Ma 19.4: 9km rento - Aika pian ruuan jälkeen, mutta ihan hyvä oli.
Ti 20.4: Kehonhallinta 20min + 10km reipas-ylämäet kovaa - Kyllä se meni, mutta hengitys ei ihan ole kartalla näin aamusta.
Ke 21.4: 18km kevyt - Taas vähän täydellä mahalla, mutta hyvältä tuntui.
To 22.4: Voimajumppa 40min + 3x500m/1.29'-1.31'/2'+7x200m/30-32"/1.30' - Ei oikein ollut tauon jälkeen tuntumaa Eliteihin, eikä rataankaan.
Pe 23.4: LEPO - Ajelin Vesilahdelle.
La 24.4: Veljeskisa: pariviesti: 4x970m 3.04/3.13 Vesilahden pururadalla. Eli kaks rykäsyä/jamppa. + 2h pihafutista aivan täysillä - Hyvin kulki, vaikka olikin ihan tajuttoman raskasta.
Su 25.4: 10km kevyt + 2h katukorista ihan täysillä. - Vähän tahmeaa oli hengitys, mutta jalat ok.
Ma 26.4: LEPO - Vähän turvotusta sisäreidessä ja pientä arkuutta.
Ti 27.4: Vesijuoksu/-jumppa 45min - Edelleen vähän kipuileva on tuo vasen sisäreisi. Hämärä vaiva, joka ei tunnu juostessa?
Kuinka ollakaan, saimme vihdoin järjestettyä serkkutapaamisen. Se käsitti siis kaksi veljesparia: Minä ja velipoika Sami + Jukka ja velipoikansa Jarkko. Viikonlopunvietto oli sovittu Vesilahden Pappilantielle, joka on leiriolosuhteiltaan loistava. Sauna, pelikenttä, ruokaa ja juomaa. Jälkimmäisiä ihan liikaa. Bonuksena tulee kummisetäni Raaka-Arska.
Muuten viikonlopun ohjelma oli hyvin vapaa, mutta pariviestikisa oli tehtävä. Vesilahden pururata on noin kilometrin pituinen ja 35m korkeuserolla varustettu perinteinen pururata. Kisailu on aina mennyt pikkuveljet vastaan isoveljet, oli laji sitten mikä tahansa. Näin on ollut varmaan 15 vuotta. Taktikointi ja psyykkinen sodankäynti on 80% kisoista ja se oli suuressa osassa nytkin. Kisan kulku oli seuraava: Juostaan neljä kertaa rata ympäri eli yksi henkilö juoksee 2 kertaa. Puolessa välissä vaihdetaan kiertosuuntaa. Eli molemmat juoksevat kierroksen molempiin suuntiin.
Olimme Jukan kanssa aavistelleet Pienten laittavan Jarkon kärkeen, joten laitoimme Jukan häntä vastaan. Jarkolla on lätkä-futis-itsepuolustus-taustaa ja on suhteellisen ok-kuntoinen jamppa. Jukka taas omaa saman lajitaustan, mutta on hieman kestopainotteisempi menijä. Näin oletimme, että Jarkko voittaa jonkin verran ja minä sitten toisella osuudella otan kiinni. Startti oli mäen huipulta ja jännitys oli kova, kun ei välille nähnyt. Samin kanssa odottelimme, että kumpi ensin tulee. 3.45min jälkeen Jarkko kaarsi vaihtoon ja Sami lähti paukuttamaan karkuun. Jukka oli jäänyt yllättäen 30s ja hiukan jo pelästyin eroa.
Ensimmäinen oma osuus lähti todella jyrkkään alamäkeen, jota en oikein uskaltanut luukutta. Näin kuitenkin puolessa välissä Samin reilun sadan metrin päässä. Ajattelin, etten saa häntä kiinni. Kuitenkin lopun ylämäki oli pidempi kuin muistin ja olin noin 5s Samia ennen vaihdossa. Sami, jolla on ihan kestojuoksutausta, juoksi noin 3.40 ja itse luukutin yllättäen 3.04.
Arvelimme, että Jarkko ajaa Jukan heti kiinni ja painelee ohikin. Pelkäsin, että Jukan ero repeää hulvattomaksi ja kiinniotettavaa on liikaa. Jukka kuitenkin loistavana alamäkijuoksijana paineli loivan alamäen hyvin ja ero vaihdossa oli samaa luokkaa kuin viimeksi.
En silti ankkuriosuudelle lähtiessäni uskonut saavani Samia kiinni. Loivaa alamäkeä kuitenkin pystyi juoksemaan tosi kovaa ja juoksin itseni siinä sitten ihan hapoille asti. Näin mäen alla Samin taas noin 15ometrin päässä. Tiesin, että siellä tulee tappojyrkkä nousu. Aloin olla varma voitosta. Ohitin kävelyvauhtia Samin tuossa nousussa ja sen päällä olin ihan hapoilla. Sami oli onneksi myös ja korjasimme potin 8 sekunnin erolla. Aivan älyttömän pahalta tuntui keuhkoissa ja koko porukka oli kanttuvei.
Palauttavana pelinä pelasimme vajaan pari tuntia tosissaan jalkapalloa. Juoksukisan häviäjät joutuivat menemään ilman saunaa uimaan, mutta Jukan kanssa tumpeloimme jalismatsissa itsemme samaan joukkoon. Kaikesta raskaudestaan huolimatta viikonloppu oli mahtava.
Seuraavana olisikin sitten kansallisenkin tason startiksi nouseva Kalliojärven ympärijuoksu ja sitten ensi viikolla pm-maastot.
