keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Semisti kemisti.

Ma 26.10: 10km rennon reipasta Jukan ja Matin kanssa - vauhtia on ehkä pikkuisen liikaa meikäläisen kevyeksi lenkiksi, mutta aika helppoa se silti oli.

Ti 27.10: joogaa 1h - aikalailla raskas liikkuvuustreeni.

Ke 28.10: Aamu: kehonhallinta 1h Ilta: 10km rento Repokalliolla - kumpikin kulki hyvin.

Totesin, että tänään väsyttää ja piirin kokous ei kiinnosta. Jotenkin yleisurheilupiirin toiminta kaipaisi jotain. Helppo on valittaa, kun en kuitenkaan itse jaksa suuresti asian eteen tehdä. Piirissä kyllä on hyviä toimijoita, mutta jotenkin tämä KONSEPTI ei nyt toimi. Vaikea CASE ja asioista puhutaan SUPPEISSA FOORUMEISSA. Ja nykyään muutenkin asioita hoidetaan tällaisilla tyhjillä sanoilla. Siitä päästäänkin kliseisesti AASIN SILTAA pitkin TÄMÄN PÄIVÄN EPISTOLAAN.

Minua on aina kyllästyttänyt nämä lentävät lauseet ja Kilon poliisi-vitsit. Voisinkin listata tähän tylsimpiä ja kuluneimpia näistä:
  • "kemiat ei toimi." - mitkä helvetin kemiat?
  • "urheilija ei tervettä päivää näe." - tämähän se on selitys kaikkiin vaivoihin. Akillesjänteestä aivoinfarktiin.
  • "Osaatko soittaa jotain?" -"Suuta, ovikelloa ja puhelinta." - Onko paskempaa juttua?
  • "Eihän me sokerista olla!" - huhhuh...
  • "Ryhmä Rämä ja Paras A-ryhmä" - Eikö ihmiset tosissaankaan osaa mitään muita ryhmännimiä keksiä. Onko nämä niin hauskoja?
  • "Summa summaarum" - kuinka moni edes tietää mitä tämä tarkoittaa?
Nämä ne risoo. Jos kaverini Make lukisi tätä (mitä ei kyllä tee), niin yhtyisi kommentointiini TÄYSIN RINNOIN. Lisäksi riepoo ihmiset, joilla on käsittämättömiä maneereita ja täytesanoja. Teinitepsuthan pitävät tässä kärkitilaa seuraavilla sanoilla:
  • "Joku on NIIN siistiä, mä NIIN haluan noi farkut" - voi helvetti.
  • "Oon SEMISTI vihanen" - Semisti kemisti, snadisti sadisti.
  • Ja turha edes mainita NIINKU, TOSI ja OIKEESTI.
Sitten on vielä näitä vanhempia henkilöitä, jotka jankkaavat jotain sanaa kutakuinkin 3kpl/lause vauhdilla:
  • "Ollaan SINÄLLÄÄN käyty kisoissa, joka on SINÄLLÄÄN hieno juttu."
  • "Voitais TOSIAAN ottaa tuosta rinkat TOSIAAN ja vaeltaa tuonne Aittoosaareen TOSIAAN."
Nämä ne meikäläistä stressaa. Olen varmaan hiukan outo. Outo on myös Väiski. Kyseinen Vemmelsääri ei koskaan ole ihan tavallisimman pään tyyppi ollut, mutta nyt on paletissa kyllä värit mennyt pahemman kerran sekaisin. Siitähän on yleensä väriopin mukaan tuloksena ruskeanmustaa mössöä, josta ei saa mitään aikaan. Tässä siitä elävä esimerkki. Pitäisiköhän meikäläisenkin alkaa piirtää taas enemmän? Vaikka vain frykan toivossa.

Tehotreeniä

1x1000m 3.37/ 3` + 2x500m / 1.42 - 1.42 / 1` yht. 6km

Se on rumannäköistä kun näin iso mies juoksee edes tuota vauhtia. Paino treenin jälkeen tasan 89 kiloa, joten varaa on vielä pudottaa muutama kilo.

Tomi "Mä en jaksa tulla Pokaryn kokoukseen, kun mä nukuin niin huonosti" Pyylampi lähti tänään toimistolta kotiin jo kolmelta. Kauneusunille, värjäämään tukkaansa tai muuten vaan laiskottelemaan. Toista se on täällä. Ensin rangotaan itseä Kolmiolla ja sen jälkeen lähdetään hoitamaan velvollisuuksia, kun toiset ei jaksa.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Tyhmempi oppisi yhdestä, minä en.

Nyt tulee treenipäivitystä. Edellisellä viikolla koitin juosta ja sain näpeilleni pohjekrampin muodossa. Tyhmempi oppisi yhdestä, minä en. Nilkutin erään vanhemman rouvan pakeille ja pyysin lainaamaan puhelinta, jotta saisin soitettua auton hakemaan kaikkensa antaneen sankarimme kotiin. "Miten se nyt nuin ramppailoo isolla miehellä?", kuuluu kysymys sauvojaan ulkoiluttaneen veteraanin suusta tämän ojentaessa luuria sivuillekirjoittanutta kohti. "Ehkäpä juuri siinä isoudessa piilee se vastaus", totean ja tilaan taksin.

Tänään 7km kevyttä ja jalka ok. Tavoitteena juosta joka päivä tällä viikolla poislukien eilinen. Jokainen lenkki tosin olisi enemmän kuin mihin Happo pystyy ja se pitää itseään juoksijana. Tähän se tosin vastannee ettei pidä, mutta pitää se. Juoksisi sekin punkero eikä vetoaisi johonkin olemattomaan leikkaukseen. Ihme sälli. Kun ei ole parempaakaan tekemistä, niin poika keksii käsitteitä. Tehdä Tohot = kuulemma kerätä keskiketterää. Ihan niinkuin 30 koogee pariin vuoteen olisi paljon. Se on yhtä helppoa kuin juosta alle puolen tunnin kymppi. Menee ihan tosta vaan ja se on ihan sama kuka sen tekee, vai mitä hapottaja.


Top 10 - W.A.S.P:

1. The Idol
2. L.O.V.E. Machine
3. Wild Child
4. Blind In Texas
5. Forever Free
6. Chainsaw Charlie (Murders in the New Morgue)
7. The Real Me
8. On Your Knees
9. Sleeping (in the Fire)
10. Animal (Fuck Like a Beast)

Ja Tomi ei se ollut sääliä. Se oli yllättävän kova.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Rasittava vieras kylässä.

To 22.10: 7km kevyt - Akatemialaisten kanssa aamuhissuttelu.
Pe 23.10: 8km rento-1km kiih. - Vähän semmosta keuhkojen availua.
La 24.10: 10km - 4,8km kova (hiihtäjien testilenkki) 18.33min - Karu maasto tuo Repokallio. Ei näin vähällä treenillä oikein keuhkot ollut mukana. Painoakin on varmaan 74kg.
Su 25.10: LEPO - Flunssanen olo. Varmaan joku pöpö tarttui tuosta eilisen treenistä matkaan.

Melkomoista on tämä ylimenokauden elo. Se on töitä ja lopputyön väkinäistä vääntöä. Jotenkin jälkimmäisestä on vaikea saada kiinni. Pakko se kuitenkin tehdä on. Pikkuhiljaa.

Yksi viikko vielä jäljellä ylimenokautta. Tarkoitus olisi tehdä joka päivä jotakin, että pääsee vähän treenaamisen tuntumaan. Uutta treenisuunnitelmaakin on väännetty. Suunnitelman punainen lanka on "yksinkertainen on kaunista". Ei turhia kikkailuja vaan selkeitä, aikaisemmin itselleni sopiviksi todettuja harjoituksia. Annan Tuomolle kuitenkin sen verran vastuuta, että menen hänen ohjaamiinsa ratatreeneihin mukaan. Eli Arturo saa varoa vielä talven mittaan.

Pientä suruakin ilmassa, nimittäin naapurin Annikki-mummo lähti leipomaan leipiään rajan taa. Vaivaiset 93v mittarissa. Kyseinen mummeli oli äärettömän kova leipomaan ja Annikin leipää parempaa ei ole olemassa. Muori toi vielä joskus 2000-luvun alussa potkupyörällä leipää jouluksi meille kotiin. Eihän tuo kuulosta suoritukselta eikä miltään. Tarkennetaan sen verran, että Annikki ei juuri nähnyt mitään ja matkaa oli 1,5km. Rauhaa Annikille.

Mehän oltiin muuten Tuomon ja SP:n kanssa katselemassa WASP tuossa Joensuun Areenassa. Isukin ikäinen ukko, sirkkelin terät hihoissa. Ääni oli yllättävänkin hyvässä tikissä, eikä tuo pahis muutenkaan näyttänyt ikälopulta. Paha on sanoa, että oliko keikka oikeasti hyvä vai tuntuko se vaan siltä koska WASP oli isojen pahojen poikien bändi joskus ala-asteella? Vai olikohan tuo mukana sykkiminen jonkinmoista sääliä Blackieta kohtaan? Kyllä hittibiisit silti tekivät tehtävänsä ja Blackiella oli karismaa vielä nahkapuvun takataskussa. Suurin osa yleisöstä oli 30-40v miehiä, jotka halusivat pienenä olla jotain. Nyt he ovat yleisurheiluseurassa töissä tai tekevät gradua kolmatta vuotta.

Laitan vielä Tuomon kiusaksi taannoin pähkimäni TOP-listan:

EPPU NORMAALI TOP-10:
  1. Kun olet poissa
  2. Hipit rautaa
  3. Voi kuinka me sinua kaivataan
  4. Vuonna '85
  5. Linnunradan laidalla
  6. En saa mielestä sinua
  7. Suolaista sadetta
  8. Haistakoon veen
  9. Kaikki häipyy, on vain nyt
  10. Näin kulutan aikaa
Rasittava vieras on muuten flunssa. Ja Tuomokin vois välillä kirjottaa. Ei sitä pimennossa tarvitse olla, vaikkei treenaakaan.

torstai 22. lokakuuta 2009

Selityksiä. Ei mitään selityksiä.

La 17.10: LEPO

Su 18.10: LEPO

Ma 19.10: 8km rento + kuntosali 30min - Keli oli kaunis ja salillakin motivaatio huipussaan.

Ti 20.10: Vesijuoksu 1h - SP sai houkuteltua noinkin pitkään suoritukseen.

Ke 21.10: Jooga 1h - hyvin notkea olo.

Onhan tämä elämä hiukkasen terveellisempään suuntaan mennyt. Ei tälläkään viikolla vielä aleta hötkyilemään. Varsinkaan ei juosta mitään 8km "reippaita" 3.20-vauhtia. Puretaan vaan pressukattoja ja käydään mahdollisesti katsomassa Blackie Lawlessiä ja silleen niinku.

Tuomoa ärsyttää kaikki selittely, paitsi silloin kun se itse selittelee. Siksipä aionkin antaa vähän responsee noihin maraton-neuvoihin, joita Tuomo aikaisemmin minulle latoi.

"1. Maraton alkaa kolmestakympistä, ei ole merkitystä kuka johtaa kymmenen minuutin kohdalla tai 24 kilsan kohdalla." - Sen minä kyllä tiesinkin, mutta Vaarojen Maraton alkaa tasan tarkkaan heti lähdöstä. Ja kun suunnitelma oli etukäteen tehty, niin sitä ei sitten siellä muutella. Varsinkin kun huomasin, ettei poluilla ole paljon mahkuja suunnistustyypeille.

"2. Yhteistä vauhdinjakoa ei kannata laatia sellaisen kaverin kanssa, jonka realistinen taso on 20-30 minuuttia omaa vastaavaa kovempi. Siinä saattaa käydä kylmät. Jaska vei sua niin sanotusti sata-nolla." - Ei se ihan noin paljon kovempi oo, mutta sata-nolla se vei.

"3. Ei kannata vetää maastossa alle neljän minuutin kilsoja, jollei niihin pysty kunnolla edes maantiellä." - Ei niin. Siksipä en vetänytkään.

"4. Ei kannata laittaa viikon vanhoja kenkiä kilpailuun." - Kengät olivat käytössä 2,5 viikkoa. Ja tiedoksi, että vaikka uusi Pegasus onkin kovempi kuin edellinen, niin tämä Gore-kenkä on huomattavasti pehmeämpi kuin Pegasus yleensä. Voi olla, ettei kannattanut. En usko, että se siihen kaatui.

"5. Maraton ei ole uholaji, vaan nöyrien miesten kilpa. Maraton ei räjähtele." - Uhoa nähdään vasta ennen SM-maastoja.

"6. Sairastelun jälkeen elimistö on tyhjä. Silloin pitää matkaan lähteä vielä aavistuksen verran normaaliakin suoritustasoa hiljempaa, ei ylikovaa. Krampit ovat suorassa syy-yhteydessä elimistön neste-, ja mineraalitasapainoon. Päätön kaahaus johtaa jonkin osasen pettämiseen. Niin se vaan on." - Kertoo mies, jonka pohje kramppaa kun juoksee liikaa ja liian lujaa kuntoon nähden.

"7. "Koskaan ei saa keskeyttää" -mantraa hokemalla ei välttämättä pääse maaliin asti. Maraton saa miehen kuin miehen toisinaan polvilleen." - Se on totta.

"8. Ei kaikki ole paskaa. Yksi kisa se vain oli. Maraton saa mielen matalaksi, mutta onneksi sieltä pääsee aina ylös! Nimimerkillä kokemusta on." - Ei kaikki olekaan paskaa. Yö kuitenkin on.

Olen kuullut monenlaisia neuvoja ja selityksiä, miksi Vaarojen maraton meni niin kuin meni meikäläiseltä. Vain yksi on jäänyt mieleen:

"Sä teit kaks virhettä.

Ekaks: teit liian vähän pitkiä lenkkejä.

Tokaks: et treenannu."

- Kuolematon runoilija S.P.Fincke

Se varmaankin on totta.

perjantai 16. lokakuuta 2009

Ylipainokausi

Su 11.10: LEPO - ei mitään.

Ma 12.10: LEPO - ei mitään.

Ti 13.10: A: vesijuoksu 40min Ilta:10km rento - Kessin kanssa juostiin, tuntui aika helpolta ihme kyllä.

Ke 14.10: venyttely 45min

To 15.10: LEPO - ei mitään.

Pe 16.10: kävely 2km Wiskin ja Pikachun kanssa

On kyllä ollut jotenkin niin raskas viikko. Syöty on kyllä paljon. Ylimenokauden tarkoitus on todennäköisesti kasvattaa niin suuri itseinho, että parin viikon jälkeen on pakko alkaa liikkumaan ja elämään vähän terveellisemmin. Nyt kun on Tuomon kanssa syöty pullaa ja Raxissa kaikkia kanankoipia, niin ihan etova olo on vallannut mielen. Tuomo tosin on syönyt näin ympäri vuoden. Olen tarkoituksella yrittänyt tämän viikon pitää treenaamatonta linjaa. Aika hyvin se on onnistunutkin.

Tuomo on treenannut. Ei se laihtunut ole, mutta lenkillä on käynyt. Sen taktiikkaan kuulu olla kirjoittamatta treeneistään täällä. Sillä se yrittää varmistella sitä, että voi vedon hävittyään vedota siihen, että ei ole edes treenannut. Enemmän minua melkein pelottaa jo tämäkin entinen lupaus. Veti nimittäin samaisen ison kolmion jo 14.05. Juuri saman, minkä Tuomo juoksi viimeksi 14.46.

Loppuun vielä tekstiviestein käyty keskustelu tiistailta:

Tuomo: "Kymppi hiukan alle viiden vauhtia. Ja helppoa oli. Tässä alkaa peruskunto oikeesti nousta."

Tomi: "Kymppi Jukin kanssa 4.45/km. Oli myös helppoa."

Tuomo: "No pitääkin olla. 4.45/km on kilpajuoksijalle yhtä kehittävää kuin kävely."

Tomi: "Joo. Tässä taannoin yksi tyyppi kehuskeli kympillä jonka oli juossut alle viiden vauhtia. Muistelen, että sekin on ollut kilpajuoksija."

Tuomo: "Huom ollut. Joku ei kuvittele enää olevansa. Kuten joku toinen kuvittelee."

Tomi: "Voi myös olla, että se joku ei ole ikinä kokenutkaan olleensa kilpajuoksija. Alle viiden vauhdista on aika pitkä matka 3.20-vauhtiin."

Tuomo: "Totta totta. Mulla on myös pohje kipeä. Neljään päivään kolme lenkkiä on näköjään tällä painolla jo liikaa. Mutta korvaaviahan ei voi tehdä."

Ja sitten sillä raukalla oli eilen krampannut pohje. Oli melkoista Ahtisaarta tuo kävely tänäänkin vielä.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Vaarojen Tomi

Lievällä huvittuneisuudella olen tässä viimeisen viikon seurannut pohjalaisen uhon nousua ja sen jälkeen uhon valumista noroina, suolaisina sellaisina, viemäriin. Maraton on katkeransuloinen laji.

Pari vinkkiä vanhalle kuomalle:

1. Maraton alkaa kolmestakympistä, ei ole merkitystä kuka johtaa kymmenen minuutin kohdalla tai 24 kilsan kohdalla.

2. Yhteistä vauhdinjakoa ei kannata laatia sellaisen kaverin kanssa, jonka realistinen taso on 20-30 minuuttia omaa vastaavaa kovempi. Siinä saattaa käydä kylmät. Jaska vei sua niin sanotusti sata-nolla.

3. Ei kannata vetää maastossa alle neljän minuutin kilsoja, jollei niihin pysty kunnolla edes maantiellä.

4. Ei kannata laittaa viikon vanhoja kenkiä kilpailuun.

5. Maraton ei ole uholaji, vaan nöyrien miesten kilpa. Maraton ei räjähtele.

6. Sairastelun jälkeen elimistö on tyhjä. Silloin pitää matkaan lähteä vielä aavistuksen verran normaaliakin suoritustasoa hiljempaa, ei ylikovaa. Krampit ovat suorassa syy-yhteydessä elimistön neste-, ja mineraalitasapainoon. Päätön kaahaus johtaa jonkin osasen pettämiseen. Niin se vaan on.

7. "Koskaan ei saa keskeyttää" -mantraa hokemalla ei välttämättä pääse maaliin asti. Maraton saa miehen kuin miehen toisinaan polvilleen.

8. Ei kaikki ole paskaa. Yksi kisa se vain oli. Maraton saa mielen matalaksi, mutta onneksi sieltä pääsee aina ylös! Nimimerkillä kokemusta on.

JK: On muuten kunnioitusta herättävä reitti tuolla Kolilla. Itse olisin joutunut lähtemään matkaan reippaasti kävellen. Tässä kunnossa ei maaliin asti olisi ollut asiaa juosten. Huikeat korkeuserot, kaamea loppunousu, jylhät maisemat ja vaikeakulkuiset, kivikkoiset polut saivat mielen nöyräksi. Vaan toisaalta enemmänhän tuo menee retkeilyn kuin kilpailun puolelle suurimmalla osalla kisailijoistakin. Ei ole oikein meikäläisen juttu, vaikka kovaa hommaa toki onkin.

Tiedän muuten yhden kaverin jolle tuo reitti olisi sopinut kuin se kuuluisa nyrkki silmään: Raision savannien suuri poika, Juha Hellsten olisi tuolla omiaan.

Vaarojen Maraton 2009

"Ei oo paljo välii ootko kissa, ootko hiiri
kun sä juokset minkä pääset
Eihän sill' oo välii, kun sä juokset minkä pääset
ootko koira, ootko vuoristosusi"

Aamu alkoi herätyksellä klo 6.30. Siinä vedettiin naamariin raparperi-mansikkakiisseliä, Ehrmannin maitorahkaa, mysliä, omena, vettä ja tuoremehua. Loputkin kamppeet reppuun ja näin oltiin valmista poikaa lähtöön.

Komeassa nollakelissä liukasteltiin Tuomon, vaimonsa ja Jardaanin kanssa Kolille. Matkalla jauhettiin paskaa hologrammipannoista aina Pohjanmaalle muuttaviin homoihin asti. Noista hologrammipannoista tulen kyllä vielä avautumaan jossain vaiheessa täälläkin. Kolilla oli kylmä, mutta muuten kaikki kunnossa. Paikan päällä hakemaan chippiä ja numeroa ja siitä suoraan pukemaan varusteita päälle.

GEAR:
  • Alushousut - bokserimalliset ja vanhat, puhtaat kuitenkin
  • Katajan pitkät trikoot - Nike, musta
  • Juoksusukat - Nike, musta-oranssi
  • Pitkä juoksupaita - Nike, musta
  • Tekninen T-paita - Vaude, musta
  • Huivi - Buff, musta
  • Juoksuhanskat - H&M, mustat
  • Juoksukengät - Nike Pegasus Gore-Tex
  • Stressi-panta - Suunto/Firstbeat
  • Ranne-GPS - Garmin Forerunner 405
  • Juomavyö - Mallia Kessi, modifioitu ilmastointiteipillä ja niiteillä kantamaan kahta Niken juomapulloa, kahta saippuapullosta tehtyä juomapulloa, yhtä astmapiippua, kolmea geeliä (Squeezy), kännykkää (Nokia 6220 Classic)
  • Nahkaranneke + kaulakoru + korvakorut
  • Numerolappu + chippi + kartta
Puolta tuntia ennen söin vielä omenan ja Squeezyn energiapatukan ja join vettä, jossa oli appelsiinituoremehua ja ruususuolaa (Jardaanin vinkki). Enää puuttui talkkia ja valkovaseliinia strategisiin paikkoihin. Sekin tuli hoidettua. Eikun lähtöalueelle.

Vaikka oli kylmä, ei ilma tuntunut kevyessäkään varustuksessa jäätävältä. Tavalliseen tapaan kenkien nauhat piti sitoa noin 39 kertaa uudelleen. Lähtöpaikka oli Kolin huipun alapuolella oleva parkkipaikka. Jaakko Leppänen siellä verrytteli ihan oikeastikin väsyneen näköisenä. Mieshän oli keskiviikosta asti tallannut polkuja valmiiksi kisailijoita varten.

Lähtöalueella klo 9.45.

0-5km:

Lähtölaukaus. Pam. Siitähän sitä lähdettiin Jaskan kantaan. Sää oli kirkas ja ensimmäinen 3km oli semmoista suht leveää polkua. Joku lähti vielä kovempaa kuin minä ja Jaakko. Jaakko kuitenkin lähti ihan hyvää vauhtia ja jopa kärkeen. Lähestyttäessä isompaa tietä, oli polku kuitenkin sen verran vaativaa, etten Jaakon ja sen toisen kaiffarin perässä pysynyt helposti. Nilkat eivät olleet vielä lämpöiset ja juomavyö vaati myös asettelua. Kun päästiin tiellä, oli 3 miestä minun edelläni ja olisinko ollut parin sadan metrin päässä kärjestä. Hengityksessä ei tuntunut mitään. Totesin,etten pärjää Jaakon perässä polulla. Siispä nostin vauhtia ihan reilusti ja lähdin karkuun koko sakkia. Kaikki oli hienosti ja juoksu kulki äärimmäisen helposti.

kilsavauhdit: 4.24 - 4.02 - 5.42 - 4.14 - 3.58

Viiden kilsan fiiliksiä.

6-10km:

Käännyttäessä pois Kolin rantatieltä metsän uumeniin oli Jaska näköpiirissä, mutta suhteellisen kaukana silti. Oli jättänyt toisen kärkimiehen taakseen ja jahtasi meikäläistä yksikseen. Tiesin, että tuleva osuus on oleva teknisesti vaativampi ja sisältää jyrkkiäkin nousuja. Kevensin vauhtia selvästi, mutta silti pyrin pitämään rytmin hyvänä tasaisemmilla osuuksilla. Olin erittäin tyytyväinen kenkieni pitoon. Kyllä vanha kunnon Nike-pohja pitää parhaimmillaan todella hyvin. Juoksu tuntui mahtavalta, mutta en silti tuudittautunut hyvänolon tunteeseen. Mietin, että viiden joukkoon sijoittuminenkin on hyvä. Sillä takana oli kovia maastospesialisteja. Jauholanvaaralle tultaessa olin aika yllättynyt, kun ei Jaska ollut saanut vielä kiinni. Kyllä se takana näkyi, mutta tavoitti maltilla. Imaisin geelin kympin kohdalla ja reippaasti vettä päälle. Niinkuin opetetaan, geelithän tulee nauttia ensimmäisen kerran vasta itse kisassa ja kaikenlaiset testailut on täyttä huuhaata. Arvalla vaan katsotaan onnistuuko tankkaus juoksun aikana. Ei kyllä ollut mitään ongelmia.

kilsavauhdit: 4.16 - 6.41 - 6.07 - 5.21 - 5.47

Kympin kuunnelma.

11-15km:

"Kumpi ajaa kovempaa,
kumpi kumman kiinni saa,
kumpaa karkuun laukataan?"

Sittenhän se Jaakkoo sai kiinni pikkuisen Lakkalan museotilan jälkeen. En kyllä millään tapaa yrittänytkään karkuun. Todeta täytyy, ettei mies ollut niin freshin oloinen kun oletin. Silti suunnistajan askel teki tehtävänsä ja teknisemmillä osuuksilla oli vaikea pysyä mukana. Edelleen juoksu tuntui kevyeltä. Tietenkin etureisissä pientä tuntemusta oli takana olevien nousujen ja jyrkkien laskujen takia. Vaarojen maratonilla ei ainakaan minun mielestäni tarvitse niinkään kovaa hapenottokykyä vaan ennemminkin järjetöntä lihaskestävyyttä. Kovin monessa paikassa reidet eivät saa levätä.

Kilsavauhdit: 5.18 - 5.27 - 5.17 - 5.57 - 5.37

Leppänen sai kiinni ja joutuu kameraan.

16-20km:

Kohteliaasti herra Leppänen kysyi, mennäänkö samalla veneellä yli Kiviniemeä ennen olevasta vesistöstä. Näin mentiin. Vene oli uskoakseni parikin minuuttia nopeampi kuin vaihtoehtona ollut lossi. Jaakko kertoi, että aikoo juoda ihan kunnolla Kiviniemen vesipisteellä. Mietin hiljaa mielessäni, etten tarvitse nestetankkausta, koska pulloissa oli vielä hyvin jäljellä. Toisena asiana vaakakupissa painoi Jaakon kova polkunopeus. Näinpä päätin ehkä vähän epäurheilijamaisestikin kiristää tahtia kunnolla tieosuudella. Kyllähän jaloissa jo tuntui, muttei kramppien oireita ollut pätkääkään. Vedin geelin ja odottelin vaikutuksia. Edessä oli Kolinvaaran nousu, joka ei todellakaan ole mikään leppoinen mäennyppylä. Liukasta ja kivikkoista. Jaakko ei kuitenkaan ollut näköpiirissä. Mielessä alkoi pikkuisen kummitella ajatus Jaakon jättämisestä. Saattahan kovakin guru väsyä.

Kilsavauhdit: 5.26 - 6.01 - 4.22 - 6.27 - 6.37

Puolivälin Krouvi

21-25km:

Puolimaraton taittui ajassa 1.54. Eli maastoon nähden aika reippaasti siihen asti. Reittiennätys on nimittäin päälle 4h. Vaikkakin reitti on nyt muuttunut, mutta silti. Se meni komeasti 23km asti. Aloin tuntemaan uhkaavaa viilinkiä oikeassa jalkaterässä. Ajattelin aluksi, että varmaan jotain hiertämisongelmaa tahi muuta vastaavaa. Jaakko tuli noin 24kilsan kohdalla ohi. Tällä alueella nousut on semmoisia, ettei etenemistä oikein juoksuksi voi mainita. Olisin kyllä muun jaksamisen puolesta voinutkin lähteä roikkumaan Jaakon peesissä, mutta ajattelin säästellä jalkapohjaa. Kilometri sen jälkeen kun J tuli ohi, iski semmoinen kramppi tahi kiputila oikeaan jalkapohjaan, ettei kärsinyt varata sille yhtään. Tunne oli absurdi. Jouduin vain seisomaan paikallani. Olihan minulla nyt ennenkin jalat krampannut, muttei tätä voinut kyllä mitenkään verrata noihin aikaisempiin kokemuksiin. Alustavasti kiroilin jo mielessäni tilannetta. Odotin kuitenkin, että homma helpottaisi. Siitä sitten meni muutama muukin ohi seisoskellessa.

Kilsavauhdit: 5.54 - 7.22 - 8.57 - 7.15 - 9.09

25km ja paska meininki.

26-32km:

"Mä kävelen pois, pois tilanteesta
Turhasta pois, tärkeempää päin"

Ryläykselle noustessa piti tuhota vähän kansallispuistoa ja repiä joku karahka tukemaan nousua. Söin siinä murheeseen myös viimeisen geelinkin. Energiat olivat hyvät. Että jos tiellä olisi juoksemaan pystynyt niin, olisin pärjännyt lopun kyllä ilman geelejä. Sakkia meni ohi kuka kovempaa, kuka hiljempaa, mutta menivät ohi kuitenkin. Ryläyksen päällä huusin kaikki osaamani suomalaiset kirosanat melko kovasti Herajärvelle. Tämän jälkeen kävelin 20 metriä ja siellä kuusennäreen takana oli joku 50v nainen kuvailemassa maisemia. Terve. Mieliala alkoi olla maissa ja Tuomollekin viestitin tilanteen olevan tällainen. Jääräpäisesti yritin juosta aina kun kipu pikkusenkin helpotti. Ne ei todellakaan ollut pitkiä pätkiä ne. Olin jotenkin vielä uskossa, että menen maaliin vaikka mikä tulisi. Mutta siinä vaiheessa kun ohi tuli nainen koiran kanssa, päätin homman olevan tässä. Siinä sitten istuin kannon nokkaan ja mietin elämäntarkoituksia hetken aikaa. Tassuttelin juomapisteelle ja soitin järjestäjälle, että hakekaa nyt helvettiin minut täältä.

Kilsavauhdit: 7.31 - 17.04 - 14.08 - 9.59 - 16.47 - 15.18 - 18.34 - 14.51

Ryläyksen paska.

Iloinen ilme.

Kannon nokasta.

Mitä sitä nyt päässä liikkuu.

Loppufiiliksiä.

Sieltä sitä sitten auton kyydissä Kolille. Ei voittanut Jaskakaan, vaan Mäkelän Ville. Oli tullut vissiin ihan miehekästä tahtia lopun. Jaskan kanssa voitetaan sitten ensi vuonna. Ens vuonna sitten... Kävin saunassa ja poreammeessa. Päässä oli iso tyhjyys ja kostonhalu. Kelle sitä sitten kostaisi? En tiedä tankkasinko huonosti, oliko energiaa sittenkin liian vähän, oliko liian vähän pitkiä lenkkejä vai onko sitä vaan paska? Helevetisti pännii tuo keskeytys. En ole koskaan keskeyttänyt, mutta järjen ääni sanoi, että jalka ei ainakaan parane jos kävelen vielä jäljellä olevan kympin. Tuntui myös, että kyytimiehet olisivat lähteneet menemään jos olisin senkin kävellyt. Hienosti järjestetty tapahtuma. Ainut johon ei voi olla tyytyväinen on oikea jalkapohja. Koska juoksu oli jopa liian hyvää siihen asti. Olishan se nyt ollu kumma jos olisin jossain pärjännyt.

Nyt sitä pidetään hiukan ylimenokautta ja tehdään aivan oikeasti se lopputyö pois kuleksimasta. Saatan jopa Tuomon kanssa syödä Dollyssa hampurilaisen tai Fiestassa pizzan. Illallahan tuli sitten vähän tankattua ja katottua Bondin Jamesia ketutuksen jälkimainingeissa. James se on kova jätkä. Ei jalat paljoa kramppaile. Arvostan.

Leuhkat eväät.

Lainaukset ovat Kolmannen Naisen uudelta levyltä. Se sentään oli hyvä.

lauantai 10. lokakuuta 2009

Go!

se on menoo sit. Opaa lainaten: se ei oo ku juosta vaan!

perjantai 9. lokakuuta 2009

Set -

Pe 9.10: 5km kevyt - Ihan vaan juomavyö-systeemin testausta. Hyvä fiilis.

Se ois huomenna sitten. Olotila on ihan hyvä. Juomavyökin todennäköisesti toimii. Ihan riittävän hyvin se toimii. Tosin sitä on vähän modifioitu. Eli voi olla, että joudun Kessille ostamaan uuden. Kun ei tahdo mitenkään riittää kiristysvara, niin piti vähän "niittailla".

Tuomo ja Jardaani lähtevät huoltojoukkoihin, mikä tällä kertaa käsittää vain kuskaamisen sinne ja takaisin. Ulkopuolista huoltoa ei nimittäin saa olla. Pojat siis vaan irvailevat ja nauttivat Kolin luonnosta. Ja oikeasti Tuomoa vähän pelottaa, mitä on vastassa sitten toukokuussa.

Itseäni ei jännitä. Vähän mietityttää, että onko kaikki mukana. Eiköhän ne sit oo. Eihän siellä nyt kummempia tarvi: lenkkarit, asun ja juomista. Kellokin on ok. Laitetaan sitten gear, kunhan palaan.

torstai 8. lokakuuta 2009

Ready -

Ti 6.10: Vesijuoksu 40min - Aika luppoilua.

Ke 7.10: Aamu: jooga 60min Ilta: 20min hieronta - Aivan hirveä keli. Odottelua.

To 8.10: Aamu: Lihaskunto 60min Päivä: 10km rento/reipas elävän chicken wingin kanssa - Juoksu oli aivan ok. Juomareppu on kyllä perseestä.

Aloitan ärsyttävimmällä lentävällä lauseella, mitä löytyy: "Vähiin käy, ennen kuin loppuu." Hahaa. Eli pari päivää jäljellä. Eilen oltiin Leppäs-Jaskan kanssa suunnittelemassa kisataktiikkaa. Vähän se hirvittää se reitti, mutta onneksi on tuollainen polkujen polkija matkassa. Ryläyksellä kuulemma pitäisi olla Jaskan mielestä häntä edellä, jos nimittäin meinaan pärjätä. Katotaan nyt. Toivomuksia olisi hyvästä kelistä. Kylmä ei haittaa, mutta sade ja tuuli kyllä haittaa.

Eniten päänvaivaa tuottaa nyt tuo reppuongelma. En tiedä laittaisinko camelback-tyyppisen repun vai sitten Kessiltä lainatun juomavyön. Vettä varmaankin tarvii, mutta miten paljon? Geelejä pitäisi vetää, mutta nekin on kammottavan makuisia. Ei kyllä viimeksikään ollut mitään ongelmaa tuon suorituksen aikaisen tankkauksen suhteen, että eiköhän se toimi nytkin.

Tuomon ohjeiden mukaan on tullut syötyä ja juotua nyt ihan tolkuttomia määriä. Saattaa olla, että Tuomo haluaa minun lihovan. Nyt kuitenkin on kevennetty syömistä. Nestettä menee ihan reippaasti vielä. Jalatkin toimivat aika kivasti eilisen kevyen hieronnan jälkeen. Hengitys oli vähän hukassa, mutta unohdin kyllä tuon astmalääkkeen ottaa ennen treeniä. Yläselkä on vähän jumissa. Aika paniikinomaista kirjoittelua. Jännittääköhän tässä?


maanantai 5. lokakuuta 2009

Kuka käski mennä alasti nukkumaan?

Ma 28.9: 11km reipas maastossa. 4.30/km - Polkuja pitkin aika vauhdikkaasti. Kulki helveissönin hyvin, mikä sitten tarkoittaakin sitä, että seuraavana päivänä on flunssa.

Ti 29.9: Aamu: kehonhallinta/tasapaino 1h Päivä: Wiskin kanssa 35min vaellus - Kurkku kipeänä aamuun ankeaan. Piti kuitenkin jotain liikkua.

Ke 30.9: Vesijuoksu 40min. Matkassa Esπ ja PJ - Illalla sitten nousikin jo vähän lämpöä.

To 1.10: LEPO - flunssaa/lämpöä

Pe 2.10: 7km todella kevyttä - Kyllä keuhkoissa tuntui. Oli sitä paitsi aika kylmä.

La 3.10: 11km kevyt - 1km 4min/km - 500m 1.50 - Pikkusen piti aukoa keuhkoja. Ei se kivaa ollut kuitenkaan.

Su 4.10: Tuomon testilenkki eli 6km 3.40/km. Meni kuitenkin 3.40,5/km. - Aivan jäätävä räntäsade ja tuuli. Vaatetta päällä kuin eskimolla ja teemaan sopivasti jalatkin oli traanissa.

Ma 5.10: 10km rento - 500m reippaasti - Kulku jo aika lailla mukavata. Keli kylläkin paska.

Silviisiin. Eipä ole montaakaan päivää enää tuohon Kolin koitokseen. Meinasi ihan pieni ärsytys nousta tuosta flunssanpoikasesta, mikä varmaankin on peruja Höst Rokista. Ei ole nimittäin ihmisen hommaa seistä Pielisjoessa neljän asteen lämmössä miettimässä syksyn ruskaa. Tästä kiitos Esπ:lle. Eräs paikallinen troolarikuski kuitenkin kiteytti asia seuraavasti: "Ei oo lämpöö jos ei mittaa!"

Ilmoittautuneiden listaa katsellessa pomppasi esiin nimi. Jaakko Leppänen. Tuo Itäisten metsien karpaasi on muutaman vuoden kiusannut paikallisia kuntoilijoita ja "muka-juoksijoita" huikealla ylämäkijuoksukyvyllään. Tämä hivenen legendaarinenkin hahmo ei omista puhelinta vaan kommunikoi savumerkein ja kirjekyyhkyin, syö sammalta ja nukkuukin karhun pesässä. Yksi itseäni säväyttänyt suoritus on parin vuoden takaa, jolloin mies oli vaeltanut noin 200km Kolilla ja nukkunut lumikiepissä 2 yötä. Sieltä vaan kahden tunnin yöunilla kömmittiin Joensuuhun talviseen mäkijuoksukisaan ja vedeltiin 800metrin mäessä kolme kertaa aikoihin väliltä 2.20-2.35. Tätä miestä voi siis pitää kunnon karhuna. Tämä mies tulee myös olemaan pääviholliseni, koska en listalta muita tunne. Ei ole helppoa. Kyllä sille tasaisella pärjää, mutta ei pirullakaan maastossa.

Tuomo toimistolla jo kehuskeli ettei ole kuin 15s/km jäljessä minusta. Tosin Tuomo juoksi vain vajaan nelosen ja minä 6km. Kysyi vielä ihan tohkeissaan, että pelottaako. Kyllä pelottaa. Pelottaa yhtä paljon kuin puuro lautasella. Katajaan liittyen voisi kertoa vielä faktaa koris-puolelta: Olen neljä vuotta Joensuussa asunut ja noin parikymmentä peliä ehkä käynyt katsomassa. Kataja on voittanut niistä yhden. On lähes verrattavissa pikkuveljeni Valioliigakokemukseen. En kyllä muista joukkueita, mutta hän voi itse kertoa tämän surullisen tarinan kommentissa.

Kaksi leffaakin katsoin. Ensimmäinen oli District 9, joka kertoi ufoista ja rotusorrosta. Elokuvassa Nelson Mandela kohtaa Blair Witch Projectin. Se jopa toimi oudosta ideastaan huolimatta hyvin. Suositella voi. Toinen oli sitten Once. Se kertoi katusoittajasta ja kansien perusteella lupaili masentavaa indie-musiikin täyttämää lässyn lässyä. Sitähän se sitten olikin. Tunnustettava silti on, että petomaisen hyvä elokuva. Sopii erityisesti lievästä yksinäisyydestä ja tekemisen puutteesta kärsiville suunnistajille, joilla on selkä kipeä ja kolmio pizzerian vieressä.

Päässä soi Radioheadin No Suprises, joka on Tuomon mielestä kammottavaa paskaa.

perjantai 2. lokakuuta 2009

Päivitä sitä blogia!

Näillä sanoilla kannusti herra Päiviö Pyylampi sivullekirjoittanutta.

Vetäsin meinaan testin tässä yhtenä päivänä: 3,75km 14.46, joka on Pyysalmen mukaan 3.56/km. Jaa että miksikö en juossut pidempään? - En jaksanut. Jaa että miksikö en juossut kovempaa? - En päässyt.

Syksy on saanut ja meikäläistä vie tie armon lailla. Katajan syksy on toivoa täynnä. "Missä rahat", teemalla lähestytään 2010 -lukua. Mutta helvettiäkö tässä antamaan periksi. Huonot ajat on huonoja sen vuoksi, että sen jälkeen tulee paremmat. Turha on käydä polvilleen. Ainakin tämä tj uskoo niin. On vaan kiristettävä vyötä ja tehtävä päätöksiä. Kyseenalaistettava ja nöyrryttävä.

Syksyn polttava kysymys kuuluu: "Eliittikisat vaiko eikö?" On meinaan oikeastikin ihan vakava paikka. 4600 katsojaa ja yli 400.000 tv-katsojaa ei voi olla väärässä, vai voiko. Nyt mitatataan Joensuun kaupungin tahtotilaa. Onko tuolla tapahtumalla merkitystä, vai surffataanko freeridereina mukana ja kerätään kunniaa VIP:ssä. Perkeleet.

Ei jaksa avautua, elämä hymyilee. Haastoin tässä muuten Tomin valmennusasiossa. Katsotaan tarttuuko täkyyn / Löytyykö ballseja. Kykyjä on, nyt vaan valmennuksen alttarille avoimin mielin. Joku viisas on joskus sanonut: "Coaching is like eating pussy - messy job but someone`s gotta do it." Ohjenuora valmennuksen taivaasta.