- Joo-o, Tomi. Se on sillä lailla, että sulta puuttuu kaksi kurssia ja ne pitäs kyllä tehdä, että voit lakin saada.
- Joo. No mitäs mää voin tehdä?
- Sun pitää itsenäisenä ne jotenkin suorittaa. Pitäskö sun katsoa tätä listaa ja kysyä vaikka Erikiltä, että voisitko tehdä jonkun liikuntakurssin? Täällä on esimerkiksi "retkeily ja vaellus" ja "liikunnanohjaus".
- Ne pitääs aika äkkiä tehdä, kun mulla alkaa armeija...
- No niin varmaan pitäs. Käypä sitten heti Erikille puhumas.
Ei kyllä jaksaisi. En viitsisi Erikille paljastaa, ettei koulu mene kovin hyvin. Tai menisihän se, jos tekisi jotain. Pakko se kuitenkin on. Koulu loppuu, armeija alkaa. En minä tänne uudelleen halua.
Erik tulee liikuntahallin alakerrasta. Odottelen muka muuten vaan portaiden yläpäässä. Portaista leijuu painimolskin haju ylös asti.
- Erik!
- No niin. Tomi. Kerro!
- Jussi sanoi, että mun pitäs saada vielä kaks kurssia omatoimisesti liikunnasta. Joku retkeily ja ohjausjuttu...
- Jaha, jaha. Se on sellainen vaelluskurssi, ja sen voi tehdä niin, että teet suunnitelman ja sitten palautat siitä raportin minulle.
- Käykö se sitten esimerkiks jo viikonloppuna? Jos tuon huomenna suunnitelman.
- Kyllä.
- Mites se ohjaus?
- Ensi viikolla. Tulet ohjaamaan kuntosalille. Kasiluokkalaisia. Sinä osaat kyllä. Olet ollut siellä paljon.
- Minä päivänä?
- Kymmeneltä.
- Hmmm?! Eli milloin?
- Kyllä. Tiistaina.
- Ööö... Joo. Tuon huomenna sen suunnitelman.
- Hyvä. Muista huomenna se suunnitelma!
- Joo... Kiitos...
Ei se kuule kyllä puoliakaan mitä sille puhuu. Pitää illalla kirjoittaa joku suunnitelma. Kai minä sinne Mänttään voin mennä. Jos vaan lähden. Ne pärjää kyllä Corsallakin kotona.
---
Lähden perjantaina Mänttään. Ei ole koulua enää, joten lähden sinne jo 11 maissa. Pohjaslahdentie on hieno ajella. On paljon lunta, aurinko paistaa. Täydellinen talvikeli. Kuuntelen kasetilta Uriah Heepin Look at Yourselfia ja Robert Plantia. On myös Bodomia mukana.
Vilppula. On maailman ankeimman näköinen paikka. Miten joku asuu Vilppulassa? Muistan, miten nihkeää oli odotella Vilppulan asemalla pakkassäässä.
Kohta on Vuohikioski ja sitten perillä. Onkohan Jukka kartalla?
Ajan pihaan, Jukka tulee perinteisesti ovelle sählymailan kanssa.
- Moro...
- Terve!
- Ootko valmiina?
- Joo, mut syödään eka. Iska on tehnyt spagettia.
- Kukaan ei voi sanoa iska. Se on iskä!
- Ääliö.
- Niin oot. Onko Jaketsu kotona?
- Joo. Pelaa. Sillä on huomenna matsi. Kiehaa vastaan.
- Pitää sitä vähän käydä lyömässä.
- Älä jaksa, menee remuamiseksi.
- Tietysti jaksan!
Menen Jaken taa ja painelen näppiksestä satoja nappeja.
- Ei juma, mikä läskipää!
- Mitäs vauva-Zeik, tarviitko selkääs?
- Nyt meni painiksi!
Jarkko hyökkää kimppuun ja painitaan hetki. Masa tulee ovelle.
- No, pojat. Nyt rauhaa ja sitten syömään, on spagettia.
- Jes!
---
Ajetaan syömisen jälkeen Terolle. Sieltä mennään Teron tyttökaverin vanhempien mökille. Mukana on joku "tavallaan" Jukan tyttökaveri. Emmi ja Sanna on niiden nimet. Terolla on kuparinvärinen Turbo-Cherry. Tehokas, mutta ei toki Camryn veroinen.
Tero menee edellä ja me perässä. Tero on hakenut jotain Upcidereitä. Mulla ja Jukalla on perinteisesti Pepsiä. Tie on pirun luminen ja huonosti aurattu.
Mökki on perinteisen vanha. Haisee kostealta. Jätetään kylmää tarvitsevat ruuat terassille. Loput sisälle. Avaan sipsipussin.
- Älä helvetissä niitä nyt syö! Kohta on ruokaa?
- Kohta? Me just syötiin Jukan kanssa.
- Täh? Täällä piti syödä. Emmi teki pizzaa.
- Voidaan me sitäkin syödä, mutta heti ei oo nälkä. Pitäs vähän urheilla jotain.
- Käydään siellä rinteen päällä! Se on vanha laskettelurinne! Tai piti olla tai jotain! Sinne pari kertaa, sit mökille, sauna päälle ja syömistä! Tytöt saa jäädä tänne!
- Miks?
- No ei teitä jaksa siellä vinkumassa.
Lähdetään Teron autolla jonnekin vanhalle laskettelurinteelle. On se ehkä semmonen ollut, mutta aika metsittynyt on.
- Nyt sit täysiä tonne päälle, Tero huutaa.
- Siellä on aika paljon...
Tero hyppää rinteeseen ja painuu puoleen reiteen asti lumeen
- ...Lunta.
- Voi vittu, niinpä on! Kyllä me kerran päällä käydään!
Tarvotaan umpihangessa melkein pari tuntia huipulle ja takaisin. Alaspäin tulee helpommin, kuulemma. Eipä tullut. Sietämätöntä pomppimista jäljistä toiseen.
- Voi helvetti! Oli muuten raskas! On vähän sukat märät!
- Sukat? Mikä ei oo märkä?! Perkele. Nyt autoon ja saunaan!
- Tytöt on varmaan ilosia...
- Antaa olla! Koko ilta aikaa!
---
Käydään saunassa. Tytöt on leppyneet kiukusta ja ovat juoneet kaksi siideriä. Ihme hihitystä. Ilta pelataan Aliasta ja pelotellaan tyttöjä.
Jukka ei kehtaa mennä Sannan viereen unille. Minä nukun parvella. Aamulla on niin kylmä, että lähdetään melkein heti pois. Eiköhän tämä vaellusretkestä käy.
---
Jussi oli raju opo. Raju siksi, että pukeutui pukuun ja henkseleihin, ja kova jätkä siksi, että soittaa Spiritus Mortis -bändissä. Erik taas on niin legenda, että siitä pitää tehdä oma jaksonsa.
Aloitin lukion 85 kurssilla. Jätin niitä sitten laiskuuttani ja osaamattomani pois. Esim. lyhyt matikka ja pitkä fysiikka ei ihan loppuun asti toiminut. Lopulta oli 73 kurssia kasassa ja tuli vähän kiire. Jotenkin ihmeesti sain näillä lopuilla säädöillä suoritettuakin vaaditun oppimäärän.
Jukan ja Teron kanssa tuli Mäntän päädyssä säädettyä muutaman vuoden aikana paljonkin. On koluttu se seutu autoilla vaikka mihin suuntaan. Ja millä autoilla - Camrylla ja Turbo-Cherryllä.
Tero ja Emmi oli tavanneet klassisesti. Tero ajoi alaikäisenä motocross-pyörällä maantiellä nutulleen, katkaisi molemmat ranteensa ja Emmi sattui kohdalle elvyttämään tajutonta potilasta. Siitä se lähti sujuvasti, kun Tero vei kukkia kiitokseksi.
Moni ajattelee ja varmaan ajatteli, että nyt tulee villi mökkiviikonloppu. Kyllä oli niin viatonta, että ihan loputtoman tylsältä kuulostaa näin kirjoitettuna. Mutta ihan kivaa se oli.
Kotimatkalla kuuntelin kuinka Jugoslavia oli tiputtanut jenkkien F-117 Nighthawkin. Häivehävittäjän, jumaliste. Ei pitänyt olla mahdollista. No, onneksi kone ei maksanut kuin 110 miljoona/kpl.
