Juhlat on päättyneet

Pe 3.9: Jooga 30min - siinä se meni jonkinmoisessa väsymyksessä

La 4.9: LEPO

Su 5.9: LEPO

Ma 6.9: 13km kiihtyvä 4.10-3.40/km - Vähän väsynyt olotila viikonlopun jälkeen.

Ti 7.9: A: liikkuvuus 45min I: 7km-1min kovaa-30s kovaa-15s kovaa - suht hyvät jalat sitten kuitenkin, kaipa se lepo jonkinverran teki.

Ke 8.9: A: lihaskunto 45min I: pm 10 000m Lieksa 35.32min - Oikein hyvä meno pienestä välikuolemasta huolimatta.

To 9.9: A: liikkuvuus + peli I: 8km kevyt - Jalkojen palauttelua.

Pe 10.9: LEPO

La 11.9: 12km kiihtyvä 4.10-4.00-3.50/km - Ei oikein hyvä kulku...

Su 12.9: 16km kevyt - aivan mukava "pitkä" lenkki.

Ma 13.9: 7km - 5 x 12 YML + 5x50m YM - Kaatosade, mutta erinomaiselta tuntuu

Ti 14.9: 13km kevyt - leppoinen junnutreenien veto

Ke 15.9: lihaskunto + futsal 60min - juoksuton päivä tähän väliin.

To 16.9: 18km kevyt - se kulki hyvin, takareidet vaan melkoisen tukossa.

Pe 17.9: 15km kiihtyvä 4.10-4.00-3.50/km - Vähän nälkä oli, mutta muuten jees.

La 18:9: LEPO

Su 19.9: LEPO

Ma 20.9: vesijuoksu 30min - pieni jalkojen rentoutus ennen ajomatkaa.

Ti 21.9: vaellus 8km - kaatosade ja huima tuuli

Ke 22.9: Rimminlenkki 6,8km 23,44min 3.32/km - Piti rikkoa Ilkan ennätys...

To 23.9: LEPO - Ajo Joensuuhun

Pe 24.9: 14km kevyt - hyvin leppoista läpsyttelyä.

Juhlat on juhlittu ja nyt alkaa sitten oikea valmistautuminen siiheh Vaarojen Maratoniin. Näin tuolla matkan varrella Leppäsen Jaakon, joka kutsui olemustani "kärppämäiseksi". Jos minä olen kärppämäinen on Jaakossa kaikki ahman ominaisuudet: hämäävän roteva olemus, mutta järkyttävä jolkotuskunto ja katse, joka ei paljasta pohjimmiltaan pahoja ajatuksia. Ei miehen näkeminen ainakaan lisännyt itsetuntoa.

Velipoika sen sijaan ei pelota. Joutuu vielä kertaamaan siinä kisan alle. Toki vellu asuu Kuopion vuoristossa, joten etu on suuri tänne Joensuun tasankoihin verraten. Muita en pidä vastuksina, vaikka siellä varmasti kovia patuja onkin. Tietty ylimielisyys pitää säilyttää jo mystisen hahmonikin takia.

Lomaviikot on juhlien tapaan takana. Kotiseuduilla piti käydä näyttämässä paikalliselle suuruudelle, että kyllä vanhakin vielä pystyy - sekunnilla hänen ennätyksen alle. Reitti on raskas, mutta alku oli vähän turhankin kova. Nyt on kulku ihan suht kohdillaan. Kaksi viikkoa aikaa tappaa se kulku...

Sain testiin myös Inov-8 Murdocit. Jos ne istuu jalaksiin ja saan ne ajettua joten kuten sisään, saatan niilläkin juosta. Ihan älyttömän hyvin ne kyllä pitää jo pienenkin testin perusteella. Tällä kertaa en vinkkejä kerro. Seuraavaksi pitäisi ruuvata kuntoon tuo omatekoinen juomavyö, josta sitten tulee jonkinlaista tietoa tännekin.

Huomenna ihmiset Kataja-hölkkään!

Tiedotus: "Ryhmä Rämä" ei ole enää hyvä juttu millään tavoin.

Ke 7.7: 9km rento - älyttömän painostava ja hiostava keli, juoksu ok.

To 8.7: 4x300m/3-4'/44-45" - Todella hiostava keli, kulku oli viimeistä lukuunottamatta hyvä. Radiohaastatteluunkin pääsin. Olin ainut hullu, joka treenasi kasilta aamulla.

Pe 9.7: LEPO

La 10.7: 18km kevyt - oikea polvi naksuttelee vastaan.

Su 11.7: Ylä-Karjalan Kymppi. 10km 35.52. - Kiihtyvällä vauhdinjaolla hyvä juoksu, vaikka olikin liian kuuma keli ja liian pehmyt pohja.

Vieläkään en kuvia tänne asti saanut. Mutta kyllä ne tulee, uskokaa pois! Treeninki on ollut aika reippanhanlaista. Siis minulle. En kuitenkaan ole vielä kahden treenin päivätahtiin siirtynyt. Senhän voisi laskea jo urheilemiseksi. Pysytään puuhastelulinjalla.

Aurinko paistaa ja kuumaa on. Vähän liiankin kanssa. Pari kirjoitusta sitten fiilistelin, ettei kotikylän Ilkka pääse tuohon Tiinanmäen kiekkaenkkaan. Kävi kuitenkin niin, että isänsä pilasi minun päivän tekstiviestillä, jossa luki: "Ile pururata 2.55,6." On se nyt perkele, että klopit alkaa hyppimään silmille jo kotinurkillakin! Näen tämän pienenä haasteena. Lupailinkin Ilen isälle, että päihitän kossin, kunhan ollaan samaan aikaan Sapsun purulla. Vedetään ylämäki sitten sellaista tappoa, että riittää! Kuten voitte huomata, mieli uskoo vielä kovempaan aikaan...

Mieli voisi taivutella ruumiinkin omalle puolelleen. Oikea polvi nimittäin vähän jumittelee. Joka päivä tuntemukset on vähän välttävän eri puolilla. Varmaankin ihan lihaskireyttä, mutta vähän kankean oloinen se on.

Ratakisoja on niin pirun vähän täällä Pohjois-Karjalassa, että piti lähteä ihan Valtimolle asti hölkkäkisaamaan. Siellä järjestettiin tänään Ylä-Karjalan Kymppi ties kuinka monennen kerran. Matkana hyvin yllättäen 10km. Säänä toimi tänään keväinen 30:n asteen helle ja vieno tuuli. Rata oli 4x2,5km lenkki. Pohjasta vastasivat Herrat Hiekka, Sora ja "Saarijärven SM-maastot"-tyyppinen latupohja. Eli pehmyttä oli. Paikalla tiesin olevan Kanervon Jussin paikallisena kestokoneena ja hänen lisäksi armottomat reidet omistava hiihtomies Markus Pörsti. Nämä reidet verrattuna omiini on kuin vertaisi DX-Corollaa V8-Chargeriin. Varmaan bensankulutus samassa suhteessa. DX-miehet tavallisesti myös luulevat olevansa jotakin, Charger-miesten ei tartte.

Kävi niin, että matkaan päästiin. Arvasin Kanervon lähtevän liian kovaa. Ja niin kävi. Kärkikolmikko lähti vetämään Pörsti-Kanervo-Joku-porukalla kaulaa meikäläiseen. 40-sarjan kärkimies otti minut kiinni ja tuli sopivasti tuulensuojaksi. Härskisti käytin sen hyväksi. Ensimmäinen kierros oli helppoa ja kierroksen lopussa olevan tappoylämäen pystyin ottamaan kevyesti ja tappoalamäen laskettelemaan rennosti. Tähän jäi 40-sarjan mies.

Toinen kierros mateli mukavasti 3.30/km-vauhtia. Kapulainen latupohja oli kuitenkin ikävä ja siinä ei pystynyt luukuttamaan. Kärki veteli piikkareilla, minä surkimus tulin hölkkään lenkkareilla. Etujoukot eteni edelleen kolmikkona, vielä pitkillä suorilla nippanappa näköetäisyydellä. Varmaan vajaan minuutin päässä. Ylämäet meni oudon helposti ja moni maratoonari olisi kateellinen, jos olisi nähnyt miten nappasin juottopaikan mehut paidalle, kasvoille, housuille, muttei suuhun. Eikös se ole tarkoitus?

Kolmannen kierroksen alussa huomasin Pörstin karanneen Kanervolta ja Siltä Toiselta. Arvelin suhteellisen hyvävoimaisena jaksavani pienellä kiristyksellä loppuun asti. Niinpä kiristin. Kaksikko läheni hitaasti, mutta varmasti. Oli niihin silti parikymmentä sekuntia. Edelleen tappomäki meni hyvin ja kun sain pari tippaa toisella juomisyrityksellä suuhunikin, niin hopeankiilto alkoi vaivaamaan näkökykyä.

Viimeisen kierroksen ensimmäisen jyrkän töppyrän jälkeen olin varma pronssista. Kolmosmies läheni niin nopeasti, että ohitus olisi varma. Kanervo kuitenkin huomasi takaa-ajoni ja kotiedun turvin piti vauhtia yllä. Luotin kiriini aika lailla, enkä purulla alkanut revittelemään. Tappomäelle viimeisen kerran noustaessa tikkasin ylös minkä jaksoin. Kanervo läheni. Eroa ei ollut kahdeksaa sekuntia. Ylämäen revitys kuitenkin vei voimat, eikä alamäkeen saanut enää jaloista tolkkua. Kanervo oli toinen ja minuutti hävittiin Pörstille.

Aika oli 35.52. Sehän on minulle kovaa vauhtia ja tuossa maastossa vielä. Itse asiassa se on 3.35/km. Jotenkin veikkaan, että vähän alimittainen se lenkki on, että 3.37 on varmaan lähempänä.

Kuuma oli ja kisan jälkeen pääsi suoraan järveen. Joku setä otti ihan sairauskohtauksenkin, piipaa-auto oli paikalla. Eipä se järkeä tuolla kelillä ole ikämiesten juosta. Vaikka varmasti teen itsekin niin tulevaisuudessa.

20. päivä olisi 800m Outokummussa. Jos siellä sitten pistäisi Leskiselle ison reisiluun kitusiin. Sitä ennen valmistavana aktiviteettinä Lappeenrannan Eliittikisat, Ilosaarirock kera Faith No Moren ja onhan siinä jotkut 3-kymppisetkin vaivoina...

Seuraavalla kerralla kuvia, lupaan. Nyt katsomaan, miten Hollandaise-kastike ottaa pataan 3-2!!!

Tuossa vielä kaikin tavoin ajankohtainen biisi.