- No, koita ny sitten tehrä testit tosissas.
- En ajatellut, meinasin ihan löysästi ottaa... Tietysti täysiä!
- Tulookos se Kari?
- Tulee. Seisoo tuolla jo. Tuu sitten Parkanosta hakemaan ylihuomenna!
- Moneltas se olikaan? Joskus kuurelta?
- Joo. Soitan, jos se on johonkin muuhun aikaan. Heippa!
- Hep!
Kari odottelee laiturilla. Mulla on armeijan lippu, littera. Seinäjoki - Kouvola - Seinäjoki. Jään kyllä takaisintullessa Parkanoon.
- Jaha, se olis menoa sitten.
- Niin vissiin.
- Tuleekohan täältä paljon porukkaa?
- Jaa-a. Varmaan kaikki, jotka on meidän ikäisiä. Ei kai muuten sunnuntaina kukaan meidän ikäinen junalla mene.
- No ei kai...
- Mikko taitaa mennä vasta seuraavana testipäivänä?
- Niin se tais olla.
Kari ei ole älyttömän puhelias. Saattaa jännittääkin. En tosin ole nähnyt sitä kuin kaksi kertaa. Seinäjoella uimassa ja nuorisoseuralla. Hyväkuntoinen pesäpalloilija. Onko sellaisiakin?
Parkanosta kyytiin nousee Matti, jonka tiedänkin. Olin sen jälkeen toinen jokunen vuosi sitten pm-maastoissa. Se on hiihtäjä. Matka menee melko leppoisasti. Käydään ravintolavaunusta voileivät. Ei viitsi tuhlata rahaa. Eiköhän siellä ruokaa ole. Jeltsin oli joutunut sairaalahoitoon. Olisko vähän ryypännyt?
---
"Hetken kuluttua Kouvola. Nästa Kouvola."
Seistään muutaman pojan kanssa odottamassa junan pysähtymistä. Pakkasta on vähän. On sovittu, että mennään jonkun hampurilaispaikan kautta kasarmille. Otan samaa kuin edellä oleva. Ihan ok. Ei niin hyvää kuin Harrin grillillä.
Sitten kävellään vanhalle kasarmialueelle. Nuoret, mutta jämäkän oloiset miehet ottavat meidät vastaan. Laitos vaikuttaa Alavuden vanhan puolen koululta. Saadaan reppu, jossa on tyhjiä vesipulloja.
- Nimi?
- Syntymäaika?
- Kotikunta?
- Toiseen kerrokseen, siellä tupa yksi. Sieltä vapaa punkka ja kaappi. Klo 20 iltapala tässä kerroksessa. Saunassa voi käydä, jos haluaa. Se on kahdeksaan asti lämmin.
Karun näköistä. Sellaista kuin elokuvissa. Yksinkertaiset sängyt. Yksi kaappi. Otan ensimmäisen yläsängyn. Poikia ja vähän vanhempiakin poikia tulee tipotellen kasarmille.
Iltapalaksi on teetä ja leipää. Myös omenoita ja banaaneja. Tee on hirveää. Leivän kanssa on voita. Syön kolme, koska on vähän nälkä. Iltapalan jälkeen on iltalaskenta tai joku sellainen.
- Hiljaisuus on klo 22. Herätys klo 6.00. Aamupala 6.10 ja 7.00 lähdetään jäähallille, jossa testit alkavat. Onko kysyttävää?
- Otetaanko kaikki tavarat mukaan?
- Otetaan. Kaikki.
Mennään sänkyyn. Kaikkia jännittää. On hiljaista. Vain autojen ja kaupungin ääniä kuuluu. Kuuntelen Apocalyptican kerran läpi ja ne pari Robert Plantia, jotka kasetille mahtui.
Yritän nukkua. Ei tule uni. Valot vilkkuu. Kaikki pyörivät sängyssä. Nukun pätkissä. Tuntuu rauhattomalta kuin Arton luona kerrostalossa. Pieniä ääniä paljon. Ei luonnon ääniä. Kotona on hiljaista. Lintu voi laulaa ja rekka mennä joskus.
---
Kello on neljä. En ole hirveästi nukkunut. Ei jännitäkään oikeastaan, mutta kroppa valmistautuu. Niin kuin ennen tärkeitä kisoja. Menisikö kisat paremmin, jos nukkuisi kahdeksan tuntia ennemmin?
Torkahdan juuri ennen kelloa. Sitten tulee herätys. Pitää laittaa urheiluvarusteet ja mennä aamupalalle. Puuroa, leipää, tuoremehu ja kahvia. En juo. Silmiä väsyttää.
Mennään armeijanvihreään linja-autoon ja sillä Kouvolan jäähallille.
- Paririviin! Kaksi vierekkäin, monta peräkkäin!
Kävellään sisään. Varusteet jätetään sivuun. Tulee nimenhuuto. En ihan tiedä miten toimia. Ei muutkaan. Yhdellä on vanhat armeijan pussihousut?! Mitä helvettiä? Matti ja Kari on toisessa ryhmässä. Minulla on pari vanhaa miestä ja pari poikaa Lapista. Myös Tampereelta joku.
- Ensimmäinen ryhmä juoksemaan, toinen leuanvetoon!
Ei helvetti, pahin ensin. 14:llä saa maksimit. Kuusi pitää vähintään saada. Jos saisi kymmenen. Kotona olen saanut 15.
- Leukoja vedetään myötäotteella näissä tikkaissa.
Jumaliste! Sormen paksuiset tikkaat?! Kotona olen vetänyt laudoista tehdyssä kuivaustelineessä. Ei taida tulla mitään. Aakkosjärjestyksessä mennään.
- Pyylampi.
Voi helvetti, voi helvetti...
- Yksi, kaksi, kolme... kymmenen, yksitoista, kaksitoista... Seitsemäntoista, kahdeksantoista - kädet suoraksi - yhdeksäntoista, siihen jää!
Huh! Menipä se hyvin. Sain hyvän rytmin ja ennätyksen. Seuraavana on juoksu. Polveen sattuu, mutta ei tuo eka ryhmä kovaa juokse.
- Täytätte vesipullot vedellä, niiden painoksi tulee kahdeksan kiloa. Kannattaa laittaa reppu kireälle, ettei se pompi eikä sitä tarvitse koko ajan kädellä tukea.
- Ensin juostaan kaksi kilometriä alikersantin vauhtia verryttelyä, sitten alkaa kolmen kilometrin testi. Alle 12 min täydet pisteet, yli 14.30 min hylätty. Nopeammat ohittavat ulkokautta.
Miten saisi pakattua mahdollisimman tiukasti pullot? Ne pitää olla ihan täynnä, ettei hölsky. Saan ne ihan hyvin ja pian lähdetään juoksemaan.
Alikersantti on pieni, mutta hyväkuntoinen. Katson kellosta, että mennään noin 5min/km-vauhtia. Helppoa. Ohitetaan kierroksella pari, ja pari tyyppiä lopettaa testit jo verryttelyjuoksussa.
Sitten lähtee kolme kilsaa. Alikersantti jää sivuun. Polveen sattuu ja ilma on huono. Ohitan monia kierroksella. Juoksen rennosti kovaa, en täysiä. On vielä monta juttua jäljellä.
- Pyylampi?
- Kyllä.
- 11.32. Mitäs te harrastitte, kysyy vanhempi armeijaukko.
- Kestävyysjuoksua. Polvi on ollut vähän kipeä.
- Hyvä tulos. Koitahan päästä läpi. Koville juoksijoille on käyttöä.
Seuraavaksi on vauhditon pituus, jossa maksimit saa 240 sentistä, minimi on kaksi metriä. Ei pitäisi olla vaikea. Hyppään 245.
Vatsat, selkälihakset ja punnerrukset ovat myös helppoja. Niitä olen tehnyt paljon. Koordinaatiotesti. Se voi olla vaikea. Pitää keskittyä, ettei tee virheitä.
- Lihaskunto-osuus ja juoksu on nyt tehty. Seuraavaksi siirrytään uimahalliin. Siellä hyppy-, uinti- ja sukellustesti. Tämän jälkeen siirrytään Uttiin ja ruokailuun.
- Ne, jotka ovat tässä vaiheessa tippuneet kuljetetaan rautatieasemalle. Uimahallille menevät kävelevät.
---
Saamme käydä hetken saunassa. Se tekee aina hyvää.
- Nytkö on se hyppy?
- Eiköhän. Kuinka korkealta se on?
- Ainakin kolmosesta. Voi olla vitosestakin.
- Se on vitosesta, sanon katsellen jalkoihini. En tykkää kuumista löylyistä.
- Mistä tiedät?
- Tuttu kertoi. Se oli viime vuonna. Ja luki se papereissakin.
Lähden suihkuun. Osaa pelottaa hyppy. Minua ei yhtään. Uskaltaisin hypätä pää edellä. Olen uinut ja hyppinyt koko ikäni.
- Hyvät herrat! Seuraavaksi kiipeätte hyppytorniin, viitoskerrokseen ja eri käskyllä hyppäätte jalat edellä alas! Sen jälkeen sukellatte kaksi rengasta neljän metrin syvyydestä ja nousette luvan saatuanne ylös! Suoritamme aakkosjärjestyksessä.
En ole ensimmäisessä porukassa. Venytän vähän takareittä. Se tuntuu siltä, että kramppaa. Yksi ei uskalla hypätä. Hylsy.
Kiivetään torniin. Haisee kloorilta. On se aika korkean näköinen. Ei kuitenkaan niin korkea kuin Torisevan kalliot tai Harrin rannan torni.
Hyppään vuorollani. Se ottaa vähän mahasta, mutta on äkkiä ohi.
- Sitten vaan sukeltamaan!
Olen suorana vedessä, puhallan keuhkot puolityhjäksi ja nostan käsiä sivulta ylös. Taitan itseni ja liu'un alas helposti. Otan renkaan ja ponkaisen pohjasta ylös. Toisen kerran sama ja homma hoidettu. Altaasta ylös. Katselen kaiteeseen nojaten muiden vaikeuksia sukeltaa. Ei kaikkien. Osa on varmasti uimareita. Niin sulavaa on liike.
Lopulta kaikki ovat hypänneet ja sukeltaneet. Alkaa uintitesti. 200 metriä alle 4.45. Maksimipisteet 3.15 ajalla. Uin 3.10. Paras ui alle 2.50. Se on kovaa. Tässä tippuu useampi. Ei uskoisi, että ihmiset ei Suomessa osaa uida.
Seuraavaksi lähdetään linja-autoilla Uttiin. Aika jännää.
---
Testeihin pääsi kolmisensataa hakijaa, joista reilu sata valittiin. Testejä oli kolmessa eri testiryhmässä. Minun kanssa samaan ryhmään tuli Mikon kaveri Kari.
Testit lienevät koko lailla samanlaiset myös nykyään. Rankkaa niissä on enemmänkin tahti ja paine kuin niiden fyysiset vaateet.
Testeihin meno jännitti, mutta samalla se myös kiinnosti kovasti. Oli yllättävän itsevarma olo, mikä ei kuulunut tuon ikäisen klopin perusominaisuuksiin.
Kasarmilla odotellessa hermostuneisuus oli koti-ikävän ja kauhun sekoitusta. Ajattelin toisaalta, että uskallanko minä hakea, jos vaikka pääsisinkin. Toisaalta muutkin vaihtoehdot pelotti. Jos en pääsisi, joutuisin Keskiselle töihin. Se ei ollut vaihtoehto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti