Vuoden alku oli mopon odotusta. Kavereista osa oli syntynyt alkuvuodesta tai niillä oli muuten vaan mopo. Sitten kun sen mopon sai, niin sillä ajelu ei niin kauan ollutkaan hienoa. Sitten se oli vain väline liikkumiseen.
Juoksun osalta olin todella paljon flunssassa. Liikuin paljon ja mielestäni söinkin paljon, mutta onhan se mahdollista ettei ravintoa tullut tarpeeksi. Alkoi tulla myös ensimmäisiä harjoittelusta johtuvia vaivoja - takareisi kipeä, juoksijan polvea, jne... Herrasen Jaakon ja Haapalan Karin kanssa metsästettiin kahden tonnin rajaa. Kiersin eteläpohjalaiseksi kummia kisoja Keski-Suomessa ja Hämeessä.
Suomi meni EU:hun. Eihän siitä mitään tajunnut, paitsi sen, että maatalossa se oli vastustettava asia. Paljon se muutti, mutta on tuonut paljon hyvääkin. Silloin ihmeteltiin kurkkujen käyryyden standardeja ja muuta epäoleellista.
Naisten pääsy armeijaan oli samanlainen murrettu tabu. Vanhemmille ukoille pääasiassa vastustettava. Oletan että vähintään yhtä hyvin se perustoiminta siellä onnistuu. Fysiikka varmasti jossain ja joillain on hidaste. Utissa naisia ei näkynyt, joten ei ole omakohtaista kokemusta.
Kauheasti tapahtui kaikkea terroria. Sariini-iskuja, Oklahoman räjähdystä... Tai ehkä siihen oli riittävän vanha tajutakseen kaiken paskan maailmassa. Oli ydinasekokeita, jotka pelottikin vähän. Yhteiskunnan seuraaminen alkoi kiinnostaa. Eli Urheiluruudun lisäksi tuli katsottua myös uutiset muunkin kuin sään takia.
Suomi voitti jääkiekon MM-kultaa. Moni pitää sitä nykyisin läppänä, mutta se oli silloin armoton juttu. Turnauksella oli historia, jossa jo maali Neuvostoliittoa vastaan oli kansanjuhlan aihe. Eli ei kannata ihmetellä, että meidän ikäluokka nuo pelaajatkin pystyy luettelemaan. Silloin tuntui, että voitto kaataa sen kaikkea värittävän laman. Vaikkei sitä mitään lamastakaan tajuttu. Eihän itse rahaa näkynyt kuin harvoin pitkillä suorilla.
Seurasin hyvin aktiivisesti jääkiekkoa. NHL ja arvokisat olivat tärkeitä. Kaikki tieto, mitä niistä sai omittiin. Myös formulat kiinnosti. Häkkinen alkoi pärjätä. Yleisurheilu ja talvilajit tietysti tarkalla silmällä.
Juoksijoista silmän alla olivat Haile ja Morceli. Salaa kuitenkin fanitin Paul Tergatia vähän. Rodal oli pohjoismaalaisena toivottu menestyjä. Myös Burundin miehet Hatungimana ja Nyangabo viihdyttivät jo nimiensäkin puolesta. Johnsonin ja Edwardsin toimet tietysti mielessä myös. Ja Vallu. Hurja jätkä.
Kokonaisuudessaan vuosi oli sekava. Sellaista joka suuntaan kohkaamista. Treenimerkintöjä katsoessa voi kyllä ihmetellä, että niinkin säännöllisesti on tullut käytyä lenkillä. Varmaan se on jotenkin tasapainottanut sitä säätämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti