Täällä on ollut hiljaista. Jos olisin spontaanimpi luonne, niin tahtoisin kiljaista. Mikä MINUT toi tälle sivulle? No, minäpä kerron:
LÄHTÖTILANNE
Kesä 2019: alaselkäkipua, säteilyä pakaroihin ja reisien ja säärien etupinnoille
22.8.2019: L4-L5-discusvälissä on hyvin lievää discuksen degeneraatioon liittyvää signaalin laskua ja madaltumista. Posteriorisesti discuksen takaosassa näkyy annulusruptuurakirkastuma ja hento protrusio.
Koska olen itsekin etsinyt netistä tietoa ja jonkinlaisia tarinoita siitä löytänytkin, ajattelin kirjoitella toipumisesta tai kuntoutumisesta, jos sellaista tapahtuu. Tuntuu olevan erilaisissa keskusteluryhmissä kiinnostuksen kohteena se, pystyykö oireiston kanssa juoksemaan. En myöskään sellaisten semiaktiivisten tai tavoitteellisesti juoksevien tarinoita aiheesta löytänyt, enkä minä itsekään niin kovin aktiivinen ole, mutta SM-maastot ovat olleet jokavuotinen tavoite ja siellä olen melko monta vuotta pystynyt juoksemaankin. Jos myös koulutus ja kokemus antaisi jotain lisäarvoa kuntoutumiskertomukselle.
Mitä vanhemmaksi sitä tulee, sen selkeämmin huomaa, kuinka tärkeää juokseminen itselle on. Ja se, että se mahdollisuus evätään on melkoisen perseestä. Vuoden alussa tapahtuneen työpaikkavaihdoksen jälkeen olin aika hyvässä kunnossa, sillä kokonaiskuormitus laski pykälän alemmas ja palautuminen parani huomattavasti. Siitä tuli idea, että vuonna 2020 olisi mukava koittaa vielä vähän suunnitelmallisempaa harjoittelua, kun 40 tulee kierrosmittariin. Ei siitä ihan nyt sellaista lähtöä tullut, kuin ajattelin, mutta toivottavasti tässä jotenkin pääsee juoksemaan.
TAVOITE
Olisi mukava juosta maraton tai puolikas sellainen kelvolliseen aikaan. Mikä se aika sitten on? Alle 2.50. Se tyydyttää. Puolikkaan aikana se voisi olla alle 1.18.
Toinen tavoite olisi juosta Sm-maastoissa 2020. Maraton tai puolikas joutaa odottamaan.
Vähimmäistavoite on kuitenkin se, että voisi joskus vielä juosta "kovaa". Ja sen päällä olisi kiva pystyä suunnistamaan jonkin verran, sillä saan siitä enemmän onnistumisen kokemuksia kuin kovista juoksuista. Jälkimmäisessä voi kehittyä, juoksussa parhaat ajat lienee tehty.
NYKYTILANNE
Diagnoosin jälkeen ja vähän ennenkin sitä, kävin jonkun kerran OMT-fysioterapeutti Jaana Ratamaalla, Joensuussa. Sieltähän löytyi yllättäen epätasapainoa kuormituksessa ja inaktivaatiota ja väärää "syttymisjärjestystä" lihaksista.
Olen aika tiiviisti nyt harjoittanut pääsääntöisesti multifidus-lihaksia. Kyseisest lötköt ovat niitä syviä selän lihaksia ja niiden pitäisi alhaalta aktivoitua, kun saman puolen kantapää nousee ilmaan. Eli askelta ottaessa. Ei aktivoitunut. Tuo välilevyvamma vielä häiritsee aktivoitumista jonkun millisekunnin, joten kävelystä ja varsinkin juoksusta tuleva tärähdys pääsee väärään paikkaan läpi ja se sitten sopivasti ärsyttää hermokudosta sieltä täältä. Lääkäri lupasi, että "puolen vuoden päästä se on jo parempi ja puolentoista vuoden päästä voi olla kivuton". Jee, saatana. Eikä tässä kipu oikeastaan ole mitenkään haittaava tekijä.
Myös dura eli selkäydintä peittävä kovakalvo ärtyy vielä. Ei tosin niin paljon kuin aluksi. Jonkin verran kuitenkin, joten ihan joka päivä ei pysty noita harjoituksia vielä tekemään. Duran ärtyminen vaikuttaa juuri noihin seuraavaksi kuvailemiini oireisiin.
Hermosto ottaa itseensä ja pistely, tunnottomuus ja tuntemukset pakaroissa, ulkoreisissä ja säärissä on ne kettumaisimmat oireet. Eniten kipua tuntuu häntäluun yläpuolella. Eikä sitäkään päivittäin.
Olen pitänyt jonkinlaista oirepäiväkirjaa ja kipuasteikkoa, joka oikeastaan kuvaa vaivojen vaikutusta normielämään asteikolla 1-10. Juu voi tuntua neuroottiselta, mutta minulla on jokunen vaiva ehtinyt elämässäni olla ja tämä on ollut hyvä tapa palata katsomaan outoja vaivoja ja niiden mahdollisia syitä. Selkäoireistossakin se on hyvä, mutta varsinkin 20 vuotta vatsaoireista kärsineenä siitä on paljonkin apua. Ainakin korvien välille.
Kauheasti en ole korvaavaa harjoittelua pystynyt tekemään johtuen todella hektisestä syksystä työrintamalla sekä melko ärhäkästä ientulehduksesta, joka nyt helpottaa. Kävellyt ja vaeltanut olen ja se tekee hyvää.
Lauantaina otin ensimmäiset juoksuaskeleet kahteen kuukauteen. Oikeasti. Milloinkahan olen ollut näin kauan juoksematta? Varmaan säärileikkauksen jälkeen vuonna 2004. Juoksin kaikki ylämäet pehmeällä soralla. Ylämäessä selän rasitus on pienempi. Juostessa ei tuntunut mitään. Illalla vähän tuntui pakaroissa ja jomotti häntäluun seutua. Aamulla ei kuitenkaan tuntunut mitään. Jos ei juoksuaskelia ole ottanut, niin pakkohan se on jossain tuntuakin.
Tavoitteena on nyt juosta noita "minuuttijuoksuja" ja palata vesijuoksun pariin, kun työtehtävät hiukan helpottavat ainakin jouluun asti. Odottelen myös hiihtokauden alkua, sillä luisteluhiihdon pitäisi niin OMT:n kuin omankin mielikuvan mukaan olla ihan mahdollista.
Kokeillaan päivitellä progressiota tänne, kun jotain tapahtuu. Suuntaan tai toiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti