Isä on jossain, eikä ole ehtinyt jättää edes töitä tehtäväksi. Menen tekemään nopeusharjoituksen aamusta, niin voin illalla mennä vaikka kalaan. Laitan huonommat lenkkarit jalkaan ja lähden metsätietä kohti.
Isä ei anna oikaista pellon läpi, koska se menee lakoon. Mutta nyt se ei ole kotona. Oikaisen kyllä siitä. Mikäs tuo ääni oli? Saakelin Mau-Mau lähti perään.
- Mau-Mau, takasin kotia! Et tuu nyt mukaan. Jäät auton alle! Kotiin nyt!
Mau-Mau viipottaa sillalle asti. Onneksi pappa tulee portaille ja huutaa Mau-Mauta. Tai se huutaa Juusoa ja Jullea, kun ei oikeaa nimeä muista. Mau-Mau kääntyy kannoillaan ja lähtee vilistämään takaisin pihaan.
En viitsikään nyt mennä pellon läpi, kun pappa katsoo. Hölkkäilen kevyesti tien vartta. Onneksi vähän tuulee, niin ei ole ehkä niin paljon sääskiä.
Kun olen verrytellyt piirrän maaliviivan itselleni. Kävelen koivuille ja piirrän lähtöviivan. Tämä pitäisi isän mukaan olla 60 metriä. Ja 20 kertaa se pitäisi juosta. Ekat kymmenen rennosti, vähän hölkkää ja toiset 10 melkein täysiä. Kävelypalautus. Ei kelloa.
Sääskiä on. Ja riittävän paljon. Palautus on yhtä huitomista. Perkele. Ja takareidetkin alkaa kiristämään.
Juoksen viimeisen vedon aivan täysiä ja tuntuu, että takareisi on aivan sinkeänä. Hissuttelen kotiin. En hae postia. Pappa voi itse hakea. Tekee hyvää sille kävellä. Katiskan katson sillalta. Kaksi särkeä. En jaksa ottaa pois. Ottakoon pappa. Menen uimaan.
---
Heitellään Samin kanssa frisbeetä pihassa. Se on siistiä, kun tuulee. Voi heittää toiselle pahoja. Isä tulee kotiin.
- Jaha, ootteko syäny?
- Weetabixia aamulla.
- Mää paistan teille pinaattilättyjä ja nakkeja kohta. Tänään on sitte lenkki-ilta Matilta.
- Tänään?! Kävin just tekemässä vetotreenin.
- Se on vaan hyvää verryttelyä. Ootteko tehny mitään hyöryllistä tänään?
- No oon käyny siellä mettätiellä...
- Eli ette. Toinen hakee puita saunalle ja toinen saa kastella kukat, sitte syömähän!
Yllättäen. Minä valitsen kukat. Se kestää kauemman, mutta puiden hakeminen on ankeaa. Eikä Sami ylety ikkunakukille.
---
Pyöräillään pururadalle. Samikin on, mutta se ei saa tulla saunaan. Menee liian myöhään. Matit on jo kiertämässä. Miten me aina ollaan viimeisiä?
Kierroskisaa ollaan taas. Sami aloittaa. Ei osaa sinne päinkään. On se kyllä vauva. Sitten on minun vuoro. Juoksen reippaasti, kun jalat on aamutreenistä jäykät. Miehetkin lähtee mukaan. 3.42. Ei johtoon, mutta rentoa juoksua. Matti P voittaa. Sekunnin päähän.
Sami lähtee polkemaan kotiin. Minä aion juosta vuorollani täysiä. Isä lähtee 20 sekuntia eteen.
Matit ottaa aikaa. Saan isän kiinni jo ylämäessä. Nyt on vauhtia. Mäen päällä jalat tuntuu pahalta, mutta hengityksessä ei juuri miltään.
Alamäkeen vedän aivan järkyttävää vauhtia. Niin kovaa, että tuntuu lähtevän kaarteessa pihalle. Mietin olevani Mika Häkkinen kaarteessa.
Viimeisellä suoralla vaikuttaa siltä, että kramppaa jalat, mutta ei hengästytä pahasti. Ei hapota. Maali.
- Voihan saatana! Ny juaksit kyllä isäs alle! Katopa, Matti! Joutuu Markku maksumieheksi.
- Oho, oho. Nyt on kova juoksu. Voiraan isälles piruulla!
- No...paljonko...?
- 3.11.
- Niinkö?
- Kyllä.
- Jes! Jes! Jes!
---
Yritin tehdä melko lailla niin kuin isä toivoi, jotta saisin mopon synttärilahjaksi. Mutta jos ei ollut mitään ohjeita, en myöskään niitä kysynyt.
Kesällä tykkäsin käydä kalassa ja illalla pelata tietokoneella. En saanut sitä tehdä myöhään, joten yleensä katsottiin jotain sarjaa tai elokuvaa.
Isällä oli jonkinlainen pikajuoksutausta, joten nopeusharjoituksissa oli jälkikäteen katsottuna enemmän järkeä kuin kestoharjoittelussa. Tein niitä paljon ja murrosiän tuoman voiman jälkeen olinkin aika nopea. Olen yhä melko nopea, vaikkei moni sitä usko. Olen kyllä käynyt lentäviäkin kennoihin juoksemassa melkein vuosittain.
Oli hullua kuinka helposti juoksu kulki illalla, vaikka tein kovan treenin ja sen jälkeen vielä heiteltiin frisbeetä. Usein ihan parikin tuntia. Ehkä päivä vaan oli hyvä ja unta riittävästi, kun isä ei ollut herättänyt töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti