lauantai 16. heinäkuuta 2022

Juoksutarinoita 11. Peräseinäjoki-lenkki (24.4.1993)

Kuuntelen punaisilla Sanyo-korvalappustereoilla kasettia, jossa on eilen televisiosta nauhoittamani ZZ Topin versio Viva Las Vegasista. Ärsyttää, kun kuulokkeiden pehmusteet kutittaa korvia. Sekin ärsyttää, että isä sönköttää jostain Ritolasta, joka on täältä kotoisin.

Peräseinäjoella on piirin juoksukoulupäivä ja joku hölkkäkisa. Peräseinäjoki on ankea. Sen nimi on ankea. Tulee mieleen perse. Se näyttää ankealta, kun sen ohi ajetaan Seinäjoelle. Aina on harmaata. Nytkin. Onneksi on lämmintä. 

Olen aika hyvässä kunnossa. Juoksin enkan Pyylammen kierrossa muutama päivä sitten. Juoksukoulu ei kiinnosta, kisa kyllä. Se jännittääkin aika paljon. 

Juoksukoulussa tehdään koordinaatioita ja venyttelyä ja vähän kuntopiiriä. Saan yhden etunojapunnerruksen. Hävettää, vaikka en ymmärrä mitä hyötyä on punnertaa. Missään lajissa ei punnerreta.

---

Vihdoin on kisan aika. Paikalla on aivan älyttömän paljon juoksijoita. Kari H esimerkiksi. Jännittää vielä enemmän, koska alkuverryttelyn vedoissa jalat tuntuivat huonoilta. Tosi jäykiltä.

14-vuotiaat lähtevät yhtä aikaa. Siellä on Åttmanit ja Herralat ja kaikki. Myös tytöt lähtevät yhtä aikaa. Onneksi voitin Jennin ja Järvenpään tytöt jo Jytinän hölkässä.

Pam! Hirveä määrä juoksijoita säntää matkaan, mutta siitä huolimatta olen aika kärjessä. Åttmanilla on isot lihakset ja Herrala on pitkä. Mukana on myös joku Siltakorpi. Se on hiihtäjä. Sitten on mukana ainakin peräseinäjokiset Kari, Parkkari, Poikus ja Ojaniemi. Lapuan pojat ja Nygård.

Jotenkin tuntuu pahalta. Jalat ei ole hyvät. Kari menee tuolla isojen ryhmässä. Inhoan tällaisia pitkiä suoria, joissa tuulee. Isä on käskenyt juoksemaan jonkun isomman olan takana, ettei tuule. Olen siinä aika hyvä.

Tässä juostaan Kalajärvelle ja ison tien viertä takaisin. Kalajärvi on tekojärvi tai jotain. Tyhmä nimi silläkin. Tuuli pöllyttää talven hiekoitushiekkaa. Sopivasti silmiin. 

Ihan suoraa tietä. Isommat ja Kari karkaa, mutta meidän sarjaa ei oikein näy minun porukassa. Parkkari, Uitti ja joku Teuvan poika juoksee tässä ryhmässä. Ja näköjään Jennikin roikkuu jotenkin mukana. Ei viitsi sylkäistä, ettei osu sitä naamaan. Edellä Kari, joku kiharapäinen ja se Siltakorpi taitavat tippua isojen poikien ryhmästä.

Isä on risteyksessä huutamassa. Pitäisi ottaa Kari kiinni. Tulis, saatana, itse juoksemaan! Jalat tuntuu hirveän huonoilta. Kurkkua kuivaa, mutta ei edes oikein hengästytä. Olispa limsaa!

Käännytään isolle tielle. Eli nyt on vasta puoliväli. Ei saakeli! Taidan keskeyttää. Sanon, että nilkka pyörähti. Kiristän joukon kärkeen, Jenni ja teuvalainen jää. 

Loivaa alamäkeä. Isä ajaa autolla ohi ja huutaa, että tehtaalta pitää kiristää. PPTH:n tehdas. Miksi sellainen on täälläkin? Alavudellahan se on. 

Täällä on paljon tilaa valkoisen viivan vieressä. Enemmän kuin kuuskutosella. Olen hyvä alamäkijuoksija. Isä on käskenyt ihan vähän nostaa polvea ja kevyesti potkaista säärtä eteen, niin alamäen "pääsee vähän ilmaiseksi". Kiristän pikkuisen, Parkkari ja Uitti pysyy mukana. 

Käännytään isosta risteyksestä keskustaan päin. Ravistan käsiä. Kohta on maali. Pojat juoksevat rinnalle. Edessä näkyy Kari, me saavutetaan sitä. 

Loppusuora. Ei tunnu hengityksessä, mutta jaloissa kyllä. Makkara haisee nenään. Ei hyvä. Yritän tihentää askelta ja heittäydyn maaliin. Voitan Parkkarin ja Uitin sekunnilla. Jenni jää paljon ja meidän sarjan pojat vielä enemmän. 

Isä tulee maaliin Karin isän kanssa onnittelemaan eli käytännössä kertomaan, miten olisi voinut juosta paremmin. 

- Kari juoksi pirun hyvin, mutta hävisi jollekin Laihian pojalle. 
- Se on Rannan Toni. Kova pesäpalloilija. Se oli meidän pojilta sellainen kohtuullinen juoksu. 

Kari onnittelee. Hyvä juoksu tuntuu tosi oudolta. Ei tunnu edes kovin pahalta, mutta silti moni isokin poika jäi noin paljon meille. 

---

Sain Sanyot kummisedältäni, joka oli ostanut ne Japanista. Ne ilmeisesti oli aika kovatkin pelit siihen aikaan. Kuuntelin musiikkia paljon ja hyvin pitkään kaseteilta, ainakin vuoteen 2003.  Vinyylisoitinta meillä ei ollut ja ensimmäinen cd-soitinkin tuli taloon vasta 1996. Pikkusiskolle, perkule. 

Alavutelaisilla Peräseinäjoki on naapurikuntana aika ala-arvoinen. Ei ihan Töysän tasolla, mutta lähellä. Ja ankea P-Joki edelleen on, vaikka Haapaluoma onkin ihan tyylikästä maaseutua. 

Peräseinäjoki-lenkki oli iso tapahtuma. 400 juoksijaa. Yleisessä sarjassa reilu 80 juoksijaa. Juoksukoulussakin iso määrä lapsia. Piirin treenejä veti muistikuvissani Kaukorannan Ilpo ja Luoma-Ahon Lasse. 

Laitakarin Jenni oli alavutelainen tyttö, ja helkatin kova nuorena. Järvenpään tytöt oli nuorempia ja vielä kovempia. Ihan arvokisoissa asti. Näiden voitto oli tärkeää. Tytöille häviäminen oli jotenkin väärin noina aikoina. 

Kun tuota tuloslistaa katsoo, niin on tämä vähän itseänikin yllättäen yksi elämäni juoksuista. Taakse jäi aika hurjia nimiä. Ojaniemi ja Taini nyt ainakin. Tarina perustuu muistikuviin, joita mielikuvitus on jo saattanut muokata. Kari saattaa kisan muistaa toisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti