Viime yö nukuttiin teltassa esteradan lähellä. Lehtolainen sai kamiinaan tulet noin viidessä sekunnissa. Ihan hyvä oli nukkua siinäkin. Eikä kipinävuorokaan niin ankea ollut. Onhan sitä opeteltu Api-Tosiaan-leirillä.
Aamu on kylmä. Mutta kyllä sitä teltastakin aamulenkille pystyy. Oikeastaan ihan hyvä, kroppa lämpiää ja vertyy vähän.
Tänään pääsee kotiin! Aika siistiä. Syödään aamupala kenttäolosuhteissa. Puuroa ja teetä. Leipääkin.
- AAMUPALAN JÄLKEEN PURETAAN TELTAT, SIISTITÄÄN PAIKAT JA LÄHDETÄÄN VIEMÄÄN TELTAT KUIVUMAAN. KASARMIN PIHASSA KATSOTAAN KAMIINAN ÖLJYÄMINEN.
- TÄMÄN JÄLKEEN OMAT TAVARAT KUIVUMAAN JA LIKAISET PYYKKIIN. SEN JÄLKEEN LOUNAS.
Touhuamme reippaina. Tarkastukset menee vaivattomasti ja ilman suurempia valituksia. Varmaan ylikessutkin haluavat jo lomille. Onhan ne olleet sen pari viikkoa meidän kanssa.
Ruokailuun mennään iloisin mielin. Perusruuan lisäksi on pizzaa.
- Mitä meinasitte kotona tehdä?
- En mitään. Oon niin myöhään tai oikeastaan vasta huomenna kotona, sanoo Siltakuru. Se on jostain Utsjoelta. Sen pitää kuulemma tulla takaisin vasta maanantaina klo 12 mennessä takaisin.
- Mä kyllä meen juomaan! Lahes on aina menoa, Savinainen kehuu.
- Katotaan mitä jaksaa. Oon joskus kasin maissa vasta Sapsus.
- Sampsalammen mies, meetkö pyydystämään jäniksiä vallan käsin? Pihlaja virnuilee.
- Menen. Ja karhuja. Ne on jo herännyt.
---
- SITTEN ON VUOROS TUPA- JA KAAPPITARKASTUS! JOKAANEN MENÖÖ OMAN KAAPPINSA VIEREHEN SEISOMAAN, NIIN KÄYRÄHÄN NE LÄPITTE!
Voi perhana! En ole mikään vaatteiden viikkaaja. Pitää yrittää peittää tuonne taakse mytyiksi ne vaatteet, mitä en osaa. Onkohan ne edes samalla lailla muiden kanssa?
- HUOMIO! Aittalampi astuu sisään nuuska huulessa.
- Lepo. Alootetaan. Nimi ja kaappi.
- Alokas Jokelaisen kaappi, Herra ylikersantti!
Syynäileviä katseita. Aittalampi kurkottaa lyhyenä miehenä vähän. Aavistuksenomainen nyökkäys ja seuraavalle kaapille. Savinainen, sitten Pekk, sitten minun vuoro.
- No, Pyylampi... Onko T-pairat hyvin?
- Kyyyyllä, Herra ylikersantti...
- No ei ne kyllä oo. Paappas paremmin!
- Kyllä, Herra ylikersantti!
Väsään paidat äkkiä paremmin. Aittalampi on jo siirtynyt toiselle puolelle. Lindqvistillä on myös korjattavaa.
- Oottakos te taistelupari Pyylammen kans?
- Kyllä, Herra ylikersantti!
- Sen huomaa. Uusiksi.
Päästään läpi. Katsotaan varovasti toisiamme. Aittalampihan oli ihmeen lepsu tänään.
---
Vihdoin ollaan lomille lähdössä. Omat kassit mukana. Ne pitää jättää kotiin. Saadaan sotilaspassit ja ohjeita. Virta joutuu ajamaan partansa. Se on Ruotsista eikä ymmärrä ihan kaikkea suomenkieltä. Mukava tyyppi kyllä muuten.
- LOMILLE, MARS!
Kauhea meteli ja härväys. Sulloudutaan linja-autoihin, jotka lähtevät Kouvolan asemalle. Osa lähtee omilla autoilla. Kun bussit ajavat ABC:n ohi, niin osa oma-autoväestä kulkee jo six-packien kanssa autojaan kohti.
Istun Karin kanssa ja nukahdan suunnilleen Korialla. Riihimäellä pitää vaihtaa. Sitten vielä Tampereella. Osa menee ravintolavaunuun. Minä laitan korvalaput korviin ja nukun. Tampereella soitan Ala-Niemen kännykästä kotiin ja muistutan isää hakemaan Parkanosta.
Parkanossa ollaan noin seiskalta. Siellä isä jo odottaa.
- No?
- Mitä?
- Ookko oppinu mitään?
- Paljonkin. On nälkä.
- Hain nakkia kaupasta ja tuallaasen Batterin.
- Hyvä!
Syön nakit ja juon tölkin. Kevätilta on tosi hieno. Vähän viileä, mutta hieno. Aivan huippu lenkkikeli olisi.
- Onko ollut lenkki-iltaa?
- Tänään on. Saatkin mut vierä saunaan.
- Missä?
- Matilla.
- No voin vierä. Käyn sitten Jarmolla ja tuun hakemaan sut.
- Onkohan se viisasta?
- On on.
Nukun loppumatkan. Onpa kiva tulla kotiin. Tulee mahtava viikonloppu!
---
- Ekkö meinaa vaihtaa muuta vaatetta?
- En, kun pitää kuulemma näyttää Jarmon äidille armeijavaatteet.
- Hö. No mennähän sitten!
Ajetaan Matin rantasaunalle. Lompsutan suoraan kamppeet päällä saunaan.
- No perkele! Marsalkka astu tupahan!
- Melkeen!
- Nykkö se on loma?
- Joo, maanantaina takaasi.
- Tuu saunahan, ota sieltä kalja! Tulikos se isäs?
- En ehri nyt. Käyn Jarmolla. Tuun sitten hakemaan isän.
Autolla-ajo tuntuu erikoiselta. Onhan edelliskerrasta jo pari viikkoa. Ajan kauniissa ja kylmässä kevätillassa, rajoitusten mukaan kuitenkin.
Jokivarrentie on mukavan mutkainen kuivana. Karautan Jarmon pihaan. Ajokoira katselee minua sen näköisenä, että olisin voinut olla karauttamattakin. Astelen suoraan sisään.
- Iltaa!
- Ohhoh! No nyt on komia nuori mies!
- Jumalauta ja maastopuvus! Onko ollu tekemistä?
- Ihan riittävästi!
- Onko Jarmo kotona?
- Ei, se on naisis!
Istuskelen perheen kanssa hetken. Lähden takaisin ja isää hakemaan.
---
Nukun pitkään. Eli kahdeksaan. Perusjumitan tuvassa. Käyn vähän pelaamassa NHL:ää. Näppis on jotenkin jumissa. Paska. Taidan lähteä Keskiselle.
Kotona ei oikein näy ketään. Isä on metsässä ja äiti jossain työhommassa. Ehdin hyvin käymään Keskisellä ennen kuin isä tulee metsästä. Illalla on Petrin kanssa soittelut.
Kosovossa soditaan. Camryssa ei nyt ole omia kasetteja, mutta menee se näinkin. Keskisellä menen levyosastolle. Mitähän tänne on tullut?
Jumaliste, mikäs tämä on?! Hammerfall? Ja tässä on tuo Yngwie Malmsteen. Sitä on tullut joskus Metalliliitossa. Mid-price-levyjä vielä. Pitäskö ostaa molemmat? Olis 120 markkaa. Ostan! Haen vielä irtokarkkeja. Ja perhana kasetteja, pitää kopioda kasetille, että voi ottaa mukaan. Petri varmaan ottaa nämä lainaan.
---
Kävin vähän kiviä keräämässä ja sitten saunassa. Kerään isän Korg DS-8:n laukkuun, otan Ibanezin pikkuvahvarin mukaan ja lähden Petrille.
- Minnekäs ny?
- Petrille.
- Mitäs siellä nualla teherään?
- Soitellaan.
- Jotain rähinää.
- Niin. Jotain.
- Älä romuuta autua!
Ajan Petrille. Kello on jo kahdeksan eli ei mitään! Roope kuolaa eteisessä vastaan. Kannetaan ahtaassa rappukäytävässä kamat Petrin huoneeseen.
- Moro! Mitä kusipää?
- Moro! Nyt on kovia levyjä!
- No no, mitäs mitäs?
- Hammerfall, joku uus ja sitten vanhaa Yngwie Malmsteenia.
- Oho! Paa soimaan!
Laitan Yngwien Fire & Icen Petrin soittimeen. Sillä on Yamahat ja Supersoundin kajarit. Perpetual tärähtää soimaan.
- On siistit soundit!
- Taitaa se aika hyvä kitaristi olla?
Kuunnellaan levy läpi. Soitellaan. Kuunnellaan toinen levy läpi. Sekin on hyvä, mutta ei jätä sellaista muistijälkeä. Lähden kotiin joskus puoli neljän maissa.
---
Herään kymmeneltä. Käyn uimassa. Aurinko paistaa taas. Isä tulee jo lenkiltä, on hakenut postin.
- Kuinka pirun myöhähän sää olit kotona?
- Joskus puoli neljä.
- Eikö se ny kotona kannattas nukkua, kun armeijas ei ehri?
- Junas ehtii.
- On tohlua... Moneltas se juna menöö? Tai moneltako pitää olla takaasi kasarmilla?
- Me saatiin matka-ajan pidennystä. Vasta yhdeltä pitää olla kasarmilla. Saa lähtiä myöhemmällä junalla.
- Mistäs ja monelta?
- Parkanosta puoli seittämältä.
- No sitten ehrit vähän kiviä noukkimahan pellolta.
Ei ihan suosikkihommia, mutta ei se nyt haittaakaan. Kuuntelen traktorin radion soittimella Yngwietä, jonka kopioin kasetille. Tuoksuu mullalle. Pari lokkiakin on jo kärkkymässä matoja.
---
Äiti on tehnyt pannukakkuja. Syön niitä hulluna. Isä kilisyttää lusikkaa kaakaokupissa. Se tekee sen ihan liian kovaa.
- Meillä on sulle, Tomi, jotain, äiti sanoo.
- Mitä?
- Isä vois sen nyt hakea.
- Viittiisköhän?
- Älä pelleile!
Isä käy hakemassa paketin. Nokia 6110. Mitä ihmettä?
- Markku!
- No?
- Miks se on tuossa paketissa?!
Katson ihmeissäni kumpaakin.
- Avaahan se nyt! Äiti katsoo nuhtelevalla katseella isää, ja pyyhkii käsiään keittiöliinaan.
Avaan paketin. Kännykkä. Ei 6110, vaan isän 5110. Ja jotain liittymäpapereita.
- Jos soittaisit vähän useemmin kotiin, eikä tarvis kavereilta lainata.
- Siinon nyt sitten kaks tuntia puheaikaa ja 50 tekstiviestiä. Eikä kannata sitä koko ajan päällä pitää.
- Kiitos!
- Ole hyvä.
- Isä meirän pitää lähtiä.
Aikamoinen juttu. Muistan isän numeron. Muilta pitää kysyä. Mutta nyt pitää lähteä vaihtamaan vaatteet. Radiossa soi Ultra Bra.
---
Api-Tosiaan oli seurakunnan nuorisotyöntekijä. Ontuva mies, jonka joka toinen sana tosiaan oli tosiaan.
Monet kerrat olin ongelmissa vaatteiden viikkausten kanssa. Se taito puuttuu vieläkin. Enkä edelleenkään ymmärrä, mitä merkitystä sillä on armeijassakaan. Jos paita on vain oikealla paikalla, niin kyllä sen siitä löytää.
Lomillelähdön tunnelmaa jotenkin kaipaan. Vapauden tunne oli iso. Vaikka aikaa lomailuun oli vain vähän, niin se, että pystyit itse päättämään mitä kahden päivän aikana teet oli jotain valtavaa.
Suunnilleen joka lomilla ostin levyn tai kaksi, kopioin ne kasetille ja kuuntelin niitä korvalappustereoilla kaikkina vapaa-aikoina armeijassa. Levyt jäi Petrille, jonka kanssa myös melkein joka lomilla soiteltiin. Ei oltu hyviä, mutta soitettiin niin päättämän paljon, että kyllä siinä jonkinlaiseksi kehittyi.
Nokian 5110 oli hyvä puhelin. 6110 vielä parempi. Kumpikin oli kestävää muotoilua ja avasi kyllä minunkin kännykkävastaista maailmaa paljon. Tosiaan.
