Torijuhlat meni jo!

Perjantaina startattiin, kuskina Tuomo ”Ruusperi” Lehtinen. Kyydissä kolme pikkunaskalia ja pari vähän vanhempaa vasaraa. Kisa-alueelle saavuimme alkuillasta. Keväinen tuuli helli Jyrkkäkoskea, kun joukkona kiersimme radan. Rata sai hyväksynnän, joten lähdimme lähimajoitukseen Iso-Syötteelle (58km). Mökki ei onneksi enää ollut kaukana hotellista. 30 metriä saattoi olla pääovelle.

Nautimme illallisen hotellin keittiöstä. Tarjolla oli puna-ahventa, porsaan sisäfilettä, kerma- ja uuniperunoita, hyvää salaattia ja mielettömän hyvää porkkanakakkua. Niksu riemastui notkuvat pöydät nähdessään: ”Täällei oo mitään syötävää!” Saimme nipin napin antimet kurkusta alas, ja lähdimme mökkitiloihin keskittymään. Vähän jo innostuimme, että pitäisikö iltakalja ottaa. Ei otettu. Valomerkki oli tullut 21.30. Tuuli paiskoi kattopeltejä häiriten yöunta.

Seuraava aamu alkoi sarastamaan joskus puoli neljä. Roosperi vei minut sekä JKU:n joukkueen aamulenkille tunturin juurelle. Keli oli virkistävä: Räntää vaakasuorassa vasten kasvoja. Aamupala syötiin, jonka jälkeen kaaoksen kautta päästiin viimein kisa-alueelle. Koko päivän seurailimme junnu- sekä veteraanikisoja. Kisojen etäisyys ihmisten elinalueilta näkyi ainakin junnusarjoissa. Lopulta Jirikin saapui paikalle. Kisakenkiä arvottiin perusteellisesti. Niin kuin se nyt tuon ikäisillä niin kovasti vaikuttaisi.

Illalla kävin vähän availemassa jalkoja. Juoksu kulki juuri niin hyvin kuin päivän vesisateessa seisomisen jälkeen voi odottaakin. Ei mihinkään. Lenkin jälkeen kunnolla ruokaa ja armotonta spekulointia seuraavan päivän kisoista. Ja eritoten suunnistajien pärjäämisestä. Kerrankin nukutti kisaa edeltävänä iltana.

KISA-AAMU

Aurinko paistaa. Mitä helvettiä? Tuulikin oli tyyntynyt. Ajattelin aamulenkin olevan turhaa ajan- ja energianhukkaa. Aamupalan ja pakkailun jälkeen kömmimme Tohon kanssa Juusto Metsälän vuokra-autoon. Kisa-alueella tapasimme rytminvaihtokyvystään kuuluisan Pajusen. Nappasimme kisaruokalasta kahvit, jonka jälkeen olikin jo verkkailun aika.

VERRYTTELY

Viimeistään tässä vaiheessa iski se pieni jännitys. Sen huomaa siitä, että puhe loppuu. Tyhjää tuijotusta ja ajolinjojen esikatselua. Omalla kohdalla ei voitu suurista menestyspaineista puhua. Joukkuesijoituksen eteen olin kuitenkin valmis taistelemaankin. Pukuteltassa näytti olevan pelkästään kovia juoksijoita. Näiden lisäksi minä ja Rahkonen. Rahkosen päänahka oli hyvä vauhtimittari, vaikka tiesinkin, ettei yli 8km matkalla ihan paukut hälle riitä. Aika meni yllättäen taas vähän tiukalle. Pihalta kuului ”kolme minuuttia lähtöön” ja meikäpoika vetää vielä kompurasukkaa jalkaan. Noo, otin yhden aukkarin ja keskityin kellon asetuksiin.

12 KM

Lähtölaukaus. Niukahko, mutta sitäkin sitkeämpi joukko raavaita miehiä ampaisi kohti Jyrkkäkosken mäkiä. Raavaita siksi, että maaliinpäässeiden keski-ikä oli 31v. Taas yksi syy naureskella 30-vuotiaiden veteraanisarjalle.

Ville Maunuksela starttasi sellaista kyytiä, ettei Lewiskaan heti ohi päässyt. Ensimmäisen kilometrin vauhti hiukan hirvitti. Oletin, että 3.42/km jaksan juosta kisan läpi. Kahden kilometrin lenkin ensimmäinen puolikas oli selkeästi hitaampi kuin ensimmäinen.  Ilman lenkin loppusuoran kovaa vastatuulta ero kilometrien välillä olisi voinut olla vieläkin suurempi.

Puoleen matkaan mennessä olin saanut muutaman miekkosen kiinni. Tuomo huuteli väliltä Pajusen ja Juuson sijoituksia. ”Neljäs ja yhdeksäs!”. Se vähän toi pontta juoksuun. Eikä juoksussa oikeastaan suurempia väsymyksen tuntemuksia ollutkaan. Mietin juoksuani kierros kerrallaan. Kahdeksaan kilometriin tultiin oikeastaan aika helposti. Kärkeen toki oli matkaa. Eräs toimitsija huusi aivan tosissaan minulle ”Pois sieltä radalta!” Vastasin olevani kisassa. Tietyllä tavalla aika masentavaa…

Siellä sitten näinkin Maunukselan selän. En lähtenyt yltiöpäisesti yrittämään kantaan kiinni. Tiesin, että viimeiselle kierrokselle tarvitaan voimia, joten hivuttauduin hitaasti lähemmäs ja lähemmäs. Yleisön huudoista päättelin Lewiksen olevan aika lähellä takana. Näkyihän se siellä. Tuumailin, että kiskoisiko toisiksi viimeisen kierroksen niin, ettei Lewis kiinni saa. En sitten kuitenkaan viitsinyt kantata tarkoituksella.

Tein sen tarkoituksettomasti. Lewiksen ohitettua minut huomasin, ettei se Maunuksela tipukaan. No perkele. Päätin koittaa ratkaisua ja iskin ylämäkeen ennen kilometriä. Noutajahan sieltä tuli. Hyytymys kävi mäen yläosassa ja hiihtomies tonki ohi. Ei se silti kauas karannut, mutta parikymmentä metriä kuitenkin. Noin puoli kilometriä ennen maalia Loukkalahden isäukko kävi kuiskaamassa korvaan: ”Saat kiinni vielä, se ei huomaa kun kiristät.” Vähän tästä sisuuntuneena ja lisääntyvän reitinvarsiyleisön pauhatessa hivuttauduin lähemmäs. Kun kaarruttiin loppusuoralle, pistin ns. loikan päälle ja painelin ohi. Ihan hirveältä tuntui, mutta ei miehellä oikein ollut lyödä parempiakaan kortteja. Loppusuoralla tuli monta sekuntia eroa, eikä tarvinnut maalissa selitellä itselleen periksiantamista.

Kilometrit:

1.       3.33

2.       3.31

3.       3.43

4.       3.31

5.       3.44

6.       3.39

7.       3.48

8.       3.38

9.       3.48

10.   3.38

11.   3.50

12.   3.32

+ viimeinen 150m 23s.

KISAN JÄLKEEN

Siinä mehua juodessa onnittelin Rahkosta ja suostuttelin tämän juoksemaan vielä nelosen. Lupasin miestä haukkua blogissa, jos keskeyttää. Ei keskeyttänyt. Juoksi ihan hyvin.

Tuomo onnitteli minua mitalistina. En tajunnut mitä mies hourii. Kuitenkin oli käynyt niin, että niin Kälviän Kykyri kuin Sjundeån Boström, ottivat ja keskeyttivät. Tämä laski joukkueiden määrää niin, että Kataja kampesi pronssille. Eli kiitokset mitalista menee suunnistajille: Mårelle keskeytyksestä, ja Jerelle ja Juusolle hyvistä juoksuista.

Minulle mitali on ensimmäinen, ja tavallaan tärkeäkin juttu. Lähetin joskus 18-vuotiaana vastalauseen silloisen kotikuntani liikuntasihteerille. Oli epäillyt juoksuharrastukseni tavoitteellisuutta. Ihmettelin vastauksessani miksei tavoitteelliselle urheilijalle voi sen sata markkaa kuitenkin stipendiä antaa, vaikka se olisikin pari-kolme vuotta ollut telakalla vammojen takia. Sanoin myös, että tavoitteena on SM-mitali, tulee se sitten 25-vuotiaana tai 90-sarjassa. Stipendi tuli. Terveisiä vaan Rannikon Jussille.

Palkintojen jako oli vähän epäjuhlavampi kuin oletin, ja sitä häiritsi kiire katsomaan Jirin juoksua. Mitali kuitenkin tuli kouraan, ja se riittää.

Kuvasin juoksun videoivilla laseilla. Yritän sen saaada näytille. Tiedostojen yhdistäminen tuottaa kuitenkin ongelmia. Eli tähän se ei nyt ehdi.

Kaksitoista.

Nyt vähän pelottaa. Pitäisi sunnuntaina tempaista 12km SM-maastoissa. Mikäpä siinä. Varsinkin kun on tuota nelosta varten valmistautunut. Nämä täällä toimistolla puhuu, että on siinä ja siinä meneekö Lewis kierroksella ohi. Ei se ole siinä ja siinä. Sehän on ihan varmaa. Jos kuukausi sitten juoksin Malmijuoksussa 12km 3.45/km, niin kuukaudessa ei 15s/km lähde pois. Etenkään kun siirrytään maastoon. Sen 3.30/km ainakin vaatisi, ettei Korir nappaa kierroksella. Janne U:n mielestä siellä tarvitaan lumikenkiä. Tällöin mahdollisuuteni ovat hyvät.

Hyviä puolia on se, että vertaus Jiriin ei onnistu. 12km on myös ensimmäinen laji, joten ehtii näkemään muut startit täysin. Tikki ei ole niin hyvä, että lähtisin tuplamestaruutta yrittämään. Ehkä ensi vuonna haastan Jussin ja Lewiksen. Rahkostakaan ei tarvitse morjestaa, vaikka juoksisi samaakin matkaa. Ei sen jalat kuitenkaan kestä.

Paikalle saavutaan jo perjantaina. Junnumaastot täytyy käydä tsekkaamaassa. Hyvällä todennäköisyydellä käydään hankkimassa flunssa ja kylmetys. Keli ei lupaa hellettä. Sunnuntaiksi meteorologit ovat hankkineet parempaa säätä. Ei siis välttämättä tarvitse juosta yli-härsilämäisessä Hummelin teltassa. Ehkä laitan SU:n kokohaalarin vuodelta -94?

Loppuun lähes Renato Tosion legendaarisuusasteeseen yltävä biisi. Lyriikat ovat sunnuntaisen 12km mietteitä meikäläisen päästä.

Is there something after you,
Something after you?
Is there something after you?
Will it get you?
Can you feel the panic in you,
Feel the panic in you?
Can you feel the panic in you?
Will it break you?


Paranoia,
Coming from within, Taking over,
Symptoms of an everlasting...


Phobia


Is there someone following you,
Someone following you?
Is there someone following you?
Are you dreaming?
Is someone taking your life from you,
Taking your life from you?
Is someone taking your life from you?
Are you dying?


Paranoia,
Coming from within,
Taking over,
Symptoms of an everlasting...


Phobia

Ny piikataan!

"Sudden death looms..." Näin luki joskus Worms-tietokonepelissä. Nyt voisi sanoa SM-maastojen loomivan. Ei ole amputoitu jalkaa, kukaan ei ole sekoittanut arsenikkia juomaveteen, eikä pöllö ole päähän lentänyt. Edes CIA ei ole yrittänyt estää osallistumistani. Eli ehjänä ollaan. Nuo edelliset olisivat voineet käydä jos etunimi olisi Janne ja sukunimi alkaisi U-kirjaimella. Se olisi jopa aika todennäköistä.

Mäkitreeneillä ollaan yritetty kuntoa vähän piikata. Siis peak(= huiputtaa), eikä millään Hiltillä piikata kuntoa murusiksi. Yritän huiputtaa. Irtiottoa alkaa olemaan, mutta Pudasjärvellä ei taida olla mäkiä. Omaa sijoitustani varmaan vähän laskee kova kisa-alusta. Mutta oletus on se pari minuuttia kärjestä.  Tai vähän enemmän jos Lewis juoksee. Sisäpiirissä liikkuu myös huhu, että pitäisi juosta 12km. Toivotaan, että joku kokeneempi tulee ja ottaa tuon pestin. Minun sitä juostessa tulee sitten se 7-8min turpaan.

Joensuussa juostiin tänään maraton. Sää suosi räntäsateella ja vienolla 8 m/s tuulella. Se siivittikin Hukan pojan 1.15 alitukseen. Rahkos-Jukka joutui antautumaan puolivälissä. Miehen kunto oli pelottavan hyvä, mutta enää ei oikeastaan pelotakaan.

Joku käski keksiä jokaisesta aamusta asioita, joista voi olla onnellinen. Tapaan kuuluu myös mainita asioita, jotka ketuttaa:

Miinuspuoli:

1. Garmin herätyskellona - Erittäin ärsyttävä kosketusrinkula, jota pitää painaa kahdella sormella tietääkseen kellonajan.
2. Hieltä haisevien treenivaatteiden pakkaus kassiin.
3. Hampaiden pesu - hammastahnan maku suussa on todella ärsyttävä päivän ensimmäiseksi mauksi.
4. Hukuksissa olevat hanskat.
5. Astmasuihkeen ottaminen.

Plussaa:

1. Sängyn pinnojen välistä kurkisteleva ja naureskeleva vauva. - Jos joku voi olla noin iloisella päällä heti aamusta, niin onhan se hyvä.
2. Unissaan tuhisevat otukset - vaimo ja koira.
3. Suoraan narulta puhtaina otetut treenikamppeet - Tuoksussa on aavistuksenomainen ero.
4. Cashew-pähkinät rahkan, kiisselin ja hunajan seassa. - Hyvä suutuntuma.
5. Led Zeppelinin Rock & Roll autoradiosta.