Vuonna 1991 aloin pitämään juoksuistani jollain lailla kirjaa. Minusta oli hienoa se, että isällä oli lenkit ylhäällä jo pitkältä ajalta.
Sain tuon kuvan muistikirjan muistaakseni mummoltani. Se oli söpö eli väärin pojalle, mutta ainut tyhjä vihko sillä hetkellä.
Osa lenkeistä ja kisoista on varmasti merkkaamatta. Vuosi 1992 jää merkintöjen osalta kesken, sillä vihko unohtui mummolaan pitkäksi aikaa. Omaan luonteeseeni ei sitten sopinut tippakaan se, että aloittaisin tyhjien välien jälkeen uudestaan, joten seuraavat merkinnät ovat vasta vuoden 1993 alusta.
Juoksijana en välttämättä tuolloin itseäni pitänyt. Sitä juoksua tuli kaiken muun ohella paljon, mutta ei se ollut mitenkään ohjelmoitua. Isän ja kavereidensa lenkki-illat pitivät huolen siitä, että juoksua tuli vähintään kerran viikossa ihan tarkoituksellisesti. 10-20 km/vko, mutta näytti parhaalla viikolla olevan jopa 55 km.
Urheilijana silti itseäni jotenkin pidin. Pärjäsin koululiikunnassa monessa lajissa ja Alavudenkin tasolla ainakin juoksussa ihan hyvin. Tennistä pelattiin todella paljon. Sen lisäksi kävin hiukan painissa, jalkapallossa, pikkuisen jopa nyrkkeilinkin kotosalla. Siihen päälle sadat pihapelit ja jäätävä määrä pyöräilyä. Jonkinlaista liikuntaa se oli myös maatilan elämä. Varsinaisia tavoitteita ei ollut.
Seurasin urheilua aktiivisesti ja juoksut kyllä kiinnostivat. Jostain syystä suomalaisista Jari Venäläinen oli suosikkini, vaikkei hän ihan kirkkain tähti ollutkaan. Tietysti myös Esko Parpala ja Ari Suhonen. Ulkomaalaisista juoksijoista Francesco Panetta, koska hänellä oli huivi. Muuten se suosikkiurheilija oli ehkä Andre Agassi, koska hänkin oli räikeä tyyppi.
Tuo aika oli hyvin huoletonta ja onnellista. Sellaisena sen muistan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti