Isä ja äiti on viemässä minua riparille. Olisin hyvin voinut mennä päiväriparillekin, mutta en olisi saanut kyytiä joka päiväksi. Rippikoulu on älyttömän turha juttu. Vie hyvän lomaviikon. Aika menee johonkin jeesuspaskaan. No, kai siitä saa rahaa, kun se on käyty.
Leiri on Aittoosaaressa. Osa ei varmaan ole käynyt siellä aiemmin. Minä monta kertaa äidin työjutuissa. Sinne mennään lossilla. Se on ihan siisti juttu.
- Mulla tulee sua ikävä. Pidä hauskaa!
- Joojoo, äiti, älä jaksa!
- Koita ny sitte olla tohloolematta. Ja muista käyrä lenkillä!
- Joo joo, voitte lähtee jo.
Isä jää yllättäen juttelemaan jonkun kanssa. Taitaa olla Jussin perhe. Tuolla on ainakin Chrisse ja Jussi. Menen sinne. Eiköhän tämä tästä. Ai Kannibaali-Kassukin on samalla riparilla?
Meille jaetaan huoneet. Chrisse, Jussi ja Teemu on minun huoneessa. Se on hyvä porukka. Huoneessa haisee tunkkaiselle.
Ensimmäisenä iltana valvotaan liian myöhään. Nauretaan niin paljon, että meille valitetaan. Meitä ei nukuta, on koti-ikävä, jota en tunnusta. Varmaan kaikilla.
---
"Aittoosaaressa herätys! Tämä on aamuohjelma Silmät ristissä ja minä olen Heikki..."
Hohhoijaa. Ei jaksais yhtään. Ensin mennään lipunnostoon ja sitten aamupalalle. Kaikkien ruokailujen jälkeen pitää huutaa "Emännille kiitos!".
Meillä on pappina Tomi K. Nössön oloinen ja kuiva tyyppi. Heikki on hyvä tyyppi. Isosina on ainakin Tero ja Satu. Ne tunnen entuudestaan. Satu asuu melkein naapurissa. Teroa lukuun ottamatta isoset ovat tyttöjä, muiden nimiä en nyt muista. Se lyhyin niistä on ihan nätti. Saaren isäntä on Teijo. Sekin on hauska jätkä.
---
Tunti oli sairaan tylsä. Ruuan jälkeen pelataan jalkapalloa. Sitten on hetken rauhaa. Marjo ja Marja tulee meidän huoneeseen. Ne tekee Jussille jotain pikkulettejä.
"Tunti jatkuisi."
- Ei mennä vielä!
- Miten niin ei? Mihin me muka mennään?
- Ei mihinkään. Laitetaan ovi lukkoon eikä avata!
- Pitää sinne mennä! Me ei päästä läpi!
- Mistä läpi? Rippikoulusta? Paskat! Kaikki pääsee!
"No niin, olisi hyvä tulla nyt."
- Joo, kohta...
- Pitäskö nyt vaan mennä?
- Chrisse, älä nyt mamoile! Marjokaan ei mamoile enää.
Lopulta mennään. Kun ei oikein voi karatakaan mihinkään. Illalla pelataan Rummikubia. Heikille ei pärjää kukaan. Onneksi ne ei pärjää yhtään Koronassa.
---
Herään ennen kuin kello herättää. Yritän lähteä hiljaa aamulenkille. Hiippailen rantaan. Järven päällä on vielä sumua, mutta on lämmin. Sääskiä on tietenkin paljon.
Menen lossille. Se on lukossa. Hienoa! Teijo ei muistanut, että menen lenkille. Entäs nyt? Riisun kengät, shortsit ja paidan ja lähden uimaan rantaan. Sitä ei varmasti saisi tehdä, mutta itsepähän unohtivat.
Paita ja shortsit kastuvat vähän, mutta kengät ei. Käsi kyllä väsyi ihan helvetisti. Käyn juoksemassa jonkun vitosen ja tulen takaisin rantaan. Teijo odottaa lossin kanssa laiturilla.
- Milläs tulit yli?
- Uin.
- Arvasin. Oliko kuinka järkevää?
- Lossi oli lukossa.
- Se oli mun vika, mutta ei nyt kuitenkaan kerrota muille. Seuraavana aamuna voisit ottaa soutuveneen tuosta vierestä. Se ei olis ollut lukossa.
- Okei.
---
Leirillä on lopulta ihan mukavaa, vaikka yhden aamupäivän pitääkin äiti ja sen työkaveri Aila. Melko noloa.
Viimeisenä iltana vanhemmat tulevat paistamaan makkaraa. Isoset kertovat mitä leirillä on tehty. Kotiin on mukava päästä, mutta ei olisi haitannut, vaikka leiri olisi jatkunutkin.
En soittanut leiriltä kertaakaan kotiin. Se olis maksanut markan. Mieluummin ostin karkkia leirikioskilta. Draculoita. Ja Chrissen kanssa ostettiin arpa, jolla päästiin isos-tyttöjen kanssa soutuveneretkelle.
---
Konfirmaatioaamu. Äiti sählää hulluna. Ruotsalaiset on meillä. Sanna ja Sami leuhottaa niiden kanssa. Isä järjestää paikkoja ja komentaa kersoja.
- Nyt, Tomi, ne housut jalkaan! Kiire tulee!
- Enkö voi laittaa farkkuja?
- Nyt ei enää keskustella tästä. Vihreät housut.
- Perkele! Ne on rumat!
- Ne on nyt ainut vaihtoehto.
- Perkeleen perkele!
Suorat housut. Ja turkoosinvihreät. Jumalauta. Eipä vähän rumat. Näytän ihan joltain Kari Salmelaiselta. Pitäskö laittaa olkihattukin? "Entä Neiti A, mihin sinä olisit päässyt matkalle?"
Konfirmaatio on pitkä ja tylsä. Seurakuntatalon edessä kukitetaan ja isoset käy halaamassa. Ne kai tulee vielä illalla laulamaan.
Menen Arton ja Eijan kyydissä Sapsuun. Äiti ja isä käy hakemassa kakkuja ja kaikkea. Saan Artolta kummisetälahjaksi kortsuja ja venäläisen kaljan.
---
Vieraita käy ihan hulluna. En oikein tunne edes kaikkia. Kellokin on jo seitsemän. Kohta vaihdan nämä housut pois ja menen pelaamaan jalkapalloa muiden kanssa. Antti, Raija ja Anni on vielä kylässä. Juovat konjakkia.
Mikäs ääni tuo on? Vieläkö joku tulee? Vai tuleeko joku mopolla vielä käymään? Menen pihalle. Aivan kuin isä ajaisi mopolla postilaatikolle?
Isä ajaa Monkeylla navetan ympäri ja tulee pihaan. Äiti tulee portaille.
- Onneksi olkoon, Tomi. Se on sulle.
- ...kii...toos...
- Sitä pitää sitten opetella käyttämähän, eikä romuuttaa.
Ei vitsi! Mopo. Mustanpunainen Honda Monkey. Punaiset kahvakumit. Saan tänään ajaa vain navetan ympäri, kun on juhlat, mutta huomenna enemmän.
Pelataan jalkapalloa yli puolen yön ja käydään yöuinnilla. En meinaa saada nukuttua. Mopo.
---
Äiti oli diakonissa eli seurakunnalla töissä. Uskonto tai seurakunnan touhut pyörivät meidän elämässä paljon, mutta ei meillä oltu mitenkään erityisen uskovaisia. Äiti oli, mutta ei saarnannut meille vaan keskusteli ja kyseli meidän ajatuksia uskonnosta. Jälkikäteen äiti hoiti sen aika esimerkillisesti. Erosin kirkosta jo parikymmentä vuotta sitten perustellen itselleni asiaa niin, etten tarvitse kirkkoa uskomiseen. Nykyisin lienen jotain agnostikon ja ateistin väliltä.
Aittoosaari oli ja on hieno paikka ja seurakuntatoimintaa siellä on ollut tosi pitkään. Ainakin 1950-luvulta. On sitä siellä edelleen, mutta rakennukset ovat homeessa, joten leirejä ei.
Rippileiri oli hyvin viaton. Ei rietasteltu. Kivaa oli. Tomi K on nykyään kai ihan maailmallakin iso kiho teologisen tutkimuksen alalla, mutta ei hän kyllä teinien kanssa tuolloin ollut omimmillaan. Heikki taas oli. Ja oli pitkään seurakunnalla töissä. Oli musiikkihommien kautta myös meidän ensimmäisen keikan miksaaja.
Vaikka ns. superkykyni on muistaa ihmiset tietyissä paikoissa, niin ihan varma en ole meidän riparihuoneesta, että ketkä siinä asui. Chrisse varmasti, Jussikin aika todennäköisesti, mutta kuka vielä? Asianomaiset saa korjata. Muutenkin nimimuisti leiriltä on jotenkin korruptoitunut. CHKDSK.EXE.
Mopo oli toivottu, mutta olin käytännössä varma, etten sitä saa. Meidän perheeseen kuuluu kuitenkin edelleen pimittää lahjojen antoa tai niitä varten joutuu näkemään määrätöntä vaivaa. Nyt vaivaksi riitti vain odottaminen rumissa, vihreissä housuissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti