Luen Aku Ankan Eväät levällään -taskukirjaa ja kuuntelen samalla Queenin Made in Heaven - kasettia. Sain molemmat joululahjaksi. Ruotsista saatuja Bilareita en jaksa syödä. On kuumeinen olo.
Queenin kuuntelemisesta tulee haikea olo. Harmittaa Mercuryn kuolema, mutta samalla vähän pelottaa, että minullakin voi olla AIDS. Minähän voin kuolla. Tai varmasti kuolen. Kuolenko jo nyt, kun on huono olo?
- Käyräänkö Mäntässä mennessä?
- Voishan siellä käydä. Minä käyn tuosta Orivedeltä soittamassa, että ovatko kotona.
Miten isä kysyy, että mennäänkö jonnekin?! Mänttä olisi mukava juttu, mutta kipeänä ei jaksaisi. On koko joulu oltu Kaijalla ja Raimolla, niin on aika väsykin. Ei joulu Espoossa kyllä samalta tunnu. Mutta niillä on uima-allas, joka on siisti.
Ajetaan Mäntytielle. Matti käskee jättämään auton sivuun, että jää pelikenttä vapaaksi. You Don't Fool Me olisi juuri alkamassa.
- Päivää ja tervetuloa.
- Jaaha, päivää! Tuas on vähän kastamista.
- Ja tässä kukkia. Olisko Tomille lääkettä, se on vähän kipeän oloinen?
Kuka haluaa kukkia tuliaisiksi? Mitä niillä tekee? Talvella? Kaktushan olisi hyvä tuliainen. Se eläisi kauan ja olisi hieno.
Saan Buranaa ja menen sohvalle. Muut lapset lähtee pihalle pelaamaan. Perkele! Minäkin haluan. Nukun hetken.
Herätessä on aika hyvä olo. Juon limsaa ja syön pullaa. Muutkin ovat tulleet pihalta kahville.
- Äiskä, nyt on jo ihan hyvä olo, voinko minäkin mennä? Meen maaliin.
- Onkohan se kovin järkevää? Mitäs isä sanoo? Tai Eila?
- No jos et kovin paljon riehu, niin mee ny kokeilemaan.
Puen ja otan mailan. Pelataan puolitoista tuntia ihan täysiä. Käydään suihkussa. Jukalla on kaksi suihkua kellarissa. Aika siistiä.
Kello on kymmenen. Pitää lähteä kotiin. Olo on aika hyvä. Nukun Vilppulasta eteenpäin enkä huomaa edes Egyptinmäkeä. Pappa tulee linja-autolla vasta huomenna.
Seuraavana aamuna on 38 kuumetta ja pirunmoinen yskä. Ei paljon lenkille mennä.
---
Tuo joulu oli papan viimeinen. Se oli selkeästi jo vaisumassa kunnossa ja sydämen kanssa oli ollut ongelmaa. Ambulanssikin oli käynyt kerran-pari.
Omaa sairauksienpelkoista nuoruuttani ruokki sopivasti Mercuryn kuolema ja papan terveys. Alkoi olla myös murrosiän tuomia muutoksia, jotka lähtökohtaisesti pelotti. Mutta ei niistä huudeltu. Mentiin vain. Ja öisin mietittiin.
Mäntässä käynti oli suunnilleen parasta, mitä silloin oli. Serkkuni Jukka on parhaita kavereita edelleen, vaikka yhteydenpito on vähäistä. Kuitenkin 18-vuotiaasta 3-kymppiseksi pidettiin kovastikin yhtä. On oltu treenileireillä ja keikoilla ja vaikka sun missä. Pääasiassa valvottu tietokonetta pelaten.
Kukkia minä en vieläkään ihan ymmärrä. Eikö ne ole hienompia kasvamassa? Sellaiset ikuisuuskasvit kuten kaktukset, mehikasvit ja hukkakaura tai voikukat purkissa kyllä menisi.
Loppuvuoden 1995 olinkin ihan päättömässä flunssassa. Sen kanssa meni helposti 2-3 viikkoa. Se auttoi mukavasti juoksukuntoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti