Maanantai. Hyvinkäällä jotkut saatananpalvojat on pistäneet jonkun tyypin paloiksi. "Sen siitä saa, kun kuuntelee sellaista musiikkia". Saatanan mummot! Kyllä siinä pitää pää olla aika sekaisin, jos musiikin takia alkaa pienimään ihmisiä.
Tänään on kutsunnat. Jalkoja painaa maraton aika lailla. Armeija kiinnostaa, mutta ärsyttääkin, kun se on jotenkin sellainen asia, mistä isä haluaa päättää, mitä sen kanssa teen. Siltä ainakin tuntuu.
Haen urheilujoukkoihin. Siinä ja siinä on, pääsenkö. Ei ole olleet tulokset kummoisia. Olen minä kyllä katsonut lentäjä- ja laskuvarjojääkärikoulutustakin. Siitä en ole isälle kertonut, enkä muillekaan vielä. Haluan hoitaa intin jotenkin "paremmin".
---
Miksi kutsunnat on seurakuntatalossa? Miten se liittyy armeijaan? Äiti hössöttää jotain siinä ovella.
- Tsemppiä!
- Joo joo, mee ny jo!
- Mun pitää tulla tänne kans juttelemaan keittäjän kanssa.
- No ei mennä yhtä aikaa.
- Minä menen sitten toista kautta. Tsemppiä!
- Joo joo, jumalauta!
- Mietipä kielenkäyttöä.
Menen sisälle. Seurakuntatalon ovet ovat raskaat, mutta tutut. Jo eteisessä tuoksuu lihakeitto, punaiset virsikirjat, kuivahko nisupulla ja tylsyys. Paikalla on maastopukuisia miehiä.
- Nimi?
- Tomi. Pyylampi.
- Sitten takkia naulakkoon ja tuonne istumaan.
- Selvä.
Onpa jäykkää. Menen istumaan Jussin viereen. Tunnelma on sellainen, ettei paikkoja nyt valita vaan mennään sinne, missä seuraava vapaa paikka on.
Kuunnellaan virallisia ja vähän jenkki-henkisiä sanoja. Ei kai tässä nyt ihan Rambossa olla? Seuraavaksi pitäisi käydä täyttämässä lappuja ja sitten on lyhyt haastattelu.
- Nimi?
- Pyylampi. Tomi.
- kotipaikka?
- Alavus.
- Olisit hakemassa urheilujoukkoihin, laskuvarjojääkäriksi ja lentäjäksi. Tiesitkö, että jälkimmäisissä ei välttämättä harjoittelu niin suju?
- Joo. Tavallaan tiesin.
- Entä, jos et pääse näihin?
- Eikös mulle joku paikka määrätä?
- Kyllä. Onko Arto Pyylampi sukua?
- Joo. Setä ja kummisetä.
- Sittenhän me laitetaan sut sissiksi Kajaaniin!
- Selvä. Entä nyt?
- Sitten vaan odottelemaan, tuleeko kutsua erikoishakuihin.
Kutsunnat oli siinä. En jaksa mennä enää kouluun. Pääsiskö jollain Vaasa-Virrat-linkalla kotiin vai jaksaako kirjastoon mennä pariksi tunniksi?
---
Hyvinkäällä tosiaan löytyi paloittelusurma. Elg tappoi ensin harjoitukseksi koiransa ja sitten kaveriporukassa kiljupäissään yhden seuralaisen. Saatananpalvojat olivat muotia ja tässäkin oli ennen murhaa kuunneltu black metallia. Ei meidän ikäinen nuoriso uskonut musiikilla olevan mitään tekemistä asian kanssa, mutta suuri yleisö kyllä käytti kaikki mahdolliset kortit juuri sen musiikin mustamaalaamiseen.
En tiedä mitä isä ja äiti ajattelivat minun haluavan opiskella. Isän mielestä armeijaura olisi ollut järkevä. Kyllä minä sitä mietin, mutta ehkä minussa hiukan liikaa on anarkistia sellaiseen järjestykseen. Armeijan suorittaminen hyvin kuitenkin kiinnosti.
Kummisetä Arto oli ja on Suomen nuorimpana ylennetty aikoinaan reservin luutnantiksi, kapteeniksi ja taitaapi olla jopa majuriksikin. Kaikesta muusta omaperäisyydestään huolimatta maanpuolustuksessa hänellä lie ollut erikoiskykyjä. Voi olla vieläkin.
Kutsunnat olivat lähtölaskenta aikuisuuteen. Paljon enemmän kuin ajokortti ja 18-vuotispäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti