"Ahonen yllätti neljännellä sijallaan!!!"

Pe 12.2: 45min vesijuoksu - Eikä tuntunut ollenkaan, vaikka ihan normipyörityksellä tein. JES!

La 13.2: LEPO

Tuomolla siis meni sisu kaulaan. Toisaalta, miksipä sitä nyt väkisin hajottaa itsensä. Uskon kyllä, että tuohon kramppailuun vaikuttaa myös noin viiden litran päivittäinen kahvimäärä ja alle litran vesimäärä. Mies on kuiva kuin ruotsin kielioppi. Ja tiedoksi niille, jotka luulivat että Tuomolla oli kova kilpailunhalu ja kaipuu radoille: EI OLLUT. On kyllä selkeästi motivaatio ollut kateissa. Ei voi pakottaa jos ei halluu. Tuomo kuulukoon radan reunaan.

SM-maastoihin pitäisi keksiä nyt joku vastus, kun ei siellä tahdo oikein olla (niin huonoja). No SP, mutta sekin lupas olla kymppisakissa. Sitten on tietty Rehtori Vainikka, mutta sillekään ei pärjää. Eli tästä voi nyt olettaa, että minä ja Vainikka ollaan vain kovia jätkiä. En nimittäin usko, että Tohtori Toivola ilmestyy Vainikan viereen viivalle.

VEIKKAUSRAPORTTI

Haa! Ahonen se vaan yllättäen nykäisi neloseksi. Tämän tiesi ainoastaan Poju. Koko sakki oli kuitenkin niin tasainen, ettei suuria eroja päässyt syntymään. Haba Opa oli ottanut Nykäs-Matin hyppypuvun ja piilopullotaskut ei sitten mennytkään läpi seulasta. Saakeli. Bodmerin kloppi ei onnistunut niinkään vaikeassa tehtävässä kuin vetoketjun sulkemisessa ja jäi luvattoman kauas.

Ampumahiihto olikin sitten yhtä suomalaistykitystä. Kaisa pystyi ampumaan seisaaltaan ihan kaikki kaksi läppää alas ja ihan yhtä heikoilla jäillä oli myös Laukkanen. Kuvitella saattaa, että hiihtovauhdissakin olisi toivomista. Wilhelmin Kati nimittäin hiihti samoilla sakoilla tasan minuuttia kovempata kuin Kaisa. Ja Kati on jo vanha kurppa! Yhtä kaikki Sartsa Toimistolta oli kuitenkin "lähimpänä" ja silti niin kaukana.

Eli tällä hetkellä tilanne on tuo. Kaikkien yllätykseksi Toimiston Sartsa, jumaliste, johtaa! Se on nimittäin huono juttu jos se jatkuu ensi viikkoon. Pitää Tuomon kanssa siirtää toimisto jonnekin muualle. Häkster on nyt jumbosijalla, mutta eiköhän tuo tilanne tuosta vielä vaihdu.

VEIKKAUSENNAKKO

Tänä päivänä tulessa ovat sitten yhdistetyn miehet. Se kun oikein kohilleen sattuu, niin Pilotti-Manninen ja "Tosi Jees"-Koivuranta saattavat olla korkeallakin. Tai sitten tippua sieltä. Kultaan on tässä uskonut vain Toimiston Sartsa, Toomio 2 on veikkannut sijoitusta 10. Jopa kymmenen veikkaajista uskoo Suomen mitaliin tässä lajissa ja veikkaajien keskiarvo onkin 3.

Miesten kumparefinaali painellaan sitten yöllä ja suomalaisiakin toivottavasti on mukana. Toomio 2 on veikannut ainoana palkintosijaa ja heti rohkeasti hopeaa. Kuru kuitenkin todellisena Janne Lahtela-fanina on heittänyt kuulansa kaivoon ja olettaa sijoituksen olevan 14. Veikkaajien keskiarvo on 7.

Jostain syystä veikkauksen laatija ei ole miesten ampumahiihtoa tähän veikkaukseen laittanut. Tosin naisten ampumahiihdon jälkeen voi olla ihan hyväkin, ettei tuollaisia virhepistetalkoita tule. Seuraavaa päivitystä luvassa sitten ennen huomisia hiihtoja.

Eilen oli sisulisähallien ensimmäinen kilpailupäivä ja siellä Jiri "Parma" Karjalainen tempoi ensimmäistä kertaa alle 3min tonnin. Myös talven suurin lupaus Mitro Vauhkonen tykitteli voittoon 60 metrillä, pituudessa ja tonnilla. Tulossarja 8,83 - 414 - 3.34. Pojassa on hiukka dramaturgin vikaa, sillä tonnia ei vedetä alusta loppuun vaan äärettömällä rytminvaihdoksella jätetään muut nuolemaan näppejään viimeisen kierroksen alussa.

Luovutus

Hanskat tiskiin, valkoinen lippu tankoon ja pelit seis. Niin siinä kävi, että tässä taistossa ei päästy edes kunnon uhoon asti ennen aamuruskoa. Se on nyt sellainen homma, ettei meikäläisestä ole juoksijaksi toukokuun puolivälissä, ei edes Tomin voittamisen vaatimalla tasolla, eikä oikeastaan millään tasolla.

Joulukuussa sain jonkinlaisen draivin päälle, mitä nyt kertaalleen hiukan pohkeessa lievästi kramppasi, mutta muuten hommat sujui ihan ok. Selkeästi enemmän pyörää kuin juoksua, mutta juoksuakin muutaman kerran viikossa. Italiassa piti sitten räväyttää oikeaa juoksuharjoittelua etäisesti muistuttava vaihe päälle. No ensimmäisen kympin lenkin puolivälissä nappasi vasen pohje hiukan kiinni, kinkkasin kämpille ja odottelin pari päivää. Sen jälkeen tuumasin että perkele, Italiasta saa indoja halvalla, mennääs niillä. Seuraavien viiden-kuuden päivän aikana juoksin 70km, söin puoli pakettia indoja, mutta juoksin kuitenkin. Kovaa en uskaltanut koittaa, mutta suhteellisen kivutta meni läpi kolme kertaa jopa 12-14km lenkki.

Sitten napsahti oikean jalan pohje yhden lenkin loppupuolella. Siinä mielessä hälyttävä homma, että oikea on mun jaloista se ns. terve klapi. Vasempaan akillekseen on tuikattu kortisonia kolme kertaa ja oikeaan vain kerran. Vasen pohje on aina oireillut, oikea ei oikeastaan kovinkaan usein. Mutta nyt napsahti siellä.

Ei auttanut enää indotkaan, pari päivää meni odotellessa. Kotiin tultiin, olin viikon juoksematta, kunnes testasin hölkkää hallissa. 12 minuuttia, oikeasta pohkeesta kuului naps, ja taas pyörän selkään. Lopullinen piste tälle hölmöilylle tuli tänään. Kahteen viikkoon ei yhtään lenkkiä, jopa hieman venyttelyä, kohtuullisesti pyörää ja ensimmäinen lenkki... 20min ja taas sama saatanan poks. Ja tällä kertaa sattui myös akillekseen ihan reippaasti. Eli viimeisen kuukauden aikana 32min juoksua ja kaksi pohjekramppia. Viimeisen 6kk aikana 6-7 pohjekramppia, pikkuisen olen jo laskuissa sekaisin, saattoi olla myös kahdeksas tämä viimeinen.

Koko idea syntyi sutena ja nyt se haudattakoon. Luulin että siitähän se lähtee, kun pääsee alkuun. Tiesin että näillä pohkeilla alkaa olla mailit aika tapissa, mutta ihan aikuisten oikeasti en uskonut tilanteen olevan tämän. Erittäin mielelläni tarjoan Tomille sen illan Lahden SM-maastojen jälkeen, mutta faktaa on se, ettei meikäläinen siellä kyllä juokse. Ainoatakaan lenkkiä en enää tänä talvena tule juoksemaan, se on täysin varma juttu. Vituttaa kävellä 16 asteen pakkasessa jalkaa nilkuttaen kotiin. Seuraavan kerran hölkkään vasta kun lämpömittari on reippaasti plussan puolella. Ja pakko sekin on kait tehdä lähitulevaisuudessa, että lampsii lekurin pakeille tarkistuttamaan noiden jänteiden tilan. Ei tuo tilanne nimittäin kovin hyvältä vaikuta ihan noin niinkuin perusliikkumisenkin kantilta asiaa katsottuna.

Koko hommassa parasta on ollut se, että parin vuoden tauon jälkeen oli hetken verran jonkinlainen motivaatio kuntoilemiseen. On jopa tullut hieman treenattua, ja paino on muutaman kilon pudonnutkin. Paras yksittäinen hetki oli eittämättä yksi alkutalven 8km lenkki, joka sujui sellaista 4.10/km keskivauhtia. Sen hetken oli jopa juoksemisen makua tässä touhussa. Tosiasia on kuitenkin se, että ennen veteraanivuosia meikäläinen ei enää haaveile SM-tason kilpailuista. Seuraava tavoite asetellaan aikaisintaan 35v sarjaan Viljasen Jussia vastaan. Jussissa on mulle tasavertainen vastus - yhtä raihnainen ja yhtä paljon olueen menevä. Jussin kanssa tärkeintä on matka, josta voi muodostua niinkin mukava, että me jäädään sinne matkalle, eikä lopputulos.

Säälittävää mutta totta, minä luovutan. Tunnustan tappioni, Tomi Pyylampi oli liian kova vastus. Tosin ensin pitää Tomin selviytyä maaliin saakka Lahdessa. Sen verran huonolta näyttää nyt, että ei sekään itsestään selvää ole. Sen verran laitan Tomille haastetta, että tappiota kärkeen saa tulla maksimissaan 2min. Muuten tulee omakustanne reissu. Alle 30sek/km kärkeen olkoon sellainen raja, että arvon herra Pyylampi voi rintaäänellä sanoa olevansa juoksija. Muuten menee niin mutasarjan hommiksi, että tarjoan vain yhden oluen Bar Playssa ja 100 chicken wingsiä kaupan päälle. Joista minä syön puolet.