Eilen olin metsätöissä. Pyylammen rannassa. Oli nuotio ja makkaraa. Vaihteeksi ihan mukava metsätyökeikka. Tiaiset jo lauloi. Kohta tulee kevät.
Tänään on ruotsin kuullunymmärtämisen koe. Ainut mahis päästä ruotsin paska läpi. Olisi nyt edes jollain lailla ymmärrettävä aihe.
Joudun eturiviin kuuntelustudiossa. Koetta pitää Riitta. Se näyttää luurit päässä Janne Ojalalta. Päässäni soi ajatus, että tekisin kokeen tahallani päin persettä. Ärsyttää se, että en osaa. En ole harjoitellut, vaikka piti. Meidän piti Jarmon kanssa lukea sitten lukulomalla. Eipä luettu.
No, ei saa luovuttaa. Ehkä tästä vielä jotenkin selviää. Ehkä.
Kokeessa kysellään lottoamisesta. Ihan se on kohtuullisen ymmärrettävää. Kai se jotenkin menee.
---
Tietokonehuoneeseen ei voi mennä. Isä kolvaa jotain ja on kiukkuinen. Taidan liikettä lenkille. Lähtisikö Matti? Koitan soittaa.
- Haloo!
- Tomppa, terve! Lähdetkö Hanhiperän kiertoon?
- Jaa millon?
- Nyt kohta. Ennen navetta-aikaa.
- Tietääkös Markku?
- Ei varmasti. Se korjaa jotain.
- No perkeles, puolen tunnin päästä Osman tienhaaras?
- Joo, se on hyvä!
Osman tienhaaraan asti kun pääsee, niin lenkki vasta alkaa. Se on lämmittely.
- Hep! Olikos sullakin ne kokehet?
- Joo.
- Heli ei tullu vielä kotia.
- Olin itte autolla, enkä jäänyt odottelemaan.
- Täm'onki ny hyvä, niin ei oo päivällä ketään näkemäs salaharjoottelua.
- Joo, aika paljon mukavampi munkin, kun ei yksin tartte.
Ilma on plussan puolella, mutta tien pinta on kyllä pakkasella. Saatanan kellossa alkaa patteri olla huono. Katoaa numerot välillä näkyvistä. Vaihdan kellon kättä välillä. Ihmeen hyvin kulkee. Juostaan sellaista vähän yli viiden kilometrivauhtia.
- Meleko rauhas saa täällä asua.
- Asuuko täällä joku?
- Kyllä vissihin. Tuostahan me on kesällä juostu. Se on se Naulaojan lenkki, joka tuloo tuahon.
- Jaa, niin... Tämä on siis se paikka.
- Joo, ja kohta tullaan Hanhilammen päähän. Siinä on se pirun isoo mänty. Ja sitten Hollitielle.
- Eli puoliväli suunnilleen?
- Koko lailla.
Tullaan Kuuskutoselle vielä valoisalla. On maanantai, joten Teuvon kuppila ei ole auki eikä liikennettä muutenkaan ihmeesti.
- Tämä se on sitte pirullinen väli.
- Joo, mutta ei oo pimiää.
- Onneksi. Eikä maanantaasin kovin paljua liikennettä. Tuuksää järven takaa?
- Jaa. Voisin mää tulla.
En kehtaa sanoa, etten jaksaisi. Se on pari kilsaa pidempi ja on aikamoinen nälkä. Juostaan järven takaa ja Matti ehtii hyvin navettaan. Juoksen lopun yksin. Jotenkin lähtee kulkemaan älyttömän hyvin. Juoksen viimeisen kilsan alle neljän minuutin.
---
Syön jauhelihakeittoa. Se on aika lähelle minun herkkuruokaa. Saunan jälkeen tulee jotenkin kylmä. Menen ajoissa sänkyyn. Isä ja Matti lähtee Helsinkiin ylihuomenna. Ei tartte vältellä töitä.
---
Tein paljon metsätöitä tuohon aikaan. Pari-kolme tankkia melkein päivittäin. Eli kolmesta neljään tuntiin, kun puiden kasaamisen ottaa laskuun mukaan. Se loi hyvää peruskuntoa. Sain siitä rahaakin. En paljoa, mutta vähän.
Ruotsi oli minulle vaikeaa. Uusin ihan jokaisen kurssin. Kirjoituksissa juuri se oli aine, jota en välttämättä läpäisisi. Ymmärsin sitä hyvin, mutta en osannut kielioppia niin yhtään. Sain kuullusta lähes täydet pisteet. Kaikista muista osioista niin vähän kuin voi..
Tuohon aikaa lenkkiporukka eli sakki, jonka kanssa isä teki viikottain yhteislenkkejä oli kovassa kunnossa. Matti oli 54-vuotias ja halusi pärjätä vähän paremmin. Sovittiin salaa LA-puhelimella, että se käy minun kanssa lenkillä. Minä soitin tai kutsuin lällärillä Mattia ja se lähti mukaan, jos oli sopiva hetki. Ne oli pirun mukavia lenkkejä. Matti oli maaseudun mies, mutta erinomaisen sympaattinen ja hauska tyyppi. Tehtiin joulu-maaliskuun välillä 24 lenkkiä salassa muilta. Matti oli aina kestävä, mutta ei niin nopea. Tuona talvena Matti pystyi pitämään sellaista matkavauhtia, että muu lenkkiporukka oli ainakin lujilla. Oltiin siis ihan hyvässä kunnossa lopulta molemmat.
Tulin sopivasti kipeäksi tuona iltana. Pirunmoinen kuume pari päivää. Ilmankos kulkikin niin hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti