Huhhuh. On kyllä ankea tähän aikaan juosta 10 kertaa satanen maantiellä. Tai tuskin tuo on sataa metriä tuo kahden tolpan väli, kun paras aika oli 10,1.
Kävelen väistellen loskalätäköitä. Ilmasto kuulemma lämpenee. Nyt on maaliskuussa jo kolme astetta plussalla ja ladut ihan möhjöä. Hiihdin aamulla 18 km. Tai isän mukaan siitä tuli niin pitkä. En usko. 15 km korkeintaan.
Talitintti laulaa ja Mau-Mau katselee niitä navetan portailta. Lehmät oli ankeita, mutta olis se kyllä toisaalta kiva jos niitä vielä olis. Ei haise enää tuorerehu. Mieluummin niitä lehmiä kuin noita perkeleen kalkkunoita. Sen täytyy olla maailman tyhmin eläin. Olis edes Musta-Poika.
- Käytkö Tomi saunassa?
- En, kun me käydään ehkä Jarmolla.
- Ootteko kysynyt, että se käy Jarmon perheelle olla siellä yötä?
- Ollaan. Ei niitä haittaa vaikka olisin siellä joka yö. Jarmon äiti tarjoo mulle aina kahvia vaikka Jarmo ei olis kotona.
- No et sinä siellä nyt voi aina syödä! Milloin se Jarmo tulee meille yöksi?
- No miks se nyt talvella tulis? Että olis pidempi keskustaan? Ääliö.
- Ei tuollaista kieltä! Voi sitä käydä vaikkei minnekään menisikään.
- Joo joo. Sit, kun Aulava aukee. Meen nyt suihkuun.
- Etkö olis voinut odottaa saunaa?
- Ja ajaa saunan jälkeen mopolla Jarmolle? No en. Jäätyy pää niin kuin sillä jollain Mäenpäällä.
Pakkaan repun ja lähden ajamaan Jarmolle. Mikon isä on pihassa. Nostan kättä. Mikko on sillä naisellaan tai Majalla tai jossain. Saan Mikolta Offspringin Ixnay on the Hombren maanantaina. Mahtavaa!
Jokivarren nuorisoseura. Siellä on valot. Olisko häät tai tanssit? Ei ole muuten pitkä, että on Jytinän hölkkä.
Kaarran Jarmon pihaan. Teen paskarinkiä ihan Jarmon isän kiusalla. Se näyttää nyrkkiä. Hyvätahtoisesti kuitenkin.
- Perkeleen kloppi! Pitääs antaa tukkapöllyä!
- Tuu koittamaan!
- Muistakko kuinka kävi sormikoukus?
- Annoin sun voittaa!
- Vitut! Jamppa on sisällä.
Jarmon isä on hauska tyyppi. Kiroilee kyllä perkeleesti, mutta muuten se on hyvä ukko.
- Iltaa!
- No iltaa! Sitähän nyt virallisesti tullaan.
- Mää oon niin virallinen.
- Katohan, Jenna-vauvakin on täällä.
- Älä kiusaa!
- Onko Jarmo huoneessaan?
- Ainahan se on.
Jarmon huoneesta kuuluu armoton bassojumputus.
- Hep! Mitäs kusipää?
- Kato, pääsit tänne asti. Tulitko Pollarinkylän vai Jokivarren kautta?
- Tulin.
- Hyvä. Koska lähretään?
- Ei oo väliä. Ei se Waldo mua ny niin kiinnosta. Mihin me mopot pannaan?
- Eikö mennä autolla? Saa äitee tai issee vierä. Ei sinne seuralle viitti vierä mopoja.
- Miten vaan.
---
Tarja heittää meidät Nuorisoseuran pihaan. Autoja on jo paljon ja linja-autoja näyttää tulleen ainakin Kurikasta, Ähtäristä ja Virroilta.
- Mennäänkö heti sisään?
- Voishan siellä käydä, niin sais leiman heti. Ei oo jonoakaan.
- Mää vähän tarkkailen näkyykö hyvännäköösiä akkoja.
Odotetaan lippu ja saadaan leimat käteen. Nuorisoseuran logo olisi kyllä mahdoton väärentää. Teksti on niin hankala.
- Pitääskö käydä pelikoneella?
- Ei kai ny heti? Käydään diskos!
Diskossa on pimeää, vaikka toisaalta vähän liian valoisaa tyttöjen katselulle. Kierretään se pari kertaa ja mennään alas.
- Parit valkooset housut, muttei mitään ihmeellistä!
- Eihän kaikki ole vielä tullut. Nuokin oli jotain Kuortaneen amiksia. Käydään ny pihalla kiertämässä!
- No käydään! Sinähän se usein isketkin naisia! Vittuilet vaan kaikille.
- Jos ne on ääliöitä?
- Ei kai kaikki ole?
- No melkein kaikki on!
Kierretään seuraa. Amikset kiertää parkkipaikkaa Corolloillaan ja rakkarit on tupakilla ja juovat kiljua. Muka kovimmilla on Alavuden Seudun Moottoripyöräilijöiden takki päällä. Minua ärsyttää amikset, tyhmät, läskit, kuortanelaiset, nössöt, peräseinäjokiset vasta ärsyttääkin... Melkein kaikki. Ääliöitä. Eivät tajua.
- Ei täällä oo mitään. Mun on nälkä. Mennään sisälle!
- Koita nyt päättää! Voitas Mikolta hakee vähän kiljua...
- Isäshän tarjos jo jallua. Eikö se piisaa?
- Hyi saatana!
- ihan hyvää se on. Herrasmiehet juovat tuollaisia, ei siideriä ja kiljua.
- Sinäkö herrasmies? Paskat!
- Täydellinen.
Otetaan lihapiirakat. Seuran kioskilla on nuiva palvelu. Ollut aina. Pistää vihaksi. En ota sipulia. Tuntuu mahassa pahalta.
Janne menee arpakoneelle.
- Minkä helvetin takia sä jonkun arvan ostat?
- Siisti laite!
- Siisti? Aivan perseestä!
- Ingen vinst.
- Täh?
- Ei voittoa. Hienoa!
- Mitä hienoa siinä on?
- On se jotenkin siisti sanapari. Ingen vinst.
- Oot kyllä outo...
Waldo soittaa. Kierrellään joka puolella. Taas on jotenkin ankeaa. Pääsis jo kotiin. En uskalla kellekään tytölle jutella ja toisaalta ei puolikönnidet tytöt kiinnosta. Olisko pohjalaiset vähän ankeita jopa? Murre tekee niistä jotenkin yksinkertaisemman oloisia. Kyllä minä haluan täältä pois. Pohjanmaa ei ole mun paikka.
---
Minä en merkannut jääkiekkoja, jalkapalloja tai hiihtoja lenkkipäiväkirjaani. Nehän oli vapaa-ajan toimintoja. En minä nyt niin äärettömästi hiihtänyt, mutta useamman kerran viikossa, jos oli hyvä keli. Jääkiekkoa pelasin varmasti joka päivä, jos joku vaan lähti pelaamaan. Se kuitenkin oli palauttavaa, kun sitä oli vain kolme tuntia. Eikä niin tosissaan... Eipä.
Jarmon ja Jannen kanssa usein kohellettiin Nuokkarilla. Oltiin niin kilttejä, ettei kaikkien kanssa jaksanut tai päässyt kontakteihim. Valkoiset farkut toki kiinnosti. Eli käytännössä ulkoiset asiat. Paitsi oman luokan tyttöjen kanssa jo puhuttiinkin.
Inhosin sellaista itsestään huoltapitämätöntä toimintaa. Toiset väittivät urheilvansa ja liikkuvansa ja toiset "eivät ehtineet". Kumpikaan ei oikeasti ollut rehellinen itselleen. Enkä minä ollut kovin suvaitsevainen sellaisia kohtaan.
Nuorisoseura ei ollut minua varten. Tylsistyin ja turhauduin siellä jotenkin. Tämä sama ilmiö tulee vielä tänä päivänäkin vastaan. Saatan lähteä baarista tunnin aikaisemmin kuin muut, mutta näen vaivalloiseksi, että ilmoittaisin siitä kellekään. Huono juttu.
Nuorisoseuralla oli joka tapauksessa kovia esiintyjiä. Jopa legendaarisia.
