Jalasjärvi. Vettä sataa. Jotenkin alkaa kisat jo riittämään. On väsy.
Yläkoulujen pm-kisoissa ei muita Alavudelta ole kuin minä, Päivi ja Teija. Osallistun maastojuoksuun. Siinä on varmaan paras mahis menestyä.
Verkkailen reitin. Tuntuu ihan hyvältä kuitenkin. Reisiin on vähän kylmä. Tuomo menee aivan menojaan jo alusta asti. Muuten porukka on kasassa ihan viimeisille sadoille metreille. Kiri ei lähde jotenkin yhtään. Häviän ihan vähän Matille. Loppuverkkailen muiden kanssa.
Kotimatkalla isä käy rakennusliikkeessä ja viipyy siellä ikuisuuden. Niin kuin aina.
Kroatia on hyökännyt Serbiaan. Illalla pitää muistaa tankata mopo. Toivottavasti huomenna ei sada.
---
Ollaan Tonin ja Eskon kanssa mopolla koulussa. Meinataan lintsata käsityötunti koulusta ja lähteä Alajoen kautta Keskiselle.
- Pentti, Pentti! Meidän pitäis lähteä palauttamaan kirjoja kirjastoon, kun ne on jo nyt myöhässä. Voidaanko lähteä aikaisemmin tunnilta?
- Jaa-a, kunhan ette jää auton alle. Sitten saatte jälki-istuntoa.
- Joo.
Hahhah. Onpa Pentti hauska. Lopputunti meneekin lähtöä odotellessa.
Lähdetään Alajoelle. Toni meinaa ostaa isomman eturattaan. Jos uskaltaa.
- Päivää! Mitäs sais poijille olla?
- Päivää... Onko teillä 14-eturatasta?
- Orotapa, niin tarkastan. On meillä.
- No jos sellaasta...
Nauretaan Eskon kanssa Tonille. "Jos sellaasta". Pikkuusen paniikissa.
- "Jos sellaasta, jos sellaasta!"
- No mikä teirän on?
- "Jos sellaasta, jos sellaasta!"
- Mitä siitä ny sitte?
- "Jos sellaasta, jos sellaasta!"
- Kyllä sitte pitää olla... Mennäänkö ny jo?
---
Ajellaan vanhaa tietä Keskiselle. Taivas alkaa näyttää sille, että kohta sataa. Kastuukohan tässä? Toisaalta hyvä, niin ei ole puintikeli. Ei tarvitse mennä kuivaajalle.
Esko haluaa ostaa valkomaalitussin, että saa renkaiden tekstit valkoisiksi. Pitäsköhän itsekin? Minä ostan punaista sprayta. Mopon vanteet ovat jotenkin kuluneet. Pitää maalata uudestaan.
- Joko, Esko, oot pelannu Doomia?
- Joo, Paulilla on se. Ei oo niin hyvä kuin Wolffenstein.
- Onhan se MikroBitin mukaan hieno?
- On se hieno, mutta siinä on vaan jotain mömmöjä, ei saksalaisia.
- Pitääskö olla "gestapo!"?
- Pitääs.
Otetaan valkotussit ja kilistetään kaikkia spraypulloja. Nauretaan aivan hulluna. Mennään levyhyllylle. Esko katsoo E-Roticin levyä.
- Meinaakko ostaa?
- Pitääsköhän?
- Osta ny, siinon tissit!
- Tai osta Alanis Morrissette! Siinäkin on melekeen.
- Mää ostan tämän.
- Saat sitten kopioida mulle.
- Ja mulle! Käydään heti ostamas kasetteja!
Käydään kasettihyllyllä. Ostan Maxellin ysikymppisiä viiden paketin. Toni ostaa TDK:ta. Sitten vielä irtokarkkia.
Karkkihylly on taas laajentunut. Otan pussirullan. Se tippuu kädestä ja pyörii auki kymmenen metrin matkalle. Pojat nauraa niin paljon, ettei ne voi olla samalla hyllyllä. Otan sonninpääkarkkeja ja sieniä. Vähän lakutoukkia ja draculoita.
Kassallakin on vielä naurussa pidättelemistä. Laitetaan ostokset reppuun. Minä laitan Tonin reppuun, kun omassa on reikä.
- No niin poijjat! Sitte tuutte mun peräs tuonne. Käydään vähän juttelemas.
Vartija ottaa meidät mukaansa. Pala nousee kurkkuun ja tulee kylmä hiki. Mitä me ollaan mulla tehty?
- Teillä oli vähän liika hauskaa tuolla kaupas.
- Täälläkö ei saa nauraa?
- Saa, muttei nuan paljua. Kattotaanpas sinne reppuuhin!
Avataan reput. Istutaan vierekkäin penkillä, johon mahtuisi hyvin puolitoista ihmistä. Minä ja Esko ollaan aika totisina, Toni näyttää hyvin kyllästyneeltä.
- Tutkitahanpas ne reput. Sää oot varmahan jo siitä pussista natustanukkin.
- Joo.
- Mistäs te nuo penaalit ootta saanut?
- Kyllä ne on ihan meidän omat koulupenaalit.
- No, menkää ny sitte, mutta seuraavalla kerralla vähän rauhallisemmin.
Saatanan äijä. Mennään mopoille ja ajetaan kotiin. Vettä sataa Jokivarrelta eteenpäin kaatamalla. Farkut on litimärät ja irtokarkit klähmääntyy farkkutakin taskuun. Hyvä reissu.
---
Kisoja tuli tuolle vuodelle tosi paljon. Runtattiin Herras-Jaakon ja Karin kanssa kahden tonnin rajaa. Minä en siihen päässyt. Kunto oli kuitenkin ihan ok.
Kroaatit hyökkäsi Serbitasavaltaan. Operaatio Myrsky. Lopulta tapahtui noin 200 tuhannen serbialaisen joukkopako. 15-vuotias voi ohittaa tuollaisen yhdellä lauseella.
Me oltiin vain tavallisia teinipoikia. Eikä edes oltu mitenkään epäilyttäviä. Naurettiin vain. Minä ja Esko ei uskallettu olla kärkkäitä, mutta Tonilla hajosi hihat auktoriteettien kanssa, Toni uskalsi kettuilla.
Tuo kotimatkan sade pilasi mun farkkutakin, kun salmiakit suli taskuun. Samana iltana minulle nousi kova kuume. Hieno reissu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti