Pelkkää paskaa pitkää lenkkiä. Tämä viikko on vain kevyttä lenkkiä, koska välillä pitää levätä. Pitää levätä, mutta silti voi olla metsätöissä. Sehän se onkin vasta kevyttä tuolla helteessä.
Ajan mopolla muuntajalta pois. Raivaussaha on melko huterasti tarakalla, mutta pysyy. Turvasaappailla on huono ajaa. Olisko sittenkin pitänyt toivoa S1:stä? On se kyllä niin nössö jotenkin.
Kotona. En jaksa kyllä teroittaa sahaa tänään. Teen sen vasta huomenna ennen lähtöä. Jätän sahan navettakellarin pöydälle. Kellarissa haisee jotenkin hyvälle. Tunkkaiselle, mutta sopivasti jollekin öljylle ja pakokaasulle.
- Anja on taas laittanut aidan pystyyn. Ei pääse hyppimään, eikä siitä koululle.
- Meette sieltä sivusta!
- Ei siitä pääse. Se on tiukemmin laitettu nyt.
- Mää katon samalla, kun meen lenkille...
---
Mökin ja tenniskentän ohi menevä polku on lyöty tukkoon jollain aivan käsittämättömällä virityksellä. Siinä on lammasverkkoa, rankoja, rautalankaa, paalinarua ja ehkä muovipussin paloja. Mitä helvettiä?!?
Pyörittelen rautalangat liitoksistaan auki ja pujottelen puut verkon välistä pois. Sen verran saan sitä purettua, että sieltä oikeasta reunasta pääsee hitaasti vaikka mopolla ajamaan. En kyllä aja mopolla siitä, kun jää jälkiä. Pyörällä saavat kersat mennä, ettei tarvitse mennä 66:sen reunaa.
Juoksen Sapsalammen ympäri. Takareittä vähän kiristää. Pitää illalla venytellä pitkästi. Huhtalanmäellä niittävät heinää. Roope yllättäen irti ja juoksee vierelle kuolaamaan. En varmasti ota ikinä koiraa!
---
Syödään isän kanssa. Äiti on töissä.
- Isi, Anja kävelee meille päin.
- Anja? Ei kai... Ettei Sauli?
- Kyllä se on Anja. Sillä on vaaleanpunainen takki.
- Keräiskö se jotain kukkia?
Isä on tehnyt hernekeittoa. Se palaa sillä aina vähän pohjaan ja siinä on liikaa suolaa. Samin ei tarvitse syödä sitä. Sille on karjalanpiirakoita, joita se lämmittää mikrossa.
- Nyt, isi, se Anja on rantasaunalla.
- Mitä?! Piruako se siellä tekee? Mää paan vaattehet ja käyn kattomas. Älkää ottako ruakaa pöyrästä!
Isä lähtee pihalle. Sieltä kuuluu jotain meteliä.
- Tomi! Tuuppas tänne!
Mitähän nyt? Ai niin se pirun aita... Ihokarvat nousevat vähän pystyyn, mutta en minä nyt yhtä Anjaa pelkää.
- No?
- Ookko hajottanu airan toiselta pualen?
- Vähän purkanut, kun siitä ei pääse ohi.
- Siitä ei kuulukaan päästä! Se rikkoo meidän mökkirauhaa.
- Ette te ollu mökillä ja Sami ei pääse siitä pyörällä.
- Siitä ei pidä mennä silloinkaan. Tontti on meidän!
- En minä siitä ole mennyt, mutta nuo pienet vois siitä kyllä mennä. Olis turvallisempaakin...
- Siitä ei kuljeta. Jos te kuljette siitä, niin minäkin voin kierrellä teidän pihalla ja tutkia teidän paikkoja.
- Ei me mitään pihoja kierrelty! Ajettiin vaan ohi.
- Ja sulla ei sitte oo mitään asiaa meirän varastoihin! Tualla pellonreunas saat kulkia niin ku tykkäät, mutta aittoihin ja tuonne navettahan sulla ei oo asiaa!
- Minä ihan kiusallani kuljen täällä niin kauan, kunnes aita pysyy pystyssä.
- Selvä. Kersat ei kulje siitä enää, eikä sulla oo tänne pihoolle enää asiaa!
- Tomi vois kyllä pyytää anteeksi!
- Paskat...
Kävelen takaisin syömään. Saatanan akka!
- Saulin puolelle ei nyt sitte oo teillä asiaa. Siitä ei mennä ei pyärällä eikä mopolla! Eikä varsinkaan kävellen! Ei mennä hyppimähän laiturille, eikä mitään!
- Eihän siinä oo mitään järkee!
- Ei ookaan, mutta jos se on nuan vaikiaa niin te ette siitä mee. Anjan on kyllä myös sitten turha orottaa mitään apua puiren kaatamises tai mihnää muuskaan.
Perkele.
---
Tein tuon kesän "kesätöitä". Eli olin kotona metsätöissä, mutta ihan varsinaista palkkaa en juuri saanut. Sain jotain, mutta ei se ollut mitään tuhansia markkoja. Eipä se tosin ollut mitään kahdeksan tunnin työpäivääkään. Välillä paljon, välillä vähän.
Saulin puoli. Sauli oli isän setä, jolla oli mökki toisella puolella järveä. Sadan metrin päässä siis. Mökin ohi kulki vanha Kantatie 66. Siitä oli aika paljon turvallisempi mennä kouluun. Anja, Saulin vaimo, ei kuitenkaan tuosta pitänyt. Olihan se toki heidän tonttiaan, mutta häiriökään ei kyllä ollut kovaa.
Anja ei istunut jotenkin maalaiskylän muottiin. Anja vaikutti kaupunkilaisnaiselta, jolle esim. muurahaiset kivilaatoilla oli ylitsepääsemätön ongelma. Kuten koivunlehdet ja ylipäätään minkään kasvaminen luonnollisesti. En varmasti ollut mukava teinipoika häntä kohtaan, mutta ei hänkään varsinaisen lämmin ollut. Sitten, kun pääsin aikuiseksi asti, tulimme aivan hyvin toimeen ja Anjan kanssa oli aivan mukavakin keskustella. Ehkä me vain ymmärsimme häntä väärin.
Tuo aita kyllä rikottiin vielä monen monta kertaa, mutta syytimme siitä tietysti sulkavankyläläisiä mopopoikia. Pystyin vetoamaan mopoon, joka oli rikki jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti