La 3.4: 10km reipas - Semmosta 4min/km vauhtia eli rentoa lupsuttelua, ei kuitenkaan henki pelannut yhtään
Su 4.4: 16km kevyt - Hemmetin hyvin kulki. Siihen saatto auttaa myös uusi astmasuihkekiekko. Olin nimittäin 2 päivää vedellä tyhjästä kiekosta...
Ma 5.2: Malmijuoksu. 6km verryt + 11.84km 44.25 8. - Aivan yllättävän hyvä juoksu, ei oikeastaan edes kummemmin väsynyt.
Näin tuli sitten uusi aluevaltaus pääsiäisjuoksujen rintamalla.
Verryttely
Aamu alkoi perusväsyneellä ja kankealla ololla, joka ei luvannut juuri mitään päivän kisaa ajatellen. Rahkat ja banaani naamaan, pikkusen mehua ja siitä sitten Hammaslahteen For The Imperiumin tahdissa. Pirunmoisella jonottelulla alkoi kisat. Aivan liian vähän toimitsijoita numeroiden jaossa ja siinä meni 20min seisoskellessa. Onneksi starttiin oli mukavasti aikaa. Rennosti kisakamat päälle ja verkkamaan. Otinkin muista henkisen yliotteen puolittaisella jussiutriais-asuvalinnalla: lyhyet trikoot + kompressiosukat! Jussihan olis kyllä paiskinut ihan peruslyhyissä, mutta ainut olin noissa kisoissa noinkaan vähillä juokseva.
Verryttelin pikkupenskojen lenkin verran ja tutustuin Hammaslahteen. Vähän pelotti vielä verryttelynkin aikana juoksun kulku. Ylämäet tuntui imevän miestä kohti maata, eikä niinkään mäen päälle. Suihkeet naamaan ja verkkarit mäkeen. Näin olin sitten 5min ennen starttia viivalla. Se on sopivasti se. Lupasin Jirille, että vedän sille ekan kierroksen joten lähdimme suurinpiirtein vierekkäin.
Kisa
Startti tapahtuu ja kaikki painelee ohi ennen ensimmäistä alamäkeä. Mietin jo, että kuinka saakelin kovaa sitä pitäis juosta. Jiri jo katseli, että mihin se jänis jäi. Joku onneton nainen jäi kuvaa ottamaan ja tuli melkein juoksijoiden yliajamaksi siinä startin tiimellyksessä. Ei se vaan älynnyt väistää. Sain Jirin kiinni 300m jälkeen ja vauhti tasaantui johonkin 3.45-tietämille. Jiri kyseli aina, että paljon kilsa ja minä vastasin. 2 kilometrin kohdalla Erä-Pirkko hilautui vierelle ja jopa vähän ohi. Pelästyin, mutta ei se sitten niin kovaa mennytkään. Jiri huiteli siitä ohi ja minä Jirin perässä.
Alamäkeen lampsittiin hyvää tahtia ja vähän ennen Lemmenpolun risteystä kiristimme hieman. Vauhti oli edelleen noin 3.45. Sitä olin Jirille luvannutkin vetää, vaikka periaatteessa Jiri veti minua ja kyseli väliaikoja. Kolmen kilometrin kohdalla tuumasin Jirille, että anna mennä. Sehän ampui pirullista ravia karkuun ja kun isänsä vielä huuteli, että reittiennätykseen 4min niin vauhti lisääntyi vielä. Jiri meni maaliin kovaan aikaan 15.30. Lyhyt reittikään ei ihan mitaltaan täsmännyt vaan se oli 4.25km. Eli sellaista 3.40-vauhtia Jiri paineli.
No, kisahan jatkui. Yhtäkkiä olinkin ihan yksin. Pellikan Lasse meni noin 100m edellä ja tapoihini ei taakse ole katsella. Laputtelin itseäni hämmentäen hyvin kevyesti edelleen sellaista 3.50-vauhtia. Noin 5-6km välillä uusi tuttavuus Simo Puumalainen ilmestyi tappavan hidasrytmisellä askeleella vierelle ja edellekin siitä hetken päästä. Jotenkin oli semmoinen vetämätön mieli, joka tässä tarkoittaa, ettei huvittanut vetää. Jäin siis peesiin ja tuulensuojaan. Suorastaan törkeästi käytinkin sitä hyväksi. Kuitenkin meillä vauhti nousi ihan sinne 3.40 tietämille. Tein itselleni periaatepäätöksen, että toisella kierroksella ei saa jalat alkaa hyytymään. Siksi laputin rennosti siinä mukana. Vähän ennen toisen kierroksen loppua vetomiehen vauhti kuitenkin hidastui. Niinpä sitten lähdin vetomieheksi kolmannelle kierrokselle.
Jossain kaukana taustalla tuli Jurin hahmo, mutta en pelännyt, koska voimia oli hyvin. Puumalainen oli kannassa, mutta selkeästi askel alkoi painamaan hällä. Sen verran kuitenkin on epäluuloja noihin triathlonisteihin, etten uskaltanut ihan varmaksi hänen hyytymistään vielä uskoa. Koska voimia oli hyvin ja juoksu edelleen meni 3.43-vauhtia päätin tehdä "isän erikoisen". Sehän menee sitten niin, että ensin kiristetään vähän, päästetään ajomies taas kantaan ja kiristetään taas vähän. Tein tätä hetkisen ja ennen isoa ylämäkeä kiristin sadan metrin matkan ihan kunnolla, jotta sain rauhassa ylämäen juosta. Alamäestä aloinkin sitten pistää höökiä päälle ja koitin tavoitella Pellikan poikaa, mutta välimatka ei kuroutunut tarpeeksi nopsaan. Ketsusta kääntyessäni olin varma, ettei taustalta oteta kiinni. Myös eteen oli turhan pitkä matka. Kiristin kuitenkin kannustajien iloksi hieman ja läpsyttelin 3.30-vauhtia maaliin.
Jälkipuinti
Maalissa jossittelin itselleni, että toisen kierroksen olisi voinut juosta kovempaa... No olis varmasti, mutta ei olisi varmaankaan tuntunut viimeinen kierros noin hyvältä. Varmaan monen yllätykseksi Laakkos-Reimari veti voiton kisassa. Luurangoksi laihtunut Allu oli kolmas ja Hukan poika siihen väliin. Itselleni pienenä yllätyksenä Rahkosen kova nelossija ja Mustosen Akin hiukan ennakkoa heikompi vitossija. Uskokaa kuitenkin, että Aki tulee sitten Lahden nelosella aika kovaa. Sopivampi matka.
Mitäs vielä... Ei kai kummempia. Tästä vain harjoitusta koneeseen ja kyllä täältä vielä kuntoon ehditään. Eihän tämä edelleenkään mitä leukoja loksauttavaa ole, mutta kun ei satu mihinkään, niin olen tyytyväinen. Tulokset muuten täällä.
Niin muuten Jukka V. : Sulla on ihan täydet mahdollisuudet Pasin lyömiseen, se lähti varmaan 3.30-vauhtia ja jäi silti mullekin puolitoista minuuttia. (Tämä ehkä myös pieneksi kimmokkeeksi Joensuun Maratonin kaksintaistelua ajatellen.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti