Juoksutarinoita 58. Anja mäkätti aidasta (27.6.1996)

 

Pelkkää paskaa pitkää lenkkiä. Tämä viikko on vain kevyttä lenkkiä, koska välillä pitää levätä. Pitää levätä, mutta silti voi olla metsätöissä. Sehän se onkin vasta kevyttä tuolla helteessä.

Ajan mopolla muuntajalta pois. Raivaussaha on melko huterasti tarakalla, mutta pysyy. Turvasaappailla on huono ajaa. Olisko sittenkin pitänyt toivoa S1:stä? On se kyllä niin nössö jotenkin.

Kotona. En jaksa kyllä teroittaa sahaa tänään. Teen sen vasta huomenna ennen lähtöä. Jätän sahan navettakellarin pöydälle. Kellarissa haisee jotenkin hyvälle. Tunkkaiselle, mutta sopivasti jollekin öljylle ja pakokaasulle.

- Anja on taas laittanut aidan pystyyn. Ei pääse hyppimään, eikä siitä koululle.

- Meette sieltä sivusta!

- Ei siitä pääse. Se on tiukemmin laitettu nyt.

- Mää katon samalla, kun meen lenkille...

---

Mökin ja tenniskentän ohi menevä polku on lyöty tukkoon jollain aivan käsittämättömällä virityksellä. Siinä on lammasverkkoa, rankoja, rautalankaa, paalinarua ja ehkä muovipussin paloja. Mitä helvettiä?!?

Pyörittelen rautalangat liitoksistaan auki ja pujottelen puut verkon välistä pois. Sen verran saan sitä purettua, että sieltä oikeasta reunasta pääsee hitaasti vaikka mopolla ajamaan. En kyllä aja mopolla siitä, kun jää jälkiä. Pyörällä saavat kersat mennä, ettei tarvitse mennä 66:sen reunaa.

Juoksen Sapsalammen ympäri. Takareittä vähän kiristää. Pitää illalla venytellä pitkästi. Huhtalanmäellä niittävät heinää. Roope yllättäen irti ja juoksee vierelle kuolaamaan. En varmasti ota ikinä koiraa! 

---

Syödään isän kanssa. Äiti on töissä. 

- Isi, Anja kävelee meille päin.

- Anja? Ei kai... Ettei Sauli?

- Kyllä se on Anja. Sillä on vaaleanpunainen takki.

- Keräiskö se jotain kukkia?

Isä on tehnyt hernekeittoa. Se palaa sillä aina vähän pohjaan ja siinä on liikaa suolaa. Samin ei tarvitse syödä sitä. Sille on karjalanpiirakoita, joita se lämmittää mikrossa.

- Nyt, isi, se Anja on rantasaunalla.

- Mitä?! Piruako se siellä tekee? Mää paan vaattehet ja käyn kattomas. Älkää ottako ruakaa pöyrästä!

Isä lähtee pihalle. Sieltä kuuluu jotain meteliä.

- Tomi! Tuuppas tänne!

Mitähän nyt? Ai niin se pirun aita... Ihokarvat nousevat vähän pystyyn, mutta en minä nyt yhtä Anjaa pelkää. 

- No?

- Ookko hajottanu airan toiselta pualen?

- Vähän purkanut, kun siitä ei pääse ohi. 

- Siitä ei kuulukaan päästä! Se rikkoo meidän mökkirauhaa. 

- Ette te ollu mökillä ja Sami ei pääse siitä pyörällä.

- Siitä ei pidä mennä silloinkaan. Tontti on meidän!

- En minä siitä ole mennyt, mutta nuo pienet vois siitä kyllä mennä. Olis turvallisempaakin...

- Siitä ei kuljeta. Jos te kuljette siitä, niin minäkin voin kierrellä teidän pihalla ja tutkia teidän paikkoja.

- Ei me mitään pihoja kierrelty! Ajettiin vaan ohi. 

- Ja sulla ei sitte oo mitään asiaa meirän varastoihin! Tualla pellonreunas saat kulkia niin ku tykkäät, mutta aittoihin ja tuonne navettahan sulla ei oo asiaa!

- Minä ihan kiusallani kuljen täällä niin kauan, kunnes aita pysyy pystyssä.

- Selvä. Kersat ei kulje siitä enää, eikä sulla oo tänne pihoolle enää asiaa!

- Tomi vois kyllä pyytää anteeksi!

- Paskat...

Kävelen takaisin syömään. Saatanan akka!

- Saulin puolelle ei nyt sitte oo teillä asiaa. Siitä ei mennä ei pyärällä eikä mopolla! Eikä varsinkaan kävellen! Ei mennä hyppimähän laiturille, eikä mitään!

- Eihän siinä oo mitään järkee!

- Ei ookaan, mutta jos se on nuan vaikiaa niin te ette siitä mee. Anjan on kyllä myös sitten turha orottaa mitään apua puiren kaatamises tai mihnää muuskaan.

Perkele. 

---

Tein tuon kesän "kesätöitä". Eli olin kotona metsätöissä, mutta ihan varsinaista palkkaa en juuri saanut. Sain jotain, mutta ei se ollut mitään tuhansia markkoja. Eipä se tosin ollut mitään kahdeksan tunnin työpäivääkään. Välillä paljon, välillä vähän.

Saulin puoli. Sauli oli isän setä, jolla oli mökki toisella puolella järveä. Sadan metrin päässä siis. Mökin ohi kulki vanha Kantatie 66. Siitä oli aika paljon turvallisempi mennä kouluun. Anja, Saulin vaimo, ei kuitenkaan tuosta pitänyt. Olihan se toki heidän tonttiaan, mutta häiriökään ei kyllä ollut kovaa.

Anja ei istunut jotenkin maalaiskylän muottiin. Anja vaikutti kaupunkilaisnaiselta, jolle esim. muurahaiset kivilaatoilla oli ylitsepääsemätön ongelma. Kuten koivunlehdet ja ylipäätään minkään kasvaminen luonnollisesti. En varmasti ollut mukava teinipoika häntä kohtaan, mutta ei hänkään varsinaisen lämmin ollut. Sitten, kun pääsin aikuiseksi asti, tulimme aivan hyvin toimeen ja Anjan kanssa oli aivan mukavakin keskustella. Ehkä me vain ymmärsimme häntä väärin.

Tuo aita kyllä rikottiin vielä monen monta kertaa, mutta syytimme siitä tietysti sulkavankyläläisiä mopopoikia. Pystyin vetoamaan mopoon, joka oli rikki jne. 

Juoksutarinoita 57. Florida Panthers vs. Colorado Avalanche (11.6.1996)

Kello soi. "Good mooooorning, vrumm, vrumm". Saatanan Harlikka-kello. Äkkiä vaatteet päälle ja alakertaan. Muistinkohan ottaa muut puhelimet seinästä?

Avaan television. Papan paskatelkku. Pitää lämmitä ennen kuin kuva näkyy. Ääni onneksi kuuluu.

Laitan tulen hellaan ja siirrän keinutuolin lähemmäksi. Onneksi on Afri-Colaa jääkaapissa. Teen vielä Vilenin ruisleivän.

Lindegren ja Mennader mussuttavat pelistä jotain. Pihalla on jumalattomasti sumua. Tuleekohan hieno keli?

Peli alkaa. Minulla on vihko, johon kirjaan tärkeimmät tapahtumat, niin voi Jukan kanssa sitten analysoida.

Saminkin piti herätä katsomaan, mutta ei sitä kyllä näy. Antaa nukkua, en viitsi mennä herättämään sitä, kun sitten herää koko talo. 

Peli alkaa. Jos Colorado voittaa, niin se vie Stanley Cupin. Toivottavasti ei voita. Vanbiesbrouck on liekeissä. Hienoa! Jovanovski pers'taklaa Forsbergin. Jes! Niedermayer laukoo, mutta Roykin on hereillä. Esko juhlii. 

Erätauolla otan puhelimen ja soitan Jukalle. Jukka vastaa heti, ettei ehdi soida. Minä vedän kierrejohdon tuvan puolelle. Käydään peliä läpi. 

Peli jatkuu, puhelu loppuu. Syön Marie-keksiä. Isä tulee ovelle.

- Höh. Mitä sää tähän aikaan ylähäällä teet?

- Katton NHL-finaalia.

- Eikö oo aika tohlua? Huomenna on kisa.

- Nukun sitten, kun tämä loppuu. Ehtii siinä hyvin.

- Kyllä sen vois nauhoottaa.

- Joo joo, mee jo!

- Höh... Valot sitte pois, etkä jätä tulta yksin palamahan!

- Eiku jätän!

- Mitä?

- Eiku jätän tietysti!

- Vänkytäpä vielä kerran!

- ...

- Valot pois sitten!

Toisella tauolla jutellaan taas. Jukka soittaa. Syön samalla banaania.

- On kyllä ollu tiukkaa!

- No on. Moket aivan älyttömiä!

- Pari kertaa on päässyt Fobba pahasti läpi, mutta hyvin on Vanbiesbrouck ottanut. Helvetin nopee... Ootas! Jotain ihme ääntä kuuluu pihalta...

- Tuleeko teille joku?

- Shhh! Hiljaa nyt! Joku molskahti.

- Täh? Onko joku järvessä?

- Kolme helvetin isoa lintua ui meidän rantaan... Mitähän nuo on? Kotkan näköisiä, mutta ei kai ne ui? Nyt ne meni rantasaunan taa...

- Mitä ne on?

- No, kun en näe. Helvetinmoista ääntä... Ei perkele! Ne on hirviä! Ne ui järven yli ja tuli meidän rantaan.

- Hirviä?!

- Joo. Nyt ne kävelee tästä ikkunan alta. Jumaliste on isoja... Yks sarvipää ja kahdella ei oo sarvia. Tuonne ne juoksee navetan päätyyn. Hullu juttu!

Peli kestää ja kestää. Menee jatkoajalle. Ja toiselle. Väsyttää ihan simona. Kolmas jatkoaika. Kaikki on ihan puhki.

Vanbiesbrouck tiputtaa kiekon. Kiekko jää peliin ja tulee oikeaan laitaan siniviivan tuntumaan Uwe Krupp täräyttää kovan lämärin ja suoraan maaliin. Siinä! Colorado on mestari! Paska!

---

Herään yhdeltä. Käyn vähän juoksemassa metsätiellä. Illalla on AU:n kansalliset. Kolme tuntia. Ei kiva, on jotenkin kuumakin. 

---

Seurasin tuolloin NHL:ta tarkasti. Serkku-Jukan kansss soiteltiin aina yöpelien tauolla. Tehtiin itse vaihtoja jääkiekkopeleihin ja muutenkin oli aika fanaattista. 

Ennen puhelimissa oli johdot eikä niitä siirrelty ihan minne vain. Meillä puhelin oli keittiössä ja johtoa venyttämällä sen pysty vetämään tuvan puolelle. 

Kaksi muuta puhelinta piti käydä ottamassa pois seinästä, ettei kukaan herää, kun soitellaan. Yhden soidessa kaikki soivat ja soittaessa muut naksuttivat. 

Coloradolla oli kaikkien aikojen joukkue. Tai onhan niillä nytkin melkoisen vakuuttava, mutta tuolloin joukkueessa oli ihan kaikkien aikojen tähtiä. Roy, Sakic, Forsberg... 

Kolme hirveä ui sumun peittämän Kangaslammen yli että heilahti. Aivan kuin jotain. Muinaisia hirviöitä olisi noussut järvestä. Elettiin muinaisia hirviöitä. Hehee. 

Kolme tonnia oli tuon yön jälkeen koko tavalla takkuista. Mutta ei se silloin tuntunut tuollainen uneton yö. 10.14, joten kulku ei kummoinen ollut. 

Uskotteko, että nyt tuntuisi? 

Juoksutarinoita 56. Peruskoulu loppui (1.6.1996)

Se on siinä! Peruskoulu loppu! Ei enää koskaan Sippolan tunteja eikä Eelistä!

- Paljonko keskiarvo?

- 7,6.

- Miten voi olla, kun sulla on noin paljon kaseja ja ysejä?

- No katto kieliä ja kemiaa. Kutosta ja vitosta!

- Eihän tota enää tartte, lukiossa sitte paremmin.

Käydään poikien kanssa vielä Kyntäjällä. Minä ostan Afri-Colan ja Big Catin.

- Ajetaanko Jokivarren kautta?

- Joo, mutta pitää mennä reippaasti. Pitää ehtiä lenkille ennen iltaa.

Illaksi on varattu mökki leirintäalueelta. Sinne on tulossa melkein meidän koko luokka. Tonikin onneksi pääsee, vaikka sillä on vielä antibioottikuuri. 

---

- No, minkälaanen toristus tuli?

- Tavallinen.

- Onneksi olkoon, Tomi. Miten sinä oot jo noin iso!

- Älä halaa! Nössöä...

- Aika huonoja on nua kielet, lukios sitte pikkuusen toinen tahti saa olla.

- Joojoo. Mun pitää nyt mennä.

- Puita heittelemähän Sannan ja Samin kans! 

- En ehdi, pitää käydä lenkillä ja sitten mennään Helin ja Tonin kans valmistelemaan sitä leirintäaluetta.

- Anna nyt olla viimeisenä koulupäivänä.

- No, risusavotta alkaa sitte maanantaina aikaasin.

- Joo joo, heippa!

---

Ajan mopolla pururadalle. Sääskiä on jo nyt. Perkele. Hetikö tämä alkaa?

Verryttelen kolme kierrosta. Ohjelmassa on 5*ylämäki ja 5*etuveto. Rennosti, ei täysiä.

Ylämäki on jo kuiva, mutta muuten on aika pehmeä puru. Notkoissa aivan vettäkin vielä. Linnut laulavat niin pirusti.

Tykkään ylämäkivedoista. Alaskävely on jotenkin mukavaa. Oravia on kuusissa aivan hulluna. Aurinko paistaa sumuisesti metsään ja valaisee hämähäkin seittejä.

Etuvedot on paskoja. Tasaisen juoksu on paskaa. Liian toistuvaa. Pitää vaan juosta. Se on tylsää. Ylä- tai alamäessä on sentään jotain tekemistä. Ei jää aikaa miettiä hengitystä. Hengittäminen on juoksun ankein asia. Kipu keuhkoissa. Miten tupakoijat voi elää? 

---

Marja-Liisa on tuonut boolia ja kaikkea aivan helvetisti. Täytekakkukin. Kymmenen litran boolissa on yksi mansikkalikööripullo ja Sprite. Kelluu siinä joku msnsikkakin. En kyllä ymmärrä miksi yleensäkään tuodaan mitään alkoholia noihin juhliin.

Porukka on tullut ajoissa. Jutellaan ja saunotaan. Toni ja Esko tulee. Miia on jo paikalla. Ja Aseman tytöt. Vesa. Niina ja Tanja. Lestat on pois. Tietysti.

Isä käy lenkillä muka vahingossa siinä leirintäalueella. Onhan se nyt varma, että ei ole vahingossa. Vaan on vahtimassa. Miksi tämä leirintäalue on Sapsulla?

Mikko ajaa kevarilla pihaan. Juttelee isän kans jotakin. Isä lähtee ja Mikko tallustaa meidän luo keinuille. 

- Terve! Onkos teillä boolia?

- Joo, on. Ei nyt niin hääviä. 

- Eikö oo riittävästi potkua? 

- En tiedä. En minä juo, on kisakausi. 

- Täh!? Totta kai juot! Toni ainakin. Ja Esko!

- Mulla on antibiootti. Ei saa. 

- No mää voin vähän ottaa. 

- Mullon vähän terästystä...

Mikko kaivaa povarista pirtupullon ja kaataa booliin. Vain me huomataan se. Katsotaan Tonin kanssa toisiamme. Kumpikin tajuaa, että nyt ei ollut hyvä juttu. 

Mikko juo jonkun verran, nuolee Niinan kanssa hetken, ottaa kevarin ja lähtee. Varmaan johonkin muihin naisiin. Kunnon Rahikainen. 

Jonkun ajan päästä Esko ja Vesa on aivan seipäässä. Samoin Sanna ja Tanja. Hienosti menee. Tonin kanssa haetaan jäätelöt kioskilta. Liisa kävelee kädet puuskassa terassin kulmalle. 

- Hei, onko Vahtia näkynyt? Se pääs oven raosta ja juoksi mettään. Hemppa ei oo kotona, niin ehtisittekö auttamaan? 

- Ei oo näkyny, mutta käydään kiertämässä. Tuodaan kotia jos löytyy. 

- Kiitos! 

Lähdetään Tonin kanssa kesäiseen metsään kiertämään ja huutelemaan Vahtia. Sääskiä on niin pirusti. Kyllä se on alkanut. 

- Mistäs sen Vahdin täältä löydät? 

- Ei se kauas kierrä. Vanha jo. Vahtii!! 

- Ei ole muuten hyvä, että se booli on niin vahvaa. Nehän on ihan sekasin ja naapurista valittavat varmasti kohta. 

- Ei oo ei. Pitääskö muka ottaa sitä mukeihin ja käydä kaatamassa pois? 

- Joo, hyvä idea! Hei, Vahti on tuolla tenniskentän laidalla! 

Viedään Vahti Liisalle ja mennään takasin mökille. Esko kävelee päin pihan ainutta puhelintolppaa,, ainutta sadan metrin sisällä. Siihen ei osuisi selvinpäin vaikka yrittäisi. Esko kuitenkin saa ihan haavankin otsaan. 

Haetaan Tonin kanssa poolia muovimukeihin ja käydään kaatamassa sitä nurkan taakse. Saatanan Mikko! Koko sakki tillin tallin. 

Niina itkee ja Tanja uhkaa tehdä itsarin, syö jotain nappeja. Sanna oksentaa terassille ja kohta Tanjalta lähtee taju. Meneepä komeasti. 

Tytöistä Miia lienee ainut selvinpäin oleva Helin lisäksi. Heli on jo puolipaniikissa ja lähtee kioskille. 

- Mun on pakko soittaa ambulanssi! 

- No soita! Me kaadetaan booli pois. 

Heli soittaa myös äidilleen, joka soittaa Tonin äidille ja kohta siellä on isäkin. Myös ambulanssi tulee. 

- Mitäs täällä on vedetty? Kotia piti tulla jo tunti sitten! 

- No ei ole mitään! Yritetty Tonin kanssa huolehtia näistä. 

- Justiinsa. Se on kotiarestia sitten tästä hyvästä! 

- Perkele, on etitty Vahtia ja kaadettu boolia pois! Ei oo ehritty juomaan. 

- Pojat puhuu totta! 

- No kattotaan. Nyt sitte kotia! 

Tanjan tabletit olivat lopulta koiran matokuuri. Puolet oli filmausta. Ajelen kotiin. Äiti on tuvassa ja sanoo olevansa pettynyt minuun. Helvetti! Mitään ei uskota! Koskaan! 

---

Minun ysiluokan keskiarvo oli huono. Jotenkin loppui kiinnostus täysin ysin keväällä. En jaksanut keskittyä yhtään. Olin menossa ammattikouluun, jonne isä ja äiti ei onneksi päästäneet. 

Inhoan sääskiä. Inhosin jo silloin. Ne pilaavat Suomen kesästä ison osan. Siksi olen kuitenkin aika kevät-syksy-ihminen. 

Helin äiti oli avuliaisuuden ja hyväntahtoisuuden perikuva. Maailman kauhavalaisin ihminen, jolle vaatteet oli verhat ja mummo isu. Heli oli aikuisempi kuin me tai ainakin käyttäytyi niin. 

Tuo mökkijuttu meni käytännössä aivan persiilleen. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos ei olisi Tonin kanssa lapattu boolia mäkeen. Pirtu on aika tiukka lantrinki 15-kesäiIlle.

Juoksutarinoita 55. Luokkaretki (21.-23.5.1996)

Aurinko nousee. Tai heijastaa metsän takaa. Nukuin huonosti, mutta jos linja-autossa vois nukkua. Odottelen pysäkillä farkkutakki päällä.

Linkka saapuu ja noukkii minut kyytiin. Autossa on sellainen meininki, ettei tästä kyllä unta tule. Olavi ja Raija ottavat nimen ylös. Menen melko taakse Jarmon viereen.

- Terve! Otitko paljo rahaa?

- 300 markkaa. Eikös meidän pitänyt saada Yrittäjiltäkin jotain?

- Vissiin, mutta ei ole kerrottu paljon.

- Mikolla on jotain juomaa mukana. Ne sitä jo hörppi siellä.

- Ylläri.

Matka jatkuu kohti Helsinkiä. Pelataan korttia ja puhutaan paskaa. Tytöt käy roikkumassa takana ja pahistytöt tietysti istuukin siellä. Tanja ja Niina ainakin on jotenkin sekasin. 

Saadaan yrittäjien rahaa melkein 400 markkaa per oppilas. Se on hullu määrä. Pitää yrittää säästää sitä paljon. Jos sieltä vaikka löytyisi NHL-kortteja. Kai siellä nyt on. Onhan niillä Sundin ja Forsbergkin. 

Laiva on Silja Europa. Se on uusi ja hieno. Mikko ja Tanja lähtevät heti etsimään jotain, joka ostaisi tai tarjoaisi viinaa tai kaljaa. Tax free aukeaa vasta tunnin päästä. Me kierretään laivaa. Mikään ei ole vielä auki, joten mennään kannelle. 

---

Illalla ollaan Tukholmassa. Tukholma näyttää tosi isolta. Miestelen muille, että olen käynyt siellä vähintään 10 kertaa. Silti olen yhtä ihmeissäni. 

Hotelli on jossain isojen liittymien lähellä. Ihan perus, melkein jopa kälynen. Lähdetään jätkien kanssa huoneet saatuamme hakemaan sipsejä ja limsaa. Konsum on se kauppa. Siellä Jonnykin on töissä. Meillä on sellainen kynä. 

Yritetään mennä ajoissa nukkumaan. Olavi ja Raija tulee ovelle. Pitää olla rauhassa, muut asukkaat ovat valittaneet. Mikko on ilmeisesti saanut jotain kaljaa jostain. Miten se on mahdollista? Se osaa ruotsiakin aivan perkeleen hyvin eli ei ollenkaan. Kirjoitti kokeeseen "Sorry efter", kun piti kirjoittaa ruotsiksi "anteeksi, olen myöhässä". 

---

Kierretään Gröna Lund. Väsyttää, kun ei tullut juuri nukuttua. Olavi ja Raija juo olutta jossain kahviossa. Käydään Jarmon kanssa vuoristorata. Aika hieno! Mikko tulee siihen. 

- Kattokaa ny ristus näitä naisia! Pikkuusen paremman näköösiä ku Suames! Tissit ja kaikki! 

- Onhan ne... Ne ei vaan taida olla meistä kiinnostuneita. 

- Pitää käyrä kiinni vaan! He he! Saiskohan joltain tupakkia? 

Vanhan kaupungin jälkeen mennään laivalle. Päästään ihan hytteihin. Nyt ei muuten tule mitään, tämä sakkihan on aivan kamala. 

Laitan hiuslakkaa jenkkisiiliin ja lähdetään pyörimään laivalle. Mikko M ja Ville on saaneet jostain jotain juomista. Mikko vaan hihittää. 

Ville juoksee rappusia ylös aivan reikä päässä. Kuulemma treeninä. Joka kerta, kun se tulee kerrostasanteelle se kaatuu, koska "rappuset loppuu kesken". 

Pelataan Jarmon kanssa rahamme Sega Rallyyn ja Pokeriin. Tax Freesta ostan Haribon persikkakarkkeja. Niina itkee jostain miehestä tai pojasta. Olisko jopa Mikosta? 

- Nyt on pakko juoda jotain. Ostan kokiksen automaatista. 

- Mitä helvettiä!? Ei tule! 

- Paina niitä muitakin nappeja, jos se meni jumiin. 

- No nyt! Eeeei. Nyt täältä tulee kaks jotain Römsömsöötä!

- Se on Ramlösa. Vichyä. 

- Ei saatana! 

---

Aamulla linja-autossa odotellaan Tanjaa. Ensinnäkin se oli kateissa. Sitten se lähti jonkun italialaisen nahkatakkimiehen matkaan ja lopulta uhkasi itsarilla, kun se mies "jätti sen". Eli pääsi Suomeen. Voi helvetti. 

Kotona isä toivottaa tervetulleeksi. 

- No niin, sitten saatkin lähtiä kiviä keräämään Etelävainiolta!

Jee. 

---

Meidän luokka oli Alavuden Yrittäjien kummiluokka. Jouduttiin ja saatiin käydä niiden jutuissa. Lopulta ne antoi meille niin paljon luokkaretkitukea, että käteistä jäi kaikille monta sataa. Enää ei varmaan menis ihan noin. 

Silja Europa oli maailman suurin autolautta noin viisi vuotta. Se oli oikeasti hieno. Oli jännä keskiaula ja muutenkin hienompi kuin joku Viking Mariella. 

Tukholma oli älytön hyppäys Alavuteen. Moni ei ollut käynyt Ruotsissa koskaan. Minä tietysti usein, koska tätini siellä asui. Silti kulttuuriero oli valtava. Tuollainen lauma isossa kaupungissa. Melkoinen homma oli Olavilla ja Raijalla. Mutta hyvin hoitivat. 

Jarmon kanssa oltiin melko addikteja Sega Rallyyn. Pelattiin sitä parilla muullakin laivareissulla. Olen muutamat munkkikahvit voittanut vielä myöhemminkin sen kanssa. Väitän, että pystyn siinä haastamaan melkein jokaisen. Keskisellähän sitä pääsee pelaamaan. Eka metsäshikaani pitää ajaa suoraan, ne autot väistyy edestä. 

Pahistytöt sai tuolla reissulla kohtuullista draamaa aikaiseksi. Pullo siideriä ja maailma oli sekaisin. Kukaan ei rakasta jne. Huhhuh. Minun laivareissuilla on aina joku hukassa. Se huomataan myös jatkossa. 

Matkan jälkeen seuraavana päivänä juoksin hullun hyvin Tiinanmäen kierroksen. Heti alle 3.20, vaikka oli märkä keli.