermaa. Parempi välttää, koska tölkki on niin tavattoman hidas juoksemaan.

Seuraavaksi katse on portissa 27. Siitä sitten uusin askelin kohti lentokoneen etuosaa ja paremmalla tulokulmalla Joensuun airporttia. Kloussataan keissi.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

"...kissankultaa minä sain..."

"Mitä vähemmän treenaan, sen enemmän saavutan."
                                                        - Tomi Pyylampi

Eilen käväisin aamulla juoksemassa 16km kevyttä. Ihan perustavaa laatua oleva kisaan valmistava. Kulku oli matalista sykkeistä huolimatta hyvä. Loppupäivä meni tytön kanssa elämöidessä. Pääasiassa pihalla.

Aamulenkin virkaa toimitti piirtely, palapelien teko ja pyykinpesu. Hiukan sitä varjosti myös pettymys SP:n ilmoituituksesta jäädä kisasta pois. (Eräs tatuioitu juoksija totesikin, että aika usein "sairastuu" ennen tärkeitä otatuksia.) Ammattimaista suhtautumista päivän kisaan kuvastaa myös aamupala: maitorahkaa, kiisseliä, limsaa, maitoa, puoliksi syöty puuro, voileipiä(, joista voi nuoltu pois), suklaata, muutama sipsi ja banaania.

Vähän kiireessä lähdin kotoa. Heitin tytön tädilleen, hain cashia ja ForrestG:lle jakamatta jääneen palkinnon. Kisafiilistä hain tällä kertaa sellaisista metallibändeistä kuin J.Karjalainen ja Gojira. Kisapaikalla ihan riittävästi 45min ennen starttia. Numero kouraan ja verkkalenkki suunnistajapariskunnan kanssa. Otin myös 50m aukkarin.

Startti. Kuva: E.Könönen
Kesä kun tekee tuloaan, on juostava lyhyissä. Ajatus oli lähteä 4min/km vauhtia ja kiristellä jos siltä tuntuu. Kärki meni menojaan Randelinin, Toivasen, Nissisen ja sen toisen J.Karjalaisen toimesta. Eka kilsa 3.50. Vauhti ei päätä huimannut, muttei se kyllä miltään tuntunutkaan. Seuraavat kilometrit olivat jo alle 3.50. Kähkös-Riku huusi, että ota Satu kiinni. Teki mieli vastata, että miksi helvetissä, mutta vastasin korrektisti: "Meillä on vähän eri matkat."

Ensimmäinen kierros oli helppo. Keskityin vain nilkan käyttöön, joka ei vahvimpia osa-alueitani ole. Sitä ei myöskään tukenut jäinen ja epätasainen alusta. Tuulta ei kuitenkaan ollut ollenkaan. Toinen kierros meni hiillostuksen kohteena. Takana roikkui joku, siinä 10m päässä. En ole oikein hyvä juoksemaan peesauksen alla, jos nyt en muutenkaan. Päätin kuitenkin, etten katso taakse. Enkä katsonut.

Viimeinen kierros kun alkoi, jäivät myös hiillostajat. Edessä näkyi häivähdys kilpakumppaneista. Mutta sinnekin oli 400m matkaa. Vähintään. Takana vain hyytyviä juoksijoita. Olin luvannut itselleni kiristää joka kierroksella, joten niin myös yritin tehdä. Ketsun tiellä tuli pieni paino jalkoihin, mutta muuten juoksu oli loppuun asti helppo. Kunnon kiri piti ottaa, että voi edes uskotella itselleen juosseensa tosissaan. 

Maalissa kuulin epämääräisen "...irinmestari saapui maaliin..."-kuulutuksen. Ajattelin, että justiinsa. Nissinen on tullut joskus 5min ennemmin. Jostain syystä Karjalaisen toimittaja tuli mietteitä kysymään. Ihmettelin syytä Simis-Jarilta. "Oot piirinmestari!", hän tokaisi. Hohhoh. Mietteet tästä, voi (toivottavasti ei) lukea Karjalaisesta.

Kulku oli hyvä, mutta en juossut ihan maksimia. Toki kunto edellyttäisi ehkä maks. 1,5min kovempaan aikaan. Kun pm-kisa ei ollut avoin, olin siis mestari. Se on Tohoa lainatakseni täysi vitsi. Varmaan voitan vielä SM-kultaa, jos vähennän harjoittelua. Km-vauhti oli 3.50, että mistään kiidosta ei voitane puhua.

Lopuksi Jiin uutta matskua. Kova jätkä, kova bändi. Erityisesti kiippari Gröhn on aina ollut suosikkejani. Oikeasti olisin halunnut "Et ole yksin"-kappaleen, muttei se nyt toiminut.