Poljen pyörällä kouluun. Menen Saulin mökin vierestä vanhaa kuuskutosta vaikka Anja ei tykkää. Jos jään kiinni, voin sanoa että siitä on turvallisempi mennä. Oikeasti siinä on vaan paremmat hyppyrit.
Eilen jalkapalloa pelaamassa Tommi oli sitä mieltä, että Säilynoja on parempi kuin Varvio ja Viitakoski. Ei sitten varmasti ole. Pitää kertoa Heikille. Jussi on kuitenkin samaa mieltä Tommin kanssa.
Tänään on koulujen maastomestaruuskisat. Voitan ne. Ylivoimaisesti. Lähtisinkö heti aluksi kovaa vai muiden vauhtia ja sitten nykäisy? Loppuun ei voi jättää, koska siellä on huono ohittaa. Harmi, kun reitti menee metsässä, niin kukaan ei näe rytminvaihdosta.
Nisulan linja-auto tulee hakemaan. Kyydissä on jo Sulkavankyläiset. Ne haisee sikalalta. Meille on vain etuosan paikkoja. Menen istumaan Jannen viereen. Matka ei ole pitkä.
Janne tulee minun kanssa verryttelemään. Juoksen sen kanssa reitin läpi ja jatkan yksin vielä hetken. Jalat tuntuvat siltä, että ne on hyvät kisassa. Kun voitan tämän kisan on minulla jonkinlainen arvostus heti yläasteen alusta. Ehkä isommatkaan ei kiusaa.
Meidän startti on vuorossa. Lähtöpaikka vasemmasta laidasta, poikia on noin 40 rivissä. Ville on varmaan pahimpia vastuksia. En tiedä miten Christian ja Rami juoksevat pidempää matkaa. Alussa pitää joka tapauksessa lähteä kovaa.
Pam! Ryhmä rynnii kohti metsää. Ville menee kärjessä, otan paikan Villen takaa. Tuntuu niin helpolta, etten viitsi edes pitää suuta auki.
Polulla on vaikea ohittaa, joten kiristän Villen ohi hiekkatiellä. Juoksen kapeimman polun rennosti ja alan sitten kiristämään vauhtia. Ryhmä menee jo polunkin takia pitkäksi helminauhaksi.
Voitan tämän varmasti. Päätän, että katson taakseni viimeisessä mutkassa, mutta muuten en. Askeleet takana kuuluvat koko ajan hiljempaa. Viimeinen mutka. Kierrän reteästi ulkokaarteesta ja katson taakse. Pari-kolmekymmentä metriä on eroa. Tulen maaliin ensimmäisenä hölkäten viime metrit. En viitsi edes tuulettaa. Tämähän oli varmaa jo ennen starttia.
Meidän koulun Jannekin juoksi kympin joukkoon vaikka on vuotta nuorempi. Ville ja Christian on takanani. Ville hölöttää maalijonossa jotain vitsiä. Moni on aika hengästynyt.
Käyn loppuverkalla. Toukokuinen metsä tuoksuu hyvälle. Kesälomalle ja vähän jo Suvivirrelle.
---
Tämä oli niitä harvoja kertoja, jolloin olen ollut sataprosenttisen varma voitostani. En uskaltanut edes kotona sanoa, että tiedän voittavani. Näin kuitenkin oli. Olisin voinut juosta paljon kovempaakin. Muistan suhtautumiseni kisaan jopa vähän ylimielisenä, ja se on ajatuksissa hävettänyt jälkikäteen. Ylimielisyys on aika etovaa, vaikka varmaan välillä itsekin ylimieliseltä vaikutan. Mutta luonteeni on tarkkaileva, joten en viitsi ottaa aluksi kantaa.
Alavuden seudulla oli muutama linja-autoyrittäjä. Mm. Nisula, Linja-Viitala, Pakkalan liikenne ja Korpelan liikenne. Usein mentiin yhdessä Sulkavankyläisten kanssa. Siellä oli paljon sikaloita, joten ne kaikki haisivat ehdottomasti sikalalle. Saattavat haista vieläkin.
Janne S oli poika kotini ja kisapaikan puolesta välistä. Janne hiihti kilpaa ja luonnollisesti pärjäsi juoksussakin keväällä. Janne painoi kerran meidän kotitiellä vahingossa etujarrua täydestä vauhdista ja lensi sarvien yli.
Olin syksyllä menossa yläasteelle. Se tietysti jännitti. Pelkäsin kiusaamista, koska niin kuin kaikkia, meitäkin peloteltiin pään tunkemisella
vessan pönttöön jne. Sapsalammen koulu oli niin pieni, että siellä kiusattiin vuorotellen lähes kaikkia. Ja lähes kaikki varmaan kiusasivatkin. Yhteisö oli kuitenkin niin pieni (alle 30 oppilasta), ettei se kestänyt kenenkään kohdalla kauaa. Tosin opettajillakin oli enemmän mahdollisuutta puuttua. Kivaahan se kiusaaminen ei sillä hetkellä ollut, mutta itselleni tuo ajanjakso oli enemmän vahvistava. Ainakin niin sen koen.
Kiusaamista ei kuitenkaan pitäisi sallia missään muodossa. Pahimmillaan se tappaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti