Se on siinä! Peruskoulu loppu! Ei enää koskaan Sippolan tunteja eikä Eelistä!
- Paljonko keskiarvo?
- 7,6.
- Miten voi olla, kun sulla on noin paljon kaseja ja ysejä?
- No katto kieliä ja kemiaa. Kutosta ja vitosta!
- Eihän tota enää tartte, lukiossa sitte paremmin.
Käydään poikien kanssa vielä Kyntäjällä. Minä ostan Afri-Colan ja Big Catin.
- Ajetaanko Jokivarren kautta?
- Joo, mutta pitää mennä reippaasti. Pitää ehtiä lenkille ennen iltaa.
Illaksi on varattu mökki leirintäalueelta. Sinne on tulossa melkein meidän koko luokka. Tonikin onneksi pääsee, vaikka sillä on vielä antibioottikuuri.
---
- No, minkälaanen toristus tuli?
- Tavallinen.
- Onneksi olkoon, Tomi. Miten sinä oot jo noin iso!
- Älä halaa! Nössöä...
- Aika huonoja on nua kielet, lukios sitte pikkuusen toinen tahti saa olla.
- Joojoo. Mun pitää nyt mennä.
- Puita heittelemähän Sannan ja Samin kans!
- En ehdi, pitää käydä lenkillä ja sitten mennään Helin ja Tonin kans valmistelemaan sitä leirintäaluetta.
- Anna nyt olla viimeisenä koulupäivänä.
- No, risusavotta alkaa sitte maanantaina aikaasin.
- Joo joo, heippa!
---
Ajan mopolla pururadalle. Sääskiä on jo nyt. Perkele. Hetikö tämä alkaa?
Verryttelen kolme kierrosta. Ohjelmassa on 5*ylämäki ja 5*etuveto. Rennosti, ei täysiä.
Ylämäki on jo kuiva, mutta muuten on aika pehmeä puru. Notkoissa aivan vettäkin vielä. Linnut laulavat niin pirusti.
Tykkään ylämäkivedoista. Alaskävely on jotenkin mukavaa. Oravia on kuusissa aivan hulluna. Aurinko paistaa sumuisesti metsään ja valaisee hämähäkin seittejä.
Etuvedot on paskoja. Tasaisen juoksu on paskaa. Liian toistuvaa. Pitää vaan juosta. Se on tylsää. Ylä- tai alamäessä on sentään jotain tekemistä. Ei jää aikaa miettiä hengitystä. Hengittäminen on juoksun ankein asia. Kipu keuhkoissa. Miten tupakoijat voi elää?
---
Marja-Liisa on tuonut boolia ja kaikkea aivan helvetisti. Täytekakkukin. Kymmenen litran boolissa on yksi mansikkalikööripullo ja Sprite. Kelluu siinä joku msnsikkakin. En kyllä ymmärrä miksi yleensäkään tuodaan mitään alkoholia noihin juhliin.
Porukka on tullut ajoissa. Jutellaan ja saunotaan. Toni ja Esko tulee. Miia on jo paikalla. Ja Aseman tytöt. Vesa. Niina ja Tanja. Lestat on pois. Tietysti.
Isä käy lenkillä muka vahingossa siinä leirintäalueella. Onhan se nyt varma, että ei ole vahingossa. Vaan on vahtimassa. Miksi tämä leirintäalue on Sapsulla?
Mikko ajaa kevarilla pihaan. Juttelee isän kans jotakin. Isä lähtee ja Mikko tallustaa meidän luo keinuille.
- Terve! Onkos teillä boolia?
- Joo, on. Ei nyt niin hääviä.
- Eikö oo riittävästi potkua?
- En tiedä. En minä juo, on kisakausi.
- Täh!? Totta kai juot! Toni ainakin. Ja Esko!
- Mulla on antibiootti. Ei saa.
- No mää voin vähän ottaa.
- Mullon vähän terästystä...
Mikko kaivaa povarista pirtupullon ja kaataa booliin. Vain me huomataan se. Katsotaan Tonin kanssa toisiamme. Kumpikin tajuaa, että nyt ei ollut hyvä juttu.
Mikko juo jonkun verran, nuolee Niinan kanssa hetken, ottaa kevarin ja lähtee. Varmaan johonkin muihin naisiin. Kunnon Rahikainen.
Jonkun ajan päästä Esko ja Vesa on aivan seipäässä. Samoin Sanna ja Tanja. Hienosti menee. Tonin kanssa haetaan jäätelöt kioskilta. Liisa kävelee kädet puuskassa terassin kulmalle.
- Hei, onko Vahtia näkynyt? Se pääs oven raosta ja juoksi mettään. Hemppa ei oo kotona, niin ehtisittekö auttamaan?
- Ei oo näkyny, mutta käydään kiertämässä. Tuodaan kotia jos löytyy.
- Kiitos!
Lähdetään Tonin kanssa kesäiseen metsään kiertämään ja huutelemaan Vahtia. Sääskiä on niin pirusti. Kyllä se on alkanut.
- Mistäs sen Vahdin täältä löydät?
- Ei se kauas kierrä. Vanha jo. Vahtii!!
- Ei ole muuten hyvä, että se booli on niin vahvaa. Nehän on ihan sekasin ja naapurista valittavat varmasti kohta.
- Ei oo ei. Pitääskö muka ottaa sitä mukeihin ja käydä kaatamassa pois?
- Joo, hyvä idea! Hei, Vahti on tuolla tenniskentän laidalla!
Viedään Vahti Liisalle ja mennään takasin mökille. Esko kävelee päin pihan ainutta puhelintolppaa,, ainutta sadan metrin sisällä. Siihen ei osuisi selvinpäin vaikka yrittäisi. Esko kuitenkin saa ihan haavankin otsaan.
Haetaan Tonin kanssa poolia muovimukeihin ja käydään kaatamassa sitä nurkan taakse. Saatanan Mikko! Koko sakki tillin tallin.
Niina itkee ja Tanja uhkaa tehdä itsarin, syö jotain nappeja. Sanna oksentaa terassille ja kohta Tanjalta lähtee taju. Meneepä komeasti.
Tytöistä Miia lienee ainut selvinpäin oleva Helin lisäksi. Heli on jo puolipaniikissa ja lähtee kioskille.
- Mun on pakko soittaa ambulanssi!
- No soita! Me kaadetaan booli pois.
Heli soittaa myös äidilleen, joka soittaa Tonin äidille ja kohta siellä on isäkin. Myös ambulanssi tulee.
- Mitäs täällä on vedetty? Kotia piti tulla jo tunti sitten!
- No ei ole mitään! Yritetty Tonin kanssa huolehtia näistä.
- Justiinsa. Se on kotiarestia sitten tästä hyvästä!
- Perkele, on etitty Vahtia ja kaadettu boolia pois! Ei oo ehritty juomaan.
- Pojat puhuu totta!
- No kattotaan. Nyt sitte kotia!
Tanjan tabletit olivat lopulta koiran matokuuri. Puolet oli filmausta. Ajelen kotiin. Äiti on tuvassa ja sanoo olevansa pettynyt minuun. Helvetti! Mitään ei uskota! Koskaan!
---
Minun ysiluokan keskiarvo oli huono. Jotenkin loppui kiinnostus täysin ysin keväällä. En jaksanut keskittyä yhtään. Olin menossa ammattikouluun, jonne isä ja äiti ei onneksi päästäneet.
Inhoan sääskiä. Inhosin jo silloin. Ne pilaavat Suomen kesästä ison osan. Siksi olen kuitenkin aika kevät-syksy-ihminen.
Helin äiti oli avuliaisuuden ja hyväntahtoisuuden perikuva. Maailman kauhavalaisin ihminen, jolle vaatteet oli verhat ja mummo isu. Heli oli aikuisempi kuin me tai ainakin käyttäytyi niin.
Tuo mökkijuttu meni käytännössä aivan persiilleen. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos ei olisi Tonin kanssa lapattu boolia mäkeen. Pirtu on aika tiukka lantrinki 15-kesäiIlle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti