Näytetään tekstit, joissa on tunniste mopo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mopo. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 21. kesäkuuta 2023

Juoksutarinoita 65. Myöhään kotona (15.11.1996)



Koulu loppui. Linja-autossa yritän nukkua. Ei jaksa nyt yhtään yläasteelaisten mölyämistä. Tuomo istuu vieressä. Se nukkuu aina.

Mennään viideltä Pekan kanssa pururadalle lenkille. Ihan kahdestaan. Eli ehdin hyvin vaihtamaan mopoon pienemmän takarattaan. Laittaisko ihan 33:sen ja antais edessä olla vakion? Kiihtyisi edes vähän. 

Äiti ja isä lähtee tänään jonnekin. Ehkä Ikaalisten kylpylään tai jonnekin. Olisikohan ne mennyt Matin ja Ailan kanssa? Mummo tulee vahdiksi.

Ajan mopolla Tiinanmäkeen. Keli on kylmä. Toivottavasti ei tule pakkasta, kun sitten on niin pirun liukasta. Pekka ei vielä ole tullut. Se on aina myöhässä. 

Laitan mopon vähän pusikkoon ja menen sytyttämään tolpasta valot. Ei lähde ekalla päälle. Perkele! Potkaisen tolppaa ja valot syttyvät. Lähden juoksemaan takaisin lähtöpaikalle. Miksei sytytys ole tuossa lähtöpaikalla? 

Pekkaa ei näy, joten käyn loppusuoran toisessa päässä hölkkäämässä. Pururata on hiukan kohmeessa. Olisi hyvä keli juosta kovaa, mutta jalka ei taida sitä vielä kestää. 

Pekka tulee parkkiin, kun valot näkyvät. Näyttää vähän samalta kuin ennen Suurajoissa, kun autot tulivat pimeästä mäen takaa. 

Kierretään kahdeksan kierrosta rataa. Mennään Pekalle reipasta, mutta minulle ehkä ihan sopivaa vauhtia. Ajan takaisin Sapsun takaa. Hannukselan suoralla saan mopon menemään 72 km/h. Vähän tahmeasti kiihtyy, mutta ei jaksa säätää enää. 

Isä ja äiti on lähdössä, mummo laittaa ruokaa. 

- Vahdit, Tomppa, sitten vähän noita kersoja!
- Joo joo, onhan mummo täällä. 
- Kyllä ne osaa, menkäähän nyt siitä jo! Tule, Aki, syömään jauhelihakastiketta. Minä kuorin perunat. 
- Oon Tomi, en Aki. Käyn suihkussa ensin. 

Mummo aina kuorii perunat valmiiksi. Kun se ei kuulemma ole miesten tehtävä. Hyvä! 

---

Syöty on. Nyt vaan kamppeet kasaan ja Jarmolle. Mitähän laittaisi päälle, ettei jäädy? 

- Meen käymään Jarmolla. Tuun joskus. 
- Ekkö jääkään maijaa pelaamaan? 
- Ei ny ehdi. Pelatkaa kolmestaan. 
- Tuu pian kotiin!
- Kyllä mulla nyt vähän aikaa menee. Sinne on 20 kilsaa. 
- Voi hyvänen aika, miten pitkä! Aja nyt varovasti. 
- Joo joo. Heippa! 

Paskat sinne niin pitkä ole. Vähän reilu kymppi. Eihän sieltä nyt ihan ajoissa tulla. Mutta ei mummo äidille ja isälle kerro. Kai?

Mopo menee sen 75 km/h. Huonosti kiihtyy. Parempi olis kolmekutosella rattaalla, mutta kun se on niin kulunut. Koukkaan Jarmon pihaan. 

- Kah, naisihin lährös! Meinaakko päästä vähän sormella kokeilemahan? 
- Oo ny hiljaa! Otakko kahvia? 
- En mää. Juon sitä vaan kisapäivinä. Missäs Jarmo? 
- Tuolla se huonees koittaa tällätä. Otakko pienen ryypyn? 
- Eihän ne nyt ota, kun ovat mopolla. Oohan ny ihmisiksi! 

Jarmon vanhemmat on mukavia. Menen Jarmon huoneeseen. 

- Katos, mulukku! Vaihdoikko rattaan? 
- Joo, mutta ei se oo hyvä. Ei kiihdy. Tuleeko Neva-Jermu? 
- En usko, että äiteensä päästää. Ei ainakaan tätä kautta. 
- Ai tuleeko professorikin? Nappaskengät jalaas? 
- Mee nyt helvettiin siitä! 

Jarmon isä käy vähän kurkkimassa. Vesa on kutsuttu, mutta voi olla ettei se pääse. Jarmo soittaa jotain teknoa saatanan kovalla. 

- Eiköhän mennä. Mulla ei oo mitään mukana. Uikkarit ja pyyhe. 
- Ei ne tytöt kyllä saunaan uskalla. "Menee tukka ja meikit."
- Ihan sama. Osaaksää sinne? 
- Kai suurin piirtein. Siellä se on Käyttö-Autoo vastapäätä. Ja näkyyhän siinä niiden mopot varmaan vieressä. 
- Joo, Miia meni jo ajat sitten. 

Ajetaan keskustan kautta. Rinki pitää kiertää, mutta ei jäädä juttelemaan ettei tule kuokkavieraita. Paikkakin löytyy heti. Minna tulee ovelle. 

- Moi! Ai te tulitte kahestaan? Missäs Vesku? 
- Ei siitä kuulunut mitään. Tuskin Kaisla sitä päästää. 
- No höh. Tuolla on pizzaa ja sipsejä ja limsaa. Jättäkää kengät siihen, niin ei tuu siivottavaa. 

Jari on jo naurattamassa tyttöjä. Kierrellään paikat. On uima-allas ja kaikki saunatilat. Tuoksuu kloorille. Tytöt on nättinä. Syödään karkkia ja yritetään olla hauskoja. Anu ja Maarit hihittää ihan punaisina. 

Käydään saunassa ja uimassa. Jarmo on lihaksikas. Saatana. Ei paljon juoksijana ole lihaksia. Yritän peittäytyä pyyhkeeseen. 

Olen minä sentään uimaan hyvä. Sukelletaan kilpaa. Koitetaan tehdä vaikutus. Jari keskittyy flirttailuun. Ovikello soi. 

- Moi! Tulithan sää kuitenkin! 
- Joo, meni vähän myöhään. 

Se on Vesku. Virnuillaan Jarmon ja Jarin kanssa. 

- Paljo vetoo, niin on kauluspaita?
- Eikä heitä takkia pois. 
- Lakkaa aivan vitusti. 
- Nahkakengät. 

Vesa tulee kädet takin taskussa altaalle. Kauluspaita, kaulaliina ja pirusti lakkaa tukassa. 

- Terve, olikko nevalla? 
- Vai sikoja panemas? 
- Hö!? Ristuksen kusipäät! Oli vierahia. 
- Niin varmaan! Ota ny takki pois ja tuu saunaan!
- Emmää, justihin kävin suihkus. 

Lopetetaan saunominen. Syödään ja pelataan Rappa-Kaljaa. Jarmo on ilman paitaa, Jari yrittää hiplata tyttöjä ja minä olen pelle. Vesa on korrektisti tuolilla. Takki päällä, hölmö. 

Kiusataan tyttöjä sammuttelemalla valoja. Ne kiljuu ja me säikytellään. Ei täällä taaskaan mitään läheisempää tapahdu. Kaikki on kiltisti ja aika on mennyt nopeasti. Vesakin lähti ajat sitten. Ai saatana! Paljonko kello on?! 

Kello on vähän yli 12. Nyt on kiire! Sanoin Sannalle, että oon yhdeltätoista kotona. 

- Mun pitää mennä. Piti olla tunti sitten kotona. 
- Paljonko kello on? 
- Yli 12. Perkeleen perkele. 
- Voi saatana! Mun kans! Ny on kiirus! 
- Lähteekö Miia? 
- En, kun meen Sannalle yöks. 
- Siivoo, Jari, sää!

Lähdetään kotiin. Mennään Jokivarren kautta. Jarmo koukkaa Autionmäelle. Sen S-ykkönen haisee hirveältä. Kakstahtipaska. 

On varmasti pakkasta. Visiiri menee huuruun. Hyvä, kun siinä on naarmujakin. Samin pönttö kaatu mettätiellä. 

Kuuskutosella ei meinaa uskaltaa ajaa täysiä. On perjantai ja paljon liikennettä. Voi olla liikkuviakin. 

Ajan mopon latoon. Säikähdän Mau-Mauta ja yritän mennä hiljaa kellarin kautta sisälle. Ei onnistu, mummo tulee tupaan. 

- No siinä sää oot! Kyllä oon ollu huolissani. Meinasin jo soittaa poliisille. Missä sää oot ollut? 
- Jarmolla. Mopo hajos. 
- Mikset soittanut? 
- En muistanut. Ja ehtinyt. 
- Tuolla on lättyjä. Sitten maate. 
- Joo. Hyvää yötä. 

Onneksi mummo on kiltti. Otan lättyjä kouraan ja menen huoneeseeni. Kirjoitan lenkin ylös ja mietin, pitäiskö käydä punttisalilla, että joskus olis tyttökaveri. 

---

Äiti ja isä oli harvoin yhdessä missään. Ei tietysti ollut sellaisia vahtejakaan. Mummo alkoi olla lähempänä kahdeksaakymppiä. Ja vähän hajamielinen jo. 

Pekka oli lenkkiporukan nuorin mies. Sellainen kolmevitonen-nelikymppinen. Hurahti kuitenkin juoksuun ja halusi juosta useammin. Seurasi urheilua, niin se oli ihan hyvää lenkkiseuraa. Vähän kyllä puhui liikaa, ja päälle. Niin kuin minä nyt. 

Mopon viritys oli ns. pakollista. Vakiomopolla keskustaan meni ikuisuus. Minulla oli hyvä yksilö tuo mopo ja se kulki mukavasti. Oli myös parempaa kaasaris, mutta en uskaltanut sitä aina pitää. Tuolloin oli myös vielä liikkuvia poliiseja, jotka olivat uhka ajokortille. Nykyään poliiseja on niin vähän, että voi varmaan huoletta viilettää. Toki valvontalaitteet on paremmat. 

Jarmon vanhemmat oli mukavaa sakkia. Ainahan ne kaverin vanhemmat oli jotenkin parempia kuin omat. On nimittäin parit illat istuskeltu Jarmon isän ja äidin kanssa höpöttelemässä. Saatoin siellä käydä, vaikkei Jarmo ollut kotonakaan. Saihan aina kiusata Jarmon siskoja. 

Meillä oli sellainen löyhä kaveriporukka noiden tyttöjen kanssa. En nyt tarkasti muista, mutta suurempia seurusteluitakaan ei tainnut olla koskaan. 

Jari oli Taippakylän naistenmies. Vähän ehkä kovempaa esitti kuin todellisuudessa oli. Ei niin pelle kuin minä ja Jarmo. Vesku on minun pikkuserkku ja tuollaisissa paikoissa korrektisti huolitelluissa vaatteissa. Veskun isä oli sikafarmari, jolla oli myös turvetuotantoa. Vesaa oli hyvä härnätä, kun se otti itseensä aika herkästi. 

Tuo oli hyvä reissu. Edelleen muistan etureisissäni kuinka helvetin kylmä oli pelkissä farkuissa ajella kotiin. 

torstai 26. tammikuuta 2023

Juoksutarinoita 44. Saa ajaa mopolla tiellä (19.7.1995)



15 vuotta! Tänään! Saa ajaa luvan kanssa mopolla!
Syön ja lähden heti Tonilla käymään. 

- Jaha! Onneks olkohon. Syöpä reippaasti, niin mennään sitten hukkakaurapellolle! 
- Ei kai jumalauta nyt syntymäpäivänä?
- Koskas sitten? Nyt on hyvä ilma. Ei sara. Äkkiä käyrään Sulkavanjörvi kävelemäs.
- "Äkkiä". Siinähän ei varmasti kestä...
- Ku ny heti lähretään, niin se on ruualle tehty.
- Voinko tulla mopolla?
- Tuleekohan siitä mitään?
- Ollaan ajettu 500 kilsaa tuota navetan ja metsätien väliä. Kyllä se nyt onnistuu.

Muut menee autolla, minä menen mopolla. Poukanperäntie on kuin metsätietä ajaisi. Ollaan ajettu sitä Samin kanssa aikaa. Sami ajoi kynnöspeltoon ja sivuposki halkesi.

Paarmoja on helvetisti. Ne napsahtelee lippikseen. Mikään ei ärsytä enempää. Juhani tekee traktorilla jotain toisella puolella tietä.

- Sitten tarkasti otatte ne juurineen irti. Ja siemenet erellä säkkihin. Paukutatte juurista mullat pois, ettei tartte turhaan kantaa sitä multaa. 
- On kuultu sata kertaa... 
- Mutta ette tahro muistaa. Eikä sitten tallota niin ku norsut siellä pellossa. Vaan tarkasti meette siellä väleissä. Jos yksikin hukkakaura jää noukkimatta, niin siinä on ainakin 20 ens vuonna. 
- Kuultu on... 

On, jumalauta, maailman tylsintä hommaa. Kuuma, korret kutittaa jalkoja, aurinko paistaa, paarmat syö. Aivan täyttä paskaa. 

Puhelinpaalun luona on noin 400 hukkakauraa. Kello on kohta yksi. Yritän keksiä erilaisia syitä, millä voisin lopettaa ja lähteä kotiin.

- Nyt mää lähden! On oltu jo neljä tuntia!
- Tämä pala mennään tästä loppuun ja loput sitten huomenna.
- Ei helvetissä taas!
- Totta kai! Kukas ne sitten kerää?
- Tämä on aivan turhaa! Ei mitään järkeä!
- No sitä tässä ei olekaan, mutta EU pakottaa keräämähän!

Lopulta paalun ympärys on kerätty. Lähden mopolla heti pois. Käyn kotona nopeasti syömässä vähän leipää ja lähden Tonille. Radiossa kerrotaan, että Jonathan Edwards loikki ME:n eilen. Melkein 18 metriä. Miksi minä en ole nähnyt kisaa?! 

---

Toni on Markun ja Heikin kanssa pihalla. Jätän mopon vähän kauemmas. 

- No nykkö saat ajaa? Mihnä oot käyny? 
- En vielä mihnään. Hukkakaurapellolla jouduin olemaan.
- Meillä ei oo onneksi tarvinnu. Lähretäänkö leirintäalueelle jäätelölle?
- Joo, käydään vaan. Kierretäänkö Sapsun takaa?

Mennään leirintäalueelle. Otan mango-meloni-jäätelöä. Mennään laiturille syömään ja puhumaan paskaa. 

Ajan vielä Sapsun takaa ja saatan Tonin kotiin. Sen pitää mennä navettaan. Kotimatkalla vastaan tulee Hölik-Ville. Sillä on Pappa-Tuna, jossa on pressutuulisuoja. Ruma ku mikä!

---

Isä niittää heinää navetan edestä Mustalle pojalle. 

- Hö! Joko on tankki tyhjä?
- No ei, kävin vaan Tonilla.
- Se on sitten 10 kilometriä juoksua ja litra bensaa. Sitä ei nuan vaan sieltä oteta. 
- 10 kilsaa?! Tankilliseen menee viikko! 
- Ja saakin mennä! Vie se mopo suojahan ja käy hakemas saunalle puita. Tänään on lenkki-ilta.
- Eikö sinne justiin eilen viety puita?
- Saa siellä olla varulta enemmänkin. Käy sitte syömäs! Siellä on pinaattilättyjä ja kalapuikkoja. Lämmität mikros vähän.
- Joo joo.

Vettäkin alkaa satamaan. Menen hetkeksi katsomaan Lemmenlaivaa, jos Sami ei katso Pikku Kakkosta.


---

Minun syntymäpäivät eivät jostain syystä ole kovin usein olleet kovin onnistuneita. Niihin on monesti osunut jotain ihme hämmennystä.

Hukkakaura on vieraslaji, joka on lähes pahin rikkakasvi Suomen viljelylle. Sen toejuntaan on säädetty ihan lakikin, mutta yleisiä ohjeita sen torjuntaan on ollut jo kauan. Se kasvaa pidemmäksi kuin muu vilja ja vie juuristollaan alaa ja ravinteita muilta kasveilta. Kaurakasvina sitä on hankala myrkyttää varsinkaan kaurapelloilta. Ruuaksi siitä ei ole. Kerääminen oli nuorena yhtä helvettiä.

Tuosta kerrasta alkoi Tonin kanssa leirintäalueen jäätelökäynnit. Pikkuisen me myöhemmin ajauduttiin eri porukoihin ja harvemmin nähtiin, mutta kyllä me jäätelöllä käytiin niin kauan kuin kotona asuin. Leirintäalueen laituri oli sellainen nuorten miesten terapiapaikka.

Isän sääntö bensasta juoksukilometrejä vastaan oli lopulta ihan hyvä. Mopo vei monella intoa ja aikaa liikkumiselta. Toisaalta olisin tuolloinkin kyllä mieluummin aina urheillut kuin ajellut mopolla. Tykkäsin ajaa ns. kilpaa aikaa vastaan, mutta sellainen päämäärätön ajelu ei niin kiinnostanut. Se oli vain väline päästä paremmin kavereiden luo.