...sillä aikaa Joensuussa...

La 28.11: 10km kiihtyvä - Hyvin rennolla vauhdilla. Ei ollut raskasta, muttei saanut oikein tuntumaa.

Su 29.11: 20km rento - Vähän oli Laukaalainen maailmanmestari harteilla. Ei edennyt, mutta tulipahan juostua.

Ma 30.11: 8km reipas ylämäet kovaa - Nyt oli sinne päin jo. Hengitys vähän hakusessa, mutta jalat pelaili kivasti.

Kevyt viikko takana, jee! Torstaista sunnuntaihin tuntui juoksu aika tahmealta, mutta tänään olikin sitten jo hyvän tuntuista. Paino on tippunut neljässä viikossa 1,5kg, mikä kyllä tuntuukin juostessa. Kilometrit ovat neljän viikon aikana olleet seuraavat: 23km - 50km - 97km - 72km. Marjojahan nuo vielä ovat, mutta Toukokuussa pitäisi jo saada ihan kunnon kiisseli noistakin. Eivät nämä kilometrit ole kummoisia, mutta pitää muistaa, etten ole pitkään aikaan juossut näinkään säännöllisesti. Ja Toukokuuhun on vielä aikaa. Muttei riittävästi Tuomolle. Tämän saattaa aistia tuosta sivujemme gallupistakin: ei ole enää Tohoon luottoa.

Lauantaina oli kestoväkeä enemmältikin liikkeellä, kun Kotiteollisuus soitteli Kellarissa. Soitto oli promilletasoonkin nähden aika särmikästä. Tosin kuunteluelämystä häiritsi joku helvetin wannabe-Ibi Love, joka järjesti yksikseen oman moss pitin eturivin tuntumaan. Siinä sitä oli juoksijat ja suunnistajat ihan paketissa, koska tyttö omasi myös kiitettävän elopainon. Saimme myös osaksemme iloisen olutsateen, jonka tämä kapakkaruusu kehitteli tönimisellään. Herrasmieshän ei naista lyö, mutta semmoisen isällisen luunapin olisi kyllä voinut paukauttaa.

Suunnistajat yrittivät säälittävästi valloittaa naisihmiset, koska tiesivät "oikopolun" Kimmeliin. Tämä polku oikaisi aivan valtavasti. Ehkä 50 metriä. Kimmelissä olikin itselläni sitten jo se perus laskuhumalainen paskameininki, jota ei helpottanut 12 euron sisäänpääsymaksu. Hauskaa kuitenkin oli ja taksimatka suljetulle grillille kruunasi illan.

Sunnuntai kului hiihtoja katsellessa. Hieman tuo Norjan pojan irtiottokyky hirvittää, mutta minkäs sitä voi jos on niin kovassa kunnossa ja lahjakas. Lopullisen niitin päivälle antoi kaikesta muusta humusta huolimatta Kangasniemen kova poika Henri Manninen. Karvainen mies paineli maaliviivan yli ylväässä asennossa tuuletellen, eikä mistään näkynyt juostun matkan rasitukset. 2.19 on kova aika. Ehkä hieman rohkeammalla alkumatkan vauhdilla olisi mennyt kovempaakin.

Tuomo: Polje, polje!!! Kyllä ketjua riittää!

Kevytmielinen kevyt viikko

Ma 23.11: 11km rento/reipas + 5x100m - Olin vähän kattelemassa muiden treenaamista ja hiimailin itse siinä sivussa.

Ti 24.11: A: Vesijuoksu/-jumppa 1h P: Hieronta - Kyllä oli ihmisen ulkoreidet jumitteessa.

Ke 25.11: A: Tasapaino 1h I: 9km kevyt - Lihakset arat, varmaankin hieronnasta.

To 26.11: Liikkuvuus 1h - Lepoa vain.

Pe 27.11: 9km rento - Periaatteessa kulki, joku kuitenkin tökki. Vähän kuin pyörä, joka rullaa, mutta ketjut on liian löysällä.

Pimeetä on elo täällä Itärajan tuntumassa. Vettä on satanut sopivasti vähän joka päivä. Pimeetä on aamu kymmenestä kahteen ja loppuaikana ei näe mitään. Juoksualustat toisaalta on pitävät, mutta ei tämäkään oikeen hääviä oo.

Tuomo lähti Henaattoria koutsaamaan Firenzeen. Toivottavasti Yussuf pääsee maaliin, vähän on tahtonut olla kaverin peikkona nuo keskeytykset. Edellytykset on juosta alle 2.20. Maraton on ehdottomasti miehen matka. En vain tiedä onko mies henkisesti tarpeeksi tyhjäpäinen juostakseen sen kovaa?

Tänään onkin perinteinen Kotiteollisuuden keikka tuossa Kellarissa. Saatan pari viskipaukkua ottaa. Kun minä menen katsomaan Kotiteollisuutta ei kyseessä ole musiikin kuuntelu. Kuuntelen välispiikkejä. Kyllähän vanhassa tuotannossa on pari kovaakin biisiä, mutta vähän on turhan junnaavaa junttausta minun makuun muuten. Biisien välinen verbaliikka toimii siitä huolimatta erinomaisesti.

Sitä ennen tosin juostaan kiihtyvä 10km. Tämä viikko on ollut kevyt viikko ja kyllä on ollutkin tylsää. Toisaalta unen laatu on parantunut, joten lepo on varmasti tullut oikeaan aikaan. Ensi viikolla onkin luvassa maitohappotesti eli 6x1000m. Tarkastellaan vähän kynnysarvoja. Ne on tasaisin ajoin hyvä kartoittaa. Viime kerrasta onkin vain 13 vuotta eli tämä tulee hyvään saumaan. Volo epäili, että meikän anaerobinen kynnys olisi 3.45-tuntumassa. Voi pitää paikkaansa.

Viime aikoina olen kuunnellut pääasiassa Metallican tuontantoa. Metallica on bändi, joka on jo hieman saavuttanut kulttibändin mainetta alaan vihkiytyneitten piireissä. Uskon kuitenkin vahvasti, että tästä bändistä kuullaan vielä. On jopa ollut epäilyjä, että syrjäyttäisi Yön aseman raskaan rockin rintamalla. Siinä sitä on tekemistä.