Pitäisi lähteä lenkille. Ei huvita. Koulussakin oli tylsää, kun luolien kaivaminen lumeen kiellettiin. Sen lisäksi piti mennä potkukelkalla kouluun. Se on vanha, ei luista ja sen sarvet nitisee.
Kuusi pakkasta. Puen tuulipuvun ja jouluna saamani polypropyleenikerraston. Sauconyn lenkkarit. Onneksi ei ole lunta tiellä, koska kengän reunat ovat ärsyttävän matalat ja lunta menee sisään. Otan vielä heijastinnauhan ja sekuntikellon.
Kellon nauha pitää aina kietoa samalla tavalla. Ensin pikkusormen, sitten nimettömän ja keskisormen ympäri. Näin naru ei heilu mistään kohdin. Jos on liian isot näppylähanskat niin vähempikin kietominen riittää.
Sonnit huutaa navetassa. Äiti on vielä töissä, se tekee varmaan jotain syömistä, kun tulee. Isä on vielä metsätöissä. Se on levittänyt hiekkaa pihaan, koska tie on aurauksen jäljiltä liukas. Pappa on varmaan jossain kylässä. Tulisipa taas suojasää, niin voisi jatkaa pulkkamäen kourujen tekoa.
Kävelen tienhaaraan ja pyörittelen käsiä eteen ja taakse 10 kertaa. Sitten vähän polvennostojuoksua. Tämän ehtii tekemään 200m matkalla postilaatikolle.
Kuuskutosella menee paljon autoja. Odotan aina sellaista hetkeä, ettei kummastakaan suunnasta tule autoja. Kello käyntiin ja vasenta reunaa kohti Sapsun tienhaaraa. Tienhaaran kohdalla näkee vähän paremmin, koska koulun kohdalla olevat katuvalot loistaa siihen paremmin, mutta muuten on pimeää.
Ylämäkeen Ullan kauppaa päin. Kello on kohta viisi. Kauppa on menossa kiinni. Uljas-Ville nostaa kättä. Se on varmaan ollut koko päivän kaupalla ja poltellut tupakkaa. Onneksi Pepi on kiinni.
Pitkä ja tylsä suora. Huhtalan tienhaaran jälkeen on aina jäätä. Ja tuulee, vaikka olisi ihan tyyntä. Miksihän? Kohta 13 minuuttia juostu. Pieni ylämäki ja olen Leenan kaupalla.
Pysäytän kellon ja laitan nimen vihkoon. Yllättäen vihkossa on tälläkin viikolla eniten Martti K:n nimiä. On siellä muutama Jaakon ja Olavinkin nimi. Ja tietysti minun. Käyn vielä sisällä katsomassa, olenko voittanut arvonnassa.
- Päivää!
- No, mutta päivää! Juostenko se Pyylammin nuori herra tuloo?
- Joo. Tulin vaan kattomaan oonko voittanut...
- Ei ny tällä kertaa osunu sulle. Mutta jos sulle täältä muutama karamelli löytyys. Se varmahan kelepaa?
- Joo.
Kiitän ja lähden. Kellossa 14.02. Takaisin pitää juosta kovempaa. Ei ole pakko, mutta minä haluan. Painan nappia ja lähden juoksemaan kotiin.
Alamäkeen saa hyvän vauhdin. Vastatuuli tuntuu kylmältä. Nostan kaulurin puoliksi suun eteen. Se on hetken hyvä ennen kuin kastuu hengityksestä. Hengästyn pikkuisen, mutta juoksu kulkee ihan hyvin, jopa todella hyvin.
Sapsun risteys. Autot ovat kaukana, voin juosta viistosti yli tien vasempaan laitaan. Auton valoissa katson kelloa. 24:40. Kurusaaren mökiltä otan loppukirin. Ennen takaa kuuluvaa autoa pitää olla omassa tienhaarassa. Kiristän vielä vähän ja olen, ainakin mielestäni, ennemmin "maalissa."
Katson postilaatikkoon. Tyhjä. Kävelen kotiin ja menen tuvan keinutuoliin hikisenä. En ole hakenut puita, vaikka pitäisi. Illalla on sauna. Joudun ne vielä hakemaan.
---
Olin ja olen tiettyjen maneerien orja, mitä juoksemiseen tulee. Tuo sekuntikellon narun kietominen on yksi juttu, kuten käsien pyörittely ja autoitta lenkille lähtö. Ja ennen autoa piti olla maalissa.
Ullan kauppa oli noin kilometrin päässä. Se oli pieni kyläkauppa, jossa Ville joi kaljaa ja poltti tupakkaa. Ville haisi hirveältä, mutta oli mukava mies. Tarjosi joskus jäätelönkin.
Leenan kaupalle (kuvassa) on 2,5 km. Joten siitä tulee vitonen. Ei tarkka, mutta hyvin lähelle. Kaupalla oli kuntovihko, johon nimen laittamalla pääsi kuukausiarvontaan. Sitä enemmän lappuja pipoon, mitä useampi oma nimi vihkossa. Palkintona kahvipaketteja. Martti K voitti aina. Koska Martti oli kuntoiluhullu. Hiihti miljoona kertaa päivässä. Tai kaksi.
Leena itse oli kiva täti ja tarjosi aina irtokarkkeja. Ostaessakin antoi kaupantekijäisiä. Leenan poika oli kova juoksemaan. Vesa juoksi tonnin kolmeen minuuttiin 12-vuotiaana.
Leenan kaupan lenkki oli yksi yleisimpiä juoksemiani lenkkejä. Koska valoja ei teillä ollut, oli jotenkin turvallista juosta kylänraittia, jossa talojen valot tuntuivat tuovan turvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti