Itsenäisyyspäivä. Juoksen Tonille. Klapi-Aarre on katsonut Datsunia ja se pitäisi tänään saada kuntoon, kunhan vaihdetaan vielä öljyt. En voi juosta kovaa, ettei tule hiki. Siellä ei hikisenä tarkene, vaikka onkin lämmin talli.
- Ei lähre öljynsuodatin irti sitten millään! Sen on täytyny olla aika huonossa paikassa säilös.
- Se oli pihalla koivun alla.
- No sitte ei oo ihme. Ny pitää mennä navettahan, jotta ehtii Linnan juhlille. Pitää kattua huomenna, jos sen sais irti.
Perkele. Taas meni päivä hukkaan. Käydään vielä syömässä Riitan pannukakkuja. Juoksen kotiin. Pappa ihmettelee miksen katsonut Tuntematonta. Illalla katsotaan Linnan juhlia. Paavo Lipponen ei tullut vaikka piti. Varmaan niin kännissä.
---
Syön välipalaa ja luen Akua. Puhelin soi.
- Pyylampi.
- Heikki tässä. Isä sai auton käyntihin ja meinas, että lähretään Osmanjärvelle kokeilemaan. Se meni jo auraamaan jäätä. Tuuksää, kun Markku ja Toni on johnakin?
- Tuun. Puen ja lähden mopolla heti!
Jes! Auto kunnossa! Laitan haalarit päälle ja ajan Tonille. Menen suoraan halliin. Lehmät ammuu ja haisee rehulle. Pauli on tulossa jo kotiin, kun Valmetin turbo vinkuu. Se tulee halliin myös.
- No, se lähti nyt käyntihin. Oli totta vie tiukas se suoratin. Aarre vaihto siihen tulpat ja akun. Bensaa pitääs olla jonku verran tankis. Ajakaa peräs sinne järvelle. Siellä pitääs olla jonkinlaane rata. Vaikkei nua renkahat varmaha mitää pirä. Ja Heikki vyä kiinni sitte!
Jaa-a. Enhän minä autolla juuri ole ajanut. Kai se samalla lailla toimii kuin traktorikin? Koitan startata. Ja heti käyntiin! Heikki tulee kyytiin. Etsin valot päälle jostakin.
Ajetaan pari kilometriä järvelle. Auto haisee jotenkin hienosti vanhalle. Siinä on ralliratti. Penkki on vähän matalalla, mutta kyllä sieltä ulos näkee. Kytkin ottaa pirun myöhään kiinni.
- Mitenkäs se onnistu?
- Kytkin ottaa myöhään kiinni, mutta muutenhan se kulki hyvin.
- Joo, se nuas vanhoos autoos on vähän sellaanen. Se voi vähä tukkoonen olla, ku sillä ei oo ajettu. Mää sitä yritin vähän kierrättää, ku kävin Pullikas ja takaasin, mutta ei se nii äkkiä parane. Tuasta ajatte varovasti alaha. Ajakaa ny hetki, nii mää lähren navettahan.
- Joo. Kiitoksia!
- Ei kestä, ei kestä.
Huhhuh. Jääauto. Oma. Tai melkein. Puoliksi poikien kanssa. En oo kotona kertonut tästä mitään. Ajetaan Heikin kanssa puolisen tuntia. Heikki on vähän liian lyhyt ajamaan, mutta se tykkää olla kyydissä. Onhan se melkein viisi vuotta nuorempikin.
Autossa tulee aivan helvetin kuuma. Lämmitin on jotenkin rikki. Pois päältä tai täysillä. Haalari pitää olla ylhäältä auki.
Ajetaan takaisin. Ei meinaa nähdä mitään, kun tuulilasi menee huuruun. Puhallin on jotenkin epäkunnossa.
- No menikö penkkaha?
- Ei pahasti. Tai eihän ne kovat ollu.
- Siks aurasinkin vasta tänään. Pitikö renkahat yhtään?
- Ihan hyvin, mutta lämmitin on jotenkin rikki. Puhaltaa vaan tulikuumaa ja tuulilasi ei pysy auki.
- Se on ollu niin kauan pihalla, että on sisältäkin kostia. Pitää kattua sitä puhallinta vielä. Jättäkää tuohon, niin ajan sen halliin sitte.
Lähden kotiin. Olipa siistiä. Ehdin vielä hyvin koululle jääkiekkoa pelaamaan. Onkohan tänään ketään pelaamassa?
---
Haluttiin jääauto ja löydettiin "kultainen" Datsun 100A saman kylän Jukalta. Se maksoi 500 markkaa. Minä maksoin 200 mk ja Toni veljineen loput. Tuo talvi oli kyllä hienoa säätöä auton kanssa. Nyt harmittaa, ettei autoa tullut säästettyä. Olisi hieno kesäauto.
Tonilla oli lämmin halli, jossa oli hyvä rassata. Tonin isä ja setä olivat hyviä autojen kanssa, joten Apina-Datsun saatiin myös tulille. Lainasin kirjastosta Alfamerin Korjausoppaankin. Kyllä tuo autoista paljon opetti. Harmi vaan, ettei nykyautoille mitään itse pysty tekemään. Eipä ole kyllä tuollaista halliakaan.
Tonin isä oli vähän juro ja hiljainen mies, mutta ystävällinen. Aika paljon näki vaivaa tuollaisen autoilun takia. Hyvin arvostettavaa ja toisaalta talviajamista erittäin paljon ja melko turvallisesti opettavaa. Koheltaminen jäällä on turvallisempaa kuin liikenteen seassa.
Linnan juhlat katsottiin aina. Ja katson vieläkin. Ei niissä minusta mitään pahaa ole. Pitkään jatkuneet perinteet luovat turvallisuuden ja pysyvyyden tunnetta maailmassa, joka tahtoo kehittyä nyt vauhdilla, jossa ei aivot ihan kestä perässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti